Foxin CinemaScope. Kuva: 20th Century Fox

Television räjähdysmäisen nopea läpimurto Yhdysvalloissa sai Hollywoodin elokuvastudioiden johtajat miettimään uusia keinoja katsojien houkuttelemiseksi elokuvateattereihin, pois pienten mustavalkoisten kuvaruutujen ääreltä. Tämä näkyi myös entistä suurempina tuotantoina, suurina historiallisina spektaakkeleina, joita alkoi 1950-luvun puolella tulla jatkuvalla syötöllä. Yksistään aihevalintoihin ei uskottu, vaan tekniikankin oli muututtava. 3D-elokuvat eivät jaksaneet kauan kiinnostaa, mutta laajakuva jaksoi.

Vuonna 1952 lanseerattu Cinerama osoittautui New Yorkissa välittömästi valtavaksi menestykseksi, mutta se vaati aivan omanlaisensa esitysympäristönsä. Cinerama-elokuvat piti kuvata samanaikaisesti kolmella kameralla, joilla oli yhteinen suljin. Esitysvaiheessa tarvittiin erittäin kovera ja valtava valkokangas sekä kolme projektoria samanaikaisesti ajamaan näillä kolmella kameralla otettua kuvaa. Katselukokemus oli tietysti ennenkokematon ja -näkemätön, mutta myöskin haastava elokuvantekijöille ja erittäin kallis teatterinomistajille. Jo 1920-luvulla ranskalaisohjaaja Abel Gance (1889–1981) kuvasi suurelokuvansa Napoléonin (1927) eräänlaisena laajakuvana, joka oli ideana hyvin samankaltainen Cineraman kanssa: kuvataan samanaikaisesti kolmella kameralla ja esitetään samanaikaisesti kolmella projektorilla samaa kuvaa kolmessa osassa. Tästä kuvaus- ja esitysmenetelmästä ei tullut silloinkaan suurta menestystä, kuten ei muistakaan sen ajan yrityksistä laajakuvan saralla.

 

CinemaScope

Kreikkalainen Spyros P. Skouras (1893–1971) oli peräti kahdenkymmenen vuoden ajan 20th Century Foxin johtaja, eikä suotta. Kymmenen vuotta johtajan pallilla istuttuaan Skouras pani pyörät pyörimään ja käski työntekijöitään kehittämään Cineraman tyylisen laajakuvaformaatin, jonka esittäminen ei vaatisi teatterinomistajilta suuria investointeja tai muutostöitä. Fox oli kokeillut 70 mm:n esitystekniikkaa 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa, mutta ilman suurta menestystä.

Gancen ja Cineraman käyttämä tekniikka oli juuri sellaista, mitä Skouras ei halunnut, mutta Foxin katseet suuntautuivat silti 1920-luvun Ranskaan. Keksijäprofessori Henri Chrétien (1879–1956) oli Gancen elokuvan jälkeen kehittänyt anamorfisen kuvaus- ja esitysjärjestelmän, joka ei kuitenkaan silloin herättänyt elokuvateollisuuden kiinnostusta, sillä äänielokuva oli tuloillaan ja siinä oli kylliksi uutta. Fox osti Chrétieniltä tämän kehittämät alkuperäiset anamorfiset linssit, joilla otetut testikuvat nähtyään Skouras näytti hankkeelle vihreää valoa: CinemaScope-nimen saava anamorfinen laajakuvaformaatti pantiin pikavauhtia tuotantoon. Skouras valitsi samalla kolme ensimmäistä elokuvaa kuvattavaksi CinemaScope-formaatissa: Henry Kosterin ohjaaman historiallisen spektaakkelin Näin hänen kuolevan, Howard Hawksin komedian Kuinka miljonääri naidaan sekä Robert D. Webbin seikkailuelokuvan Kaksintaistelu merenpohjalla. Uskonnollisen, Raamatun aikoihin sijoittuvan Näin hänen kuolevan -filmin piti olla alkujaan vain tavanomainen Technicolor-elokuva.

Näiden kolmen elokuvan kuvaukset aloitettiin käyttäen Chrétienin vanhoja linssejä, sillä Foxin tilaamat uudet linssit olivat vielä tekeillä Bausch & Lombilla, joka vuonna 1954 palkittiin Oscarilla CinemaScope-linssien kehittämisestä. Kuvatessa kävi ilmi, että Chrétienin vanhat prototyypit aiheuttivat vääristymiä kuvaan. Tietoisena siitä riskistä, ettei CinemaScope lyökään itseään läpi, ensimmäiset CinemaScope-filmit kuvattiin samalla kertaa myös vanhassa täyskuvaformaatissa.

Näin hänen kuolevan -elokuvan yhdysvaltalainen aulamainos kertoo, että modernin ihmeen näkee ilman (3D-)laseja.

Näin hänet laajakuvana

Cineraman rajoitusten vuoksi laajakuva oli täysin uusi tuttavuus monille, eritoten niille, jotka eivät asuneet Yhdysvaltain suurkaupungeissa. Elokuvayleisö oli jo mykkäelokuvan ajoilta saakka ehtinyt tottua niin kutsuttuun täyskuvaan, jonka kuvasuhde on 1,37:1, eli kuva on 1,37 kertaa leveämpi kuin korkea. CinemaScope mahdollisti elokuvan esittämisen jopa 2,66:1-kuvasuhteella, mutta vuosina 1953–1957 elokuvat julkaistiin 2,55:1-kuvasuhteella ja sen jälkeen myös 2,35:1-kuvasuhdetta alettiin käyttää. Jälkimmäistä kuvasuhdetta käyttää myös vuonna 1958 lanseerattu Panavision, joka syrjäytti CinemaScopen alle kymmenessä vuodessa.

Yleisö pääsi näkemään CinemaScopen ensimmäisen kerran syyskuun 16. päivänä 1953, kun Kosterin ohjaama Näin hänen kuolevan sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa. Hawksin elokuva oli tosin valmistunut jo aiemmin, mutta se ei ollut niin "hieno" kuin Raamattu-aiheinen epookki. Kosterin elokuvasta tuli valtava, vuoden ylivoimaisesti suurin yleisömenestys. Hawksin ohjaama ja Marilyn Monroen, Betty Grablen sekä Jane Russellin tähdittämä Kuinka miljonääri naidaan sai ensi-iltansa marraskuussa ja oli vuoden neljänneksi katsotuin elokuva. Joulukuussa ensi-iltansa saanut Kaksintaistelu merenpohjalla oli sekin menestys, mutta ei vuoden suurimpia hittejä.

Lappeenrannan uusi Jukola kaarevine valkokankaineen vuonna 1955. Kuva: Kuvapaja / Lappeenrannan museot

Näin hänet laajakuvana – Suomessa!

CinemaScopen lanseerausta seurattiin mielenkiinnolla myös Pohjoismaissa. Suomessakin Foxilla oli oma edustajansa, Oy Fox Films Ab, joka kutsui suomalaisia elokuva-alan vaikuttajia Tukholman Rigoletto-teatteriin tutustumaan uuteen laajakuvametelmään. Syyskuun alkupuolella 1953 pidetty esittelytilaisuus järjestettiin viikkoa ennen Näin hänen kuolevan -elokuvan maailmanensi-iltaa Yhdysvalloissa.

Todennäköisesti jo Tukholmassa sovittiin CinemaScopen tulosta Suomeen Helsingin Metropoliin ja Tampereen Hällään, joissa Suomen ensimmäiset CinemaScope-näytännöt järjestettiin 16. huhtikuuta 1954. Ohjelmassa oli tietenkin Näin hänen kuolevan, joka sen jälkeen meni viisi viikkoa Metropolissa – laajakuvana koveralta kankaalta ja vanhan valoäänen sijaan nelijuovaiselta magneettiselta nauhalta toistettuna stereofonisella äänellä. 

Kun CinemaScope tuli Suomeen, elokuvalla ei suinkaan mennyt huonosti. Vuonna 1950 maassamme oli 501 kiinteätä elokuvateatteria ja elokuvissakäyntejä 25,7 miljoonaa, kolme vuotta myöhemmin teattereita oli 547 ja katsojia 34 miljoonaa. Vuonna 1954 kiinteitä teattereita oli jo peräti 574 (niiden lisäksi muun muassa 134 kiertueteatteria), mutta katsojamäärä nousi vain miljoonalla. Joka tapauksessa yleisöä oli sen verran, että investoida uskallettiin.

CinemaScope-elokuvien esittämiseen tarvittiin aivan uudenlainen linssi, joka "venytti" filmille "kutistetun" kuvan takaisin laajakuvaksi ja oikeisiin mittasuhteisiinsa. CinemaScope-optiikan hinta oli noin 300 000 markkaa (9 870 euroa nykyrahassa) kahdelta projektorilta, minkä päälle tuli 150 000 markkaa (noin 5 000 euroa) työstä. Ei-anamorfinen linssi oli noin 60 000 markkaa (noin 2 000 euroa) parilta.  Metallisoidun valkokankaan hinta oli noin 6 000 – 8 000 markkaa (200–265 euroa) neliömetriltä, kun tavallinen valkokangas maksoi 2 500 markkaa (83 euroa) neliömetriltä.

Stereofonisten äänilaitteiden ostaja joutui varautumaan noin kahden miljoonan markan (65 000 euroa) menoihin, ilman uutta äänipäätäkin toimivan Perspecta-äänen sai noin 1,5:lla miljoonalla (50 000 euroa). Suomen ensimmäinen Perspecta-elokuva oli MGM:n tuottama ja Richard Thorpen ohjaama Pyöreän pöydän ritarit, jonka ensi-iltaa vietettiin Helsingin Alohassa joulukuun 17. päivänä 1954. Ensi-illassa MGM:n Suomen-johtaja A. Drisin tarjosi Perspectan käyttöoikeutta ilmaiseksi kotimaisille tuottajille, joista paikalla oli ainakin Suomen Filmiteollisuus (SF) Oy:n T. J. Särkkä. Särkkä ei kuitenkaan tarjoukseen tarttunut, ja ensimmäinen stereoäänin varustettu kotimainenkin oli vasta Sampo (1959).

Teatterinomistajia taasen ei suorastaan pakotettu siirtymään magneettiseen ääneen, mutta ei sitä helpotettukaan. Fox ilmoitti, että syyskuusta 1954 lähtien he vuokraavat Näin hänen kuolevan-, Kuinka miljonääri naidaan-, Kapina Intiassa- ja Kaksintaistelu merenpohjalla -elokuvistaan myös normaalilla optisella äänellä varustetut kopiot sekä myöhemmin kaikista vuosien 1954–1955 CinemaScope-elokuvistaan.

Suomessa oli vuoden 1954 loppuun mennessä neljätoista CinemaScope-teatteria yhdellätoista paikkakunnalla: Helsingissä ja Malmilla, Kotkassa, Lahdessa, Tammisaaressa, Tampereella, Turussa, Vaasassa, Hyvinkäällä, Imatralla, Karhulassa. Uudet laitteet odottivat asennustaan Iisalmessa, Jyväskylässä, Kemissä, Kouvolassa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Lauttakylässä, Lohjalla, Loimaalla, Mikkelissä, Oulussa, Porvoossa, Salossa ja Voikkaalla.

Oy Fox Films Ab:n pitkäaikainen johtaja, CinemaScopen Suomeen "tuonut" Erik Lönnberg v. 1960.
Kuva: Kuvasiskot / Museovirasto

Syyskuussa 1954 Kinolehti kirjoitti laajemminkin CinemaScopesta. Paramountin Suomen-toimiston johtaja Kurt Troupp oli käynyt Pariisissa kansainvälisessä teatterinomistajain kokouksessa, jossa huhtikuun 29. päivänä päätettiin ehdottaa uudeksi valkokankaan standardiksi kuvasuhdetta 1,85:1. Troupp kertoi, että ulkomaalaisten asiantuntijoiden mukaan suuriin teattereihin olisi kuitenkin parasta hankkia SuperScope-linssi, jolla voitaisiin esittää myös CinemaScope-elokuvia. Tällaisten linssien hinta oli Yhdysvalloissa 700 dollaria (noin 5 800 euroa nykyrahassa) per pari. RKO:n SuperScope ei vaatinut teattereilta suuriakaan muutoksia: projektori kävi sellaisenaan (kuvaportti, projektiolinssin polttoväli ja valkokankaan korkeus pysyivät samoina), mutta valkokankaan piti olla leveämpi. Syksyyn 1954 mennessä Yhdysvalloissa kuulemma jo tuhannella teatterilla oli SuperScope-linssit, mutta vieläkin halvempi menetelmä oli tarjolla: Delraman anamorfinen peililaite, joka ensimmäisenä Suomessa tuli Turun Scalaan jouluksi 1954. Delramassa kuvan laajennus CinemaScope-formaattiin tapahtui pintapeilin avulla, ja Trouppin mukaan optisia vääristymiä ei ”käytännöllisesti katsoen” tullut.

 

Laajakuva tulee

Huhtikuussa 1955 Suomessa oli jo 38 elokuvateatteria, jotka pystyivät esittämään CinemaScope-elokuvia, ja muutostyöt olivat käynnissä tai tilattuina 70:een teatteriin. Huomattavasti suuremmissa maissa meni myös lujaa: Italiassa oli 563 "CinemaScope-teatteria", Isossa-Britanniassa 557, Saksassa 556 ja Ranskassa 329.

Vuonna 1958 Suomessa oli peräti 620 elokuvateatteria, joista 319 pystyi esittämään laajakuvaelokuvia ja 45 käyttämään magneettista ääntä. Lisäksi 62 teatteria oli jo tilannut päivityksen laajakuva-aikaan. Samana vuonna Suomessa siirryttiin TODD AO -aikaan, kun Alohaan asennettiin maan ensimmäiset 70 mm:n esityslaitteet. Michael Toddin tuottama ja Michael Andersonin ohjaama Maailman ympäri 80 päivässä (1956) sai Alohassa Suomen-ensi-iltansa 18. joulukuuta 1958, ja ensi-iltapäivän normaalia tuntuvasti kalliimmista pääsylipuista saadut tulot lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Seuraava vastaavanlainen jättiläistapaus oli Ben-Hurin (1959) ensi-ilta Helsingin uudessa Bristol-teatterissa 3. maaliskuuta 1961.

Mutta sitten televisio tuli ja kaikki alkoi nopeasti muuttua. Vuonna 1960 elokuvateattereita oli 605 kappaletta ja näistä 404:ssä oli laajakuvalaitteet ja 48:ssa magneettinen ääni. Sen vuoden aikana Helsinkiin tuli 345 ensi-iltaelokuvaa, joista 124 oli laajakuvia. Viisi vuotta myöhemmin elokuvateattereita oli enää 384. Alle 300:n teatteriin tiputtiin vuonna 1986. Vuonna 2018 Suomessa on noin 159 teatteria, joissa on yhteensä 321 salia.

Neuvostoliittolais-suomalainen Sampo (1959) scope-laajakuvana 2,35:1.

Scope ja laajakuva tulee suomalaiseen elokuvaan

Vuonna 1953 Paramount tuotti George Stevensin ohjaaman lännenfilmin Etäisten laaksojen mies, joka kuvattiin väreissä ja täyskuvana perinteisellä 1,37:1-kuvasuhteella. Kun elokuvasta tehtiin kopiot, sen kuva rajattiin huomattavasti leveämmäksi 1,66:1-kuvasuhteeseen. Universal puolestaan julkaisi samana vuonna Thunder Bay -elokuvansa 1,85:1-kuvasuhteella, joka sekin oli rajattu 1,37:1-kuvasuhteella kuvatusta negatiivista. MGM:ltä tuli vielä samana vuonna Arena, jossa täyskuva oli rajattu 1,75:1-kuvasuhteeseen. Tätä kuvasuhdetta oli käytetty jo King Vidorin Billy the Kidissä (1930). Se oli MGM:n silloinen vastaus Foxin jo mainitulle kokeilulle 75 mm:n filmin kanssa.

Paramount lanseerasi vuonna 1954 oman VistaVision-kuvausmenetelmänsä, jossa kameraan ladattiin filmi vaakasuorassa ja näin voitiin kuvata laajemalle alalle ja saada vähemmän rakeinen kuva. Negatiivin kuvasuhde oli 1,51:1, mutta esityskopion 1,85:1. VistaVisionina kuvattiin muun muassa Alfred Hitchcockin Varkaitten paratiisi (1955) ja Cecil B. DeMillen Kymmenen käskyä (1956). Ensimmäisenä VistaVision-elokuvista Suomeen saapui Michael Curtizin Valkea joulu (1954), jonka ensi-ilta oli 17. joulukuuta 1954.

Melko pian Fox antoi myös muille studioille mahdollisuuden hyötyä CinemaScopesta – tietysti hyvää korvausta vastaan, tarkemmin sanottuna 25 000 dollaria elokuvalta (nykyrahassa yli 200 000 euroa). Itse laajakuvanäkymää ei tietystikään voinut patentoida, ja Chrétien patenttikin oli jo vanhentunut. Tämä oli myöhemmin eurooppalaisten elokuvatuottajien onni, sillä ilman patenttia täkäläiset yhtiöt saattoivat kehitellä omia laajakuvalinssejään ja kuvausmenetelmiään. Esimerkiksi Ruotsissa Aga-Baltic kehitti AgaScope-nimen saaneen laajakuvausmenetelmän, jossa kuvasuhde oli 2,35:1. AgaScopena kuvattiin myös Suomen ensimmäinen laajakuvaelokuva, T. J. Särkän ohjaama ja Osmo Harkimon yhdessä Kauno Laineen kanssa kuvaama Juha (1956), josta tuli samalla myös ensimmäinen kotimainen väreissä kuvattu pitkä näytelmäelokuva. Särkkä ja ohjaaja Edvin Laine kävivät tutustumassa tekniikkaan Aga-Balticin tehtaalla Ruotsissa silloin, kun ensimmäiseksi laajakuvafilmiksi suunniteltiin vielä Seitsemää veljestä Laineen ohjaamana.

Aga-Balticilta lainatulla kalustolla kuvattiin samalla Fennia-Patrian tilaama lyhytelokuva Kaiken varalta (1956) sekä väreissä että scopena. Ruotsissa puolestaan tehtiin AgaScopena Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta -klassikkoromaanin kolmas filmatisointi, ohjaajana suomalaissyntyinen Gustaf Molander.

Seuraavan kerran oikeaa ”scopea” nähtiin suomalaisessa elokuvassa vuosina 1959 ja 1965. Neuvostoliittolaisten ja suomalaisten yhteistyössä tekemä Sampo (1959) kuvattiin samanaikaisesti neljänä eri versiona: venäjäksi ja suomeksi puhutut versiot sekä täyskuvana että laajakuvana. Jörn Donnerin ohjaama ja ranskalaisen Jean Badalin kuvaama Täällä alkaa seikkailu (1965), suomalais-ruotsalainen yhteistuotanto, kuvattiin mustavalkoisena Franscope-nimisellä scope-laajakuvaoptiikalla. Näiden lisäksi myös 700:s ja viimeinen Finlandia-katsaus kuvattiin scopena: Aito Mäkinen ohjasi ja Heikki Katajisto kuvasi.

Laajakuvaa (1,66:1) mainostettiin välillä myös julisteissa.

Mikko Niskasen Poikien (1962) traileri. Kuvasuhde 1,33:1

Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa scope-laajakuvan sijaan käytettiin pitkään sitä samaa menetelmää, jota Paramount käytti Etäisten laaksojen miehen kanssa, eli elokuvat kuvattiin täyskuvana 1,37:1-kuvasuhteella ja sitten esityskopioihin kuva rajattiin 1,66:1-kuvasuhteeseen (tai lähetettiin täyskuvakopion mukana ohjeet koneenkäyttäjälle siitä, miten elokuva pitää rajata).1,66:1 oli siis varsinainen köyhän miehen laajakuva, mutta siksi se Suomessa löikin itsensä heti läpi. Esimerkiksi Särkän Suomen Filmiteollisuus julkaisi vuosina 1958–1963 tuottamistaan 54:stä elokuvasta peräti 36 tällä 1,66:1-kuvasuhteella.

Edvin Laineen Viimeisen savotan (1977) traileri. Kuvasuhde 1,66:1

Kolmas 1960-luvun suomalaisessa elokuvassa nähty kuvasuhde oli 1,75:1, joka sekin syntyi vasta kopioita tehtäessä tai esitettäessä. Tätä käytettiin Erkko Kivikosken ohjaamassa ja Virke Lehtisen kuvaamassa uuden aallon elokuvassa Kesällä klo 5 (1963), Aito Mäkisen ja Esko Elstelän episodielokuvassa Onnelliset leikit (1964) sekä Mäkisen ja Lehtisen yhteisohjauksessa Vain neljä kertaa (1968).

Voidaan sanoa, että 1,66:1-kuvasuhteesta tuli Suomessa standardi viimeistään 1970-luvun puolivälissä, jolloin enää vain yksittäisiä elokuvia julkaistiin täyskuvaformaatissa. Ensimmäinen suomalainen 1,85:1-kuvasuhteen elokuva oli Jaakko Pakkasvirran ohjaama ja Esa Vuorisen kuvaama Pedon merkki (1981), ja ensimmäinen scope-elokuva sitten 1960-luvun oli Jaakko Pyhälän ohjaama ja Pertti Mutasen kuvaama Jon (1983).

Katkelma Jaakko Pyhälän elokuvasta Jon (1983). Kuvasuhde 2,35:1

Viimeinen 1,66:1-kuvasuhteella julkaistu kotimainen näytelmäelokuva on Kari Väänäsen ohjaama Klassikko (2001) ja muista kotimaisista Mariko Härkösen ja Ismo Virtasen animaatioelokuva Turilas & Jäärä (2001). Vuotta myöhemmin kaikki vuoden pitkät kotimaiset näytelmä- ja dokumenttielokuvat julkaistiin 1,85:1-kuvasuhteella. Tuosta lähtien lähes kaikki suomalaiset näytelmäelokuvat on julkaistu 1,85:1-, 2,35:1- tai 2,39:1-kuvasuhteella.

 

Liite 1. Esimerkit kuvasuhteista

2,35:1 – Jon (1983, ohjaus Jaakko Pyhälä, kuvaus Pertti Mutanen)

2,35:1 – Kaivo (1992, ohjaus Pekka Lehto, kuvaus Esa Vuorinen)

 

1,85:1 – Jäätävä polte (1985, ohjaus Renny Harlin, kuvaus Henrik Paersch)

 

1,66:1 – Viimeinen savotta (1977, ohjaus Edvin Laine, kuvaus Olavi Tuomi)

 

1,37:1 – 1918 (1957, ohjaus Toivo Särkkä, kuvaus Marius Raichi)

 

Liite 2. Suomen scope-laitteilla varustetut elokuvateatterit vuonna 1960

Kinolehden vuoden 1961 ensimmäisessä numerossaan julkaisema luettelo on laadittu Valtion filmiteknillisen lautakunnan kortiston perusteella.

(m) teatterin nimen perässä merkitsee, että teatterissa oli optisen äänen lisäksi myös magneettinen ääni.

A-M
Aitoo	Kino Aitoo	Hyvinkää	Arena	Keuruu	Keuruun elokuvat
Alajärvi	Kino-Kitro	Hyvinkää	Aula	Keuruu	Kuvanäyttämö
Alavus	Elotähti	Hyvinkää	Kinoma	Kitee	Kiteen kuva
Alavus	Kytö	Hämeenlinna	Cinema	Kittilä	Urheilutalon elokuvat
Artjärvi	Kino	Hämeenlinna	Hämeen-Kino	Kiuruvesi	Väre
Aura	Kino-Aura	Hämeenlinna	Satulinna	Klaukkala	Klaukkalan Kino
Forssa	Bio Kaari (m)	Ii	Kino-Kulma	Kokemäki	Kino
Forssa	Ilves	Iisalmi	Kaleva	Kokemäki	Teljan kuva
Forssa	Työväen elokuvat	Iisalmi	Kino Salmi	Kokkola	Maxim
Haapajärvi	Haapajärven elokuvat	Ikaalinen	Elokuvat	Kokkola	Bio Rex
Haapamäki	Haapamäen elokuvat	Ilmajoki	Kino	Kokkola	Rio
Haapavesi	Urheilutalon elokuvat	Ilmajoki	Kuva-Keskus	Koria	Korian kuvat
Hamina	Kino-Helo	Ilomantsi	VPK:n Kuva	Korkeakoski	Korkeakosken elokuvat
Hamina	Sampo	Imatra	Kino	Korsnäs	Bio Viking
Hanko	Olympia	Imatra	Rajapirtti	Korso	Kino
Hanko	Rialto	Imatra	Työväen elokuvat	Kotka	Bio-Bio
Harjavalta	Satakuva	Inkeroinen	Terhola	Kotka	Kinohalli (m)
Haukipudas	Elokuvat	Inkeroinen	Työväen elokuvat	Kotka	Kino-Palatsi (m)
Heinola	Elo	Isokyrö	Pohjankino	Kouvola	Kino-Kouvo
Heinola	Kino	Ivalo	Elokuvat	Kouvola	Kino-Tähti
Helsinki	Adams	Joensuu	Aallotar	Kouvola	Kuva-Hovi
Helsinki	Adlon	Joensuu	Kino Karjala	Kouvola	Kuva-Portti
Helsinki	Alice	Joensuu	Tapio (m)	Kristiinank.	Bio Dux
Helsinki	Allotria	Jokela	Kino Tupa	Kuopio	Apollo
Helsinki	Aloha	Joutsa	Joutsan Kino	Kuopio	Kuvakukko (mgm)
Helsinki	Apollo (m)	Joutseno	Honkalahden elokuvat	Kuopio	Palatsi
Helsinki	Arita	Jurva	Tarina	Kuopio	Puijo
Helsinki	Astor	Juuka	Elokuvateatteri Seura	Kuopio	Scala
Helsinki	Astra	Juuka	Pohjantähti	Kuortaneen kk	Kuva-Kuurna
Helsinki	Athena	Juuniemi	Luusuanpirtti	Kurikka	Elokuvat
Helsinki	Aula	Jylhämä	Kino Jylhämä	Kuusamo	Kino Nilo
Helsinki	Axa	Jyskä	Bio Jyskä	Kuusankoski	Iltatähti
Helsinki	Bio-Alppi	Jyväskylä	Elohuvi (m)	Kuusankoski	Sampo
Helsinki	Bio-Bio	Jyväskylä	Fantasia (m)	Kyröskoski	Kyröskosken elokuvat
Helsinki	Bio Kruunu	Jyväskylä	Jyväs-Kino (m)	Kyyjärvi kk	Maamiesseuran elokuvat
Helsinki	Boston (m)	Jyväskylä	Picnic	Kärsämäki	Katajan kuvat
Helsinki	Broadway	Jyväskylä	Suomi-Elo (m)	Köyliö	Köyliön Kino
Helsinki	Capitol (m)	Jämsä	Kisa Kuva	Lahti	Häme
Helsinki	Casino	Jämsä	Valo	Lahti	Ilves
Helsinki	Corona	Jämsänkoski	Jämsänkosken elokuvat (m)	Lahti	Juko
Helsinki	Elysée	Järvelä	Kino	Lahti	Kare (m)
Helsinki	Fenix	Järvenpää	Filmilinna	Lahti	Kinema
Helsinki	Gloria	Kaipola	Kaipolan elokuvat (m)	Lahti	Kuvapalatsi (m)
Helsinki	Joukola	Kajaani	Kino Kainuu	Laihia	Bio Halli
Helsinki	Kaleva	Kajaani	Otava	Laitila	Laitilan Kino
Helsinki	Kino-Palatsi (m)	Kajaani	Ratto	Lannevesi	Lanneveden elokuvat
Helsinki	Kit-Cat	Kalajoki	Kuvala	Lapinlahti	Inva-Tupa
Helsinki	Louhi	Kalmari	Kalmarin Kuvat	Lappajärvi	Elokuvat
Helsinki	Maxim	Kangasniemi	Kino-Pirtti	Lappeenranta	Jukola (m)
Helsinki	Merano	Kankaanpää	Kino	Lappeenranta	Kino-Aula
Helsinki	Mikki	Kankaanpää	Sampo	Lappeenranta	Nuijamies (m)
Helsinki	Pirtti	Kannus	Kuvatupa	Lappfjärd	Fennia
Helsinki	Rea (m)	Karhula	Kinema	Lappi T.l.	Lapin-Kuva
Helsinki	Regia	Karhula	Kyminsuu	Lapua	Elo
Helsinki	Rex	Karhula	Rox	Lapua	Tapio
Helsinki	Ritz (m)	Karjaa	Pallas	Lapua	Vista
Helsinki	Savoy (m, TODD AO)	Karkkila	Pirtti	Laukaa	Laukaan elokuvat
Helsinki	Scala	Karkkila	Työväen elokuvat (m)	Lauritsala	Kino-Kuvat
Helsinki	Sininen kuu	Karstula	Suojan elokuvat	Lauttakylä	Lautta-Kino
Helsinki	Tuulensuu	Kauhajoki	Kuva-Hovi	Lauttakylä	Savilinna
Helsinki	Unika	Kauhava	Aula	Lempäälä	Kino
..Herttoniemi	Kino Herttua	Kauhava	Kolmio	Leppävaara	Kino Lux
..Käpylä	Käpylän Kino	Kauklahti	Kino-Edison	Lieksa	Kino-Kulma
..Käpylä	Rio	Kauniainen	Kino	Lieksa	Sarkala
..Lauttasaari	Kultainen lyhty	Kausala	Kausalan elokuvat	Lievestuore	Seuratalon kuvat
..Malmi	Elokuvat	Kaustinen	Kino	Lohja	BIo-Suomi
..Malmi	Kino	Kauttua	Kuva	Lohja	Kinema
..Maunula	Kino Maunula	Keitele	Keiteleen elokuvat	Lohja	Vaakuna
..Munkkiniemi	Rita	Kellokoski	Kellok. sairaalan elokuvat (m)	Loimaa	Kino
..Pakila	Tarja	Kemi	Ari (m)	Loimaa	Heimolinnan elokuvat
..Pitäjänmäki	Rei	Kemi	Pirtti (m)	Loviisa	Bio Ulrica
..P-Haaga	Kino Haaga (m)	Kemi	Sauvo	Läyliäinen	Elokuvat
..Puistola	Kino Puistola	Kemijärvi	Sampo	Maalahti	Bio Lyran
..Vartiokylä	Bio Iris	Kerava	Jukola	Maarianhamina	Bio-Rita
Himanka	Himangan elokuvat	Kerava	Keskus-Kino	Maarianhamina	Savoy
M-Ö
Martinniemi	Kuvala	Punkalaidun	Vartiolan elokuvat	Tohmajärvi	Mäkipirtin kuva
Merikarvia	Meri-Kino	Punkalaidun	Punkalaitumen elokuvat	Toijala	Kino
Mikkeli	Kinolinna	Pyhäsalmi	VPK:n elokuvat	Tolkkinen	Tuula
Mikkeli	Kino-Savo	Pälkäne	Onkkaalan elokuvat	Tornio	Tori-Kino
Muhos	Kino-Muhos	Päntäne	Päntäneen elokuvat	Tornio	VPK:n elokuvat
Multia	Multian elokuvat	Raahe	Huvimylly	Tuomarila	Kino
Muukko	Kino-Pontus	Rajamäki	Kino Kivi	Turenki	Kino-Riitta
Myllykoski	Kuvamylly	Rantasalmi		Turku	Bio-Bio
Myllykoski	Työväen elokuvat	Rauma	Fennia	Turku	Casino
Mynämäki	Mynämäen elokuvat	Rauma	Iso-Hannu	Turku	Domino
Myrskylä	Kino	Rauma	Minerva (m)	Turku	Kinola (m)
Mäntsälä	Bio-Rai	Rautalampi	Seuratalon elokuvat	Turku	Kino-Palatsi
Mäntsälä	Seuratalon elokuvat	Reisjärvi	Seppola	Turku	Kino-Ritz (m)
Mänttä	Bio-Säde	Riihimäki	Apollo	Turku	Kino Turku (m)
Mäntyharju	Kino	Riihimäki	Riihilinna	Turku	Rialto
Naantali	Kino	Riihimäki	Sampo	Turku	Scala (m)
Nakkila	Kuva-Pirtti	Rovaniemi	Inari	Uimaharju	Uimaharjun elokuvat
Niinisalo	Mars	Rovaniemi	Kino	Ulvila	Työväen elokuvat
Nivala	Kineva	Rovaniemi	Kino-Teno	Uusikaarlepyy	Scala
Nivala	Tuiskula	Rytikari	Rantalyhty	Uusikaupunki	Kuvala
Nokia	Aula	Räyrinki	Elo-Huvi	Uusikylä	Uusi-Kino
Nokia	Harju	Saarijärvi	Suojan elokuvat	Vaajakoski	Vaaja-Kino
Nokia	Linnavuoren Kino	Salo	Bio-Salo	Vaasa	Bio-Bio
Nokia	Kuva-Tupa	Salo	Jännä	Vaasa	Gloria (m)
Nummela	Joukola	Salo	Kiva	Vaasa	Kinema
Nummi	Kino Nummi	Savitaipale	Savitaipaleen elokuvat	Vaasa	Rio (m)
Nurmes	Sointu	Savonlinna	Killa	Vaasa	Ritz (m)
Nurmijärvi	Kino Juha	Savonlinna	Kisalinna	Valkeakoski	Haka-Kuvat (m)
Närpiö	BIo-Bio	Savonlinna	Linnanhovi	Valkeakoski	Kino Sampo (m)
Oitti	Oitin elokuvat	Seinäjoki	Kaleva	Valkeakoski	Kuva-Lyhty
Ojakkala	Hyrrä	Seinäjoki	Kino	Vammala	Bio Sampo
Oravainen	Bio Atea	Siilinjärvi	Kino Takala	Vammala	Kino Tyrvää
Orivesi	Kino	Simpele	Kuva-Sampo	Vampula	Kuva-Halli
Orivesi	Taiston elokuvat	Soini	Kino Soini	Varkaus	Kino-Savo
Oulainen	Oulas-Kino	Somero	Jukola	Varkaus	Maxim (m)
Oulu	Bio Kiistola (m)	Suolahti	Kuvala	Veitsiluoto	Seuratalon elokuvat
Oulu	BIo-Kuohu	Suolahti	Työväen elokuvat	Vesanto	Vesa-Kuvat
Oulu	Hovi (m)	Sysmä	Sysmän pirtti	Vesilahti	Kino Narva
Oulu	Kino	Säkylä	Kino Järvi	Vieki kk.	Kino Jokela
Oulu	Kino-Aula	Säynätsalo	Saaren elokuvat	Vihti kk.	Vihdin Kino
Oulu	Rio (m)	Taavetti	Kino	Viiala	Kino-Jumu
Outokumpu	Marita	Tainionkoski	Kino Tainio	Viinijärvi	Vanamo
Paimio	Kino	Tainionkoski	Kuvanäyttämö	Viitasaari	Kino-Viesti
Parainen	Bio-Bio	Taivassalo	Taivassalon elokuvat	Vilppula	Kaleva
Parainen	Par-Kino	Tammela kk.	Lepakko	Vimpeli	Nuorisokuvat
Parkano	BIo-Sirius	Tammisaari	Forum	Vinkkilä	Kuvatähti
Pateniemi	Honka-Pirtti	Tammisaari	Karelia	Virkkala	Fox
Perniö	VPK:n elokuvat	Tampere	Hällä (m)	Virojoki	Palo-Kino
Pieksämäki	Aula	Tampere	Häme	Voikka	Kimara
Pieksämäki	Kinolinna	Tampere	Ilves	Vuoksenniska	Bio-Vuoksi (m)
Pietarsaari	Central	Tampere	Kinema	Vöyri	Astra
Pietarsaari	City (m)	Tampere	Kino	Ylihärmä	Kaleva
Pihlava	Tenhola	Tampere	Kino-Palatsi (m)	Ylistaro	Matin-Tupa
Pihtipudas	Kuva-PIrtti	Tampere	Kino Pirkka	Yli-Tornio	Kino Aava
Pori	Asto	Tampere	Maxim (m)	Ylivieska	Kansan-Kuva
Pori	Bio Jaarli	Tampere	Olympia	Ylivieska	Seurojen kuvat
Pori	Fennia	Tampere	Petit	Ähtäri	Kino Ehosa
Pori	Kino (m)	Tapiola	Kino Tapiola	Äänekoski	Äänekosken elokuvat
Pori	Kino-Palatsi (m)	Tervajoki	Sinela	Äänekoski	Kino-Hirvi
Porlammi	Porlammin Kino	Tervakoski	Elokuvat (m)	Övermark	Bio-Rio
Porvoo	Kino-Grand	Teuva	Kino-Kuva
Porvoo	Royal	Tikkurila	Grand

 

Liite 3. Suomalaiset laajakuvaelokuvat 1956–1969

1,66:1-kuvasuhteella julkaistujen elokuvien listalla saattaa olla puutteita.

Lähde: Kansallisfilmografia / Elonet

2,35:1	VUOSI	OHJAUS	KUVAUS
Juha [AgaScope]	1956	Toivo Särkkä	Osmo Harkimo Kauno Laine
Sampo [Dyaliscope]	1959	Aleksandr Ptushko	Gennadi Tsekavyi Viktor Jakushev
Täällä alkaa seikkailu [Franscope], mv	1965	Jörn Donner	Jean Badal
1,75:1	VUOSI	OHJAUS	KUVAUS
Kesällä klo 5	1963	Erkko Kivikoski	Virke Lehtinen
Onnelliset leikit	1964	Aito Mäkinen Esko Elstelä	Heikki Katajisto Timo Tanttu
Vain neljä kertaa	1968	Aito Mäkinen Virke Lehtinen	Virke Lehtinen
1,66:1	VUOSI	OHJAUS	KUVAUS
Sven Tuuva	1958	Edvin Laine	Osmo Harkimo Olavi Tuomi
Verta käsissämme	1958	William Markus	Kauno Laine
Avaruusraketilla rakkauteen	1959	George Freedland	Esko Töyri Herbert Körner
Kovaa peliä Pohjolassa	1959	T. J. Särkkä	Olavi Tuomi
Taas tapaamme Suomisen perheen	1959	T. J. Särkkä	Olavi Tuomi
Vatsa sisään, rinta ulos!	1959	Aarne Tarkas	Olavi Tuomi
Virtaset ja Lahtiset	1959	Jack Witikka	Bob Huke
Yks' tavallinen Virtanen	1959	Ville Salminen	Kalle Peronkoski
Iloinen Linnanmäki	1960	Jack Witikka	Osmo Harkimo Veikko Itkonen
Justus järjestää kaiken	1960	Lasse Pöysti	Esko Nevalainen
Kaks' tavallista Lahtista	1960	Ville Salminen	Kalle Peronkoski
Komisario Palmun erehdys	1960	Matti Kassila	Olavi Tuomi
Myöhästynyt hääyö	1960	Edvin Laine	Marius Raichi
Nina ja Erik	1960	Aarne Tarkas	Kalle Peronkoski
Opettajatar seikkailee	1960	Aarne Tarkas	Olavi Tuomi
Kaasua, komisario Palmu!	1961	Matti Kassila	Esko Nevalainen
Kertokaa se hänelle...	1961	Åke Lindman	Olavi Tuomi
Kuu on vaarallinen	1961	T. J. Särkkä	Olavi Tuomi
Me	1961	T. J. Särkkä	Olavi Tuomi
Miljoonavaillinki	1961	T. J. Särkkä	Kalle Peronkoski
Minkkiturkki	1961	Aarne Tarkas	Olavi Tuomi
Nuoruus vauhdissa	1961	Valentin Vaala	Reijo Lås Yrjö Aaltonen
Oksat pois...!	1961	Aarne Tarkas	Kalle Peronkoski
Olin nahjuksen vaimo	1961	Aarne Tarkas	Olavi Tuomi
Toivelauluja	1961	Ville Salminen	Osmo Harkimo
Tulipunainen kyyhkynen	1961	Matti Kassila	Kalle Peronkoski
Tyttö ja hattu	1961	Aarne Tarkas	Osmo Harkimo
Tähtisumua	1961	Aarne Tarkas	Olavi Tuomi
"Ei se mitään!", sanoi Eemeli	1962	Åke Lindman	Kalle Peronkoski
Hän varasti elämän	1962	Aarne Tarkas	Esko Nevalainen
Ihana seikkailu	1962	T. J. Särkkä	Olavi Tuomi
Kun tuomi kukkii	1962	Åke Lindman	Kalle Peronkoski
Kolmen kaupungin kasvot [dokumentti]	1962	Matti Kassila	Esko Jantunen
Mäki – Moore maailmanmestaruus [dokumentti]	1962	Carl-Axel Hellqvist	Olavi Tuomi Kalle Peronkoski Reijo Heino Esko Jantunen
Naiset jotka minulle annoit	1962	Aarne Tarkas	Esko Nevalainen
Pikku Suorasuu	1962	Edvin Laine	Kalle Peronkoski Olavi Tuomi
Pinsiön parooni	1962	Edvin Laine	Olavi Tuomi
Pojat	1962	Mikko Niskanen	Olavi Tuomi
Se alkoi omenasta [37 min]	1962	Teuvo Tulio	Esko Töyri
Taape tähtenä	1962	Armand Lohikoski	Esko Töyri
Tie pimeään	1962	Ossi Skurnik	Esko Nevalainen
Tähdet kertovat, komisario Palmu	1962	Matti Kassila	Esko Töyri
Vaarallista vapautta	1962	Veikko Itkonen	Veikko Itkonen
Varjostettua valoa	1962	Jarno Hiilloskorpi	Raimo Lehto
Yksityisalue	1962	Maunu Kurkvaara	Maunu Kurkvaara
Yö vai päivä	1962	Risto Jarva Jaakko Pakkasvirta	Reijo Lås Pertti Maisala Juhani Savolainen
Älä nuolase...!	1962	Aarne Tarkas	Kalle Peronkoski
Hopeaa rajan takaa	1963	Mikko Niskanen	Esko Töyri
Jengi	1963	Åke Lindman	Olavi Tuomi
Lauantaileikit	1963	Maunu Kurkvaara Aarre Elo	Maunu Kurkvaara
Meren juhlat	1963	Maunu Kurkvaara	Maunu Kurkvaara
Sissit	1963	Mikko Niskanen	Esko Nevalainen
Teerenpeliä	1963	Aarne Tarkas	Pertti Seppälä
Totuus on armoton	1963	Valentin Vaala	Reijo Lås
Turkasen tenava!	1963	Aarne Tarkas	Kalle Peronkoski
Villin Pohjolan kulta	1963	Aarne Tarkas	Pertti Seppälä
Villin Pohjolan salattu laakso	1963	Aarne Tarkas	Pertti Sepälä
Juokse kuin varas	1964	Palmer Thompson Åke Lindman	Kalle Peronkoski Reijo Hassinen
Käyntikorttini	1964	Erkko Kivikoski	Virke Lehtinen
Naiset	1964	Maunu Kurkvaara	Maunu Kurkvaara
Raportti eli balladi laivatytöistä	1964	Maunu Kurkvaara	Maunu Kurkvaara
Viheltäjät	1964	Eino Ruutsalo	Eino Ruutsalo
X-Paroni	1964	Risto Jarva Jaakko Pakkasvirta Spede Pasanen	Risto Jarva
Kielletty kirja	1965	Maunu Kurkvaara	Maunu Kurkvaara
Laituri	1965	Eino Ruutsalo	Eino Ruutsalo
Laukaus Kyproksessa	1965	Åke Lindman	Kalle Peronkoski
Onnenpeli	1965	Risto Jarva	Antti Peippo
Vaaksa vaaraa	1965	Aito Mäkinen	Heikki Katajisto
Väreitä [44 min]	1965	Martti Saarikivi	Mauri Front Martti Saarikivi
Johan nyt on markkinat!	1966	Aarne Tarkas	Olavi Tuomi
Millipilleri	1966	Jukka Virtanen Ere Kokkonen Spede Pasanen	Kari Sohlberg
Tänään olet täällä	1966	Maunu Kurkvaara	Maunu Kurkvaara
Lapualaismorsian	1967	Mikko Niskanen	Osko Harkimo
Pähkähullu Suomi	1967	Jukka Virtanen	Kari Sohlberg
Työmiehen päiväkirja	1967	Risto Jarva	Antti Peippo
Kuuma kissa?	1968	Erkko Kivikoski	Esko Nevalainen
Miljoonaliiga	1968	Maunu Kurkvaara	Maunu Kurkvaara
Mustaa valkoisella	1968	Jörn Donner	Esko Nevalainen
Noin 7 veljestä	1968	Jukka Virtanen	Kari Sohlberg
Punahilkka	1968	Timo Bergholm	Kari Sohlberg
Rottasota	1968	Maunu Kurkvaara	Maunu Kurkvaara
Täällä Pohjantähden alla	1968	Edvin Laine	Olavi Tuomi
Vihreä leski	1968	Jaakko Pakkasvirta	Heikki Katajisto Lasse Naukkarinen
Kesyttömät veljekset	1969	Erkko Kivikoski	Esko Nevalainen
Leikkikalugangsteri	1969	Ere Kokkonen	Kari Sohlberg
Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut	1969	Ere Kokkonen	Kari Sohlberg Mauno Kuusla
Pohjan tähteet	1969	Ere Kokkonen	Kari Sohlberg
Punatukka	1969	Maunu Kurkvaara	Maunu Kurkvaara
Ruusujen aika	1969	Risto Jarva	Antti Peippo
Vodkaa, komisario Palmu	1969	Matti Kassila	Esko Nevalainen

 

Liite 4. Suomalaiset laajakuvaelokuvat 1970–2000 sekä poikkeukset

Lähde: Kansallisfilmografia / Elonet

2,39:1 tai 2,35:1	VUOSI	OHJAUS	KUVAUS
Jon	1983	Jaakko Pyhälä	Pertti Mutanen
Linna	1986	Jaakko Pakkasvirta	Esa Vuorinen
Valkoinen kääpiö	1986	Timo Humaloja	Pertti Mutanen
Amazon	1990	Mika Kaurismäki	Timo Salminen
Kaivo	1992	Pekka Lehto	Esa Vuorinen
Häjyt	1999	Aleksi Mäkelä	Pini Hellstedt
Rukajärven tie	1999	Olli Saarela	Kjell Lagerroos
Armon aika	1999	Jaakko Pyhälä	Pertti Mutanen
Lomalla	2000	Aleksi Mäkelä	Pini Hellstedt
1,85:1	VUOSI	OHJAUS	KUVAAJA
Pedon merkki	1981	Jaakko Pakkasvirta	Esa Vuorinen
Ulvova mylläri	1982	Jaakko Pakkasvirta	Esa Vuorinen
Klaani	1984	Mika Kaurismäki	Timo Salminen
Rosso	1985	Mika Kaurismäki	Timo Salminen
Varjoja paratiisissa	1986	Aki Kaurismäki	Timo Salminen
Jäätävä polte	1986	Renny Harlin	Henrik Paersch
Macbeth	1987	Pauli Pentti	Olli Varja
Tilinteko	1987	Veikko Aaltonen	Timo Salminen
Lain ulkopuolella	1987	Ville Mäkelä	Olli Varja
Helsinki Napoli All Night Long	1987	Mika Kaurismäki	Helge Weindler
Kuutamosonaatti	1988	Olli Soinio	Kari Sohlberg
Cha Cha Cha	1989	Mika Kaurismäki	Timo Salminen
Leningrad Cowboys Go America	1989	Aki Kaurismäki	Timo Salminen
Tulitikkutehtaan tyttö	1990	Aki Kaurismäki	Timo Salminen
Räpsy ja Dolly eli Pariisi odottaa	1990	Matti Ijäs	Tahvo Hirvonen Juha-Veli Äkräs
I Hired a Contract Killer	1990	Aki Kaurismäki	Timo Salminen
Zombie ja Kummitusjuna	1991	Mika Kaurismäki	Olli Varja
Boheemielämää	1992	Aki Kaurismäki	Timo Salminen
Veturimiehet heiluttaa	1992	Kari Paljakka	Timo Heinänen
Tuhlaajapoika	1992	Veikko Aaltonen	Timo Salminen
Ripa ruostuu	1993	Christian Lindblad	Ilkka Ruuhijärvi
Routasydän	1993	Tuomas Sallinen	Kari Sohlberg
The Last Border – viimeisellä rajalla	1993	Mika Kaurismäki	Timo Salminen
Romanovin kivet	1993	Aleksi Mäkelä	Kari Sohlberg
Pidä huivista kiinni, Tatjana	1994	Aki Kaurismäki	Timo Salminen
Leningrad Cowboys Meet Moses	1994	Aki Kaurismäki	Timo Salminen
Kaikki pelissä	1994	Matti Kassila	Henrik Paersch
Uuno Turhapuron veli	1994	Hannu Seikkula	Juha Jalasti
Esa ja Vesa – auringonlaskun ratsastajat	1994	Aleksi Mäkelä	Pini Hellstedt
Kivenpyörittäjän kylä	1995	Markku Pölönen	Kari Sohlberg
Suolaista ja makeaa	1995	Kaisa Rastimo	Maiju Leppänen
Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma	1995	Jari Halonen	Timo Heinänen
Yemanján tyttäret	1995	Pia Tikka	Jacques Cheuiche Pia Tikka
Kauas pilvet karkaavat	1996	Aki Kaurismäki	Timo Salminen
Isältä pojalle	1996	Peter Lindholm	Robert Nordström
Merisairas	1996	Veikko Aaltonen	Olavi Tuomi
Joulubileet	1996	Jari Halonen	Timo Heinänen
Vaiennut kylä	1997	Kari Väänänen	Timo Salminen
Aatman [dokumentti]	1997	Pirjo Honkasalo	Pirjo Honkasalo
Sagojogan ministeri	1997	Paul-Anders Simma	Hans Welin
Sairaan kaunis maailma	1997	Jarmo Lampela	Harri Räty
Lunastus	1997	Olli Saarela	Pini Hellstedt
Hyvän tekijät	1997	Markus Nummi	Tuomo Virtanen
Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava	1997	Ere Kokkonen	Jari Mutikainen
Neitoperho	1997	Auli Mantila	Heikki Färm
Kummeli Kultakuume	1997	Matti Grönberg	Petri Rossi
Ihanat naiset rannalla	1998	Claes Olsson	Pertti Mutanen
Kuningasjätkä	1998	Markku Pölönen	Kari Sohlberg
Going to Kansas City	1998	Pekka Mandart	Pini Hellstedt
Säädyllinen murhenäytelmä	1998	Kaisa Rastimo	Tuomo Virtanen
Tulennielijä	1998	Pirjo Honkasalo	Kjell Lagerroos
Uhri – elokuva metsästä [dokumentti]	1998	Markku Lehmuskallio Anastasia Lapsui	Markku Lehmuskallio
Eros ja Psykhe	1998	Timo Linnasalo	Tahvo Hirvonen
Poika ja ilves	1998	Raimo O. Niemi Ville Suhonen	Kari Sohlberg
Kulkuri ja joutsen	1999	Timo Koivusalo	Timo Heinänen
Sokkotanssi	1999	Matti Ijäs	Kari Sohlberg
Pitkä kuuma kesä	1999	Perttu Leppä	Jyrki Arnikari
Rakastin epätoivoista naista	1999	Jarmo Lampela	Harri Räty
Elämää itsemurhan jälkeen [dokumentti]	1999	Marita Hällfors	Petri Rossi
Musta kissa lumihangella [dokumentti]	1999	Anu Kuivalainen	Marita Hällfors
The Real McCoy [dokumentti]	1999	Pekka Lehto	Esa Vuorinen Pekka Uotila
Rakkaudella, Maire	1999	Veikko Aaltonen	Pekka Uotila
Pikkusisar	1999	Taru Mäkelä	Jouko Seppälä
Lakeuden kutsu	2000	Ilkka Vanne	Pini Hellstedt
Pelon maantiede	2000	Auli Mantila	Heikki Färm
Levottomat	2000	Aku Louhimies	Mac Ahlberg
Hylätyt talot, autiot pihat	2000	Lauri Törhönen	Robert Nordström
Pieni pyhiinvaellus	2000	Heikki Kujanpää	Kari Sohlberg
Badding	2000	Markku Pölönen	Kari Sohlberg
Downhill City	2000	Hannu Salonen	Stephan Wagner
Bad Luck Love	2000	Olli Saarela	Heikki Färm
Kusum [dokumentti]	2000	Jouko Aaltonen	Marita Hällfors
Laina-aika	2000	Timo Humaloja	Harri Räty
Rentun ruusu	2001	Timo Koivusalo	Timo Heinänen
Ken tulta pyytää	2001	Sakari Kirjavainen	Petri Rossi
Cyclomania	2001	Esa Illi	Kari Sohlberg
Ponterosa	2001	Mika Kemmo Pasi Kemmo	Tero Molin
Young Love	2001	Arto Lehkamo	Johann Sigfusson
Joki	2001	Jarmo Lampela	Harri Räty
Emmauksen tiellä	2001	Markku Pölönen	Kari Sohlberg
Matka kohti valoa [dokumentti]	2001	Kai Nordberg	Tahvo Hirvonen
Joutilaat [dokumentti]	2001	Susanna Helke Virpi Suutari	Harri Räty
Minä ja Morrison	2001	Lenka Hellstedt	Mark Stubbs
Aleksis Kiven elämä	2002	Jari Halonen	Olli Varja
Kuutamolla	2002	Aku Louhimies	Heikki Färm
Mies vailla menneisyyttä	2002	Aki Kaurismäki	Timo Salminen
Hengittämättä & nauramatta	2002	Saara Saarela	Peter Flinckenberg
Kymmenen riivinrautaa	2002	Ere Kokkonen	Jari Mutikainen
Menolippu Mombasaan	2002	Hannu Tuomainen	Pekka Uotila
Umur	2002	Kai Lehtinen	Timo Heinänen Jouko Seppälä
Kahlekuningas	2002	Arto Koskinen	Hans Welin
Haaveiden kehä	2002	Matti Ijäs	Kari Sohlberg
Heinähattu ja Vilttitossu	2002	Kaisa Rastimo	Tuomo Virtanen
Elämän äidit [dokumentti]	2002	Markku Lehmuskallio Anastasia Lapsui	Anastasia Lapsui
Ilman tytärtäni [dokumentti]	2002	Alexis Kouros Kari Tervo	Jari Pollari
1,78:1 (näytelmäelokuvat)	VUOSI	OHJAUS	KUVAUS
Kolme viisasta miestä	2008	Mika Kaurismäki	Rauno Ronkainen
Mitä meistä tuli	2009	Miika Ullakko	Miika Ullakko
Saunavieras	2012	Anssi Mänttäri	Dave Berg
Kalevala – Uusi aika	2013	Jari Halonen	Päivi Kettunen
Wendy and the Refugee Neverland	2017	Olli Ilpo Salonen	Hannu Käki
Muumien taikatalvi [animaatio]	2017	Jakub Wronski Ira Carpelan	arkistomateriaalia
Ponin ja Puluboin leffa	2018	Mari Rantasila	Timo Heinänen
1,75:1	VUOSI	OHJAUS	KUVAUS
Luottamus	1976	Edvin Laine Viktor Tregubovitsh	Dmitri Meshijev
Hamlet liikemaailmassa	1987	Aki Kaurismäki	Timo Salminen
Petos	1988	Taavi Kassila	Henrik Paersch
Kuutamosonaatti 2: Kadunlakaisijat	1991	Olli Soinio	Kari Sohlberg
Mysterion [dokumentti]	1991	Pirjo Honkasalo Eira Mollberg	Pirjo Honkasalo
Rölli – hirmuisia kertomuksia	1991	Olli Soinio	Kari Sohlberg
Pilkkuja ja pikkuhousuja	1992	Matti Ijäs	Kari Sohlberg
Tanjuska ja 7 perkelettä [dokumentti]	1993	Pirjo Honkasalo	Pirjo Honkasalo
Anita	1994	Peter Lindholm	Kjell Lagerroos
Lapin kullan kimallus	1999	Åke Lindman	Pauli Sipiläinen
Hurmaava joukkoitsemurha	2000	Ere Kokkonen	Jari Mutikainen
Maa [dokumentti]	2001	Veikko Aaltonen	Pekka Uotila

 

Liite 5. Täyskuvaelokuvat 1970–2018

Lähde: Kansallisfilmografia / Elonet

1,37:1	VUOSI	OHJAUS	KUVAUS
Julisteidenliimaajat	1970	Tuomo-Juhani Vuorenmaa	Ismo Kajander
Jussi Pussi	1970	Ere Kokkonen	Kari Sohlberg
Narrien illat	1970	Tapio Suominen	Pekka Ervamaa Kari Kekkonen
Pilvilinna	1970	Sakari Rimminen	Pirjo Honkasalo
Päämaja	1970	Matti Kassila	Esko Nevalainen
Takiaispallo	1970	Veli-Matti Saikkonen	Raimo Hartzell
Kreivi	1971	Peter von Bagh	Lasse Naukkarinen
Musta Lumikki	1971	Matti Sokka	Matti Sokka
Herra Huu – Jestapa jepulis penikat sipuliks	1973	Jaakko Talaskivi	Vesa Hauhia
Laukaus tehtaalla	1973	Erkko Kivikoski	Esko Nevalainen
Sensuela	1973	Teuvo Tulio	Teuvo Tulio
Jouluksi kotiin	1975	Jaakko Pakkasvirta	Esa Vuorinen
Ingmar Bergmanin maailma [dokumentti]	1976	Jörn Donner	Tony Forsberg John Olsson Mikael Stankowski Lars Svanberg
Kaunis muisto [8 mm]	1977	Per-Olof Strandberg	Per-Olof Strandberg
Kirje	1978	Pekka Hyytiäinen	Matti Kanerva Tahvo Hirvonen
Lintumies	1978	Seppo Putkinen	Eija Petterberg
Kainuu 39	1939	Pirjo Honkasalo Pekka Lehto	Pertti Mutanen
Seitsemän veljestä [animaatio]	1979	Riitta Nelimarkka Jaakko Seeck	Jaakko Seeck
Voi juku – mikä lauantai	1979	Visa Mäkinen	Matti Pulliainen
Espanjankävijät	1980	Mikael Walhforss	Kari Kekkonen
Tulitikkuja lainaamassa	1980	Risto Orko Leonid Gaidai	Sergei Polujanov
Hullu kesä	1981	Tapio Parkkinen	Oiva Nieminen Raimo Miekka
Rikos ja rangaistus	1983	Aki Kaurismäki	Timo Salminen
Laulu [dokumentti]	1986	Arto af Hällström Janne Kuusi	Tahvo Hirvonen
Kirjeitä Ruotsista [dokumentti]	1988	Jörn Donner	Johan Enbom
Latvoilta jokisuulle [dokumentti]	1988	Marjatta Koivulehto	Kari Sohlberg
Paperitähti	1989	Mika Kaurismäki	Timo Salminen
Condom	1990	Alvaro Pardo?	Tahvo Hirvonen
Uppo-Nalle	1991	Raili Rusto	Veikko Mård Heikki Katajisto
Uuno Turhapuro, herra Helsingin herra	1991	Ere Kokkonen	Juha Jalasti
Minä olen [dokumentti]	1992	Markku Lehmuskallio	Markku Lehmuskallio
Minä olen osa II [dokumentti]	1992	Markku Lehmuskallio	Markku Lehmuskallio
1939 [dokumentti]	1993	Peter von Bagh	Juha-Veli Äkräs
Poron hahmossa pitkin taivaankaarta [dokumentti]	1993	Markku Lehmuskallio	Markku Lehmuskallio
Kaupunkisinfonia [dokumentti]	1995	Useita eri ohjaajia	Useita eri kuvaajia
Urpo & Turpo	1996	Liisa Helminen Marjut Rimminen	Paul Brück Tönu Talivee
Daavid – tarinoita kunniasta ja häpeästä [dokumentti]	1997	Taru Mäkelä	Jouko Seppälä
1,33:1
Saatanan radikaalit	1971	Paavo Piironen Heikki Nousiainen Timo Nissi Heikki Huopainen	Kari Sohlberg
Kahdeksan surmanluotia	1972	Mikko Niskanen	Kimmo Simula Juhani Voutilainen Juhani Sarro Seppo Immonen Mikko Niskanen
Matias Keskisen kuviteltu elämä [dokumentti]	1992	Veli Granö Matias Keskinen	Veli Granö
Urpo & Turpo 2	1997	Liisa Helminen Riho Unt	Jan Nyman Tönu Talivee

 

Liite 6. Suomalaisia scope- ja laajakuvaelokuvia tallenteita (esimerkkejä)

 

Varhaiset scope-elokuvat:

• T. J. Särkän Juhasta (1956) on saatavilla windowboxattuna versiona DVD:llä, mutta elokuvan kuvanlaatu on erittäin huono. Osta DVD
• Sammosta (1959) on julkaistu korkeinta tasoa edustava restauroitu versio, mutta vain DVD-tallenteena. (DVD myynnissä enää vain KAVI:n aulassa)
• Jonin (1983) scope-versio on julkaistu DVD:llä alkuperäisellä kuvasuhteellaan, itse kopio on epätasalaatuinen. Osta DVD
• Täällä alkaa seikkailu (1965) on julkaistu DVD:llä scopena, mutta huonolaatuisesta siirrosta. Osta DVD

 

Varhaiset 1,85:1-laajakuvaelokuvat:

• Jaakko Pakkasvirran ohjaamat ja Esa Vuorisen kuvaamat Runoilija ja muusa (1978), Pedon merkki (1981) ja Ulvova mylläri(1982) on julkaistu 1,85:1-kuvasuhteella, mutta itse kopioiden laatu on kehno.
• Jäätävä polte (1985) on julkaistu 1,85:1-kuvasuhteella. (DVD loppuunmyyty)

 

Varhaiset 1,66:1-laajakuvaelokuvat:

• Pojat (1962) on julkaistu Blu-ray-tallenteena 1,66:1-kuvasuhteella. Osta Blu-ray
• Komisario Palmun erehdys (1960) on julkaistu Blu-ray-tallenteena 1,66:1-kuvasuhteella. Osta Blu-ray
• Täällä Pohjantähden alla (1968) on julkaistu DVD:llä useina eri versioina, myös oikealla kuvasuhteella 1,66:1. (DVD loppuunmyyty)

Huomattava osa niistä elokuvista, jotka on tarkoitettu esitettäväksi 1,66:1-kuvasuhteella, on julkaistu DVD:llä 1,33:1-kuvasuhteella. KAVI:n toimittamista "laajakuvaelokuvien" DVD-julkaisuista taas valtaosa on julkaistu asiaankuuluvalla 1,66:1-kuvasuhteella.

 

 

Lähteinä on käytetty muun muassa Kinolehtiä, Kansallisfilmografiaa ja Elonetiä sekä KAVI:n asiantuntijoita.

*Päivitetty 9.5.2019 klo 19.58

Kuolemaa näyttelevä Bengt Ekerot ja Ingmar Bergman Seitsemännen sinetin (1957) kuvauksissa. Kuva: Svensk Filmindustri

Suurimpien elokuvantekijöiden filmeissä on koko elämä – iloina, suruina, kauhuina ja tyyneyden hetkinä. Niin oli myös ruotsalaisen Ingmar Bergmanin (1918–2007) elokuvissa, joita leimasi myös vahva kaipaus onnelliseen, menneeseen ja menetettyyn lapsuuteen sekä kuolema, jossa meillä ihmisillä on helposti enemmän yhteistä kuin elämässä.

Bergman on pohjoismaisista elokuvatekijöistä kaikkein merkittävin, muita päätä pidempi, vaikka ei suinkaan ainoa, joiden töiden edessä on syytä kumartaa. Nyt, kun Bergmanin syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta, hänen työnsä ja elämänsä olivat monenlaisen juhlinnan keskipisteenä. Liki kaikki Bergmanin elokuvat omistava Svensk Filmindustri julkaisi omistamansa Bergman-filmit Blu-ray-kokoelmana. Koska vain osassa elokuvista oli suomenkielinen tekstitys, tuo kallis kokoelma ei tullut Suomen kauppoihin. Sen sijaan kaksi Bergmanista kertovaa uutta dokumenttia nähtiin myös meikäläisillä valkokankailla. Yksi on alle tunnin mittainen, festivaaliesityksiä varten tehty Jörn Donnerin Ingmar Bergmanin muisto. Toinen on ruotsalaisen Jane Magnussonin ohjaama Bergman – yksi elämä, yksi vuosi, joka näennäisesti kertoo Bergmanin ”läpimurtovuodesta” 1957, mutta oikeasti maalaa kuvan Bergmanin koko urasta ja hänestä ihmisenä, työtoverina, rakastettuna, ystävänä ja vihamiehenä.

Magnusson on haastatellut elokuvaansa monia Bergmanin uran tärkeitä työtovereita ja ystäviä, joista osalla on hyvinkin erilaisia kokemuksia yhdestä Ruotsin kuuluisimmista taiteilijoista. Näiden ihmisten päästessä ääneen puhuvien päiden osuus kuvassa on minimoitu, onneksi. Bergmanin elokuvista ja niiden kuvauksista riittää filmi- ja valokuvamateriaalia, jota voi käyttää ja jota katselee mieluummin kuin paikallaan istuvia ihmisiä.

Bergmania ylistetään ja korusanoja otetaan sellaisiltakin, joilla ei muuten kuin ihailijana luulisi olevan asiaa Bergman-ympyröihin (siis Barbra Streisandilta). Liv Ullmann puhuu kauniisti entisestä rakastetustaan. Vastapainona on kuvausta Bergmanin työskentelymetodeista, joka on toisaalta kiehtovaa ja ”taiteellista” temperamentin räiskyntää, mutta pahimmillaan kaikkien muiden nolaamiseen ja vähättelyyn pyrkivää itsepuolustusta. Bergmanin vihan ovat saaneet monet kokea, nyt niistä osa uskaltaa jopa kertoakin, ja ohjaajan raivonpurkauksia nähdään elokuvien kuvauksissa otetuissa dokumenttipätkissä.

Silti, kaikesta paistaa läpi asiaankuuluva arvostus Bergmanin elämäntyötä kohtaan, mutta sokeaa ihailua se ei ole. Magnussonin elokuva päättyy samaan kauniiseen, kaiken sanovaan loppukuvaan kuin Bergmanin Mansikkapaikka (1957).

 

Bergman – yksi vuosi, yksi elämä nyt kaupoissa DVD- ja Blu-ray-tallenteina.

Sylvester Stallone ja Burgess Meredith elokuvassa Rocky (1976). MGM

Philadelphian rosoisten katujen kasvatti Rocky Balboa on jäänyt vaille koulusivistystä, hän on vähän hölmökin, mutta hyväsydäminen ja osaa lyödä. Nyrkkeilykehä on Rockyn kaltaisten nuorten miesten terapiaa ja hyvässä tapauksessa tie hieman ruusuisempaan elämään.

Rockya tehtäessä 30-vuotiaalla Sylvester Stallonella oli kaikki pelissä. Nuoren näyttelijän filmiuralta löytyi Roger Cormanin tuottamien Al Caponen (1975) ja Kalmanralli 2000:n (1975) kaltaisia b-elokuvia, jotka kyllä pyörivät elokuvateattereissa myös Suomessa, mutta eivät ne hittejä olleet. Tästä syystä Stallonen vaatimus saada itse näytellä käsikirjoittamansa Rockyn nimirooli oli melkoinen vaatimus. Stallonen käsikirjoitus sai tuottajakaksikko Robert Chartoffin ja Irwin Winklerin innostumaan, mutta näiden elokuvia levittänyt United Artists ei halunnut tuntematonta Stallonea elokuvan päärooliin. Chartoffin ja Winklerin sopimus UA:n kanssa antoi heille mahdollisuuden päättää itse elokuvan tuottamisesta, mikäli filmin budjetti pysyi tietyn rajan alla. Rocky pantiin tuotantoon noin miljoonan dollarin budjetilla, pääosassa Stallone ja ohjaajana John G. Avildsen, joka oli saanut jalkansa suurten studioiden oven väliin Pelastakaa tiikerillä (1973), josta Jack Lemmon voitti parhaan miespääosan Oscarin.

Rockysta tuli täyosuma. Sympaattisen nyrkkeilijän elämän vastoinkäymisten ja myötätuulten kuvaus sai välittömästi suuren yleisön puolelleen. Yhdysvaltain teattereihin marraskuussa 1976 laskettu elokuva keräsi ensi-iltaviikonloppunaan viiden miljoonan dollarin lipputulot. United Artists ja tuottajat eivät suinkaan tällä vielä omilleen päässeet, mutta kun teatterilevitys tuli pitkän ajan jälkeen päätökseensä, Rocky oli kerännyt kotimaassaan arviolta noin 55 miljoonaa katsojaa ja yli sadan miljoonan dollarin lipputulot. Menestystä auttoi maaliskuun 1977 lopun voittoisa ilta Oscar-gaalassa, kun filmi palkittiin parhaan elokuvan, ohjauksen ja leikkauksen Oscareilla. Käsikirjoituksesta ja pääosasta ehdolla ollut Stallone jäi ilman kullattua palkintoa, mutta sen sijaan hän sai jotain muuta: kultaisen tulevaisuuden. Tarina Daavidista ja Goljatista päättyi sittenkin Daavidin voittoon.

Stallone ensimmäistä kertaa John Rambona elokuvassa Taistelija (1982). Kuva: Orion

Rockysta on kasvanut tähän mennessä kahdeksanosainen sarja – uusin filmi, Steven Caple Jr.:n ohjaama Creed II, tulee teattereihin perjantaina. (Suomalaisittain kiinnostava fakta, että Stallonen vielä ollessa Creed II:n ohjaajana hän halusi elokuvansa kuvaajaksi Peter Flinckenbergin). Vuoden 2019 syksyllä luvassa on Stallonen toisen franchisen viides osa: Rambo palaa valkokankaille elokuvassa nimeltä Rambo. Stallone on joskus haastattelussa sanonut, että Yhdysvalloissa ihmiset tulevat juttelemaan hänelle enemmän Rockysta ja ulkomailla Rambosta.

Vietnamin sodan veteraani John Rambo, David Morrellin romaanin päähenkilö, nähtiin valkokankaalla ensimmäisen kerran vuonna 1982. Ted Kotcheffin ohjaama Taistelija sai Yhdysvalloissa noin kolmasosan Rockyn katsojamäärästä, mutta totisesti, Euroopassa tilanne oli toinen. Rocky sai Ranskassa 665 000 ja Italiassa 550 000 katsojaa, mutta Taistelija veti teattereihin yli kolme miljoonaa ranskalaista ja liki 1,2 miljoonaa italialaista. Tietysti Rocky oli tässä välissä tehnyt Stallonesta tunnetun, mutta ei sillä ollut tällaista vaikutusta Rockyn uusintaottelunkaan (1979) menestykseen näissä maissa.

Sen sijaan Suomessa Rocky voitti ensimmäisen erän: 195 568 katsojaa Rockylle ja 139 903 Taistelijalle. Jatko-osien kohdalla tilanne oli aivan toisenlainen. Stallonen itsensä ohjaama Rockyn uusintaottelu tuli Suomeen vuonna 1980 ja sai vain 28 429 katsojaa, mutta George P. Cosmatosin ohjaama Rambo – Taistelija 2 (1985) keräsi peräti 274 218 katsojaa. Kenties Rambo – Taistelija 2:n jättimenestys aiheutti myös sen, että Rocky IV (1985, Suomeen 1986) sai Suomessa enemmän katsojia kuin sarjan toinen ja kolmas osa yhteensä. Mutta molempien sarjojen seuraavat osat olivat tuotteina ja teoksina niin kehnoja, että Stallone pani molempien jatkolle stopin. Avildsenin ohjaama Rocky V (1990) sai Suomessa 73 127 katsojaa, mikä oli vajaat puolet edellisen osan tuloksesta, mutta Peter Macdonaldin ohjaama Rambo III (1988) veti kaikesta huolimatta 152 860 katsojaa. 

Rocky Balboan ja John Rambon tarinat jatkuivat 2000-luvulla Stallonen ohjauksessa, mutta yleisönsuosio oli kaukana huippuvuosista. Tappiota nämä filmit eivät kuitenkaan ole tuottaneet, sen osoittaa jo sekin, ettei loppua näy kummallekaan saagalle. Ja mitä näiden elokuvien menekkiin Suomessa tulee, Rocky-filmeillä on 3 160 katsojaa enemmän, mutta elokuviakin on kolme enemmän. 72-vuotiaan Stallonen elokuvista ylivoimaisesti parhaiten Suomessa on menestynyt Renny Harlinin ohjaama Cliffhanger – kuilun partaalla (1993), joka sai 337 687 katsojaa.

Rocky – Limited Steelbook Edition -Blu-ray-kokoelma (sisältää kaikki paitsi Creedin) on nyt myynnissä. Creed II elokuvateattereissa perjantaina 23.11. ja Rambo syksyllä 2019.

 

Rocky-elokuvat Suomessa:

ELOKUVA	VUOSI	ENSI-ILTA	OHJAUS	KATSOJIA
Rocky	1976	12.08.77	John G. Avildsen	195 568
Rockyn uusintaottelu	1979	25.01.80	Sylvester Stallone	28 429
Rocky III – tiikerinsilmä	1982	27.08.82	Sylvester Stallone	78 073
Rocky IV	1985	14.02.86	Sylvester Stallone	166 835
Rocky V	1990	21.12.90	John G. Avildsen	73 127
Rocky Balboa	2006	05.01.07	Sylvester Stallone	41 509
Creed: The Legacy of Rocky	2015	01.01.16	Ryan Coogler	29 853
			YHTEENSÄ:	613 394

 

Rambo-elokuvat Suomessa:

ELOKUVA	VUOSI	ENSI-ILTA	OHJAUS	KATSOJIA
Taistelija	1982	04.02.83	Ted Kotcheff	139 903
Rambo – Taistelija 2	1985	23.08.85	George P. Cosmatos	274 218
Rambo III	1988	15.07.88	Peter Macdonald	152 860
Rambo	2008	22.02.08	Sylvester Stallone	43 253
			YHTEENSÄ:	610 234

Aito ja alkuperäinen Jussi (Oiva Soini) elokuvassa Pohjalaisia (1925). Kuva: KAVI / Suomi-Filmi

Jussi-palkintojen yhteydessä jaettiin vuodesta 1948 lähtien myös kunniakirjoja kotimaisille elokuvantekijöille ja ulkomaisille elokuville. Ulkomaisten elokuvien kunniakirjat menivät tietysti filmien maahantuojille, jotka muuten olivat pitkälti Jussi-kilvan ulkopuolella. Siinä tuli samalla huomioiduksi elokuvan kannalta elintärkeää työtä tekevät maahantuojat sekä nostettua esiin niitä ulkomaisia elokuvia, jotka ehkä jäivät suomalaisyleisöltä huomaamatta. Tuolloin elokuvat pysyivät teatterilevityksessä huomattavasti pidempään kuin tänä päivänä, joten myöhäänkään ei välttämättä ollut liian myöhäistä.

Ulkomaisten elokuvien kunniakirjoista luovuttiin vuonna 1992, eikä niitä ole sen jälkeen tietääkseni jaettu kertaakaan edes vahingossa. Syitä on varmasti ollut monia ja mahdollisia selityksiä sitäkin enemmän. Ehkä uuden Finnkinon ylivalta myös elokuvien maahantuonnissa teki tällaisen tunnustuksen jakamisen turhaksi, kun kunniakirjat kuitenkin menisivät liian usein samaan osoitteeseen – varsinkin sen jälkeen, kun Aito Mäkisen Dianafilm Oy:n maahantuontitoiminta loppui. Eikä Kosmos-Filmiäkään enää ollut...

Kohta eletään 2020-lukua ja elokuvien maahantuonti niin kuin niiden levityskin ovat kokeneet mullistuksen 1990-luvun alkuvuosiin nähden. Suomesta löytyy jälleen useita sellaisiakin levittäjiä, joilla on merkittävä asema ulkomaisten laatuelokuvien maahantuojana, mutta joko ei lainkaan tai hyvin vähän kotimaisia elokuvia. Löytyy sellaisia levittäjiä kuin Cinema Mondo, Atlantic Film, Cinemanse ja Future Film, jotka monien muiden tapaan ansaitsisivat saada välillä tunnustusta työstään vaikka sitten paperisen kunniakirjan muodossa. Rahallista tukeahan he saavat aivan toisilta tahoilta.

Ketkä näistä kunniakirjoista sitten päättäisivät, se on eri asia – jääviysongelmia kyllä riittää tässäkin asiassa. Ulkomaisten elokuvien maahantuojien työn hedelmät ovat kuitenkin tärkeitä myös suomalaisille elokuvantekijöille, ei vain elokuvayleisölle.

Sen sijaan yleisöäänestyksen voittaneen elokuvan kunniakirjasta taisi kadota mielekkyys jo kauan aikaa sitten. Nythän yleisöäänestyksessä menestyvät sellaiset elokuvat, joita juuri kukaan ei nähnyt elokuvateatterissa. Amatöörituotantojen tekijöiden tuttavapiiri näyttää usein olevan sen verran laaja, että verrattain vähän osallistujia kiinnostavassa yleisöäänestyksessä voi päästä hyvinkin kolmen parhaimman joukkoon. Yleisön suosikki yleensä on kuitenkin sellainen, joka saa sitä yleisöäkin. Ehkä kannattaisi mieluummin palkita kunniakirjalla se vuoden katsotuin kotimainen elokuva, vaikka se sitten joka toinen vuosi menisikin Solar Filmsille.