Blu-ray-arvostelussa Hachiko – tarina uskollisuudesta (2009)

Lasse Hallströmin elokuva Hachiko – tarina uskollisuudesta (2010) enemmän tai vähemmän aloitti siirappisten koiraelokuvien lajityypin. Innoituksensa tarina on saanut tositapauksesta 1920-luvun Japanista, mutta elokuvassa tapahtumat on tietysti sijoitettu lähimenneisyyden Yhdysvaltoihin pieneen ja sievään kaupunkiin, jossa ei tapahdu pahoja asioita.

Richard Gere näyttelee junalla töissä kaupungissa käyvää professoria, joka löytää eräänä koiranpennun ja ottaa sen kotiinsa odottamaan oikean omistajan löytymistä. Vaimo (Joan Allen) toivoo pääsevänsä karvapallosta nopeasti eroon, mutta kun hän huomaa isännän kohtelevan tulokasta kuin pientä poikaa, mieli muuttuu. Hachiko odottaa joka päivä asemalla isäntänsä paluuta töistä, eikä lopeta odottamista, vaikka isäntä ei enää palaakaan.

Ihmisenä Geren näyttelemä päähenkilö jää yhtä yksiulotteiseksi kuin kaikki muutkin elokuvan roolihahmot; tässä elokuvassa ei ole juuri mitään luonnekuvausta tai juonta, on vain tulitikkuasken kanteen mahtuva tarina sekä tunnelmaa ja hillittyä tunteilua.

Lasse Hallström on mainio tekemään lämminhenkisiä, ylenpalttista siirappisuutta hipovia tunnelmakuvia, jollainen Hachiko – tarina uskollisuudesta mitä suurimmassa määrin on.

Visuaalisesti elokuva on miellyttävä, vaikka 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopun digikameroissa ei ollut vielä hurraamista. Toisin kuin elokuvan siirappisuus, ohjaajan ratkaisu käyttää koiran subjektiivisia näkökulmakuvia (vieläpä mustavalkoisia) saa voimaan pahoin.

Elokuvan innoittaneesta tositarinasta on tehty Japanissa kaksi elokuvaa, vuosina 1987 ja 2023, mutta niitä ei ole levitetty Suomessa.

Tummimmissa kuvissa tummat kohdat puuroutuvat.