Suomalaiset elokuvantekijät ovat viime vuosina tehneet kolme erinomaisesti sekä Suomessa että ulkomailla menestynyttä jouluaiheista elokuvaa, joista tuoreimmat ovat Niko – Lentäjän poika ja Rare Exports. Ensimmäisenä valmistui vuonna 2007 Juha Wuolijoen ohjaama Joulutarina, joka tähän päivään mennessä on saanut teattereissa maailmanlaajuisesti yli miljoona katsojaa, myynyt yli 700 000 kappaletta DVD:llä ja siitä peräti 100 000 Yhdysvalloissa.

Wuolijoen uusi elokuva kertoo vahvasta edelläkävijänaisesta, Hella Wuolijoesta (1886–1954). Virossa syntynyt, mutta Suomessa näyttävän uran tehnyt Wuolijoki tunnetaan Niskavuori-näytelmäsarjasta, Yleisradion ensimmäisenä ja tähän mennessä ainoana naispuolisena pääjohtajana, SKDL:n kansanedustajana sekä elinkautiseen tuomittuna maanpetturina. Hella W -elokuvassa häntä näyttelee Miehen työstä tuttu Tiina Weckström.

Hella Wuolijoki suomalaisessa elokuvassa

Erittäin tuotteliaasta Valentin Vaalasta tuli Wuolijoki-filmatisointien vakio-ohjaaja, joka vuosien 1937 ja 1958 välillä filmasi peräti seitsemän kirjailijattaren tekstiä. Ensimmäisenä valmistui lähes miljoona katsojaa saanut Juurakon Hulda (1937), jota seurasivat mm. neljä Niskavuori-elokuvaa. 1950-luvulla myös Edvin Laine pääsi ohjaamaan Niskavuori-saagaa ja sai valmiiksi kolme osaa. Wuolijoen tekstistä Tyttö kuunsillalta -elokuvan (1953) tehnyt Matti Kassilan ohjasi vielä yhden Niskavuoren 1980-luvulla.

Wuolijoen Juurakon Hulda filmattiin Hollywoodissa H.C. Potterin ohjauksessa vuonna 1947 nimellä Farmarin tytär ja erinomaisella menestyksellä: Loretta Young voitti Oscarin parhaasta naispääosasta ja Charles Bickford sai ehdokkuuden miessivuosasta. Juurakon Huldasta tehtiin 1960-luvun alussa kolme vuotta pyörinyt televisiosarja, joka toi pääosaa näytelleelle Inger Stevensille Golden Globe -palkinnon.

Kaikkiaan Wuolijoen teoksista on valmistunut 16 elokuva- sekä muutamia televisiosovituksia.

Haastattelussa ohjaaja-tuottaja Juha Wuolijoki

Mistä saitte idean tehdä toisena pitkänä filminänne nimenomaan Hella Wuolijoen elämäntarinan? Miten suhtaudutte hänen työhönsä ja persoonaansa?

Ihmettelen, että kukaan ei vielä ole tehnyt elokuvaa Hella Wuolijoesta. Hän on täydellinen elokuvan päähenkilö – ristiriitainen, voimakas, rakastettava, ärsyttävä.  Hellan elämäntarina on uskomaton. Jos joku olisi kiikuttanut minulle tällaisen keksityn tarinan, olisin varmaan todennut, että käsikirjoitus on liian mielikuvituksellinen ollakseen uskottava.

Kuinka pitkälti filmi pohjautuu todellisuuteen?

Elokuva perustuu tositapahtumiin, mutta on kuitenkin ennen kaikkea fiktioelokuva. Elokuvaa tehdessä tärkeintä on kiinnostava, mukaansa tempaava tarina – eikä historiallisen tarkka PowerPoint-esitys Hellan saavutuksista. Käsikirjoitusta tehdessä yhdistelimme henkilöitä ja tapahtumia sekä tiivistimme aikaa. Jotain on täytynyt arvata ja kuvitellakin.

Oletteko nähnyt Wuolijoen teksteistä tehtyjä filmatisointeja?

Ne ovat tärkeä osa upeaa suomalaista elokuvahistoriaa. Harva muuten tietää, että Loretta Young voitti aikanaan Oscar-palkinnon Hellan näytelmään perustuvasta Hollywood-elokuvasta (H.C. Potterin Farmarin tytär 1947, toim. huom).

Kuinka suurta kiinnostusta Hella W -filmin odotatte herättävän Suomessa? Harva nuori tuskin tietää häntä edes nimeltä ja hänen aikansa hyvin muistavat ihmiset ovat jo iäkkäitä.

Elokuvaa tehdessä Hellan tarina on tullut kerrottua monille erilaisille ihmisille eri yhteyksissä. On ollut hienoa huomata, että siitä innostuvat niin miehet kuin naiset ikään katsomatta. Väitän, että elokuvan nähdessään moni tulee yllättymään.

Minkälaiset odotukset teillä on ulkomaiden markkinoiden suhteen? Uskotteko filmin herättävän kiinnostusta myös siellä, missä Wuolijoesta ei tiedetä yhtään mitään?

Suomalaisen elokuvan menestyminen kansainvälisesti on aina hieno saavutus. Toisaalta, minkä tahansa elokuvan menestyminen vaatii aina suuren määrän työtä.

Minulla on ollut onnea: edellinen elokuvani Joulutarina on myyty yli 120 maahan. Vaikka Joulutarinan on nähnyt sadattuhannet katsojat eripuolilla maailmaa, se ei tietenkään tarkoita sitä, että Hella W:stä tulisi kansainvälinen hitti. Jokainen suomalaiselle elokuvalle saatu ulkomainen katsoja on aina hieno ja mieltä lämmittävä asia. En silti osaa ajatella, että ulkomainen katsoja olisi jotenkin parempi kuin suomalainen.

Mitkä ovat mielestänne tällä hetkellä suomalaisen elokuvan hyvät ja huonot puolet sekä ohjaajan että tuottajan näkökulmasta katsottuna?

Elokuvien kansainvälinen rahoitus on murroksessa. Se on haaste, mutta Suomelle se voisi olla myös tilaisuus. Jokaisen elokuvan tekeminen työllistää suuren joukon ihmisiä. Tämän takia jokainen euro, jolla valtio tukee elokuvien tekemistä, palautuu moninkertaisena takaisin valtion kassaan. Voisimme tukea esimerkiksi kansainvälistä elokuvatuotantoa, joka sitoutuu käyttämään monin verroin rahaa suomalaisiin palveluihin ja suomalaisten työllistämiseen. Samalla tämä kehittäisi suomalaista elokuva-alaa.

Minkälaisin tuntein perinteisen jouluelokuvan ohjaajana odotatte hieman erilaista joulutarinaa, Rare Exportsia – onko liput jo varattu?

Takuulla! Odotan Rare Exportsia innolla. Hauska yhteensattuma: loistava kuvaaja ja hyvä ystäväni Mika Orasmaa kuvasi myös Joulutarinan.

Milloin näemme Juha Wuolijoen ohjaaman filmatisoinnin jostakin Hella Wuolijoen teoksesta? Esimerkiksi Niskavuori-saagastahan saisi vielä vaikka mitä aikaiseksi – vai saisiko?

Niskavuorista, kuten monesta muustakin Hella Wuolijoen näytelmästä, saa upeita elokuvia. Itse asiassa ne ovat jo suomalaisen elokuvahistorian merkkipaaluja. Itse luulen, että Hella W -elokuvan jälkeen jätän Hella Wuolijoen toistaiseksi rauhaan. Mutta ei koskaan saa sanoa ei koskaan.

Hella W saa ensi-iltansa 28. tammikuuta. Katso elokuvan traileri klikkaamalla tästä.