Turkulainen Artie Music -levy-yhtiö on yhdessä elokuvatutkija Juha Seitajärven kanssa tuonut markkinoille Suomalainen elokuvamusiikki -nimisen CD-levysarjan, jossa kuullaan sekä tutumpia että harvinaisempia musiikkikappaleita kotimaisen elokuvan historiasta. Tähän mennessä sarja on edennyt toiseen osaansa käsittäen vuodet 1931–1936 ja 1937–1939. Kahden ensimmäisen osan aikana on siis käyty kiinni niin varhaiseen äänielokuvaan kuin ensimmäisiin Valentin Vaalan Ansa & Tauno -filmeihinkin, Olavi Virtaa unohtamatta.

Myös elokuvatietokirjailijana tuttu Seitajärvi on päässyt käsiksi harvinaisiin materiaaleihin. Erityisen harvinaista herkkua levyillä onkin esimerkiksi Yrjö Nortan ohjaamassa ja sittemmin jo tuhoutuneessa ensimmäisessä suomalaisessa äänielokuvassa, vuoden 1931 Sano se suomeksi -filmissä kuultu Georg Malmsténin tulkinta Tui Tui Tuulikki -kappaleesta. Elokuvissa esiintynyt, niihin musiikkia säveltänyt ja peräti yhden filmin ohjannutkin Malmstén on yhdessä Eugen-veljensä kanssa levysarjan kahden ensimmäisen osan suurin tähti, sillä levyjen 56 laulusta yli parikymmentä on Malmsténin veljesten esittämiä.

Sano se suomeksi -elokuvasta otettu laulu ei ole ainoa harvinaisuus Suomalainen elokuvamusiikki -sarjan levyillä. Seitajärven mukaan materiaalista peräti noin seitsemänkymmentä prosenttia on erittäin harvinaista, johon voidaankin lukea mm. suoraan elokuvien ääniraidoilta otetut Matti Jurvan Väliaikainen (Nyrki Tapiovaaran elokuvasta Kaksi Vihtoria), Ansa Ikosen Bulu bulu bulu (Vaalan filmistä Vaimoke) sekä Mirjami Kuosmasen Sulamith (Kaksi Vihtoria). Pääasiassa levyillä kuultavat kappaleet ovat kuitenkin äänilevyiltä eivätkä elokuvan ääniraidoilta otettuja; ajan tuomaa kohinaa ja kulumaa on toki mukana.

”Suomalaisen populaarimusiikin ja taidemusiikinkin taitavimmat tekijät puuhailivat myös elokuvamusiikin saralla ja sikäli sarjalla on tarkoitus tehdä heille kunniaa”, levyt yhdessä Artie Musicin Timo Wuoren kanssa ideoinut Seitajärvi totesi. Runsassivuisissa ja informaatiorikkaissa kansilehtisissä Seitajärvi kertoo sekä laulujen että niiden tekijöiden taustoista ja pohtii, miten jotkin laulut ovat olleet tärkeä osa elokuvan kokonaisuutta.

”Musiikki on ollut ratkaisevassa osassa suomalaisessa elokuvassa nykypäiviin asti, ajatellaanpa vaikka laulumusiikille perustuvaa Jos rakastat -elokuvaa”, elokuvatutkija jatkaa todeten kuitenkin, että ”totta kai elokuvamusiikilla on välillä rasittaviakin piirteitä, esimerkiksi liika pauhaavuus ja tunnelmien joskus ylenpalttinen alleviivaaminen (tätä löytyy muuten myös nykyelokuvamusiikista). Mutta korostan että sarjamme pääpainohan on kuitenkin laulumusiikissa”.

Suomalainen elokuvamusiikki -sarjan on tarkoitus edetä ainakin 1960-luvun alkuun kotimaisen elokuvan viimeisiin suuriin vuosiin, jonka jälkeen myös laulunumerot saivat elokuvista pikkuhiljaa väistyä. Kahdella ensimmäiseltä levyllä esiintyvät jo mainittujen artistien lisäksi myös Tauno Palo, Martti Similä, Birgit Kronström & Metro-Kvartetti, Erkki Eirto, Harmony Sisters, Olavi Nyberg, Arvi Tikkala, Toivo Lampén ja Greta Pitkänen.

Suomalainen elokuvamusiikki -sarjan levyjä ja muita äänite-
harvinaisuuksia myy Artie Music verkkokaupassaan osoitteessa www.artiemusic.com.

Suomalaiset elokuvantekijät ovat viime vuosina tehneet kolme erinomaisesti sekä Suomessa että ulkomailla menestynyttä jouluaiheista elokuvaa, joista tuoreimmat ovat Niko – Lentäjän poika ja Rare Exports. Ensimmäisenä valmistui vuonna 2007 Juha Wuolijoen ohjaama Joulutarina, joka tähän päivään mennessä on saanut teattereissa maailmanlaajuisesti yli miljoona katsojaa, myynyt yli 700 000 kappaletta DVD:llä ja siitä peräti 100 000 Yhdysvalloissa.

Wuolijoen uusi elokuva kertoo vahvasta edelläkävijänaisesta, Hella Wuolijoesta (1886–1954). Virossa syntynyt, mutta Suomessa näyttävän uran tehnyt Wuolijoki tunnetaan Niskavuori-näytelmäsarjasta, Yleisradion ensimmäisenä ja tähän mennessä ainoana naispuolisena pääjohtajana, SKDL:n kansanedustajana sekä elinkautiseen tuomittuna maanpetturina. Hella W -elokuvassa häntä näyttelee Miehen työstä tuttu Tiina Weckström.

Hella Wuolijoki suomalaisessa elokuvassa

Erittäin tuotteliaasta Valentin Vaalasta tuli Wuolijoki-filmatisointien vakio-ohjaaja, joka vuosien 1937 ja 1958 välillä filmasi peräti seitsemän kirjailijattaren tekstiä. Ensimmäisenä valmistui lähes miljoona katsojaa saanut Juurakon Hulda (1937), jota seurasivat mm. neljä Niskavuori-elokuvaa. 1950-luvulla myös Edvin Laine pääsi ohjaamaan Niskavuori-saagaa ja sai valmiiksi kolme osaa. Wuolijoen tekstistä Tyttö kuunsillalta -elokuvan (1953) tehnyt Matti Kassilan ohjasi vielä yhden Niskavuoren 1980-luvulla.

Wuolijoen Juurakon Hulda filmattiin Hollywoodissa H.C. Potterin ohjauksessa vuonna 1947 nimellä Farmarin tytär ja erinomaisella menestyksellä: Loretta Young voitti Oscarin parhaasta naispääosasta ja Charles Bickford sai ehdokkuuden miessivuosasta. Juurakon Huldasta tehtiin 1960-luvun alussa kolme vuotta pyörinyt televisiosarja, joka toi pääosaa näytelleelle Inger Stevensille Golden Globe -palkinnon.

Kaikkiaan Wuolijoen teoksista on valmistunut 16 elokuva- sekä muutamia televisiosovituksia.

Haastattelussa ohjaaja-tuottaja Juha Wuolijoki

Mistä saitte idean tehdä toisena pitkänä filminänne nimenomaan Hella Wuolijoen elämäntarinan? Miten suhtaudutte hänen työhönsä ja persoonaansa?

Ihmettelen, että kukaan ei vielä ole tehnyt elokuvaa Hella Wuolijoesta. Hän on täydellinen elokuvan päähenkilö – ristiriitainen, voimakas, rakastettava, ärsyttävä.  Hellan elämäntarina on uskomaton. Jos joku olisi kiikuttanut minulle tällaisen keksityn tarinan, olisin varmaan todennut, että käsikirjoitus on liian mielikuvituksellinen ollakseen uskottava.

Kuinka pitkälti filmi pohjautuu todellisuuteen?

Elokuva perustuu tositapahtumiin, mutta on kuitenkin ennen kaikkea fiktioelokuva. Elokuvaa tehdessä tärkeintä on kiinnostava, mukaansa tempaava tarina – eikä historiallisen tarkka PowerPoint-esitys Hellan saavutuksista. Käsikirjoitusta tehdessä yhdistelimme henkilöitä ja tapahtumia sekä tiivistimme aikaa. Jotain on täytynyt arvata ja kuvitellakin.

Oletteko nähnyt Wuolijoen teksteistä tehtyjä filmatisointeja?

Ne ovat tärkeä osa upeaa suomalaista elokuvahistoriaa. Harva muuten tietää, että Loretta Young voitti aikanaan Oscar-palkinnon Hellan näytelmään perustuvasta Hollywood-elokuvasta (H.C. Potterin Farmarin tytär 1947, toim. huom).

Kuinka suurta kiinnostusta Hella W -filmin odotatte herättävän Suomessa? Harva nuori tuskin tietää häntä edes nimeltä ja hänen aikansa hyvin muistavat ihmiset ovat jo iäkkäitä.

Elokuvaa tehdessä Hellan tarina on tullut kerrottua monille erilaisille ihmisille eri yhteyksissä. On ollut hienoa huomata, että siitä innostuvat niin miehet kuin naiset ikään katsomatta. Väitän, että elokuvan nähdessään moni tulee yllättymään.

Minkälaiset odotukset teillä on ulkomaiden markkinoiden suhteen? Uskotteko filmin herättävän kiinnostusta myös siellä, missä Wuolijoesta ei tiedetä yhtään mitään?

Suomalaisen elokuvan menestyminen kansainvälisesti on aina hieno saavutus. Toisaalta, minkä tahansa elokuvan menestyminen vaatii aina suuren määrän työtä.

Minulla on ollut onnea: edellinen elokuvani Joulutarina on myyty yli 120 maahan. Vaikka Joulutarinan on nähnyt sadattuhannet katsojat eripuolilla maailmaa, se ei tietenkään tarkoita sitä, että Hella W:stä tulisi kansainvälinen hitti. Jokainen suomalaiselle elokuvalle saatu ulkomainen katsoja on aina hieno ja mieltä lämmittävä asia. En silti osaa ajatella, että ulkomainen katsoja olisi jotenkin parempi kuin suomalainen.

Mitkä ovat mielestänne tällä hetkellä suomalaisen elokuvan hyvät ja huonot puolet sekä ohjaajan että tuottajan näkökulmasta katsottuna?

Elokuvien kansainvälinen rahoitus on murroksessa. Se on haaste, mutta Suomelle se voisi olla myös tilaisuus. Jokaisen elokuvan tekeminen työllistää suuren joukon ihmisiä. Tämän takia jokainen euro, jolla valtio tukee elokuvien tekemistä, palautuu moninkertaisena takaisin valtion kassaan. Voisimme tukea esimerkiksi kansainvälistä elokuvatuotantoa, joka sitoutuu käyttämään monin verroin rahaa suomalaisiin palveluihin ja suomalaisten työllistämiseen. Samalla tämä kehittäisi suomalaista elokuva-alaa.

Minkälaisin tuntein perinteisen jouluelokuvan ohjaajana odotatte hieman erilaista joulutarinaa, Rare Exportsia – onko liput jo varattu?

Takuulla! Odotan Rare Exportsia innolla. Hauska yhteensattuma: loistava kuvaaja ja hyvä ystäväni Mika Orasmaa kuvasi myös Joulutarinan.

Milloin näemme Juha Wuolijoen ohjaaman filmatisoinnin jostakin Hella Wuolijoen teoksesta? Esimerkiksi Niskavuori-saagastahan saisi vielä vaikka mitä aikaiseksi – vai saisiko?

Niskavuorista, kuten monesta muustakin Hella Wuolijoen näytelmästä, saa upeita elokuvia. Itse asiassa ne ovat jo suomalaisen elokuvahistorian merkkipaaluja. Itse luulen, että Hella W -elokuvan jälkeen jätän Hella Wuolijoen toistaiseksi rauhaan. Mutta ei koskaan saa sanoa ei koskaan.

Hella W saa ensi-iltansa 28. tammikuuta. Katso elokuvan traileri klikkaamalla tästä.

Elokuvauutiset.fi haastatteli sähköpostitse ohjaaja Uwe Bollia koskien Suomessa tammikuussa DVD:llä julkaistavia Far Cry- ja Stoic-filmejä.

44-vuotias Boll tunnetaan parhaiten tietokonepeleihin perustuvista elokuvistaan, kuten House of the Dead-, Alone in the Dark- ja BloodRayne-filmeistä. Viime vuosina Boll on kehittynyt huomattavasti, ohjaten Tunnel Ratsin, Far Cryn ja Stoicin kaltaisia filmejä, jotka ovat valovuosia edellä hänen aikaisempia töitään.

Kuten ohjaaja/tuottaja Jörn Donner eräässä haastattelussa mainitsi, on Spede Pasasen ja Suomen elokuvasäätiön riita vanha vitsi. Tuskin se kuitenkaan vitsi oli, sillä tasaisesti vuoden katsotuimpia kotimaisia elokuvia tuottanut Pasanen jäi toistuvasti vaille Elokuvasäätiön tuotantotukea, kun kyseinen säätiö keskittyi - Spedenkin mielestä - tukemaan sellaisia elokuvia, joita kukaan ei halua katsoa. Vuonna 1975 Pasanen sai valtion myöntämän elokuvan laatutuen, joka oli "muhkeat" 30 000 markkaa eli noin kymmenesosa halvalla tehdyn mustavalkoisen kotimaisen elokuvan tuotantokustannuksista. Palkinto tuli Ere Kokkosen ohjaamasta hittifilmistä Viu-hah hah-taja (1974). Pasasen omien sanojen mukaan tuohon aikaan puolitoistatuntisen värifilmin tekeminen olisi maksanut vähintään 700 000 markkaa.