Tokikaan kaikki Hollywood-tähdet eivät ole syntyneet Yhdysvalloissa, Kanadassa tai edes Euroopassa. Esimerkiksi aasialaisista tai espanjalaisista Hollywood-tähdistä kotimaan toki huomaa, mutta miten on vaikkapa Libanonin tai Israelin laita? Kaikkia itsestäänselvyyksiä, kuten Iso-Britanniassa, Irlannissa ja Australiassa syntyneitä ihmisiä ei ole tähän alettu listata. Kenellekään kun tuskin tulisi uutena tietona se, että Arnold Schwarzenegger on syntynyt Itävallassa.

Venäjä ja Neuvostoliitto

Entisen Neuvostoliiton alueelta nykyisestä Ukrainasta ovat kotoisin Black Swan -elokuvan Mila Kunis, Resident Evil -elokuvien Milla Jovovich ja Bond-tyttönäkin nähty Olga Kurylenko. Neuvostoliiton aikaan Leningradissa syntyi Anton Yelchin, mm. uusissa Star Trek -elokuvissa nähty nuori näyttelijä.

Vanhan Venäjän aikana maassa syntyi kaksikin Oscar-voittajaa, Yul Brynner (1920–1985) ja George Sanders (1906–1972), edellinen Vladivostokissa ja jälkimmäinen Pietarissa. Saksalaisnäyttelijä Armin Mueller-Stahlin syntymäkaupunki on sekin nykyään Venäjää, vaikka Mueller-Stahlin syntyessä 83 vuotta sitten se kuuluikin Saksalle.

Oscarillakin palkittu lauluntekijä ja näytelmäkirjailija Irving Berlin (1888–1989) syntyi Valko-Venäjällä, joka oli silloin osa Venäjän keisarikuntaa.

Unkari, Itävalta ja Itävalta-Unkari

Hollywood-historian ensimmäinen ja monien mielestä paras Dracula, Bela Lugosi (1882–1956), syntyi Be'la Ferenc Dezso Blasko -nimisenä Itävalta-Unkarissa Lugosin kaupungissa, joka nykyään kuuluu Romaniaan. Taiteilijanimensä Lugosi otti siis syntymäkaupunkinsa nimestä. Romaniassa ovat maailmaan tulleet myös gangsteriroolien näyttelijä Edward G. Robinson (1893–1973), monipuolisen uran tehnyt ohjaaja Jean Negulesco (1900–1993) ja Johnny "Tarzan" Weismuller (1904–1984).

Nykyisen Slovakian alueeseen kuuluvat ne Unkarin ja Itävalta-Unkarin osat, joissa näyttelijät Peter Lorre (1904–1964) ja Cornel Wilde (1912–1989) syntyivät. Vaaleanpunainen pantteri -elokuvien Dreyfussina tutuksi tulleen Herbert Lomin (1917–2012) ja Kiertotien ohjanneen Edgar G. Ulmerin (1904–1972) syntymäpaikat Itävalta-Unkarissa ovat nykyään osa Tsekkiä.

Itävalta-Unkarin aikaan nykyiseen Ukrainaan kuuluvissa kaupungeissa syntyivät 1900-luvun alussa ohjaaja-näyttelijä Otto Preminger (1905–1986) ja näyttelijä Paul Muni (1895–1967). Preminger muistetaan ohjaajana Erään murhan anatomiasta ja Marilyn Monroen elokuvasta Joki, jolta ei ole paluuta sekä useista kolossaalisen suurista ja nälkävuoden pituisista suurfilmeistä. Paul Muni puolestaan oli kuudella Oscar-ehdokkuudella ja yhdellä -voitolla huomioitu tähtinäyttelijä, joka ehkä tänä päivänä muistetaan parhaiten alkuperäisen Arpinamaan pääosasta.

Wienissä Itävalta-Unkarin aikaan syntyivät Cecil B. DeMillen Simson ja Delilan naispääosan näytellyt Hedy Lamarr (1914–2000) ja neljällä Oscarilla palkittu mestariohjaaja Fred Zinnemann (1907–1997), joka antoi elokuvataiteelle mm. mestariteokset Sheriffi ja Täältä ikuisuuteen. Casablancan Oscar-palkitun mestariohjaajan, Michael Curtizin (1886–1962), syntymäkaupunki Budapest oli Itävalta-Unkarin pääkaupunki. Itävalta-Unkariin kuului myös nykyisin Puolan alueisiin laskettava kaupunki, jossa kuudella Oscarilla palkittu ohjaaja-käsikirjoittaja Billy Wilder (1906–2002) päästi ensimmäisen parkaisunsa.

Nykyisessä Unkarissa ovat syntyneet The Ruling Classin ja Vaihdokkaan ohjannut Peter Medak ja käsikirjoittaja Joe Eszterhas, joka teki itselleen paksun tilin Basic Instictin ja Showgirlsin kaltaisilla elokuvilla.

Jugoslaviassa syntyi Goran Visnjic, parhaiten Teho-osasto-televisiosarjasta muistettava näyttelijä.

Israel, Libanon, Egypti, Jemen, Iran, Oman

Tunnetuin israelilaissyntyinen Hollywood-näyttelijä on Black Swanista Oscarilla palkittu Natalie Portman, oikealta nimeltään Natalie Hershlag. Lisäksi nykyisestä Israelista ovat lähtöisin myöskin Spider-Manin, Iron Manin ja monien muiden  sarjakuvafilmatisointien tuottaja Avi Arad, ohjaaja-käsikirjoittaja Rod Lurie (Kandidaatti, Nothing But the Truth) ja tuottaja-ohjaaja Menahem Golan (1929–2014). Palestiinassa, nykyisessä Israelissa, syntyivät Golanin tuottajakumppani Yoram Globus ja Arnon Milchan, joka on tuottanut mm. Fight Clubin ja 12 Years a Slaven.

The Matrix -elokuvien Keanu Reeves, brittiläisen äidin ja yhdysvaltaisen isän lapsi, syntyi Beirutissa, Libanonissa 50 vuotta sitten. Samassa maassa on syntynyt myös Mario Kassar, joka tuotti liudan 1980- ja 1990-luvun nimekkäitä Hollywood-elokuvia Terminator 2:sta Chapliniin ja Cliffhangeriin. Brittikoomikko, näyttelijä Eddie Izzard taasen syntyi Jemenissä ja käsikirjoittaja Hossein Amini (Drive) Iranissa.

Egyptissä syntyneistä hollywoodilaisista tunnetuin on David Leanin Arabian Lawrence- ja Tohtori Zivago -elokuvien Omar Sharif. Pyramidien maassa ovat syntyneet myös ohjaajat Alex Proyas (The Crow, Dark City, I, Robot) ja Atom Egoyan (Suloinen ikuisuus, Where the Truth Lies) sekä näyttelijä-käsikirjoittaja Julian Fellowes (Gosford Park, Nuori Victoria, The Tourist).

Omanissa on syntynyt Himoshoppaan salaisten unelmien pääroolin näytellyt ja Sacha Baron Cohenin vaimonakin tunnettu 38-vuotias Isla Fisher.

 

Etelä-Afrikka, Nigeria, Benin, Swazimaa

Kuumuuden ja kuivuuden maassa, Etelä-Afrikassa, on syntynyt kaksi aivan eri aikakauden Hollywood-tähteä. Ensimmäisenä vuorossa oli Basil Rathbone (1892–1967), joka tänä päivänä muistetaan Sherlock Holmesin roolistaan 1930- ja 1940-luvun elokuvissa. Rathbone ehti jo kuolla, ennen kuin seuraava eteläafrikkalaislähtöinen Hollywood-tähti, Charlize Theron, ehti edes syntyä. 39-vuotias Theron asui Etelä-Afrikassa teini-ikään saakka. Monsterista Oscarilla palkittu näyttelijä tunnetaan mm. Prometheuksesta ja Lumikki ja metsästäjästä.

Länsi-Afrikan Beninissä syntyi Blood Diamond -elokuvastakin tuttu Djimon Honsou ja Nigeriassa brittinäyttelijä Hugo Weaving, jonka brittiläiset vanhemmat lähtivät lapsineen takaisin vanhaan kotimaahan Weavingin ollessa vuoden ikäinen. Swazimaassa, Eteläisessä Afrikassa, syntyi toinen brittinäyttelijä, Withnail & I -elokuvasta parhaiten muistettava Richard E. Grant.
 

Puerto Rico, Meksiko, Jamaika, Guatemala

Kolmella Oscar-ehdokkuudella huomioitu Joaquin Phoenix syntyi Puerto Ricossa yhdysvaltalaisille vanhemmille, jotka olivat tuolloin liikekannalla uskonnollisen järjestönsä kanssa. Samassa kuumassa maassa syntyivät myös Trafficista Oscarin voittanut Benicio Del Toro ja Addams Family -elokuvista parhaiten muistettu Raul Julia (1940–1994). Kummisetä III:n ja Lahjomattomien Andy Garcia syntyi Kuubassa. Noin 150 elokuvassa näytellyt ja kahdella Oscarilla palkittu Anthony Quinn (1915–2001) syntyi Meksikossa, kuten nykypäivän näyttelijöistä myös Salma Hayek ja Mario Van Peebles.

Jamaikalla ovat syntyneet Stephen Hopkins, joka on ohjannut niin Painajainen Elm Streetillä 5- ja Predator 2 -jatko-osat kuin myös The Life and Death of Peter Sellersin kaltaisia filmejä. Jamaikalla on maailmaan tullut myös Grace Jones, 007 ja kuoleman katseen hieman erilainen Bond-tyttö.

Guatemalassa syntyi Oscar Isaac, laulava näyttelijä tai näyttelevä laulaja, joka on viimeksi nähty Coenin veljesten Inside Llewyn Davisin nimiroolissa.

Japani

Oscar-palkitut sisarukset, Joan Fontaine (1917–2013) ja Olivia de Havilland, 98, syntyivät molemmat Japanissa Iso-Britanniasta lähteneille vanhemmille. Japanissa syntyi myös lähetyssaarnajapariskunnalle poika, Franklin J. Schaffner (1920–1989), joka opittiin tuntemaan Apinoiden planeetan, Pattonin ja Papillonin kaltaisten menestyselokuvien ohjaajana. Ingmar Bergmanin elokuvien tähtenä tutuksi tullut Liv Ullmann on hänkin syntynyt Japanissa, kiitos norjalaisen insinööri-isänsä, jonka työ vei perheen ympäri maailmaa.

Liettua

Tunnetuimmassa filmiroolissaan Tilaa huipulta etsinyt Laurence Harvey (1928–1973) syntyi Liettuassa. Samasta maasta on kotoisin myös ensimmäisen pitkän äänielokuvan tähti, laulaja-näyttelijä Al Jolson (1886–1950).

Espanja

Geraldine Chaplinin tytär, Charles Chaplinin tyttärentytär, Oona Chaplin syntyi Espanjassa, kuten myöskin saksalaisnäyttelijä Daniel Brühl. Sanomattakin on selvää, että Antonio Banderasin, Penélope Cruz ja Javier Bardemin kaltaiset näyttelijät ovat espanjalaista alkuperää.

 

Saksa

Bruce Willis ja Bad Boys -elokuvien Martin Lawrence ovat molemmat syntyneet Saksassa, kiitos Yhdysvaltain armeijalle työskennelleiden isiensä, jotka olivat tuolloin komennuksella Saksassa. Taru sormusten herrasta -elokuvissa näytellyt, mutta parhaiten roolistaan Lost-televisiosarjassa tunnettu Dominic Monaghan syntyi Berliinissä aikana, jolloin hänen brittiläiset vanhempansa olivat siellä työssä. Saksassa syntyi myös Sheryl Lee, Twin Peaks -televisiosarjan Laura Palmer.

Itsestäänselvyys lienee tieto siitä, että niin Diane Kruger kuin Michael Fassbenderkin ovat syntyneen Saksassa. Kruger ei kuitenkaan ehtinyt näytellä yhdessäkään saksalaisfilmissä ennen Hollywood-uransa alkua, ja Fassbenderkin on vain puoleksi saksalainen, sillä hänen äitinsä on irlantilainen. Saksalaista alkuperää on myös Oscar-palkittu ohjaaja Mike Nichols, 82, jonka isä oli Itävallassa syntynyt venäjänjuutalaisen perheen poika.

Saksasta olivat lähtöisin myös monet vanhan Hollywoodin merkkihenkilöt Universal-studion perustajasta, Carl Laemmlesta (1867–1939), lähtien. Laemmlen sukulaispoika William Wyler (1902–1981) lähti hänkin ennen pitkää Hollywoodiin kultaa vuolemaan – ja siinä onnistuikin, ohjasihan hän mm. Loman Roomassa ja Ben-Hurin.

Italia

Ensimmäinen saapasmaasta Hollywoodin tähtitaivaalle päätyi Rudolph Valentino (1895–1926), suosionsa huipulla kuollut mykkäelokuvien hurmurinäyttelijä. Hänen jälkeensä tärkeä italialainen tekijä Hollywoodissa saatiin Frank Caprasta (1897–1991), joka syntyi Sisiliassa, mutta gangsterifilmien sijaan ohjasi Hollywoodissa komedioita ja romanttisia draamoja. Myös legendaarisen John Hustonin näyttelijäpoika Danny Huston syntyi Italiassa.

Nykypäivän Hollywood-tähdistä tunnetuimpia Italiassa syntyneitä ovat viidesti Oscar-ehdokkaana ollut Amy Adams ja varsinkin Robert Rodriguezin elokuvissa ahkerasti näytellyt Rose McGowan. Adamsin isä oli Yhdysvaltain armeijan palveluksessa Italiassa, kun taas McGowanin yhdysvaltalainen äiti ja irlantilaistaustainen isä olivat Italiassa levittämässä uskonnon ilosanomaa.

Nykyinen ja entinen Ranska

Ranskassa ovat syntyneet monet niin suuret filmitähdet, ettei heidän tarvinnut edes koskaan Hollywoodissa käydäkään tullakseen tunnetuksi ympäri maailman. Ameriikkoihin ovat sittemmin lähteneet mm. Harry Potter -elokuvien 24-vuotias Emma Watson, joka syntyi Pariisissa brittivanhemmille, ja Bond-tyttönäkin mieliin painunut Eva Green, joka on ranskalaisnäyttelijättären ja ruotsalais-saksalaisen hammaslääkärin tytär.

Frank Capran Tapahtuipa eräänä yönä -elokuvasta parhaiten muistettu ja roolistaan Oscarilla palkittu Claudette Colbert (1903–1996) syntyi Pariisissa ja muutti vanhempiensa mukana Yhdysvaltoihin. Syntymänimeltään Colbert oli Emilie Chauchoin.

Stephen Kingin teksteistä Avain pakoon-, Vihreä maili- ja The Mist -elokuvat ohjannut Frank Darabont syntyi Ranskassa, minne hänen vanhempansa lähtivät pakoon Unkarin kansannousua. Pariisissa ensimmäiset hengenvetonsa otti myös Guy Hamilton, 92, neljän Bond-filmin ohjaaja, jonka brittivanhemmat olivat silloin Ranskassa töissä.

Ranskan alueisiin kuuluivat aiemmin Tunisia ja Marokko, joista ensimmäisenä mainitussa syntyi eurooppalaisen filmin suurimpiin tähtiin lukeutuva Claudia Cardinale ja jälkimmäisessä ranskalaisfilmeistä välillä Hollywoodiinkin lainattu Jean Reno. Reno syntyikin osuvasti Casablancassa.

 

Belgia

Kaikkien aikojen hienoimpiin filmitähtiin lukeutuva, Oscar-palkittu Audrey Hepburn (1929–1993) syntyi Brysselin pääkaupunkialueella Belgiassa. Hepburnin oikea sukunimi oli Ruston, mutta hänen isänsä muutti sukunimensä Hepburn-Rustoniksi luultuaan olleensa sukua Maria Stuartin, Skotlannin kuningattaren, aviomiehelle. Brysselissä syntyi toki myös Jean-Claude Van Damme.

 

Hollanti/Alankomaat

Hollannissa ovat syntyneet näyttelijät Rutger Hauer ja Jeroen Krabbé, ohjaaja Paul Verhoeven, kuvaaja-ohjaaja Jan de Bont ja Bond-tyttönäkin nähty X-Men-elokuvien Famke Janssen. Vaikka Emmanuelle-filminsä hän tekikin Ranskassa, myös Sylvia Kristel (1952–2012) oli syntynyt Hollannissa.

 

Sveitsi

Historian ensimmäinen Bond-tyttö Ursula Andress, Tohtori No -elokuvan Honey Ryder, syntyi Sveitsissä 78 vuotta sitten. Andress nähtiin Bond-tyttönä peräti kahdesti, sillä Sean Conneryn tähdittämän ensimmäisen Bond-filmin jälkeen hänellä oli vielä naispääosa usean ohjaajan Casino Royalessa, siinä 1960-luvun alkuperäisessä versiossa.

Brittiläinen Intia ja Intia

Tuulen viemää -elokuvan Scarlett O'Haraa näytellyt Vivien Leigh (1913–1967) syntyi Darjeelingissa Brittiläisessä Intiassa. Intian ollessa Ison-Britannian siirtomaana siellä syntyivät myös Tohtori Zivago -elokuvan Julie Christie ja uuden brittielokuvan kärkiohjaajiin lukeutunut Lindsay Anderson (1923–1994). Ketään tuskin yllättää, että Intiassa on syntynyt myös ohjaaja M. Night Shyamalan (Kuudes aisti).

Turkki

Yhdysvaltain kommunistivainojen aikaan huonon maineen ilmiantajana saanut ohjaaja Elia Kazan (1909–2003) syntyi Konstantinopolissa, nykyisessä Turkissa. Kazanin töistä merkittävimpiä ovat 1950-luvun suurten tähtien kanssa tehdyt klassikot; Marlon Brando näytteli pääroolit Viettelysten vaunussa, Viva Zapata!:ssa ja Alastomassa satamassa, James Dean Eedenistä itään -elokuvassa.

 

Suomi

"Kaikki" tietävät Ingrid Bergmanin ja Noomi Rapacen kaltaisten tähtien syntyneen Ruotsissa, mutta Suomessa sentään on syntynyt Poliisiopisto-elokuvien Lassard, eli George Gaynes. 97-vuotias Gaynes syntyi Helsingissä toukokuussa 1917, eli hyvissä ajoin ennen Suomen itsenäistymistä.

Etelä-Korea

Harold & Kumar -komedioista tuttu John Cho syntyi Etelä-Korean Soulissa 42 vuotta sitten. Lapsesta saakka Yhdysvalloissa asunut Cho on hänkin näytellyt uusissa Star Trek -elokuvissa neuvostoliittolaissyntyisen Yelchinin tavoin.

Kiina

Ensimmäiset neljä Bond-elokuvaa ohjannut Terence Young (1915–1994), syntyi Shanghaissa, mutta lähti Iso-Britanniaan viimeistään yliopisto-opintojensa alkaessa.

 

Malesia

Malesiassa ovat syntyneet kauhuelokuvien ohjaaja James Wan (Saw, Riivattu, Kirottu) ja niin aasialaisista kuin yhdysvaltalaisistakin elokuvista tuttu näyttelijä Michelle Yeoh. Malesian ollessa Britannian siirtomaa, siellä syntyi Michael Gough (1916–2011), joka nähtiin neljästi Batmanin hovimestarina Alfredina vuosina 1989–1997 valmistuneissa elokuvissa.

 

Algeria, Filippiinit

Martin Scorsesen elokuvien leikkaaja Thelma Schoonmaker syntyi Algeriassa, näyttelijä Lou Diamond Phillips ja kollegansa Brenda Marshall (1915–1992) Filippiineillä.

 

Etelä-Amerikka

Argentiinassa ovat syntyneet ohjaaja Gaspar Noé (Irreversible, Enter the Vod). näyttelijä Bérénice Bejo (The Artist, Menneisyys) ja vuoden 1968 Romeo & Juliassa naispääosan näytellyt Olivia Hussey.

 

P.S. Nicole Kidman, Russell Crowe ja Mel Gibson eivät ole australialaisia syntyperältään, vaikka niin monta kertaa on väitetty. Kidman ja Gibson syntyivät Yhdysvalloissa, Crowe Uudessa-Seelannissa. Eikä edes Akira Kurosawan elokuvien Toshirô Mifune (1920–1997) ollut syntynyt Japanissa, vaan Kiinassa.

Teatterit olisivat kuolleet jo vuosisatoja sitten, jos yhdestä näytelmästä saisi tehdä vain yhden tuotannon eli version. Teatteri ei kuitenkaan ole elokuvaa eikä elokuva teatteria. Siinä missä jonkin teatteriesityksen voi valtaosassa tapauksista nähdä vain yhdessä kaupungissa koko maailmassa ja täsmälleen samanlaisena ainoastaan kerran, elokuvia voi katsoa missä ja milloin vain. Ne eivät katoa minnekään, mutta silti varsinkin Hollywood on koko historiansa ajan toistanut vanhoja menestyksiä uudelleenfilmatisoinneilla.

William Wylerin Ben-Hur (1959), Cecil B. DeMillen Kymmenen käskyä (1956) ja monet muut merkkipaalut olivat uudelleenfilmatisointeja vanhemmista, usein mykkäelokuvien ajan filmeistä. Mestariteoksestakin voi tehdä hyvän uudelleenfilmatisoinnin, mutta harvoin ne ovat alkuperäistä parempia. Silti monet klassikot ja jopa mestariteokset ovat nytkin vaarassa joutua uudelleenfilmattaviksi.
Tähän listaan on valittu muutamia sellaisia elokuvia, jotka saattavat pohjautua romaaneihin, mutta jotka ovat niin maineikkaita ja vaikuttavia, että ne ovat varmasti vaikuttaneet myös uusia versioita suunnitteleviin tekijöihin.

Ben-Hur

Wantedin ja Abraham Lincoln: Vampire Hunterin kaltaisia toimintafilmejä ohjannut neuvostoliittolaissyntyinen Timur Bekmambetov on jo pitkällä William ylerin Ben-Hurin (1959) uudelleenfilmatisoinnin suunnittelussa. MGM-studion historian toiseksi suurin rahantekijä kaivetaan naftaliinista nyt, kun MGM on taloudellisissa vaikeuksissa.

Wylerin Ben-Hur voitti 11 Oscaria ja on kaikkien aikojen 13. katsotuin elokuva Pohjois-Amerikassa. Elokuvan 16 miljoonan dollarin budjetti vastaa nykyrahassa 130 miljoonaa, mutta se on vain pientä elokuvan tuottoihin nähden; pelkästään Pohjois-Amerikasta kassaan kilahti 74 miljoonan dollarin lipputulot, inflaatioon suhteutettuna summa vastaisi nykyisillä lipunhinnoilla lähes 800 miljoonaa dollaria. Wylerin 212-minuuttisen elokuvan saavutuksia on vaikea panna paremmaksi, varsinkin aikana, jolloin uskonto ei ole enää niin suuressa asemassa ihmisten elämässä.

Charlton Hestonin sandaaleihin on astumassa John Hustonin pojanpoika Jack Huston, joka tunnettaneen parhaiten Boardwalk Empire -televisiosarjan Richard Harrow'na. Lew Wallacen romaanin pohjalta käsikirjoituksen ovat laatineet John Ridley (12 Years a Slave) ja Keith R. Clarke (The Way Back). Elokuvan tuottaja Sean Daniel on aikaisemmin tuottanut uudet versiot mm. Lewis Gilbertin ohjaamasta ja Michael Cainen tähdittämästä Alfiesta (1966), Universal-studion kauhuklassikoista Muumio (1933) ja The Wolf Man (1941), MGM:n Kauhujen kylästä (1960) sekä Fred Zinnemannin Shakaalista (1973).

Bekmambetovin Ben-Hur on enää vain ajan kysymys: ensi-iltapäiväksi on asetettu 26.2.2016.

 

Kleopatra

Joseph L. Mankiewiczin ohjaama Kleopatra (1963) on yhä elokuvahistorian kallein tuotanto, jonka 44 miljoonan dollarin budjetti vastaa nykyrahassa yli 340 miljoonaa dollaria. Yli 57 miljoonan dollarin lipputulot vastaavat nykyisillä lipunhinnoilla lähes 550 miljoonaa dollaria, mikä tekee Kleopatrasta Pohjois-Amerikan kaikkien aikojen 40. katsotuimman elokuvan.

Scott Rudinin tuottama uusi Kleopatra-elokuva ei ole varsinainen uudelleenfilmatisointi Mankiewiczin filmistä, joskin se varmasti on siitä saanut huomattavia vaikutteita. Stacy Schiffin romaaniin pohjautuvan elokuvan nimiroolin näyttelee Angelina Jolie ja ohjaa Ang Lee. Uusimman käsikirjoitusversion on laatinut Forrest Gumpin Eric Roth.

Rudin ei ole aikaisemminkaan vältellyt uudelleenfilmatisointeja. Televisiosarjaan pohjautuneiden The Addams Family -elokuvien lisäksi hän on tuottanut uudet versiot Billy Wilderin Kauniista Sabrinasta (1954, uudelleenfilmatisointi 1995), Gordon Parksin Shaftista (1971, 2000), Bryan Forbesin Stepfordin naisista (1975, 2004), John Frankenheimerin Mantsurian kandidaatista (1962, 2004) ja Niels Arden Oplevin Miehet jotka vihaavat naisia -filmatisoinnista (2009, 2011).

 

Eedenistä itään

Elia Kazanin ohjaama John Steinbeck -filmatisointi Eedenistä itään (1955) oli yksi niistä kahdesta elokuvasta, joissa James Dean näytteli pääroolit. Nuori kapinallinen- ja Eedenistä itään -filmien jälkeen hänet nähtiin enää Jättiläisen tärkeässä sivuroolissa.

Universal-studio on kehitellyt Steinbeckin romaanista uutta filmatisointia jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen suuri askel kohti filmin toteutumista oli Jennifer Lawrencen saaminen elokuvan naispääosaan Cathy Aimeksi. Cathya ei Kazanin elokuvassa nähty lainkaan, mutta Steinbeckin romaanista hahmo kyllä löytyy.

Muun muassa Brian Grazerin tuottaman elokuvan käsikirjoittaa ja ohjaa Gary Ross, joka teki Lawrence kanssa ensimmäisen Nälkäpeli-elokuvan. Parhaiten Ross tunnetaan Pleasantville- ja Seabiscuit-elokuvistaan.

 

Vihan hedelmät

John Fordin ohjaama Vihan hedelmät (1941) kertoi karun tarinan 1920-luvun suuresta lamasta. 2010-luvun lama lienee innoittanut Steven Spielbergia ottamaan John Steinbeckin romaanin ja Fordin elokuvan uudelleenfilmattavaksi. Spielberg on tällä hetkellä mukana vain tuottajan ominaisuudessa. Toistaiseksi elokuvasta ei ole sen enempää tietoa tarjolla.

 

Muumio, Frankensteinin morsian ja Näkymätön mies

James Whalen elokuvista uudelleenfilmatisointejaan odottavat tällä hetkellä niin Frankensteinin morsian, Muumio kuin Näkymätön mieskin. Stuart Beattien ohjaama I, Frankenstein valmistui aiemmin tänä vuonna – ja floppasi. Muumion vuoden 1999 uudelleenfilmatoinnista syntyi trilogia, joka ollaan aloittamassa kokonaan alusta. Brian Grazerin ja Sean Danielin tuottama Frankensteinin morsian -uudelleenfilmatisointi on käsikirjoitusvaiheessa; työssä ovat Rajaton- ja Divergent-elokuvien ohjaaja Neil Burger ja Dirk Wittenborn.

Grazer on tuottamassa myös Näkymättömän miehen uutta versiota, jonka ohjaa ja käsikirjoittaa David S. Goyer. Pari kauhufilmiä ohjannut Goyer muistetaan mm. uuden Batman-trilogian käsikirjoittajaryhmän jäsenenä. H.G. Wellsin romaanin tapahtumat on nyt sijoitettu 2. maailmansodan aikaan ja brittiläisten vakoojien keskelle.

Frankensteinin tunnetuin uudelleenfilmatisointi on Kenneth Branagh'n ohjaama vuoden 1994 elokuva, joka perustui Whalen elokuvaa enemmän Mary Shelleyn alkuperäisromaaniin.

 

West Side Story

Jerome Robbinsin menestysmusikaali West Side Story toimi pohjana Robbinsin ja Robert Wisen vuonna 1961 ohjaamalle elokuvalle, joka voitti kymmenen Oscaria ja on kaikkien aikojen 68. katsotuin elokuva Pohjois-Amerikan historiassa. Steven Spielberg on kiinnostunut uudelleenfilmatisoinnin ohjaamisesta.

 

King Kong

Merian C. Cooperin ja Ernest B. Schoedsackin vuonna 1933 ohjaama King Kong on filmattu uudelleen kahdesti, John Guillerminin ohjaamana vuonna 1976 ja Peter Jacksonin ohjauksessa vuonna 2005. Nyt 20th Century Fox -studio kehittelee aiheesta animaatioelokuvaa. Yksi elokuvan tuottajista on ohjaaja Shawn Levy, joka ohjasi Tusinoittain halvemmalla -elokuvan (1950) Villi tusina -nimisen (2003) uuden version ja herätti hetkeksi henkiin Vaaleanpunaisen pantterin (2006), molemmissa tapauksissa tähtenään Steve Martin.

Arpinaama

Howard Hawksin Arpinaama-gangsteritarina (1932) filmattiin onnistuneesti uudelleen vuonna 1983 Oliver Stonen käsikirjoittamana, Brian De Palman ohjaamana ja Al Pacinon tähdittämänä. Nyt De Palman version tuottaja Andrew Bergman on kehittelemässä aiheesta uutta filmatisointia, jonka saattaa ohjata itsekin tuottajana paremmin tunnettu Pablo Larraín, toissavuotisen Non ohjaaja.

Arpinaaman uudelleenfilmatisoinnin käsikirjoitusta kynäilee Paul Attanasio, joka on kirjoittanut mm. Donnie Brasco -rikoselokuvan (1997), pääosassa Pacino.

Varkaitten paratiisi ja muut Hitchcock-filmit

Alfred Hitchcockin elokuvat pohjautuivat lähes poikkeuksetta romaaneihin, joista monetkaan eivät olleet erityisen tunnettuja. Hitchcockin elokuvat sen sijaan ovat, mutta se ei ole estänyt niiden joutumista uudelleenfilmattaviksi lukuisia kertoja. Surullisen kuuluisa on Gus Van Santin ohjaama vuoden 1998 uusintaversio Psykosta.

David Dodgen romaaniin pohjautuva Cary Grantin ja Grace Kellyn tähdittämä Varkaitten paratiisi (1955) on rikostarina entisestä timanttivarkaasta, jota epäillään uusista varkauksista. Ex-varas lupautuu selvittämään, mihin tuo nykyinen varas saattaisi seuraavaksi iskeä. Lupaava kohde on eräs rikas rouva ja hänen kaunis tyttärensä.

Varkaitten paratiisin uudelleenfilmatisoinnin käsikirjoitustyössä on ollut mukana mm. Josh Stolberg, joka kirjoitti Piranhan uudelleenfilmatisoinnin Alexandre Ajan ohjaamana ja ohjasi itse tämänvuotisen The Hungover Games -padodiaelokuvan.

Daphne Du Maurierin tarinaan perustuvasta Linnuista (1963) on jo pitkään suunniteltu uutta versiota, jonka ohjaajana oli yhdessä vaiheessa Martin Campbell ja tähtenä Naomi Watts. Nyt Michael Bayn tuottamalla elokuvalla ei ole enää Campbellia eikä Wattsia, ainoastaan hollantilainen Diederik Van Rooijen, TV-, mainos- ja elokuvaohjaaja. Käsikirjoitusta on ollut tekemässä Scott Derrickson, joka ohjasi Robert Wisen Uhkavaatimus maalle -elokuvan (1951) uudelleenfilmatisoinnin nimellä Päivä jona maailma pysähtyi (2008).

Itsekin ohjaajana parhaiten tunnettu Bay on tuottanut uudelleenfilmatisoinnit mm. Painajainen Elm Streetillä-, Liftari-, The Amityville Horror-, Teksasin moottorisahamurhaaja- ja Perjantai 13. -kauhuelokuvista.

Du Maurierin romaaniin pohjautui myös Rebecca (1941), pääosissa Laurence Olivier ja viime joulukuussa kuollut Joan Fontaine. Parin vuoden ajan tuottajat Tim Bevan ja Eric Fellner ovat kehittelleet aiheesta uutta filmiä, jonka käsikirjoituksen on laatinut Steven Knight (Eastern Promises). Ohjaajaksi on kiinnitetty tanskalainen Nikolaj Arcel, jonka A Roayl Affair (2012) sai Oscar-ehdokkuuden parhaan vieraskielisen elokuvan kategoriassa.

Bevan ja Fellner ovat tuottaneet lukuisia modernin brittielokuvan merkkiteoksia. Heidän ansioluettelossaan on myös Michael Cainen tähdittämän The Italian Jobin (1969) vuonna 2003 valmistunut uudelleenfilmatisointi.

Hitchcockin Patricia Highsmith -filmatisointi Muukalaisia junassa (1951) on ollut uudelleenfilmattavien listalla jo kymmenkunta vuotta, mutta tuottaja Arnold Kopelson ei ole saanut elokuvaa tuotantoon. Viimeiset kymmenen vuotta hiljaiseloa viettänyt Kopelson ehti aktiivivuosinaan tuottaa mm.  Andrew Davisin ohjaaman Täydellisen murhan (1998), uudelleenfilmatisoinnin Hitchcockin samannimisestä klassikosta vuodelta 1954.

7 rohkeata miestä

John Sturgesin ohjaama lännenfilmi 7 rohkeata miestä (1960) pohjautui Akira Kurosawan Seitsemään samuraihin (1954), samaan tapaan kuin Sergio Leonen Kourallinen dollareita (1964) oli uusi versio Kurosawan Yojimbosta (1961). Nämä kaksi ovat ehkä kaikkein parhaimmat esimerkit hyvistä uudelleenfilmatisoinneista.

Nyt Sturgesin länkkäri on itse joutumassa uudelleenfilmatuksi. MGM:n on huhuttu haluavan Antoine Fuquan ohjaajaksi ja tämän kanssa kaksi filmiä tehneen Denzel Washingtonin päärooliin. Käsikirjoitusta ovat laatineet True Detective -televisiosarjan luoja Nic Pizzolatto ja ohjaaja-käsikirjoittaja John Lee Hancock, jonka vuonna 2004 ohjaama The Alamo (2004) on yksi elokuvahistorian suurimmista flopeista. Alamosta on olemassa myös John Waynen vuonna 1960 ohjaama elokuva...

 

Taivas ja helvetti

Kurosawan Taivaasta ja helvetistä (1963) on suunnitteilla uudelleenfilmatisointi, jonka tuottaa Scott Rudin ja käsikirjoittaa koomikko Chris Rock. Rock tekee uuden käsikirjoitusversion David Mametin tekstistä, joka syntyi 1990-luvulla Martin Scorsesen suunnitellessa sen filmaamista. Sittemmin ohjauksesta on ollut kiinnostunut Mike Nichols.

Kurosawan elokuva perustui romaaniin, jonka kirjoittaja Evan Hunter käsikirjoitti Hitchcockin Linnut.

Lähes 400 vuotta sitten kuolleen William Shakespearen näytelmät ovat edelleen suosittuja filmiaiheita, joskin suuria filmatisointeja niistä valmistuu yhä harvemmin. Elokuvahistorian aikana Shakespearen näytelmistä on tehty yli tuhat elokuva- ja televisiosovitusta, joskin tunnettujen filmatisointien määrä on tuntuvasti vähäisempi.

Joss Whedonin (The Avengers) ohjaama ja käsikirjoittama sovitus Paljon melua tyhjästä -näytelmästä saapui hiljattain Suomen kauppoihin DVD:nä. Whedonin elokuvaa ei nähty Suomen teattereissa, mutta siitä huolimatta seuraavassa on jonkinlainen lista viimeisen reilun 40 vuoden aikana Suomen elokuvateattereissa nähdyistä Shakespeare-filmatisoinneista. Suomessa aloitettiin katsojatilastojen kerääminen vasta vuonna 1972, mutta tässä listassa on mukana muutamia jo sitä ennen julkaistuja elokuvia.

Romeo + Julia (1996)

Baz Luhrmannin ohjaama filmatisointi Romeosta ja Juliasta siirsi tapahtumat nykypäivän Yhdysvaltoihin, mutta dialogi pysyi samana kuin Shakespearen näytelmässä. Samaa metodia käytti myös Whedon Paljon melua tyhjästä -filmatisoinnissaan. Australialaisen Luhrmannin vasta toinen ohjaustyö ja ensimmäinen Hollywood-filmi valmistui erittäin kohtuullisella 14 miljoonan dollarin budjetilla; nykyrahassa summa vastaa hieman yli 21 miljoonaa dollaria. Romeoksi kiinnitetty Leonardo DiCaprio oli 21-vuotias nouseva tähti, joka oli jo napannut Oscar-ehdokkuuden sivuosastaan Lasse Hallströmin draamassa Gilbert Grape (1993), mutta lopullinen läpimurto tapahtui vasta James Cameronin Titanicin myötä vuonna 1997. Juliaa näytellyt 16-vuotias Claire Danis ei kuitenkaan ole saavuttanut samanlaista suosiota kuin entinen vastanäyttelijänsä.

Romeo + Julia oli ensi-iltaviikonloppunsa katsotuin elokuva Pohjois-Amerikassa, mutta varsinaista hittiä siitä ei tullut. Vuoden ensi-illoista se oli 34. katsotuin reilun 45 miljoonan dollarin lipputuloillaan (85 nykymiljoonaa inflaatioon suhteutettuna). Maailmanlaajuisesti elokuva keräsi lähes 150 miljoonan dollarin lipputulot, eli budjettiinsa nähden kyseessä oli varsin kannattava tuotanto.

Suomen elokuvateattereihin Romeo + Julia saapui helmikuun 28. päivänä vuonna 1997. Peräti 158 786 katsojallaan se oli vuoden ensi-illoista 11. katsotuin, eli suhteessa huomattavasti suurempi menestys täällä kuin Pohjois-Amerikassa. Luhrmannin elokuva osoitti, että Shakespeare-filmatisoinnit saattoivat menestyä myös 1990-luvulla.

DVD & Blu-ray: SF Film

Romeo ja Julia (1968)

Romeon ja Julian muista filmatisoinneista tunnetuimpia on Franco Zeffirellin vuonna 1968 ohjaama alkuperäisteokselle uskollisempi versio, 138-minuuttinen brittiläis-italialainen yhteistuotanto, jonka nimirooleissa nähtiin 17-vuotias Leonard Whiting ja 16-vuotias Olivia Hussey. Aikanaan kerrottiin, ettei Hussey nuoren ikänsä takia päässyt näkemään filmiä sen ensi-illassa, sillä hänen oma alastonkohtauksensa nosti ikärajan 16:sta ikävuoteen. Tieto tuskin pitää paikkansa, sillä Hussey oli täyttänyt 16 vuotta jo elokuvan kuvausten aikaan ja ensi-illan alla hän lähenteli jo 17 ikävuotta.

Zeffirellin elokuva oli erittäin suuri yleisömenestys Pohjois-Amerikassa, missä se keräsi lähes 39 miljoonan dollarin lipputulot; inflaatioon suhteutettuna se vastaisi nykyisillä lipunhinnoilla yli 240 miljoonaa dollaria. Elokuvan budjetti oli vain 850 000 dollaria, nykyrahassa vajaat kuusi miljoonaa dollaria. Suomen osalta täydellinen katsojaluku ei ole tiedossa, mutta joulukuun 5. päivänä 1969 täkäläisillä valkokankailla nähty elokuva sai vähintään 21 894 katsojaa.

Blu-ray: Paramount

 

West Side Story (1961)

Romeo ja Julia toimi innoittajana myös Robert Wisen ja Jerome Robbinsin West Side Storylle, joka pohjautui Robbinsin ohjaamaan teatterimusikaaliin. Ernest Lehmanin käsikirjoittama elokuvaversio oli yksi 1960-luvun suurista menestyksistä: 10 Oscar-palkintoa ja lähes 44 miljoonan dollarin lipputulot pelkästään Pohjois-Amerikasta. Nykyisillä lipunhinnoilla summa vastaisi peräti yli 455 miljoonaa dollaria.

Suomeen West Side Story saatiin 17. elokuuta 1962. Elokuvan katsojaluvuista on säilynyt tieto vain 60 182 myydystä lipusta, mutta päivänselvää on, että kokonaiskatsojamäärä oli huomattavasti suurempi.

DVD: SF Film (loppuunmyyty)

Gnomeo & Julia (2011)

Eräänlainen Shakespeare-sovitus oli myöskin Disneyn levittämä animaatioelokuva Gnomeo & Julia, jossa vanha raina nähdään peikkojen tulkitsemana. Kelly Asburyn ohjaama elokuva valmistui 85 miljoonan dollarin budjetilla, ja maailmanlaajuisesti se keräsi lähes 195 miljoonan dollarin lipputulot. Kyseessä ei siis ollut suuren budjetin animaatioelokuvaksi erityisen suuri menestys. Suomessa elokuvan näki 24 372 lasta ja lapsenmielistä, joiden ansiosta elokuva oli vuoden ensi-illoista 74. katsotuin.

DVD & Blu-ray: Disney

Kuinka äkäpussi kesytetään (1967)

Ennen Romeo ja Juliaa ja muita Shakespare-filmatisointejaan Franco Zeffirelli ohjasi kenties tunnetuimman filmatisoinnin Kuinka äkäpussi kesytetään -komediasta tähtinään yksityiselämän on/off-aviopari Elizabeth Taylor ja Richard Burton. Italialais-yhdysvaltalainen yhteistuotanto kuvattiin Italiassa neljän miljoonan dollarin (29 miljoonaa nykyrahassa) budjetilla. Pohjois-Amerikasta se keräsi kahdeksan miljoonan dollarin (noin 55 miljoonaa inflaatioon suhteutettuna) ja muualta maailmasta noin neljän miljoonan lipputulot.

Zeffirellin elokuvan Suomen katsojaluvuista tiedossa on vain luku 48 666, joka ei todennäköisesti sisällä kaikkia elokuvan saamia katsojia.

Ei DVD-julkaisua.

Hamlet (1990)

Franco Zeffirelli on ohjannut elokuvan myös Hamletista, nimiroolissa itse Mel Gibson, joka oli tullut koko maailmalle tutuksi Mad Max- ja Tappava ase -elokuvista. Zeffirellin 134-minuuttisen elokuvan menestys Pohjois-Amerikassa oli enemmän tai vähemmän pelkästään Gibsonin suosion ansiota. Yhtäkään viikonloppua se ei viettänyt lähelläkään katsojatilastojen kärkeä, mutta kaikkiaan lipputuloja kertyi kuitenkin reilun 20 miljoonan dollarin edestä (40 miljoonaa inflaatioon suhteutettuna). Vuoden 1990 ensi-illoista se oli vasta 61. katsotuin, mutta hävisi lipputuloissa Gibsonin samanvuotiselle ja huomattavasti kaupallisemmalle Air Americalle vain kymmenellä miljoonalla dollarilla.

Suomeen Gibsonin tulkinta Hamletista saatiin vasta lähes vuosi sen Pohjois-Amerikan-ensi-illan jälkeen, marraskuun 22. päivänä 1991. Katsojia kertyi vain 4 979, jotka riittivät vuositilastoissa vasta 117. sijaan.

DVD: Warner Bros. (loppuunmyyty)

Hamlet (1996)

Sir Laurence Olivierin ohella elokuvahistorian tärkeimpiin Shakespare-tulkkeihin lukeutuvan Kenneth Branagh'n versio Hamletista oli huomattavasti suurisuuntaisempi kuin Zeffirellin. Vaatimattomat 242 minuuttia kestävä elokuva oli Branagh'n ohjaama ja käsikirjoittama, jonka lisäksi hän tietysti näytteli filmin nimiroolinkin. Sivurooleihin hän löysi liudan suuria nimiä: Charlton Heston, Richard Attenborough, Jack Lemmon, Gérard Depardieu, Julie Christie, Judi Dench, John Gielgud, Billy Crystal, Robin Williams, Derek Jacobi, Timothy Spall ja Kate Winslet.

Branagh'n Hamletin budjetti oli 18 miljoonaa dollaria (27 miljoonaa dollaria nykyrahassa), eli neljä miljoonaa enemmän kuin Luhrmannin samanvuotisen Romeo ja Julia -filmatisoinnin. Kuten Luhrmann, myös Branagh siirsi näytelmän tapahtuma-aikaa, tosin irlantilaissyntyisen ohjaajan tapauksessa vain 1800-luvulle nykypäivän sijaan. Hamletin yleisömenestys jäi kauas Luhrmannin filmin omasta: Pohjois-Amerikasta kertyi lipputuloja vain vajaat viiden miljoonan dollarin edestä (reilut 8 miljoonaa nykyhinnoilla). Muiden maiden osalta lipputulotietoja ei ole saatavilla, mutta Euroopasta se sai vain reilut miljoona katsojaa, eli vain vähän enemmän kuin Pohjois-Amerikasta. Kun kyseessä on 4-tuntinen Shakespeare-filmatisointi ja varsin uskollinen sellainen, ei sellaisesta toki kukaan uskalla yleisömenestystä odottaakaan.

Suomen elokuvateattereihin Hamlet saapui 10. huhtikuuta 1998, yli vuosi sen maailmanensi-illan jälkeen. 2 175 katsojallaan se oli vuoden ensi-illoista 118. katsotuin; siinä mielessä menestys oli hyvin lähellä Zeffirellin version omaa.

DVD & Blu-ray: Warner Bros.

Hamlet liikemaailmassa (1987)

Aki Kaurismäki ehti sijoittaa Hamletinsa myöhemäpään aikaan jo hyvissä ajoin ennen Branagh'ia, joskaan tapahtuma-ajan siirtäminen ei ylipäätään ollut mikään uusi idea. Kaurismäen mustavalkoinen komediaversio liikemaailmaan eksyneestä Hamletista meni varsin hyvin yleisöön aikana, jolloin Kaurismäen veljesten elokuvat olivat suosionsa huipulla; suurimmat yksittäiset hitit ovat vasta 2000-luvulta, mutta 1980-luvulla veljesten elokuvat menestyivät kaikki tasaisen hyvin. Hamlet liikemaailmassa oli 23 616 katsojallaan vuoden ensi-illoista 56. katsotuin.

DVD & Blu-ray: Future Film

Ran (1985)

Akira Kurosawan Ran on onnistuneimpia huomattavia taiteellisia vapauksia alkuperäisteoksesta ottavista Shakespeare-filmatisoinneista, joskaan Shakespearen Kuningas Lear -näytelmä ei ollut Kurosawan teoksen ainoa innoittaja. Myös japanilaisista tarinoista innoitusta hakeneen Kurosawan 162-minuuttinen Ran oli siihenastisista japanilaisista elokuvista kallein 12 miljoonan dollarin (vajaat 27 nykymiljoonaa) budjetillaan. Kurosawan yritys sijoittaa Kuningas Learin tapahtumat samuraiden ajan Japaniin oli erittäin onnistunut, niin taiteellisestikin kuin taloudellisestikin.

Ympäri maailman palkittu elokuva keräsi pelkästään Japanista lipputuloja budjettinsa verran, mutta kun lipputuloista otettiin pois teattereiden osuudet ym. menot, oli ulkomaanmyynnillä ratkaiseva merkitys voitolle pääsemisessä. Pohjois-Amerikassa Ran keräsi neljän miljoonan dollarin lipputulot (kahdeksan miljoonaa nykyhinnoilla).

Suomeen elokuva saatiin melko pian, jo 7. maaliskuuta 1986. Kurosawan neuvostoliittolais-japanilainen Dersu Uzala (1975) oli rikkonut 175 000 katsojan rajan Suomen teatterilevityksessä, joten Kurosawan elokuville oli kysyntää. 38 879 katsojallaan Ran oli vähintäänkin onnistunut japanilaisen elokuvan julkaisu pohjolassa ja peräti vuoden 35. katsotuin ensi-ilta.

DVD: Future Film (loppuunmyyty)

Kuningas Lear (1971)

Neuvostoliittolaisten tekemä elokuvasovitus Kuningas Learista nähtiin Suomessa heti tuoreeltaan 23. huhtikuuta, vain pari kuukautta kotimaanensi-illan jälkeen. Grigori Kozintsevin ohjaama elokuva oli yksi niistä lukuisista neuvostoelokuvista, jotka tuotiin Suomen teattereihin huolimatta siitä, miten hyvin tai (useimmiten) huonosti edelliset olivat menestyneet. Kozintsevin 139-minuuttinen versio Kuningas Learista oli yksi niistä paremmista menestyksistä, eikä se silti saanut 1 518 katsojaa enempää. Vuoden katsojatilastoista se löytyy sijalta 221.

Ei DVD-julkaisua.

Kurosawan Macbeth / Seittien linna (1957)

Kurosawan ensimmäinen Shakespeare-filmatisointi saatiin Suomeen vasta 25 vuotta sen valmistumisen jälkeen. Japanissa tammikuussa 1957 ensi-iltansa saanut Kurosawan Macbeth ehdittiin nähdä Suomen televisiossa jo vuonna 1965 Seittien linna -nimellä, mutta teattereihin se saatiin vasta 22. lokakuuta 1982. Teatterilevityksestä vastasi hyvin pieni yhtiö, mikä saattaa olla osasyynä filmin huonoon menekkiin: 1 673 katsojaa ja vuositilastojen 169. sija. Sama levitysyhtiö oli aiemmin tuonut uusintalevitykseen mm. Kurosawan Yojimbon.

DVD: Sandrew Metronome (loppuunmyyty)

Macbeth (1987)

Macbeth on yksi Shakespearen suosituimmista näytelmistä, josta pelkästään vuoden 1987 aikana tehtiin useita filmatisointeja eri maissa. Suomessa sellaisen teki ohjaaja-käsikirjoittaja Pauli Pentti, joka siirsi tapahtumat nykyajan Suomeen. Elokuvan tuotannosta vastasi – yllätys, yllätys – Aki Kaurismäki, joka teki samana vuonna oman Hamlet-versionsa. Pentin Macbeth oli Kaurismäen Hamletia huomattavasti pienempi yleisömenestys: tammikuun 16. päivänä levitykseen lähtenyt filmi sai vain 5 244 katsojaa, joka riitti vuositilaston 119. sijaan.

Ei DVD-julkaisua.

Macbeth (1971)

Orson Wellesin jälkeen Macbethiin tarttui Roman Polanski, joka teki aiheesta 140-minuuttisen brittiläis-yhdysvaltalaisen yhteistuotannon tähtinään Jon Finch ja Francesca Annis. Finch nähtiin seuraavan vuoden puolella Alfred Hitchcockin Frenzy – solmiokuristajan pääosassa, mikä ei varmasti haitannut elokuvan menestystä niissä maissa, missä Polanskin filmi nähtiin Hitchin omaa myöhemmin. Suomessa tästä ei kuitenkaan ollut hyötyä, sillä Polanskin Macbeth sai ensi-iltansa 3. maaliskuuta ja Hitchcockin Frenzy vasta pari päivää ennen joulua. Polanskin pari aikaisempaa filmiä olivat menestyneet hyvin Suomessa, eikä Macbethkään ollut poikkeus: 57 080 katsojan tulos riitti vuositilastojen 44. sijaan.

Ei DVD-julkaisua.

Kunnian miehet (1990)

William Reillyn ohjaama ja käsikirjoittama Kunnian miehet sijoitti Macbethin tapahtumat nykypäivän Yhdysvaltoihin. John Turturron, Dennis Farinan, Peter Boylen, Rod Steigerin ja Stanley Tuccin kaltaisilla näyttelijöillä miehitetty elokuva oli mitätön yleisömenestys jo kotimaassaan (140 000 dollarin lipputulot, 270 000 dollaria nykypäivän lipunhinnoilla), mutta silti se tuotiin Suomen teattereihin 29. marraskuuta 1991. Vastaanotto oli täällä samaa luokkaa: elokuvan näki vain 379 katsojaa ja se oli vuoden 179 ensi-illasta 170. katsotuin.

Ei DVD-julkaisua.

Rikhard III (1955)

Näyttelijä Sir Laurence Olivier ohjasi vain kuusi elokuvaa, mutta niistä kolme ensimmäistä olivat kaikki Shakespeare-filmatisointeja ja vieläpä korkealle arvostettuja sellaisia. Rikhard III:n kolmannen filmatisointi oli näistä viimeinen. Suomeen se saatiin vasta syyskuun 6. päivänä 1957, yli puolitoista vuotta maailmanensi-illan jälkeen. 161-minuuttisen elokuvan katsojaluvuista on säilynyt jälkipolville tieto vain 1 526 katsojasta, jotka lienevät tulleet vasta 1970-luvun puolella.

DVD: Future Film (loppuunmyyty)

Richard III (1995)

Richard Loncrainen ohjaama ja yhdessä pääosaa näytelleen Ian McKellenin kanssa käsikirjoittama moderni sovitus Rikhard III -näytelmästä valmistui vuotta ennen Luhrmannin Romeo ja Julia- ja Branagh'n Hamlet-filmatisointeja. Pienehköllä budjetilla tehdyssä elokuvassa näytelmän tapahtumat oli sijoitettu 1930-luvun Iso-Britanniaan. McKellenin lisäksi tähtinäyttelijöistä mukana olivat mm. Annette Bening, Robert Downey Jr., Jim Broadbent, Kristin Scott Thomas ja Maggie Smith.

Pohjois-Amerikassa Richard III keräsi lipputuloja vain 2,7 miljoonan dollarin verran (vajaat viisi miljoonaa nykyisillä lipunhinnoilla). Maailmanlaajuisesti katsojia kertyi noin pari miljoonaa, joista 3 371 Suomesta. Suomen elokuvateattereihin filmi saapui vasta 8. marraskuuta 1996, ja vuoden ensi-illoista se oli 113. katsotuin.

DVD: SF Film (loppuunmyyty)

Looking for Richard (1996)

Al Pacinon ohjaamassa dokumenttielokuvassa nähdään osia Rikhard III -näytelmästä filmitähtien tulkitsemana sekä kuullaan erilaisia haastatteluita näytelmän tiiimoilta. Pacinon itsensä lisäksi mukana ovat mm. Alec Baldwin ja Penelope Ann Miller. Näyttämötaiteesta kertovaksi dokumenttielokuvaksi Looking for Richard menestyi varsin hyvin. Pohjois-Amerikasta lipputuloja kertyi puolentoista miljoonan dollarin verran (noin 2,6 miljoonaa inflaatioon suhteutettuna), kun taas Suomesta löytyi peräti 5 948 katsojaa. Pacinon dokumentin ensi-ilta osui tammikuun 24. päivälle 1997, pari kuukautta Loncrainen Richard III:n ensi-illan jälkeen ja noin kuukautta ennen Luhrmannin Romeo + Julian ensi-iltaa. Looking for Richard oli vuoden ensi-illoista 83. suosituin ja dokumenteista toiseksi katsotuin.

Ei DVD-julkaisua.

Venetsian kauppias (2004)

Al Pacino näytteli tähtiroolin Michael Radfordin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa Venetsian kauppiaassa, joka oli ensimmäinen englanninkielinen elokuvasovitus Shakespearen kyseisestä näytelmästä. 30 miljoonalla dollarilla (38 nykymiljoonaa) tuotettu monikansallinen yhteistuotanto koko 138-minuuttisessa komeudessaan ei herättänyt erityisen suurta kiinnostusta Pohjois-Amerikassa, missä elokuvan näytöksiin myytiin lippuja vain vajaan neljän miljoonan dollarin edestä (vajaat viisi miljoonaa dollaria nykyhinnoilla). Maailmanlaajuisesti lipputuloja saatiin kasaan vain reilun 20 miljoonan dollarin edestä.

Venetsian kauppias sai täkäläisen ensi-iltansa 25. maaliskuuta 2005. 18 173 katsojallaan se oli vuoden ensi-illoista 69. katsotuin.

DVD: Scanbox

She's the Man (2006)

Shakesparen Loppiaisaatto-näytelmän innoittama She's the Man -teinikomedia valmistui aikana, jolloin naispääosaa näytellyt Amanda Bynes tunnettiin vielä jostakin ja miespääosaa näytellyttä Channing Tatumia ei tiennyt kukaan. Andy Fickmanin 20 miljoonan dollarin budjetilla ohjaama elokuva sai maailmalta lähes 60 miljoonan dollarin lipputulot, eikä menestys Suomessakaan jäänyt vähäiseksi. Ilman suuria tähtiä tehty elokuva sai täällä 32 956 katsojaa, joilla se ylsi vuoden 52. katsotuimmaksi ensi-illaksi.

DVD: Scanbox

William Shakespearen Kesäyön unelma (1999)

Sittemmin Tolstoista kertovalla Viimeisellä asemalla (2009) kehuja saaneen Michael Hoffmanin ohjaama ja käsikirjoittama Kesäyön unelma -filmatisointi lienee saanut vihreää valoa Luhrmannin Romeo + Julian menestyksen ansiosta. Hoffman siirsi näytelmän tapahtumat 1800-luvulle, sai rooleihin hyviä ja tunnettuja näyttelijöitä (Kevin Kline, Michelle Pfeiffer, Rupert Everett, Stanley Tucci, Calista Flockhart, Christian Bale, Anna Friel, Dominic West, Sophie Marceau, Sam Rockwell) ja teki kehutun komedian pienellä, 11 miljoonan dollarin (noin 16 nykymiljoonaa) budjetilla.

Yleisömenestys jäi tuntuvasti heikommaksi kuin Luhrmannin filmin; 16 miljoonan dollarin lipputulot Pohjois-Amerikasta vastaisivat nykyisilläkin lipunhinnoilla vain 26 miljoonaa. Juuri ja juuri vuoden sadan katsotuimman ensi-illan joukkoon yltänyt elokuva sai Euroopasta paljon vähemmän katsojia kuin Pohjois-Amerikasta.

Siinä missä Kesäyön unelma nähtiin Pohjois-Amerikassa keväällä, sai se Suomessa ensi-iltansa vasta 5. marraskuuta. 14 807 katsojallaan Hoffmanin elokuva oli vuoden ensi-illoista 70. katsotuin.

Ei DVD-julkaisua.

10 Things I Hate About You (1999)

Vuoden 1999 toinen Shakespeare-komedia oli Gil Jungerin ohjaama moderni sovitus Shakespearen Kuinka äkäpussi kesytetään -näytelmästä, Yhdysvaltojen kouluelämään sijoitettuna. Heath Ledgerin, Julia Stilesin ja Joseph Gordon-Levittin tähdittämä teinikomedia keräsi Pohjois-Amerikasta lähes 40 miljoonan dollarin lipputulot (reilut 60 miljoonaa inflaatioon suhteutettuna), eli sen yleisömenestys oli yli kaksi kertaa parempi kuin Kesäyön unelman, vaikka näyttelijät olivatkin verrattain tuntemattomia vielä tuohon aikaan. 30 miljoonalla dollarilla (lähes 43 nykymiljoonaa) tuotettu elokuva teki maailmanlaajuisesti lähes 55 miljoonan dollarin tuloksen.

Suomeen 10 Things I Hate About You saapui nelisen kuukautta sen maailmanensi-illan jälkeen. Täällä yleisömenestys verrattuna Kesäyön unelmaan ei ollut niin paljon suurempi: 21 268 katsojaa ja vuositilastojen 59. sija.

DVD: Disney (loppuunmyyty)

Otello (1986)

Franco Zeffirellin kolmas Shakespeare-filmatisointi oli ohjaajan kaksi Oscar-ehdokkuutta saaneen La traviatan (1982) tavoin Plácido Domingon tähdittämä musikaali. Othellon oopperaversion tuottivat Menahem Golan ja Yoram Globus, jotka tekivät tilinsä Sylvester Stallonen ja Charles Bronsonin kaltaisten toimintatähtien filmeillä, mutta tuottivat myös Otellon kaltaisia haasteellisempiakin elokuvia.

Otello sai maailmanensi-iltansa elokuussa, Pohjois-Amerikassa se nähtiin syyskuussa ja Suomessa joulukuun 5. päivänä. Pohjois-Amerikan osalta lipputulotietoja ei ole saatavilla. Suomessa elokuvan kävi katsomassa 8 320 lipunostajaa. Vuoden ensi-illoista se oli 96. katsotuin.

Ei DVD-julkaisua.

Othello (1995)

Zeffirellin jälkeen aiheeseen tarttui Oliver Parker, joka ohjasi ja käsikirjoitti Italiassa kuvatun elokuvan tähtinään Laurence Fishburne, Irène Jacob ja Shakespeare-filmatisointien vakiokasvo, Kenneth Branagh. 11 miljoonalla dollarilla (17 nykymiljoonaa) tuotettu elokuva floppasi Pohjois-Amerikassa, mistä lipputuloja kertyi vain vajaan kolmen miljoonan verran (5,4 miljoonaa nykyhinnoilla). Euroopassakin kehnosti menestynyt filmi sai Suomessa vain 1 774 katsojaa, saavuttuaan täkäläisiin teattereihin nelisen kuukautta Pohjois-Amerikan jälkeen, huhtikuun 5. päivänä 1996. Vuoden ensi-illoista se oli Suomessa 131. katsotuin, Pohjois-Amerikassa vasta 170.

DVD-julkaisu: Warner Bros. (loppuunmyyty)

 

Paljon melua tyhjästä (1993)

Kenneth Branagh'n neljäs ohjaustyö oli hänen toinen Shakespeare-filmatisointinsa. Branagh, silloinen vaimonsa Emma Thompson, Kate Beckinsale, Keanu Reeves, Denzel Washington ja Michael Keaton pitivät huolen siitä, että kahdeksalla miljoonalla dollarilla (13 miljoonaa nykyrahassa) tuotettu elokuva löysi yleisönsä. Pohjois-Amerikasta lipputuloja kertyi 22 miljoonan edestä (reilut 44 miljoonaa nykypäivän lipunhinnoilla).

Toukokuussa 1993 ensi-iltansa saanutta filmiä saatiin odotella Suomeen aina 4. helmikuuta 1994 saakka. 29 558 katsojallaan se oli varsin hyvä yleisömenestys – ja sai jopa enemmän katsojia kuin senvuotinen Turhapuro-filmi. Branagh'n elokuva oli vuoden ensi-illoista 45. katsotuin, häviten kotimaisista elokuvista vain kahdelle.

Ei DVD-julkaisua.

Matkalla Idahoon (1991)

Shakespearen Henrik V -näytelmään löyhästi perustuva Matkalla Idahoon valmistui ohjaaja Gus Van Santille tyypillisellä pienellä budjetilla, vain 2,5 miljoonalla dollarilla (vajaat 4,5 miljoonaa nykyrahassa). Keanu Reevesin ja River Phoenixin tähdittämä tie-elokuva pääsi melkeinpä omilleen jo pelkän Pohjois-Amerikan-menestyksen myötä: 6,4 miljoonan dollarin lipputulot vastaisivat nykyisillä lipunhinnoilla noin 12,5 miljoonaa.

Suomeen Matkalla Idahoon tuotiin vasta 22. tammikuuta 1993; Phoenix kuoli saman vuoden lokakuussa. 28 031 katsojallaan se oli vuoden ensi-illoista 45. katsotuin.

DVD-julkaisu: Warner Bros. (loppuunmyyty)

 

Prosperon kirjat (1991)

Peter Greenawayn ohjaama ja käsikirjoittama Prosperon kirjat pohjautui Shakespearen Myrsky-näytelmään, josta ei vielä ole tehty erityisen tunnettua filmatisointia. Greenwayn parituntisen, pienellä budjetilla tehdyn elokuvan pääosassa nähtiin Shakespeare-rooleistaan tunnettu John Gielgud, mutta suurta kiinnostusta elokuva ei maksavassa yleisössä herättänyt. Pohjois-Amerikassa lipputulot jäivät 1,75 miljoonaan dollariin (vajaat 3,5 miljoonaa nykyhinnoilla), eikä se yltänyt vuositilastoissa 149. sijaa korkeammalle.

Prosperon kirjat tuotiin Suomeen vasta 9. syyskuuta 1994. Siinä välissä oli jo ehditty esittää Greenawayn Baby of Macon (1993), joka pääsi Suomen teattereihin jo valmistumisvuonnaan. Prosperon kirjoille löytyi 4 417 katsojaa, ja vuoden ensi-illoista se oli 107. katsotuin.

DVD-julkaisu: Atlantic Film

Myrsky (1982)

Paul Mazurskyn ohjaama ja yhdessä Leon Capetanosin kanssa käsikirjoittama elokuvasovitus Shakespearen Myrskystä oli yksi John Cassavetesin viimeisistä näyttelijäntöistä. Muissa rooleissa nähtiin mm. Cassavetesin vaimo Gena Rowlands, Susan Sarandon ja Raul Julia.

Nykyaikaan sijoittuvan 140-minuuttisen elokuvan budjetti oli 13 miljoonaa dollaria (32 miljoonaa nykyrahassa), mutta Pohjois-Amerikasta lipputuloja kertyi vain viiden miljoonan dollarin verran (14 miljoonaa dollaria nykyhinnoilla). Suomeen elokuvaa saatiin odotella 18. maaliskuuta 1983 asti. 26 721 katsojallaan se oli vuoden 42. katsotuin ensi-ilta, kun taas Pohjois-Amerikassa Myrsky oli vuoden katsojatilastoissa vasta 98. sijalla.

Ei DVD-julkaisua.

Julius Caesar (1953)

Shakespearen Julius Caesar -näytelmä filmattiin 1950-luvulla kahdesti, ensimmäisen kerran David Bradleyn ohjaamana ja Charlton Hestonin tähdittämä vuonna 1950, toisen kerran kolmisen vuotta myöhemmin Joseph L. Mankiewiczin ohjaamana ja Marlon Brandon näytellessä Mark Anthonya. Brandon versiossa Brutuksena nähtiin James Mason ja itse nimiroolissa Louis Calhern.

Mankiewiczin elokuva sai Oscar-ehdokkuuden mm. parhaan elokuvan kategoriassa. Suomeen se saapui Oscar-gaalan jälkeen 16. huhtikuuta 1954. Katsojaluvuista on säilynyt tieto vain 402 myydystä lipusta, mutta toki se sai tuntuvasti enemmän katsojia. 402 katsojan tiedot saattavat olla peräisin vain 1970-luvun näytöksistä.

Ei DVD-julkaisua.

 

Steve McQueen Suuren pakoretken kuvauksissa. United Artists.

Steve McQueen (1930–1980), King of Cool, oli ensimmäisiä televisiotähtiä, josta tuli tähti myös valkokankaalla – ja paljon suurempikin tähti kuin mitä hän oli koskaan televisiossa ollut. Wanted: Dead or Alive -lännensarjassa lähes sadan jakson ajan vuosina 1958–1961 näytellyt McQueen sai ensimmäisen pienen hittinsä B-luokan tieteiskauhusta Valuva kuolema (1958), mutta varsinainen filmitähti hänestä tuli vasta John Sturgesin ohjauksessa elokuvien 7 rohkeata miestä (1960) ja Suuri pakoretki (1963) myötä. Hittejä ja sittemmin klassikkomaineen ansainneita elokuvia syntyi lähes vuosittain: Norman Jewisonin Täyskäsi-Kid (1965) ja Seikkailija Thomas Crown (1968), Henry Hathawayn Nevada Smith (1966), Robert Wisen Tykkivene Jangtse-joella (1966) ja Peter Yatesin Bullitt (1968). Wisen suuresta sotaelokuvasta McQueen sai uransa ainoan Oscar-ehdokkuuden.

1970-luvun puoliväliin saakka McQueen oli yksi maailman suosituimmista filmitähdistä, mutta Liekehtivää tornia (1974) seurannut lähes neljän vuoden tauko elokuvien teosta teki McQueenin uralle peruuttamatonta tuhoa. Niin sanotuksi comeback-filmiksi aiottu vakava An Enemy of the People (1978) floppasi. Vuonna 1980 McQueen teki kaksi viihteellisempää elokuvaa, joiden yleisönsuosio jäi kauas 1970-luvun alkupuolen hiteistä. Saman vuoden marraskuussa 50-vuotias McQueen kuoli sydämenpysähdykseen jo etukäteen hengenvaaralliseksi tiedetyn syöpäleikkauksen jälkeen.

McQueen Papillonissa. Allied Artists.

Papillon (1973)

Franklin J. Schaffnerin ohjaama Papillon perustui Henri Charrièren romaaniin, jonka hän väitti olevan tosikertomus hänen elämästään Pirunsaaren vankilassa ja sieltä tekemästään uskomattomasta paosta. McQueenin nähdään uransa kenties tunnetuimmassa pääroolissa Henri "Papillon" Charrièrena ja Dustin Hoffman hänen kohtalontoverinaan ja ainoana ystävänään.

Ohjaaja-tuottaja Schaffner löi itsensä läpi Apinoiden planeetalla (1968) ja Panssarikenraali Pattonilla (1970). Hoffman puolestaan nousi parrasvaloihin jo uransa toisessa elokuvassa, Mike Nicholsin Miehuuskokeessa (1967), jonka jälkeen hän näytteli pääroolit mm. Arthur Pennin Pienessä suuressa miehessä (1970) ja Peckinpahin Olkikoirissa (1971).

151-minuuttinen Papillon tuotettiin 13,5 miljoonalla dollarilla, joka vastaa nykykurssilla yli 72 miljoonaa. Kyseessä oli poikkeuksellisen kallis elokuva, mutta menestyskin oli valtava. Pohjois-Amerikasta elokuva keräsi yli 53 miljoonan dollarin lipputulot; inflaatioon suhteutettuna summa olisi yli 245 miljoonaa dollaria. Vuoden ensi-illoista se oli neljänneksi katsotuin, häviten vain George Roy Hillin Puhallukselle, William Friedkinin Manaajalle ja George Lucasin Svengijengi -62:lle, mutta Suomessa yksikään näistä ei pärjännyt Papillonille. Puhallus sai Suomessa fantastiset 573 088 katsojaa, mutta Papillon meni ja pyöri 759 301 katsojalle. Se oli koko 1970-luvun toiseksi katsotuin, häviten Milos Formanin Yksi lensi yli käenpesän -hitille (1975) tasan 62 435 katsojalla.

Papillon on yhä 3. katsotuin ulkomainen elokuva Suomessa viimeisen lähes 45 vuoden ajalta.

DVD & Blu-ray: Atlantic Film, DVD: Universal Sony


McQueen Liekehtivässä tornissa. Warner Bros.

Liekehtivä torni (1974)

Tuottaja Irwin Allen osui kultasuoneen Ronald Neamen ohjaamalla S/S Poseidonin seikkailulla (1972), jossa B-luokan tarina yhdistyi suureen budjettiin ja nimekkääseen näyttelijäkaartiin. Seuraavaan elokuvaansa, Liekehtivään torniin, Allen sai vieläkin nimekkäämmät näyttelijät ja lähes kolminkertaisen budjetin, 14 miljoonaa dollaria (67 miljoonaa nykykurssilla).

Kahteen eri romaaniin pohjautuvassa elokuvassa vietetään suuren pilvenpiirtäjän avajaisia, mutta tunnelman pilaa tulipalo, jota McQueenin näyttelemä palomies saapuu kollegoineen sammuttamaan. Toimistorakennuksessa ovat jo ennestään Paul Newman, William Holden, Faye Dunaway, Fred Astaire, Richard Chamberlain, Jennifer Jones, Robert Vaughn, O.J. Simpson ja Robert Wagner. Kuvauksissa Newman ja McQueen eivät tulleet lainkaan toimeen, vaan joutuivat kilpasille egojensa takia.

Elokuvan toimintakohtaukset ohjasi Allen ilman krediittiä, kun taas John Guillermin (King Kong, 1976) vastasi kaikista muista kohtauksista. 165-minuuttisesta elokuvasta tuli Pohjois-Amerikassa valtava menestys, mutta Mel Brooksin Villiäkin hurjempi länsi menestyi sitäkin hieman paremmin. 116 miljoonan dollarin lipputulot vastaisivat nykypäivänä 500 miljoonaa dollaria, ja Liekehtivä torni onkin katsojamääränsä osalta kaikkien aikojen 54. katsotuin elokuva Pohjois-Amerikassa.

Suomessa elokuva ei menestynyt lainkaan niin hyvin, vaikka hitti olikin. Maaliskuussa 1975 ensi-iltansa saanut filmi pyöri 264 088 katsojalle, saaden yli kaksi kertaa enemmän katsojia kuin S/S Poseidonin seikkailu. Vuoden 1975 ensi-illoista Liekehtivä torni oli viidenneksi katsotuin.

Liekehtivä torni sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien parhaan elokuvan ehdokkuus, mutta voitti lopulta vain kuvauksesta, leikkauksesta ja musiikista.

DVD & Blu-ray: Warner Bros.

McQueen, MacGraw ja Peckinpah Pakotien kuvauksissa. Warner Bros.

Pakotie (1972)

Vuonna 1973 avioliiton solmineet Steve McQueen ja Ali MacGraw näyttelevät Pakotiessä pariskuntaa, joka pakenee henkensä edestä epäonnistuneen ryöstön jälkeen. McQueen nähtiin siis vaihteeksi rikollisen roolissa elokuvassa, jonka Walter Hill käsikirjoitti Jim Thompsonin romaanin pohjalta. Thompson itse oli käsikirjoittajana Stanley Kubrickin varhaisissa elokuvissa Peli on menetetty (1956) ja Kunnian polut (1957). Michael Winterbottom ohjasi vuonna 2010 väkivaltaisuutensa takia kohua herättäneen filmatisoinnin Thompsonin Tappaja sisälläni -romaanista, joka oli filmattu jo kertaalleen 1970-luvulla.

Peckinpahin kanssa vielä Raivopäät (1978) tehnyt MacGraw oli ennen Pakotietä näytellyt vain kolmessa elokuvassa, joista Arthur Hillerin Love Story (1970) oli Pohjois-Amerikassa kolossaalinen menestys, kaikkien aikojen 35. katsotuin elokuva. Suomessa sen tosin näki "vain" 166 415 katsojaa.

Majuri Dundee-, Hurja joukko-, Balladi Cable Hoguesta- ja Olkikoirat-menestyselokuvat ohjanneen Peckinpahin kanssa McQueen teki vuonna 1972 kaksi elokuvaa. Pakotie oli selvästi suurempi menestys kuin vähemmän kaupallinen Nuori Bonner, joka kiinnosti Suomessakin vain 17 231 katsojaa. Pakotie sen sijaan oli Pohjois-Amerikassa vuoden 9. katsotuin ensi-ilta lähes 37 miljoonan dollarin lipputuloillaan (yli 175 miljoonaa inflaatioon suhteutettuna). Elokuvan budjetti oli vain 3,4 miljoonaa dollaria (vajaat 20 miljoonaa nykydollaria).

Suomessa Pakotie nähtiin vasta elokuussa 1973, ja 167 249 katsojallaan se oli vuoden ensi-illoista 9. katsotuin, häviten Clint Eastwoodin Ruoskalle (1973) vain 1 672 katsojalle.

Roger Donaldson ohjasi Pakotien uudelleenfilmatisoinnin vuonna 1994. Tälläkin kertaa pääpariskunnan näyttelijät, Alec Baldwin ja Kim Basinger, pitivät yhtä myös privaatissa. Niin Pohjois-Amerikassa kuin Suomessakin uudelleenfilmatisointi sai yli viisi kertaa vähemmän katsojia kuin Peckinpahin versio.

DVD & Blu-ray: Warner Bros. (loppuunmyyty)

 

Steve McQueenin elokuvien katsojaluvut Suomessa

Katsojaluvut ennen v. 1972 ovat puutteellisia.

ELOKUVA	VUOSI	ENSI-ILTA	OHJAUS	KATSOJIA
Papillon	1973	25.01.74	Franklin J. Schaffner	759 301
Liekehtivä torni	1974	21.03.75	John Guillermin Irwin Allen	264 088
Pakotie	1972	24.08.73	Sam Peckinpah	167 249
Metsästäjä	1980	19.12.80	Buzz Kulik	59 121
Le Mans	1971	22.10.71	Lee H. Katzin	44 115
Suuri pakoretki [uusinta]	1963	21.03.75	John Sturges	42 264
Tom Horn	1980	13.07.80	William Wiard	40 502
Nuori Bonner	1972	08.12.72	Sam Peckinpah	17 231
Tykkivene Jangtse-joella [uusinta]	1966	20.02.81	Robert Wise	13 365
Valuva kuolema [uusinta]	1958	29.07.77	Irvin S. Yeaworth Jr.	12 707
Täyskäsi-Kid [uusinta]	1965	09.06.78	Norman Jewison	1 558