Steve McQueenin suurimmat hitit Suomessa

Steve McQueen Suuren pakoretken kuvauksissa. United Artists.

Steve McQueen (1930–1980), King of Cool, oli ensimmäisiä televisiotähtiä, josta tuli tähti myös valkokankaalla – ja paljon suurempikin tähti kuin mitä hän oli koskaan televisiossa ollut. Wanted: Dead or Alive -lännensarjassa lähes sadan jakson ajan vuosina 1958–1961 näytellyt McQueen sai ensimmäisen pienen hittinsä B-luokan tieteiskauhusta Valuva kuolema (1958), mutta varsinainen filmitähti hänestä tuli vasta John Sturgesin ohjauksessa elokuvien 7 rohkeata miestä (1960) ja Suuri pakoretki (1963) myötä. Hittejä ja sittemmin klassikkomaineen ansainneita elokuvia syntyi lähes vuosittain: Norman Jewisonin Täyskäsi-Kid (1965) ja Seikkailija Thomas Crown (1968), Henry Hathawayn Nevada Smith (1966), Robert Wisen Tykkivene Jangtse-joella (1966) ja Peter Yatesin Bullitt (1968). Wisen suuresta sotaelokuvasta McQueen sai uransa ainoan Oscar-ehdokkuuden.

1970-luvun puoliväliin saakka McQueen oli yksi maailman suosituimmista filmitähdistä, mutta Liekehtivää tornia (1974) seurannut lähes neljän vuoden tauko elokuvien teosta teki McQueenin uralle peruuttamatonta tuhoa. Niin sanotuksi comeback-filmiksi aiottu vakava An Enemy of the People (1978) floppasi. Vuonna 1980 McQueen teki kaksi viihteellisempää elokuvaa, joiden yleisönsuosio jäi kauas 1970-luvun alkupuolen hiteistä. Saman vuoden marraskuussa 50-vuotias McQueen kuoli sydämenpysähdykseen jo etukäteen hengenvaaralliseksi tiedetyn syöpäleikkauksen jälkeen.

McQueen Papillonissa. Allied Artists.

Papillon (1973)

Franklin J. Schaffnerin ohjaama Papillon perustui Henri Charrièren romaaniin, jonka hän väitti olevan tosikertomus hänen elämästään Pirunsaaren vankilassa ja sieltä tekemästään uskomattomasta paosta. McQueenin nähdään uransa kenties tunnetuimmassa pääroolissa Henri "Papillon" Charrièrena ja Dustin Hoffman hänen kohtalontoverinaan ja ainoana ystävänään.

Ohjaaja-tuottaja Schaffner löi itsensä läpi Apinoiden planeetalla (1968) ja Panssarikenraali Pattonilla (1970). Hoffman puolestaan nousi parrasvaloihin jo uransa toisessa elokuvassa, Mike Nicholsin Miehuuskokeessa (1967), jonka jälkeen hän näytteli pääroolit mm. Arthur Pennin Pienessä suuressa miehessä (1970) ja Peckinpahin Olkikoirissa (1971).

151-minuuttinen Papillon tuotettiin 13,5 miljoonalla dollarilla, joka vastaa nykykurssilla yli 72 miljoonaa. Kyseessä oli poikkeuksellisen kallis elokuva, mutta menestyskin oli valtava. Pohjois-Amerikasta elokuva keräsi yli 53 miljoonan dollarin lipputulot; inflaatioon suhteutettuna summa olisi yli 245 miljoonaa dollaria. Vuoden ensi-illoista se oli neljänneksi katsotuin, häviten vain George Roy Hillin Puhallukselle, William Friedkinin Manaajalle ja George Lucasin Svengijengi -62:lle, mutta Suomessa yksikään näistä ei pärjännyt Papillonille. Puhallus sai Suomessa fantastiset 573 088 katsojaa, mutta Papillon meni ja pyöri 759 301 katsojalle. Se oli koko 1970-luvun toiseksi katsotuin, häviten Milos Formanin Yksi lensi yli käenpesän -hitille (1975) tasan 62 435 katsojalla.

Papillon on yhä 3. katsotuin ulkomainen elokuva Suomessa viimeisen lähes 45 vuoden ajalta.

DVD & Blu-ray: Atlantic Film, DVD: Universal Sony


McQueen Liekehtivässä tornissa. Warner Bros.

Liekehtivä torni (1974)

Tuottaja Irwin Allen osui kultasuoneen Ronald Neamen ohjaamalla S/S Poseidonin seikkailulla (1972), jossa B-luokan tarina yhdistyi suureen budjettiin ja nimekkääseen näyttelijäkaartiin. Seuraavaan elokuvaansa, Liekehtivään torniin, Allen sai vieläkin nimekkäämmät näyttelijät ja lähes kolminkertaisen budjetin, 14 miljoonaa dollaria (67 miljoonaa nykykurssilla).

Kahteen eri romaaniin pohjautuvassa elokuvassa vietetään suuren pilvenpiirtäjän avajaisia, mutta tunnelman pilaa tulipalo, jota McQueenin näyttelemä palomies saapuu kollegoineen sammuttamaan. Toimistorakennuksessa ovat jo ennestään Paul Newman, William Holden, Faye Dunaway, Fred Astaire, Richard Chamberlain, Jennifer Jones, Robert Vaughn, O.J. Simpson ja Robert Wagner. Kuvauksissa Newman ja McQueen eivät tulleet lainkaan toimeen, vaan joutuivat kilpasille egojensa takia.

Elokuvan toimintakohtaukset ohjasi Allen ilman krediittiä, kun taas John Guillermin (King Kong, 1976) vastasi kaikista muista kohtauksista. 165-minuuttisesta elokuvasta tuli Pohjois-Amerikassa valtava menestys, mutta Mel Brooksin Villiäkin hurjempi länsi menestyi sitäkin hieman paremmin. 116 miljoonan dollarin lipputulot vastaisivat nykypäivänä 500 miljoonaa dollaria, ja Liekehtivä torni onkin katsojamääränsä osalta kaikkien aikojen 54. katsotuin elokuva Pohjois-Amerikassa.

Suomessa elokuva ei menestynyt lainkaan niin hyvin, vaikka hitti olikin. Maaliskuussa 1975 ensi-iltansa saanut filmi pyöri 264 088 katsojalle, saaden yli kaksi kertaa enemmän katsojia kuin S/S Poseidonin seikkailu. Vuoden 1975 ensi-illoista Liekehtivä torni oli viidenneksi katsotuin.

Liekehtivä torni sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien parhaan elokuvan ehdokkuus, mutta voitti lopulta vain kuvauksesta, leikkauksesta ja musiikista.

DVD & Blu-ray: Warner Bros.

McQueen, MacGraw ja Peckinpah Pakotien kuvauksissa. Warner Bros.

Pakotie (1972)

Vuonna 1973 avioliiton solmineet Steve McQueen ja Ali MacGraw näyttelevät Pakotiessä pariskuntaa, joka pakenee henkensä edestä epäonnistuneen ryöstön jälkeen. McQueen nähtiin siis vaihteeksi rikollisen roolissa elokuvassa, jonka Walter Hill käsikirjoitti Jim Thompsonin romaanin pohjalta. Thompson itse oli käsikirjoittajana Stanley Kubrickin varhaisissa elokuvissa Peli on menetetty (1956) ja Kunnian polut (1957). Michael Winterbottom ohjasi vuonna 2010 väkivaltaisuutensa takia kohua herättäneen filmatisoinnin Thompsonin Tappaja sisälläni -romaanista, joka oli filmattu jo kertaalleen 1970-luvulla.

Peckinpahin kanssa vielä Raivopäät (1978) tehnyt MacGraw oli ennen Pakotietä näytellyt vain kolmessa elokuvassa, joista Arthur Hillerin Love Story (1970) oli Pohjois-Amerikassa kolossaalinen menestys, kaikkien aikojen 35. katsotuin elokuva. Suomessa sen tosin näki "vain" 166 415 katsojaa.

Majuri Dundee-, Hurja joukko-, Balladi Cable Hoguesta- ja Olkikoirat-menestyselokuvat ohjanneen Peckinpahin kanssa McQueen teki vuonna 1972 kaksi elokuvaa. Pakotie oli selvästi suurempi menestys kuin vähemmän kaupallinen Nuori Bonner, joka kiinnosti Suomessakin vain 17 231 katsojaa. Pakotie sen sijaan oli Pohjois-Amerikassa vuoden 9. katsotuin ensi-ilta lähes 37 miljoonan dollarin lipputuloillaan (yli 175 miljoonaa inflaatioon suhteutettuna). Elokuvan budjetti oli vain 3,4 miljoonaa dollaria (vajaat 20 miljoonaa nykydollaria).

Suomessa Pakotie nähtiin vasta elokuussa 1973, ja 167 249 katsojallaan se oli vuoden ensi-illoista 9. katsotuin, häviten Clint Eastwoodin Ruoskalle (1973) vain 1 672 katsojalle.

Roger Donaldson ohjasi Pakotien uudelleenfilmatisoinnin vuonna 1994. Tälläkin kertaa pääpariskunnan näyttelijät, Alec Baldwin ja Kim Basinger, pitivät yhtä myös privaatissa. Niin Pohjois-Amerikassa kuin Suomessakin uudelleenfilmatisointi sai yli viisi kertaa vähemmän katsojia kuin Peckinpahin versio.

DVD & Blu-ray: Warner Bros. (loppuunmyyty)

Steve McQueenin elokuvien katsojaluvut Suomessa

Katsojaluvut ennen v. 1972 ovat puutteellisia.