David Lynch kuoli – unenomaisen elokuvan suuri mestari on poissa

davidlynch2008cc20
David Lynch vuonna 2008. Kuva: Gabriel Marchi, CC BY 2.0

Surrealistisista, unenomaisista elokuvistaan ja Twin Peaks -televisiosarjastaan tunnettu David Lynch on kuollut 78-vuotiaana. Lynchin kuolemasta tiedotettiin hänen virallisella Facebook-sivullaan, mutta kuolinsyytä tai -päivää ei kerrottu. Lynch kertoi hiljattain sairastavansa keuhkoahtaumatautia.

David Keitch Lynch syntyi 20. tammikuuta 1946 Montanassa. Kaksi hänen äitinsä isovanhemmista oli suomalaisia, Yhdysvaltoihin lähteneitä siirtolaisia.

Lynch ohjasi vuosina 1977–2006 yhteensä kymmenen valkokangaselokuvaa. Laatu korvasi määrän: joukossa on modernin elokuvahistorian arvostetuimpia, visuaalisuudessaan ja tunnelmassaan mieleenpainuvimpia kokemuksia.

Jo esikoisohjaus Eraserhead (1977) kertoi omalaatuisesta, mustan huumorintajun omaavasta elokuvaohjaajasta, jolla oli voimakas kuvallinen näkemys ja ymmärrys tunnelman luomisesta kuvien, äänien ja rytmin kautta. Mustavalkoisena, pikkurahalla tehty Eraserhead oli vallan toisenlainen elokuva kuin Lynchin seuraava filmi Elefanttimies (1980), joka sekin kuvattiin mustavalkoisena, mutta studioelokuvan resursseilla.

Epämuodostuneena syntyneen ja ihmisten julmuuden monin tavoin kokeneen Joseph Merrickin (1862–1890) elämästä kertova Elefanttimies oli The Straight Storyn (1999) rinnalla Lynchin perinteisin ja tunteellisin (tai tunteilevin) elokuva. John Hurt teki ikimuistoisen roolin Merrickinä, eikä unhoon jäänyt myöskään Anthony Hopkinsin roolisuoritus Merrickiä auttavana tohtorina.

Elefanttimiehen kuvasi Freddie Francis, joka kuvasi myös Lynchin kolmannen elokuvan Dyynin (1984). Frank Herbertin romaaniin pohjautuva jättibudjetin scifi-seikkailu yritti löytää samanlaisen fantastisen yleisömenestyksen kuin Tähtien sota -elokuvat, mutta toisin kävi: Lynchin mielikuvitusrikas toteutus ei kelvannut silloiselle suurelle yleisölle, mutta sittemmin elokuvan arvostus on kasvanut.

Dyyni aloitti Lynchin ja näyttelijä Kyle MacLachlanin yhteistyön, joka jatkui unenomaisella rikoselokuvan mestariteoksella Blue Velvet – ja sinisempi oli yö (1986). Viattomasta nuorukaisesta, salaperäisestä ja surullisesta kapakkalaulajattaresta (Isabella Rossellini) ja omalaatuisesta roistosta (Dennis Hopper) kertova elokuva ei menestynyt Yhdysvalloissa eikä Euroopan suurista maista ainakaan Ranskassa, mutta Suomessa se oli huomattava yleisömenestys liki 100 000:lla katsojallaan.

Blue Velvet -elokuvassa toista naispääosaa näytellyt Laura Dern sai pääosan Nicolas Cagen vastanäyttelijänä Lynchin Villissä sydämessä (1990). Mustalla huumorilla rikastettu rikoselokuva sai ensi-iltansa Cannes'n elokuvajuhlilla, jossa se palkittiin pääpalkinnolla, Kultaisella palmulla.

Samana vuonna Villin sydämen kanssa David Lynch toi yleisön nähtäväksi Twin Peaks -nimisen televisiosarjan, jota tehtiin ensin kahden tuotantokauden ja yhden valkokangaselokuvan verran. Pienessä ja uneliaassa, metsätaloudesta elantonsa saavassa kaupungissa salaisuudet alkavat pikkuhiljaa paljastua, kun rannalta löytyy Laura Palmerin, pitäjän kauneimman nuoren naisen ruumis muoviin käärittynä.

Lynch itse näytteli sarjassa koomista, huonokuuloista FBI-agenttia. Pilottijakson lisäksi hän ohjasi sarjasta viisi jaksoa.

Twin Peaksin tarina jatkui sarjan päättymisen jälkeen Lynchin ohjaamassa valkokangaselokuvassa Twin Peaks: Tuli kulje kanssani (1992) sekä kolmannella tuotantokaudella, joka tehtiin 25 vuotta toisen kauden jälkeen, vuonna 2017. Tuolla kertaa Lynch ohjasi itse kaikki 18 jaksoa. Kolmannen kauden ensimmäisten jaksojen ensi-ilta oli Cannes'n elokuvajuhlilla, mutta ei kilpasarjassa, kuten Twin Peaks -elokuvan kohdalla neljännesvuosisata aiemmin.

Viiden vuoden tauon jälkeen Lynch palasi pitkien elokuvien pariin Lost Highwayllä (1997), joka oli "tyypillinen" Lynch-elokuva niin visuaalisessa toteutuksessaan kuin salaperäisyydessään ja unenomaisuudessaan. Mysteeri kasvoi entisestään Mulholland Drivella (2001). Siitä piti alkujaan tulla televisiosarja, mutta kun pilottijakso ei kelvannut tv-kanaville, ohjaaja alkoi rakentaa materiaalin pohjalta valkokangaselokuvaa. Tuloksena oli yksi 2000-luvun alun nerokkaimmista ja maineikkaimmista laatuelokuvista, joka teki Naomi Wattsista tähden. Ensi-ilta oli Cannes'n pääkilpasarjassa, mutta Kultaista palmua se ei voittanut.

Lynchin kymmenes ja viimeinen elokuva Inland Empire (2006) oli halvalla SD-tasoisella DV-kameralla kuvattu kolmituntinen mysteeri, jonka juoni tai tarina tuskin aukesi kovin selkeänä edes hänelle itselleen. Cannes'n sijasta Inland Empiren maailmanensi-ilta oli Venetsian elokuvajuhlilla.

Elefanttimiehen tavoin The Straight Story (1999) erosi selvästi David Lynchin muusta tuotannosta. Disneyn levittämä elokuva kertoo vanhasta tervaskannosta, jonka jalat eivät enää tahdo kantaa. Kun mies kuulee veljensä saaneen halvauskohtauksen, hän lähtee katsomaan velipoikaansa ja aikoo taittaa 240 mailin matkan ajettavalla ruohonleikkurilla.

The Straight Storyn pääroolin näytellyt Richard Farnsworth kuoli vain puolitoista vuotta sen jälkeen, kun elokuva oli saanut ensi-iltansa Cannes'n pääkilpasarjassa. Osittain liikuntakyvyn vienyttä syöpää sairastanut 80-vuotias veteraaninäyttelijä ampui itsensä.

Lynch oli neljästi Oscar-ehdokkaana: yhtenä Elefanttimiehen käsikirjoittajista sekä ohjauksesta elokuvissa Elefanttimies, Blue Velvet – ja sinisempi oli yö ja Mulholland Drive.

Myös Lynchin tytär Jennifer on elokuvaohjaaja.

 

Korjattu syntymäpäivä, 20.1. ei 16.1.

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).