4K UHD -arvostelussa The Bride! (2026)

Näyttelijä Maggie Gyllenhaalin esikoisohjaus The Lost Daughter (2021) oli pienimuotoisuudestaan ja visuaalisesta mitäänsanomattomuudestaan huolimatta melkoinen arvostelumenestys, jonka jälkeen hänellä oli mahdollisuus tehdä suuren budjetin studioelokuva. Gyllenhaalin aihevalinta, James Whalen Frankensteinin morsiamen (1935) uudelleenfilmatisointi, oli ainakin mahdollisimman kaukana hänen esikoiselokuvastaan, mutta lopputulos osoittaa, ettei Gyllenhaalilla ollut mitään uutta tai omaa annettavaa.

The Bride! ei ole huono elokuva, mutta se on liikaa velkaa alkuperäiselle Todd Phillipsin jättihitille Joker (2016). Gyllenhaal on saanut elokuvaansa Jokerin kuvaajan Lawrence Sherin, säveltäjä Hildur Guðnadóttirin ja maskeeraussuunnittelija Nikki Ledermannin – ja lopputulos on todella sen näköinen. The Bride! on henkeen ja vereen Jokerin jäljittelyä, ja vaikka se häviää esikuvalleen mennen tullen, on siinä paljon hyvääkin; siihen hyvään ei tosin lukeudu korni kehyskertomus, jossa nähdään Mary Shelley elävänä kuolleena.

Christian Bale on erinomainen Frankensteinin hirviönä ja Jessie Buckley parhaimmillaan samalla tasolla Frankensteinin morsiamena, mutta aihetta innostumiseen antaa myös elokuvassa näkyvä aito käsityöläisyys. The Bride! on hyvin pitkälti kuvattu aidoissa sisä- ja ulkolavasteissa, eikä siis green screenin edessä. 1930-luvun epookin budjetti on hyvin riittänyt monenlaisiin seikkailuihin, jopa rautatiepummin elämän kuvaukseen – ja miksipä ei olisi riittänyt, onhan Warner Bros:lla omasta takaa kaikki tarvittava puvusto ja rekvisiitta. Lawrence Sherin kuvaus on komeaa ja tummanpuhuvaa, digitaalinen kuva itsessään on vailla raetta, joka olisi saattanut tehdä siitä vielä elävämmän näköisen.

Mielenkiintoista kyllä, elokuvan nimestä ja ylipäätään siitä etukäteen syntyneestä kuvasta poiketen The Bride! ei ole erityisen feministinen elokuva, näkökulma kun on useimmiten Frankensteinin hirviön, ei hänen »morsiamensa».