Blu-ray-arvostelussa Is This Thing On? (2025)

Näyttelijä Bradley Cooperin kolmas ohjaustyö jää kauas hänen esikoiselokuvansa, jättihitin A Star Is Bornin (2018), laadusta ja vetovoimasta, eikä se pärjää myöskään Elmer Bernsteinista kertovalle Maestrolle (2023). Tälläkin kertaa kyseessä on elokuva taiteen saralta, jos stand upia eli yksinomaan puhuttua lavakomiikkaa voi sellaiseksi nimittää.

Is This Thing On? on (taas hyvä päätös olla suomentamatta elokuvan nimeä) elämäkerrallinen elokuva sikäli, että sen asetelma, monet yksityiskohdat ja ylipäätään teemat ovat peräisin brittikoomikko John Bishopin elämästä.

Will Arnett ja Laura Dern näyttelevät noin kymmenvuotiaiden poikien vanhempia (varsin myöhään lisääntyneitä ihmisiä), jotka päättävät vihdoin ja viimein erota. 20 aviovuotta riittää, kun ei enää ole muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina. Alex muuttaa pois kotoa, mutta elettyään suurimman osan elämästään Tessin kanssa hän ei osaa asettua poikamiehen asemaan. Ryyppyillan aikana mies eksyy komediaklubin ovelle ja sisäänpääsymaksun välttääkseen lupautuu menemään lavalle. Siitä alkaa polttava halu tehdä lisää esiintymisiä, ja kun näin syntyy uutta elämänhalua ja -iloa, alkaa myös vanha suola janottaa niin Alexia kuin Tessiäkin.

Kenties Is This Thing On? on (!) hauska elokuva amerikkalaisten mielestä, mutta allekirjoittaneesta se on pikemminkin iloton draama pariskunnasta, jonka osapuolilla oli nuoruudessaan unelmia ja tavoitteita, jotka he sittemmin hylkäsivät syystä tai toisesta. Mikäli pariskunnan nykyisiä ammatteja edes mainittiin elokuvassa, eivät ne jääneet mieleen. Se on yksi osoitus siitä, kuinka Is This Thing On? on jossain määrin yksiulotteinen kertomus, jonka näennäinen syvyys on vain pinnallista.

Will Arnett on mainio roolissaan ja hyvä osoitus jälleen siitä, että komedianäyttelijät ja koomikot ovat yleensä taitavia vakavien roolien tulkitsijoita. Ohjaaja Bradley Cooper (jolla on hyvin samanlaiset kasvonpiirteet Arnettin kanssa) näyttelee itse elokuvan koomista sivuhahmoa, huumeiden viihdekäyttöön erikoistunutta työtöntä näyttelijää, joka on ylpeä persaukisuudestaan, koska se on osoitus unelmiensa seuraamisesta. Cooperin hahmon läsnä ollessa ilottomuus jää hetkeksi taka-alalle. 

Ilmeisesti paljon elokuvasta on jäänyt leikkausvaiheessa pois, sillä muuten on vain ymmärtää, miksi kahden pääpariskunnan mukana roikkuu jatkuvasti miespari vailla repliikkejä tai tehtävää.

Lavaesiintymiset on kuvattu heiluvalla kameralla ja hyvin lähelle menevinä lähikuvina. Visuaalinen toteutus on kelpoa ammattilaisten työtä, joskin täytyy ihmetellä, onko vanhan eurooppalaisen laajakuvasuhteen (1,66:1) käytölle ollut mitään muita kuin tekotaiteellisia perusteita. Kyseessä kun on digitaalisena kuvattu elokuva, eikä mikään Super-16 mm:n filmi.