Kuvaaja Peter Flinckenberg luo nyt uraa Hollywoodissa
Peter Flinckenberg perheineen.
Suomalaiskuvaaja on viettänyt vain pari vuotta Los Angelesissa, mutta takana on jo kolme pitkää elokuvaa Oscar-voittajien kanssa ja Jim Carreyn tuottama tv-sarja.
Kaksi ja puoli vuotta sitten helsinkiläinen Peter Flinckenberg otti riskin ja muutti perheineen Los Angelesiin luomaan uraa Hollywoodissa. Suomen elokuva-alalla tunnettu ja arvostettu kuvaaja sai kansainvälistä näkyvyyttä alan piireissä Pirjo Honkasalon Betoniyön (2013) myötä. Flinckenberg voitti mustavalkokuvauksestaan ASC:n Spotlight-palkinnon, jonka voi voittaa vain marginaalilevityksen saaneen elokuvan kuvaaja.
– Kyse on onnesta, mutta myös valmiudesta tehdä iso muutos oikeaan aikaan ja uskalluksesta ottaa riskejä. Alku täällä perheen kanssa oli taloudellisesti hankalaa, koska elinkustannukset ovat niin paljon kovemmat kuin Suomessa, Flinckenberg kertoo sähköpostin välityksellä Los Angelesista. – Alussa oli tärkeää olla paikan päällä luomassa verkostoja paikallisiin tekijöihin ja olla tarvittaessa tapaamisissa lyhyelläkin varoitusajalla. Nyt voisin asua muuallakin, mutta viihdyn tässä monikulttuurisessa ilmapiirissä hyvin. Luontokin on yllättävän lähellä, jos suomalaisuus puskee pintaan ja haluaa olla yksin metsässä, hän vitsailee.
Flinckenberg, 46, valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta elokuvaajaksi vuonna 2003. Samoihin aikoihin hän kuvasi kaksi ensimmäistä pitkää elokuvaansa, jotka olivat myös ohjaajiensa esikoispitkiä: Saara Saarelan komedian Hengittämättä & nauramatta (2002) ja Johanna Vuoksenmaan Nousukauden (2003). Saarelan elokuva sai vain pienimuotoisen teatterilevityksen Helsingissä, mutta Nousukaudesta tuli yleisö- ja arvostelumenestys. Pian nuorella kuvaajalla oli täystyöllisyys dokumentti- ja näytelmäelokuvien sekä mainosten parissa.
– Tiesin aina, että haluan tehdä isompaa elokuvaa kuin mihin Suomessa oli mahdollisuus, Flinckenberg kertoo. – Kyse ei ollut työn puutteesta vaan intohimosta ja tarpeesta kokeilla omia rajojaan. Yritin monta vuotta päästä tekemään venäläistä elokuvaa onnistumatta siinä koskaan kunnolla. Betoniyö oli minulle onnenpotku, joka avasi mahdollisuuden työskennellä Yhdysvalloissa.
Kolme pitkää elokuvaa Yhdysvalloissa
Flinckenberg on ehtinyt parissa vuodessa tehdä melkoisen määrän töitä uudessa kotimaassaan. Kesällä sosiaalisessa mediassa puhuttiin lyhytdokumentista, joka esitteli näyttelijä Jim Carreyn uuden elämän taidemaalarina. Flinckenberg oli toinen dokumentin kuvaajista, mutta sen lisäksi Carrey oli hänelle ennestäänkin tuttu henkilö: suomalainen nimittäin kuvasi Carreyn tuottamaa I’m Dying Up Here -komediasarjaa. 1970-luvun Los Angelesiin stand up -komiikan alkuaikoihin sijoittuvan sarjan pääosassa nähdään Oscar-voittaja Melissa Leo.
Syyskuussa Venetsian filmifestivaaleilla ensi-iltansa sai vaatesuunnittelijasiskosten Laura ja Kate Mulleavyn ohjaama psykologinen trilleri Woodshock. Kirsten Dunstin tähdittämä elokuva ei saanut ymmärrystä kriitikoilta, mutta Flinckenbergin värikästä kuvausta kehuttiin. Sen jälkeen Flinckenberg on jo kuvannut kaksi pitkää elokuvaa, How It Endsin ja Come Sundayn.
Valaisija Jani Lehtinen ja Flinckenberg elokuvan How it Ends kuvauksissa.
David M. Rosenthalin (The Perfect Guy, A Single Shot) ohjaama How It Ends on maailmanlopun trilleri, jonka päärooleja Theo James ja Oscar-voittaja Forest Whitaker näyttelevät. – How It Ends kuvattiin Kanadan Winnipegissä ja Albertassa sekä Chicagossa. Kaikki meni loistavasti, ja yhteistyö elokuvan tuottajien ja ohjaajan kanssa tulee jatkumaan tulevaisuudessakin, kuvaukset juuri päättänyt Flinckenberg kertoo. – Oli hienoa, että sain mukaan myös suomalaisen valaisijan Jani Lehtisen tiimeineen tähän tuotantoon. Heidän osaavuuttaan ja asennettaan arvostettiin korkealle!
Myös toinen Flinckenbergin kuvaama elokuva on jälkituotannossa. Joshua Marstonin (Maria Full of Grace) ohjaama Come Sunday kertoo evankelista Carlton Pearsonista, jota vastaan seurakunta nousee miehen väitettyä saarnassaan, ettei helvettiä ole olemassa. Pearsonin roolissa nähdään Chiwetel Ejiofor, joka on suomalaisillekin tuttu Steve McQueenin 12 Years a Slave -hittielokuvan (2013) pääroolista. Ejifiorin lisäksi elokuvassa nähdään muun muassa komediarooleistaan tunnettu Jason Segel, Tappava ase -elokuvien Danny Glover ja pitkän linjan veteraaninäyttelijä Martin Sheen. Netflix on ostanut elokuvan levitysoikeudet.
Suuremmat budjetit ja kuvausryhmät
Flinckenbergin tähänastiset yhdysvaltalaiselokuvat ovat kaikki olleet independent-tuotantoja, mutta niissäkin budjetti on moninkertainen verrattuna suomalaiselokuviin. – Budjetit ovat suurempia, mutta isompi osa rahasta menee tähtinäyttelijöiden palkkoihin, kuvaaja täsmentää.
– Kuvausryhmää on paljon enemmän. Yleisesti ottaen työ isomman ryhmän kanssa on paljon helpompaa. Jokaiselle asialle on oma osaajansa. Suomessa olen tottunut tekemään esimerkiksi pienet pölyn lisäykset tai ikkunoiden kastelut itse. Täällä siihenkin työhön on oma ammattilaisensa, Flinckenberg jatkaa. – Huomaan, etten ole yhtä uupunut kuvauspäivän päätteeksi, koska saan keskittyä tärkeimpään: valoon ja näyttelijöihin.
Yhdysvaltain elokuva-alan eri ammattijärjestöt ja -liitot pitävät huolen jäseniensä oikeuksista. Flinckenberg kertoo joutuneensa opettelemaan paljon uusia sääntöjä ja käymään kahden viikon turvallisuuskoulutuksen, ennen kuin hän pääsi kuvaajaliiton jäseneksi. Alalla myös vallitsee samanlainen hierarkia, mikä oli Suomessakin voimissaan vielä studioelokuvan aikakaudella, jolloin ohjaaja ja kuvaaja olivat kuvausryhmän suurimpia herroja. – Olen yrittänyt rikkoa hierarkiaa suhteessa kaikkiin, kenen kanssa työskentelen, Flinckenberg kuvailee. – Sitä, että en linnoittaudu omaan telttaani monitorien eteen, on pidetty raikkaana ja myös tehokkaana tapana tehdä tätä työtä. Valo- ja grip-ryhmän vastuu on jaettu hieman eri tavalla kuin eurooppalaisessa perinteessä ja sitä [minun] oli aluksi vähän vaikea ymmärtää.
– Iso ero Suomeen verrattuna on, että johdan aina useampaa kameraryhmää, enkä yleensä saa itse operoida kameraa, Flinckberg kertoo. Tähän liittyykiin hänen vastauksensa kysymykseen siitä, onko hän yhä suomalaisten tuotantojen käytettävissä. – Todellakin! Pyrin edelleen muun muassa kuvaamaan yhden dokumenttielokuvan vuodessa, jotta kamera ja valot pysyvät hyppysissä.
Työtarjouksia tosin riittää muualtakin kuin Suomesta. – Päätökset seuraavista töistä teen sen perusteella, mikä on kiinnostava tarina, ketkä ovat yhteistyökumppanit ja kuinka haastava projekti on. Mietin myös, kuinka pystyn parhaiten tasapainoilemaan perhe-elämän ja keikkojen välillä.
Flinckenberg ja ohjaaja Juha Wuolijoki Hella W:n kuvauksissa. Kuva: Snapper Films
Seuraavaksi Cheech & Chong -elokuva
Ura Yhdysvalloissakin on kiinni siitä, miten työnsä tekee ja miten ihmisten kanssa tulee toimeen. – Edellinen leffa poikii aina seuraavaa. Tuottajat todella puhuvat keskenään ja suosittelevat niitä työntekijöitä, joiden kanssa homma on toiminut hyvin, Flinckenberg kertoo. – Tällä hetkellä suunnittelemme Cheech & Chong -koomikkoparin viimeisen elokuvan loppukuvauksia ja pöydällä on tarjous DreamWorksin elokuvasta, joka kuvattaisiin Irlannissa. Lisäksi Flinckenberg on juuri debytoinut ohjaajana Avanton Productions Oy:n tuottamalla To Siberia, With My Love -dokumentilla, joka kertoo iäkkäästä pariskunnasta viimeisellä matkalla rakkaalle tundralle.
Varsinaisen kuvaustöiden lisäksi Flinckenberg on mukana suomalaisen Whitepoint Optics Oy:n toiminnassa. Suomalaisittain poikkeuksellinen nuori yhtiö on kehittänyt yhteistyössä Flinckenbergin kanssa uudenlaisen linssisarjan elokuvakameroille. – Se perustuu Swing & Shift -tekniikkaan, jossa terävyysaluetta voi muuttaa perinteistä linssiä monipuolisemmin. Linssisarja oli käytössä myös How It Ends -elokuvassa ja se keräsi paljon innostusta omalaatuisen ilmeensä takia, Flinckenberg kertoo.
Tätä haastattelua tehtäessä suomalaisohjaaja Juha Wuolijoki oli parhaillaan Los Angelesissa ja sattumalta tapasi myös Flinckenbergin. Kaksikko teki yhdessä Hella W:n (2011), visuaalisesti näyttävän filmin kirjailija Hella Wuolijoen elämästä toisen maailmansodan aikaan.
– Peter on harvinainen kuvaaja monesta syystä. Ensinnäkin siksi, että hän on sosiaalinen, sivistynyt ja hauska eikä vain teknisesti taitava. Hän tuo mukanaan hankkeisiin iloa ja positiivisuutta. Hella W:n kuvauksissa nauroimme paljon vaikka elokuvan tarina ei ollut erityisen hauska, Wuolijoki kuvailee. – Peterillä on intuitiivinen ja vahva ymmärrys siitä, mikä on kaunista, aitoa ja kiinnostavaa. Se on aika paljon yhdelle miehelle. En ihmettele yhtään, että hänellä on töitä Yhdysvalloissa.
Flinckenbergin kuvaamat pitkät elokuvat:
| VUOSI | ELOKUVA | OHJAUS |
| 2002 | Hengittämättä & nauramatta | Saara Saarela |
| 2003 | Nousukausi | Johanna Vuoksenmaa |
| 2004 | Riot-On! [dok, Helsingin ja Tukholman kuvausryhmät] | Kim Finn |
| 2007 | Sooloilua | Lauri Nurkse |
| 2009 | Toinen jalka haudasta | Johanna Vuoksenmaa |
| 2011 | Hella W | Juha Wuolijoki |
| 2011 | Sinkkuelämän säännöt [dok] | Tonislav Hristov |
| 2011 | Ikuisesti sinun [dok] | Mia Halme |
| 2012 | Miss Farkku-Suomi | Matti Kinnunen |
| 2013 | Betoniyö | Pirjo Honkasalo |
| 2014 | Love & Engineering – rakkauden insinöörit [dok] | Tonislav Hristov |
| 2014 | Tuulensieppaajat [dok] | Amir Escandari |
| 2015 | Valkoinen raivo [dok, Mika Orasmaan kanssa] | Arto Halonen |
| 2016 | Epifanía | Anna Eborn Oscar Ruiz Navia |
| 2017 | Joka toinen pari [dok] | Mia Halme |
| 2017 | To Siberia, With My Love [dok] | Peter Flinckenberg |
| 2017 | Woodshock | Kate Mulleavy Laura Mulleavy |
| 2018 | Come Sunday | Joshua Marston |
| 2018 | How It Ends | David M. Rosenthal |
Mikko Niskanen Stalinina ja Pelle Hermanni Hitlerinä – Sodan ja rauhan miehet suututti Neuvostoliiton
Boris Levitzky (tulkki), Risto Mäkelä (Molotov), Mikko Niskanen (Stalin), Keijo Komppa (J. K. Paasikivi) ja Martti Pennanen (Väinö Tanner). Kuva: Antero Tenhunen / Ylen kuvapalvelu
Yle Areenassa on tänään julkaistu liuta menneiden vuosikymmenten tv-tuotantoja, joiden aiheet liittyvät Suomen itsenäisyyden alkutaipaleeseen. Yksi herkullisimmista teoksista on Sodan ja rauhan miehet (1978), väreissä kuvattu kymmenosainen sarja, joka käsittelee Suomen poliittista johtoa toisen maailmansodan aikana. Sarjan ensimmäinen jakso alkaa vuodesta 1938, viimeinen jakso sijoittuu vuosiin 1940 ja 1941.
Risto Mäkelä Molotovina. Kuva: Antero Tenhunen / Ylen kuvapalvelu
Niskanen Stalinina, Pelle Hermanni Hitlerinä
Historian karmeimman diktaattorin, Josef Stalinin, roolissa nähdään legendaarinen Mikko Niskanen. Niskanen oli 1960-luvun lopulta lähtien työskennellyt tiiviisti myös Yleisradion palveluksessa, vaikkakaan häntä ei vaivattu pienillä rooleilla ja ohjaustöillä. Samaan aikaan pitkiä näytelmäelokuviaan ja myös tilauselokuvia tehnyt Niskanen näytteli televisiossa pääasiassa omissa ohjaustöissään, joista tunnetuin on tositapahtumiin pohjautuva Kahdeksan surmanluotia (1971). Samalla vuosikymmenellä Niskanen teki televisioon myös Ilmari Kiannon Omat koirat purivat -romaanin filmatisoinnin, jonka hän itse ohjasi ja näytteli pääroolin.
Stalinin rooli Sodan ja rauhan miehissä onkin Niskasen koko 1970-luvun töistä kaikkein mitättömin, mutta syytä Niskasen suostumiseen ei tarvitse ihmetellä: hän pääsi YYA-ajan Suomessa näyttelemään Neuvostoliiton diktaattoria ja Suomen sortajaa. Itse Neuvostoliitossa elokuvakoulun käynyt Niskanen oli tiettävästi ensimmäinen suomalainen, joka näytteli Stalinia elokuva- tai tv-tuotannossa – eikä seuraajiakaan liiemmin ole.
Sodan ja rauhan miehissä Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin roolissa nähdään Risto Mäkelä, joka tunnetaan parhaiten roiston rooleistaan. Saksalaisten puolelta ulkoministeri Joachim von Ribbentroppia näyttelee Kosti Klemelä ja diktaattori Adolf Hitleriä Rintamäkeläiset-sarjasta tuttu Veijo Pasanen, joka samana vuonna aloitti pitkän uransa Pelle Hermannin roolissa. Niskasen ohjaamassa Pojat-elokuvassa (1962) saksalaisupseeria näytellyt Kauko Helovirta nähdään Tapion sarjassa ilmailuministeri Hermann Göringin roolissa.
Kullervo Kalske ulkoasianministeri Aarne Yrjö-Koskisena ja Keijo Komppa pääministeri J. K. Paasikivenä.
Kuva: Antero Tenhunen / Ylen kuvapalvelu
Rooleissa vanhoja filmitähtiä
Sodan ja rauhan miehet on tällaiselle aiheelle tyypilliseen tapaan toteutettu draamadokumenttina, missä tasapainotellaan asiantuntijahaastatteluiden ja dramatisoitujen jaksojen välillä. Sarjan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastasi teatteriohjaaja Matti Tapio, jonka dramatisoimat jaksot ovat erittäin staattisia sisäkuvia. Historiallisen sisältönsä lisäksi Sodan ja rauhan miehen ansiot ovatkin taiteellisen toteutuksen sijaan sen näyttelijöissä. 1970-luvulle ominaisesti rooleissa nähtiin vanhoja studioelokuvan aikakauden suuria ja pieniä nimiä.
Sarjassa pääministeri ja presidentti Risto Rytin roolin näyttelee Leif Wager, marsalkka C. G. E. Mannerheimina nähdään Rolf Labbart, ulkoasianministeri Aarno Yrjö-Koskisena Kullervo Kalske, ulkoasianministeri Rudolf Holstina Leo Riuttu, neuvostoliittolaisdiplomaatti Boris Steininä Sakari Halonen, kansanedustaja T. M. Kivimäkenä Uljas Kandolin ja kansanedustaja Lennart Heljaksena Esko Vettenranta.
Paasikivi (Komppa) ja Leif Wager (Ryti). Kuva: Antero Tenhunen / Ylen kuvapalvelu
Aikansa kohusarja
Sodan ja rauhan miehet valmistui Neuvostoliiton ollessa vielä voimissaan, ja pieni Suomi oli tietenkin yhä tuon maailman suurimman valtion naapurimaa. Yleisradio tuotti sarjan, mutta antoi sen olla hyllyllä parin vuoden ajan johtuen siitä, että talvisodan vaiheita ja syitä totuudenmukaisesti kuvanneen sarjan pelättiin suututtavan neuvostoliittolaiset.
Yleisradio ei halunnut aloittaa Sodan ja rauhan miesten esityksiä vuonna 1977, koska Suomi juhli tuolloin itsenäisyytensä 60-vuotisjuhlavuotta ja lokakuun vallankumouksesta tuli kuluneeksi tasan 60 vuotta. Kun sarjan ensimmäinen jakso lopulta esitettiin joulukuussa 1978, pahoitettiin mieliä silti, niin omissa riveissä kuin Neuvostoliitossa. Neuvostoliiton suurlähettiläs piti sarjaa maataan häpäisevänä teoksena, ulkoministeriön alivaltiosihteeri Keijo Korhonen kertoi myöhemmin.
Sodan ja rauhan miehet on harvinaislaatuinen suomalainen elokuva- tai televisiotuotanto, koska sillä oli todellista merkitystä poliittisesti ja kansakunnan yleisen mielipiteen sekä historiankäsityksen muodostajana. Filmiaura ry palkitsi sarjan tekijät parhaimman TV-elokuvan Jussi-patsaalla. Tapio ei palkintoa noutanut: hän kuoli joulukuun 12. päivänä vuonna 1978, alle pari viikkoa sarjansa ensimmäisen jakson ensiesityksen jälkeen.
Ohjaaja työssään: Gabriel, tule takaisin -elokuva paperilta elokuvaksi
Valentin Vaala (istumassa vasemmalla) Gabriel, tule takaisin -elokuvan kuvauksissa. Kuva: KAVI
Kun Valentin Vaala filmasi ensimmäisen kerran Mika Waltarin tekstin, elettiin 1930-luvun alkua ja äänielokuva oli syrjäyttänyt mykkäelokuvan lyhyen, mutta toivottoman kamppailun jälkeen. Vaala ja hänen ystävänsä Teuvo Tulio olivat ryhtyneet elokuvantekijöiksi, koska kiinnostusta oli ja Tulion vanhempien suhteiden ansiosta poikien elokuvakokeilut voitiin rahoittaa. Kokemusta karttui nopeasti ja itseoppineesta Vaalasta tuli ensimmäinen suomalainen elokuvaohjaaja vailla mainittavaa teatteritaustaa.
Vaalan elokuvia tuottaneen Fennica-Filmi-tuotantoyhtiön ensimmäisen 100-prosenttisen äänielokuvan pohjaksi valittiin Waltarin Sininen overall -novelli, jonka Waltari kirjoitti nimenomaan elokuvasovitusta varten. Elokuvaversio, joka ei Waltarin mukaan alkuperäisnovellia juuri muistuttanut, sai nimekseen Sinisen varjon ja valmistui vuonna 1933. Kyseessä oli ensimmäinen kymmenistä Waltari-filmatisoinneista, mutta Vaalan ja Waltarin yhteistyö ei jatkunut yli viiteentoista vuoteen. 1930-luku vei nuoret menestyjät eri suuntiin.
Vaala ja Tuulikki Paananen käyvät läpi käsikirjoitusta Miehekkeen (1936) kuvauksissa. Kuva: KAVI
Vaala, Waltari ja Auervaara
Vaalan työtahti oli ihailtava: Suomi-Filmin palkkalistoille vuonna 1935 tullut nuori ohjaaja teki viidessätoista vuodessa 26 pitkää elokuvaa. Tahtia hidastutti toinen maailmansota: talvisodan aikaan mitään filmejä ei tehty ja jatkosodan alkuajat Vaala vietti Tiedotuskomppanian leikkaamossa. Kun sota vaan jatkui, tarvittiin kansalle huvia ja Vaala vapautettiin filmirintaman töihin.
Läpi 1940-luvun Vaala ohjasi draamaa ja komediaa, oli kartanoromantiikkaa, maalaisromantiikkaa, Lapin eksotiikkaa ja Helsinki-keskeisiä filmejä. Frans Emil Sillanpään Ihmiset suviyössä -romaanin ylistetty filmatisointi valmistui vuonna 1948, seuraavana vuonna vuorossa oli Hella Wuolijoen aiheeseen pohjautuva Jossain on railo -kartanodraama ja Denys Astonin romaanista sovitettu Sinut minä tahdon -komedia. Vaalan molemmat vuoden 1949 elokuvat olivat kaukana siitä, mihin hänellä oli kykyä ja halua.
Vuonna 1950 Vaalan vakiokuvaaja Eino Heino ehdotti seuraavan elokuvan aiheeksi Waltarin Gabriel, tule takaisin -näytelmää, joka on terävä komedia Ruben Oskar Auervaarasta. Vaala innostui, Waltari myi näytelmän filmatisointioikeudet Suomi-Filmille ja käsikirjoitusta saatettiin alkaa työstää. Vaala ja Waltari laativat käsikirjoituksen yhdessä, mutta ainoastaan Waltari sai työstään kreditiin.
En usko leikkauspöytäelokuviin. Kuvat, leikkaukset, repliikit – kaikki on harkittava etukäteen.
– Valentin Vaala
Vaala Ihmiset suviyössä -elokuvan kuvauksissa. Kuva: KAVI
Käsikirjoitus on kaikki kaikessa
Ohjaajana Vaala oli klassista koulukuntaa, niitä ammattilaisia, jotka tekivät elokuvansa jo ennen kuin kuvasivat metriäkään. Tämä tarkoittaa sitä, että jo käsikirjoitusvaiheessa suunniteltiin, miten elokuva myös kuvataan. – Osallistun aina alusta asti käsikirjoituksen tekemiseen, Vaala kertoi aikanaan. – Ammattitaitoinen ohjaaja vie kaikki ratkaisut jo käsikirjoitusvaiheessa niin pitkälle kuin mahdollista. En usko leikkauspöytäelokuviin – ja puhun nyt näytelmäelokuvasta. Käsikirjoituksen tulee olla selvä pohja, josta ei turhaan saisi sanaakaan muuttaa. Kuvat, leikkaukset, repliikit – kaikki on harkittava etukäteen.
– Tämä edellyttää ohjaajalta ammattitaitoa ja tekniikan tuntemusta. Kokonaisuuden hallinta on tässä työssä vaikeinta, tekniikan ja taiteellisen puolen yhteen sovittaminen, rytmi, Vaala totesi.
Vaala löysi elokuviensa aiheet useimmiten romaanien, näytelmien ja muiden jo olemassa olevien tekstien joukosta, mutta piti näytelmää huonoimpana, epäelokuvallisimpana, pohjana elokuvalle. Silti nämä kaksi Waltarin näytelmien filmatisointia lukeutuvat ohjaajansa parhaimmistoon.
Komedia oli nimenomaan Vaalalle mieluisin lajityyppi. – Ne ovat mielestäni mielenkiintoisimmat tehdä. Elokuvassa pitää olla vauhtia, eikä katsojaa saa kiusata hitaudella, mestariohjaaja kertoi uransa loppupuolella. – Komedioissa oli vauhti eräs tärkeä osa. Tietysti ne olivat tuollaisia puhtaita ajanviete-elokuvia, mutta siitä huolimatta niiden tekemisestä pidin eniten. Toisaalta ihmisten viihdyttäminen oli eräs tärkeä elokuvan tehtävä, eikä siitä nykyäänkään ole mihinkään muuttunut.
Vaala Niskavuoren naisten (1938) kuvauksissa. Kuva: KAVI
Yleisö- ja arvostelumenestys
Gabriel, tule takaisin kuvattiin syksyllä 1950 Helsingissä, Porvoossa ja Loviisassa. Elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 1951 ja menestys oli loistava: yleisöä riitti, arvostelut olivat kiittäviä ja Filmijournalistit ojensivat elokuvalle kolme Jussi-palkintoa. Ohjaus-Jussista äänestettäessä äänet jakautuivat tasan Vaalan ja Matti Kassilan välillä, kolmella uusintakierroksellakin. Lopulta palkinto päätettiin antaa Radio tekee murron -elokuvan ohjanneelle Kassilalle, koska tämä ei ollut pystiä aiemmin voittanut, Vaalalla sen sijaan oli jo kaksi ohjaus-Jussia.
Gabriel, tule takaisin -filmin menestyksen innoittamana Vaala ja Waltari jatkoivat yhteistyötään Omena putoaa -elokuvalla (1952), toisella näytelmäfilmatisoinnilla. – Minä pidän niistä molemmista, vaikka ne ovatkin melko erilaisia [keskenään], yleensä omia elokuviaan vähätellyt Vaala kertoi myöhemmin.
Gabriel, tule takaisin- ja Omena putoaa -elokuvien tuoreiden DVD-julkaisujen innoittamana seuraavassa nähdään, miten Gabriel, tule takaisin -elokuvan ensimmäinen kohtaus toteutui verrattuna alkuperäiseen käsikirjoitukseen. Tämä pieni esimerkki antaa jonkinlaisen kuvan siitä, minkälainen ohjaaja Vaala oli. Huomattavaa on myös, että Vaala itse aina leikkasi elokuvansa – joko kokonaan yksin tai ammattileikkaajan vieressä istuen. – Ihan sekuntikellolla joka kohtauksen, Vaala kertoi. – Mutta niinpä sitten ei elokuvassa valmiina ole kuin ehkä kolme minuuttia liikaa ja leikkaus käy paljon helpommin, hän totesi lopputöistä elokuvan parissa.
Käsikirjoituksesta elokuvaksi:
Kuvat 1–6 on otettu digitoidusta käsikirjoituksesta, katkelmat kuvissa 7–10 on kirjoitettu uudelleen sellaisenaan kuin ne alkuperäisessä käsikirjoituksessa ovat.
1. kuva käsikirjoituksessa:
Valmiissa elokuvassa:
Porraskäytävän laajuuden esittelystä on luovuttu ja aloitettu elokuva suoraan kamera-ajolla kokokuvasta lähikuvaan Matildan ovesta.
2. kuva käsikirjoituksessa:
Valmiissa elokuvassa:
Panoroinnin jälkeen naapuri kurkistaa ovesta puolikuvassa:
3. kuva käsikirjoituksessa:
Valmiissa elokuvassa:
Hetken kuunneltuaan naapuri vetäisee oven takaisin kiinni lähikuvassa/puolilähikuvassa.
4. kuva käsikirjoituksessa:
Valmiissa elokuvassa:
5. kuva käsikirjoituksessa:
Valmiissa elokuvassa:
6. kuva käsikirjoituksessa:
Valmiissa elokuvassa:
Musiikki ei lakkaakaan huutoon, vaan jatkuu aina seuraavaan kuvaan asti.
7. kuva käsikirjoituksessa:
Valmiissa elokuvassa:
Salkkua kantavan liikemiehen osuus on joko leikattu pois tai sitä ei ole kuvatukaan.
8. kuva käsikirjoituksessa:
Valmiissa elokuvassa:
9. kuva käsikirjoituksessa:
Valmiissa elokuvassa:
10. kuva käsikirjoituksessa:
Valmiissa elokuvassa:
...ja tältä se näyttää filminä:
126 elokuvaa ja 6 miljoonaa katsojaa – Harvey Weinstein oli merkittävä myös Suomen elokuva-alalle
Harvey Weinstein ehti tuottaa liki kolmesataa pitkää elokuvaa, voittaa Oscarin parhaasta elokuvasta ja luoda miljardien eurojen imperiumin, mutta kaikkien tuntema nimi hänestä tuli vasta muutama päivä sitten. The New York Timesin suurreportaasi paljasti Weinsteinin vuosikymmenien ajan harjoittaman seksuaalisen häirinnän, jonka kohteeksi ovat eri lähteiden mukaan joutuneet niin tunnetut naisnäyttelijät, mallit kuin Weinsteinin alaisetkin. Weinsteinin käytöksen tultua nyt lopullisesti koko maailman tietoisuuteen on hänet irtisanottu veljensä kanssa perustamastaan The Weinstein Company -tuotantoyhtiöstä, eikä miehen varmastikaan tarvitse enää haaveilla urasta elokuva-alalla tai missään muuallakaan.
Vaikka Weinsteinin nimi ei monille aiemmin sanonut mitään, on hän yksi modernin Hollywoodin merkittävimmistä tuottajista. 65-vuotias Weinstein on vuoden 1981 jälkeen tuottanut 277 pitkää elokuvaa, joista muutama tehtiin suoraan tallennelevitykseen. Lisäksi Weinstein on tuottanut kymmeniä televisiosarjoja ja -elokuvia sekä menestyksekkäitä Broadway-näytelmiä.
Harvey ja Bob Weinsteinin vuonna 1979 perustamasta Miramaxista tuli yksi maailman merkittävimmistä tuotantoyhtiöistä, joka tuotti Quentin Tarantinon Pulp Fictionin, Anthony Minghellan Englantilaisen potilaan ja John Maddenin Rakastuneen Shakespearen kaltaisia menestysfilmejä. Vuonna 1993 Weinsteinit myivät Miramaxin Disneylle, mutta jatkoivat yhtiön johdossa vuoteen 2005 saakka.
Harvey Weinsteinin merkitys modernille elokuvateollisuudelle käy hyvin ilmi myös hänen tuottamiensa elokuvien Suomessa saamasta suosiosta. Niistä elokuvista, joissa Weinstein oli tuottajana tai vastaavana tuottajana, peräti 126 tuli Suomessa valkokangaslevitykseen ja ne keräsivät yhteensä yli kuusi miljoonaa katsojaa. Tänä vuonna Suomen valkokankailla on nähty neljä Weinsteinin tuottamaa elokuvaa: Garth Davisin Lion, John Lee Hancockin The Founder, Stephen Gaghanin Gold ja Justin Chadwickin Tulppaanikuume.
Weinsteinin elokuvat Suomessa
Listasta puuttuvat vuoden 2017 ensi-iltaelokuvat. Full Frontalin (2002) katsojalukua ei ole saatavilla.
| ELOKUVA | VUOSI | ENSI-ILTA | OHJAUS | KATSOJIA |
| Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit | 2001 | 19.12.01 | Peter Jackson | 720 887 |
| Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu | 2003 | 17.12.03 | Peter Jackson | 685 843 |
| Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia | 2002 | 18.12.03 | Peter Jackson | 655 805 |
| Rakastunut Shakespeare | 1998 | 26.02.99 | John Madden | 202 836 |
| Englantilainen potilas | 1996 | 21.02.97 | Anthony Minghella | 199 240 |
| Kuninkaan puhe | 2010 | 21.01.11 | Tom Hooper | 195 550 |
| Kunniattomat paskiaiset | 2009 | 04.09.09 | Quentin Tarantino | 182 085 |
| Scary Movie | 2000 | 27.10.00 | Keenen Ivory Wayans | 142 983 |
| Django Unchained | 2012 | 18.01.13 | Quentin Tarantino | 139 001 |
| Pulp Fiction – tarinoita väkivallasta | 1994 | 23.12.94 | Quentin Tarantino | 127 823 |
| Kill Bill Vol. 2 | 2004 | 23.04.04 | Quentin Tarantino | 112 907 |
| The Hateful Eight | 2015 | 13.01.16 | Quentin Tarantino | 109 332 |
| Pieni suklaapuoti | 2000 | 16.02.01 | Lasse Hallström | 105 082 |
| Paddington | 2014 | 02.01.15 | Paul King | 104 596 |
| Sin City | 2005 | 22.07.05 | Robert Rodriguez Frank Miller Quentin Tarantino |
99 484 |
| Master and Commander: Maailman laidalla | 2003 | 26.11.03 | Peter Weir | 93 785 |
| Kill Bill Vol. 1 | 2003 | 24.10.03 | Quentin Tarantino | 90 224 |
| Chicago | 2002 | 21.03.03 | Rob Marshall | 88 427 |
| Fahrenheit 9/11 | 2004 | 06.08.04 | Michael Moore | 83 711 |
| Lentäjä | 2004 | 28..01.05 | Martin Scorsese | 81 405 |
| Jackie Brown | 1997 | 27.03.98 | Quentin Tarantino | 79 708 |
| Good Will Hunting | 1997 | 27.02.98 | Gus Van Sant | 77 837 |
| Scream 2 | 1997 | 05.06.98 | Wes Craven | 69 741 |
| Smoke | 1995 | 15.09.95 | Wayne Wang Paul Auster |
68 365 |
| Scary Movie 3 | 2003 | 06.02.04 | David Zucker | 64 139 |
| Scary Movie 2 | 2001 | 02.11.01 | Keenen Ivory Wayans | 63 174 |
| Scream 3 | 2000 | 07.04.00 | Wes Craven | 58 797 |
| The Others | 2001 | 15.03.02 | Alejandro Amenabar | 51 546 |
| Unelmien pelikirja | 2012 | 01.02.13 | David O. Russell | 48 690 |
| Gangs of New York | 2002 | 21.02.03 | Martin Scorsese | 47 604 |
| Scary Movie 4 | 2006 | 14.04.06 | David Zucker | 46 038 |
| Finding Neverland – tarinoiden lähteillä | 2004 | 04.03.05 | Marc Forster | 44 960 |
| Rambo | 2008 | 22.02.08 | Sylvester Stallone | 43 253 |
| Scream 4 | 2011 | 15.04.11 | Wes Craven | 39 364 |
| Scary Movie 5 | 2013 | 19.04.13 | Malcolm D. Lee | 37 961 |
| Sin City: A Dame to Kill For | 2014 | 22.08.14 | Robert Rodriguez Frank Miller |
34 462 |
| Scream | 1996 | 09.05.97 | Wes Craven | 32 884 |
| True Romance | 1993 | 10.06.94 | Tony Scott | 32 223 |
| Lukija | 2008 | 27.03.09 | Stephen Daldry | 30 022 |
| 1408 | 2007 | 02.11.07 | Mikael Håfström | 29 278 |
| Death Proof | 2007 | 01.06.07 | Quentin Tarantino | 29 243 |
| Carol | 2015 | 19.02.16 | Todd Haynes | 28 359 |
| Prêt-à-Porter | 1994 | 28.04.95 | Robert Altman | 28 202 |
| Saanko luvan? | 2004 | 28.01.05 | Peter Chelsom | 27 422 |
| Emma | 1996 | 22.11.96 | Douglas McGrath | 27 339 |
| Skandaali | 1989 | 30.06.89 | Michael Caton-Jones | 27 187 |
| 54 | 1998 | 09.04.99 | Mark Christopher | 26 772 |
| My Week with Marilyn | 2011 | 30.12.11 | Simon Curtis | 24 944 |
| Perhe – August: Osage County | 2013 | 28.02.14 | John Wells | 22 364 |
| Oman elämänsä sankari | 1999 | 28.01.00 | Lasse Hallström | 22 046 |
| Superhero Movie | 2008 | 11.04.08 | Craig Mazin | 21 506 |
| Päämääränä Cold Mountain | 2003 | 20.02.04 | Anthony Minghella | 20 968 |
| Mindhunters | 2004 | 04.06.04 | Renny Harlin | 20 324 |
| Ihmisen tahra | 2003 | 14.11.03 | Robert Benton | 18 576 |
| Grimmin veljekset | 2005 | 21.10.05 | Terry Gilliam | 18 363 |
| Kauhun oppitunti | 1998 | 28.05.99 | Robert Rodriguez | 18 265 |
| Jersey Girl | 2004 | 21.05.04 | Kevin Smith | 17 840 |
| Zack & Miri puuhaa pornoo | 2008 | 19.12.08 | Kevin Smith | 16 227 |
| Halloween H20 | 1998 | 13.11.98 | Steve Miner | 15 651 |
| Pyhässä pilvessä | 1999 | 24.03.00 | Jane Campion | 15 261 |
| Cop Land | 1997 | 22.05.98 | James Mangold | 14 940 |
| Paha pukki | 2003 | 05.11.04 | Terry Zwigoff | 14 245 |
| Iris | 2001 | 22.03.02 | Richard Eyre | 13 065 |
| Planet Terror | 2007 | 20.07.07 | Robert Rodriguez | 12 762 |
| Tappavat arvosanat | 1999 | 19.11.99 | Kevin Williamson | 12 696 |
| Taistelija | 2010 | 28.01.11 | David O. Russell | 12 531 |
| Kultainen nainen | 2015 | 18.09.15 | Simon Curtis | 11 984 |
| Southpaw | 2015 | 14.08.15 | Antoine Fuqua | 11 533 |
| The Butler | 2012 | 25.10.13 | Lee Daniels | 11 393 |
| Salaisen agentin tunnustukset | 2002 | 18.04.03 | George Clooney | 10 983 |
| Laivauutisia | 2001 | 22.02.02 | Lasse Hallström | 10 392 |
| Katy Reddy – täydellä teholla yötä päivää | 2011 | 04.11.11 | Douglas McGrath | 10 286 |
| Kesken jäänyt elämä | 2005 | 04.11.05 | Lasse Hallström | 10 035 |
| Kate & Leopold | 2001 | 05.04.02 | James Mangold | 9 912 |
| Nine | 2009 | 19.02.10 | Rob Marshall | 9 665 |
| Houkutus | 2005 | 06.01.06 | Mikael Håfström | 9 532 |
| The Nanny Diaries | 2007 | 11.01.08 | Robert Pulcini Shari Springer Berman |
9 254 |
| The Mist – Usva | 2007 | 09.05.08 | Frank Darabont | 8 907 |
| Englantilainen, joka nousi kukkulalle, mutta laskeutui vuorelta |
1995 | 15.03.96 | Christopher Monger | 8 845 |
| Mandela: Pitkä tie vapauteen | 2013 | 14.02.14 | Justin Chadwick | 8 741 |
| Sinussa on se jokin | 1999 | 16.07.99 | Robert Iscove | 8 678 |
| Asuntoloukku | 2003 | 11.06.04 | Danny DeVito | 8 032 |
| Spy Kids – junnuvakoojat | 2001 | 26.10.01 | Robert Rodriguez | 7 538 |
| Blue in the Face | 1995 | 03.11.95 | Wayne Wang Paul Auster Harvey Wang |
7 527 |
| Youth in Revolt | 2008 | 18.06.10 | Miguel Arteta | 7 213 |
| Laulu Marionille | 2012 | 19.04.13 | Paul Andrew Williams | 6 061 |
| Emily on poissa | 1995 | 26.07.96 | Sean Penn | 5 802 |
| Rounders – ässä hihassa | 1998 | 26.02.99 | John Dahl | 5 571 |
| Spy Kids 2 | 2002 | 28.02.03 | Robert Rodriguez | 5 569 |
| Beatrix Potter – taiteilijaelämää | 2006 | 21.09.07 | Chris Noonan | 5 480 |
| Murto ja varkaus | 2006 | 16.02.07 | Anthony Minghella | 5 470 |
| Liekeissä | 2015 | 04.12.15 | John Wells | 5 406 |
| Ratsu mereltä | 1992 | 16.04.94 | Mike Newell | 5 049 |
| Sicko – aivan sairasta | 2007 | 26.10.07 | Michael Moore | 4 929 |
| Macbeth | 2015 | 25.12.15 | Justin Kurzel | 4 660 |
| Piranha 3D | 2010 | 12.11.10 | Alexandre Aja | 4 622 |
| Rakkauden koukussa | 1997 | 15.08.97 | Griffin Dunne | 4 599 |
| Unelmien tytöt | 1996 | 17.01.97 | Ted Demme | 4 319 |
| Laululintu | 1998 | 05.03.99 | Mark Herman | 4 130 |
| Kyyhkyn siivet | 1997 | 10.04.98 | Iain Softley | 4 100 |
| Nowhere Boy | 2009 | 09.04.10 | Sam Taylor-Johnson | 3 840 |
| Sydän lyö | 2000 | 11.05.01 | Don Roos | 3 767 |
| Pelin henki | 2000 | 09.06.00 | John Frankenheimer | 3 747 |
| Malèna | 2000 | 13.05.01 | Giuseppe Tornatore | 3 502 |
| Velvet Goldmine | 1998 | 27.11.98 | Todd Haynes | 3 429 |
| Dark Skies | 2013 | 17.05.13 | Scott Stewart | 3 171 |
| She's So Lovely | 1997 | 23.01.98 | Nick Cassavetes | 2 905 |
| Halloween | 2007 | 09.11.07 | Rob Zombie | 2 865 |
| Cursed | 2005 | 26.06.05 | Wes Craven | 2 826 |
| Capitalism: A Love Story | 2009 | 27.11.09 | Michael Moore | 2 800 |
| Rajattu maa | 2009 | 03.07.09 | Wayne Kramer | 2 289 |
| Big Eyes | 2014 | 13.03.15 | Tim Burton | 2 239 |
| Heaven | 2002 | 06.09.02 | Tom Tykwer | 2 131 |
| Lumottu Ella | 2004 | 15.10.04 | Tommy O'Haver | 1 857 |
| Tapaus Punahilkka 2 | 2011 | 08.07.11 | Mike Disa | 1 748 |
| Kovan päivän ilta | 1986 | 26.02.88 | Harvey Weinstein Bob Weinstein |
1 715 |
| Piranha 3DD | 2012 | 20.07.12 | John Gulager | 1 661 |
| Ei armoa Harlemissa | 1991 | 29.05.92 | Bill Duke | 1 571 |
| Rakkauden 6 oppituntia | 1998 | 19.11.99 | Willard Carroll | 1 510 |
| Mimic | 1997 | 26.06.98 | Guillermo del Toro | 1 473 |
| Ystävykset | 1998 | 02.04.99 | Peter Chelsom | 986 |
| The Last of the High Kings | 1996 | 05.12.97 | David Keating | 349 |
| YHTEENSÄ: | 6 056 748 |
Kivenpyörittäjän kylän DVD-julkaisujen laatuerot
Markku Pölösen ohjaama Kivenpyörittäjän kylä (1995) julkaistiin viime vuoden puolella uudelleen DVD:llä, mutta tekniseltä laadultaan julkaisu on kaukana Disneyn alkuperäisestä vuoden 2005 DVD-tallenteesta. VLMedian julkaisema tuoreempi DVD sisältää elokuvan väärällä kuvakoolla (1.77:1, kun alkuperäinen kuvakoko on 1.85:1) ja itse kuvanlaatu on kehno. Syykin on yksinkertainen. – Kivenpyörittäjän kylän masterina on käytetty olemassa ollutta Beta-nauhaa, VLMedian Tero Hiltunen kertoo. – Olisi mahtavaa, jos kaikki julkaisut voisi digitoida HD-laatuisiksi, mutta tämä ei valitettavasti ole käytännössä mahdollista, hän jatkaa.
Digitointi kallista puuhaa pelkkää DVD-julkaisua varten
Pölösen hittielokuva on yksi niistä lukuisista aikansa kotimaisista elokuvista, joista ei ole olemassa nykypäivän vaatimuksia täyttävää digikopiota. Yhden puolitoistatuntisen elokuvan digitoiminen ja pikainen värimäärittely maksaa noin 5 000 euroa, pienenkin restaurointityön nostaessa hinnan helposti kaksinkertaiseksi. Tähän ei ole käytännössä järkeä ryhtyä, mikäli digitointi tehdään vain DVD-julkaisua varten; nykypäivän DVD-markkinoilla sellainen hanke tuskin koskaan maksaisi itseään takaisin. Tilannetta kompensoi Elokuvasäätiön myöntämä DVD-levitystuki, joka kuitenkin vanhojen elokuvien kohdalla on useimmiten tuhannen ja korkeintaan parin tuhannen euron luokkaa.
Kivenpyörittäjän kylästä on kuitenkin olemassa DVD:n laatuvaatimukset täyttävä versio, onhan elokuvan alkuperäinen levittäjä julkaissut filmin DVD:llä jo vuonna 2005. Toistakymmentä vuotta vanha alkuperäisjulkaisu on kuitenkin myyty loppuun jo aika päiviä sitten, eikä sen masteria ilmeisesti ole saatu tai voitu käyttää uuden DVD:n teossa.
Huomioitavaa on, ettei sama kehno lähdemateriaali ja sitä myöten DVD-julkaisun kehno tekninen laatu päde läheskään kaikkiin VLMedian tallennejulkaisuihin. Esimerkiksi KAVI:n julkaisusarjaan kuuluvien elokuvien DVD-tallenteiden lähdemateriaalina on tuoreet digitoidut versiot alkuperäisistä negatiiveista, osassa tapauksista kyseessä on lisäksi restauroitu elokuva. Seuraava huippuluokan restauroitu versio tulee Edvin Laineen Tuntemattomasta sotilaasta (1955), joka julkaistaan uusina Blu-ray- ja DVD-tallenteina marraskuun 10. päivänä. Myös Yleisradion omien tuotantojen julkaisut, kuten Kahdeksan surmanluotia (1972) ja Rautatie (1974), on molemmat digitoitu negatiiveista ja digitaalisesti restauroitu.
Disneyn v. 2005 DVD-tallenne:
Klikkaa kuva suuremmaksi.
VLMedian v. 2016 DVD-tallenne:
Klikkaa kuva suuremmaksi.
Lisää artikkeleita...
Sivu 23 / 50