Kolumni: Elonet+ ja kuinka kaikki meni heti pieleen

talvisota3still

Kansallinen audiovisuaalinen insituutti sai vähäisistä resursseista huolimattaan avattua uuden Elonet+-suoratoistopalvelun, joka olisi toimiessaan suoranainen lahja kansalaisille: ilmainen palvelu, jossa voi katsella useita satoja pitkiä kotimaisia elokuvia ja tuhansia lyhytelokuvia. Ihailtavaa kansalaisten palvelua ja palvelu, jollaisesta ei vielä kymmenkunta vuotta sitten olisi uskaltanut unelmoidakaan.

Moinen ei taitaisi onnistua missään muussa maassa kuin Suomessa, jossa merkittävä osa maan elokuvatuotannosta on valtion omistuksessa. Suomen Filmiteollisuuden, Suomi-Filmin, Fenno-Filmin, Teuvo Tulion, Kinoston ja Filmityön kaikki pitkät elokuvat sekä osa mm. National-Filmin elokuvista ovat kaikki valtion eli KAVI:n omistamia. Niistä maksettiin pitkä penni Finnkinolle – paitsi Tulion elokuvista, jotka tulivat valtiolle, koska ohjaaja-tuottaja kuoli vailla perillisiä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen KAVI on joutunut vuosien ajan tulemaan toimeen selvästi liian pienellä rahoituksella. Paras esimerkki tästä on elävän kuvan museon kuolema. Tavarat ovat kyllä tallessa, mutta varaa museon perustamiseen ja ylläpitämiseen ei ole. Toisin on esimerkiksi pienessä Virossa, jossa on melkeinpä paraatipaikalla Itämeren rannalla komea museokeskus ja siellä oma elokuvamuseonsa, joka on välillä esitellyt myös Suomesta lainattua kalustoa. Jos siis suomalaisena haluat nähdä meikäläistä elokuvamuseokalustoa, mene Tallinnaan.

Kenties nämä rahaongelmat ovat syynä siihen, että Elonet+ ei ole osoittautunut toimivaksi järjestelmäksi. Onko pakosta jouduttu valitsemaan halvin mahdollinen palveluntarjoaja? Avaamisen jälkeen Elonet+:aan ei ole tullut juurikaan uutta sisältöä. Ainoa merkittävä poikkeus on Talvisodan (1989) tv-sarjaversion restauroitu laitos, jota KAVI teki koronavuosien aikana ja sai äskettäin valmiiksi. Entisöidyn version ensiesitys oli nimenomaan Elonet+:ssa, mutta sekin hieno lanseeraus meni vituiksi, kun ohjelma pyörii palvelussa väärällä kuvanopeudella.

KAVI:n mukaan tv-sarja on pantu nähtäväksi oikealla 24 kuvan ruutunopeudella, mutta järjestelmästä johtuen se pyörii väärällä 25 kuvan nopeudella. Näyttää siltä, että kuvassa on peräkkäin kaksi identtistä ruutua, mistä syystä kuva töksähtää joka sekunti. Tulos on katselukelvoton – paitsi ehkä niiden mielestä, jotka eivät tällaisia seikkoja huomaa ja pitävät televisionsa interpolaatio-ominaisuutta päällä.

Nolo juttu KAVI:n kannalta, ettei tätä ongelmaa ole saatu korjattua. Toivottavasti on edes yritetty.

Talon väki on tehnyt hienoa työtä Talvisodan tv-sarjan entisöinnin parissa kansalaisten iloksi, mutta sitten toimimattomat palvelimet tai palveluntarjoaja vesittävät koko hyvän työn.

Ikärajaluokittelemattomia elokuvia pyöri taas teattereissa

ikarajasym

Suomessa on jo usean vuoden ajan aina silloin tällöin esitetty elokuvateattereissa elokuvia, joilta puuttuu lain vaatimaa ikärajaluokitus. Tuorein esimerkki on viime viikolta, jolloin kolme teatteria esitti kotimaisia ”omakustanne-elokuvia”, joilta puuttuu ikärajaluokitus. Epätoivo III -niminen vajaan tunnin mittainen näytelmäelokuva sai kahdesta teatterista 47 katsojaa ja Wincapita-niminen dokumentti yhdestä teatterista 44 katsojaa.

Wincapita-elokuvan digijulisteessa on ikärajasymbolit, vaikka luokittelua ei ole tehty. Samat ikärajamerkinnät löytyvät elokuvan tiedoista sitä esittäneen teatterin nettisivuilta; näin on myös Epätoivo III:a esittäneen teatterin nettisivujen tapauksessa.

Lain mukaan vastuu on kuvaohjelman tarjoajalla – tässä tapauksessa elokuvateattereilla. Kuvaohjelmalaissa valvontaviranomaiseksi on määrätty Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, mutta ilmeisesti sen mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksilöllä ei riitä aika tehtävän hoitamiseen. Sen sijaan aikaa näyttää riittävän tositv-sarjojen jaksojen uudelleenluokitteluun, jota tehdään virkamiestyönä. Näistä uusintaluokituksista on tähän mennessä tiedotettu, mutta nyt tiedottamisesta ollaan ilmeisesti luopumassa, sillä useimmat tiedotteista eivät ole enää luettavissa.

Jussi-kunniakirjat kotimaisille elokuville ja elokuvantekijöille 1946–1992

 

1946:

Kunniamaininnat:

Irja Rannikko naissivuosasta elokuvassa Houkutuslintu (1946).

Kalle Peronkoski kuvauksesta elokuvassa Menneisyyden varjo (1946).

Yrjö Aaltonen lyhytelokuvasta Syksy (1946).

1949:

Frans Ekebom, erityisesti Ollin oppivuosien (1920) kuvauksesta.

1950:

Kunniamaininta Kaarlo Hiltuselle koreografiasta ("tanssit ja liikunta") elokuvassa Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta (1950).

1956:

Kunniamaininta Jörn Donnerille lyhytelokuvasta Vettä, vettä (1956).

1957:

Kunniamaininta Maunu Kurkvaaralle vapaa-aiheisista lyhytelokuvistaan.

1963:

Nora Haquelle lahjakkaan nuoren näyttelijän kunniakirja elokuvasta Pikku Suorasuu (1962).

Matti Loirille (Vesa-Matti Loiri) lahjakkaan nuoren näyttelijän kunniakirja elokuvasta Pojat (1962).

Pertti Maisalalle ja Juhani Savolaiselle osuudesta elokuvan Yö vai päivä (1962) kuvauksessa.

1966:

Jouko Castrénille ja Pekka Parikalle elävästi informoivan, erityisesti tv:lle soveltuvan elokuvasarjan Nelostie tuottamisesta.

Erik Blombergille ja Olli Hämäläiselle kulttuurihistoriamme asiantuntevasti esittelevän tv-elokuvan Palava sydän valmistamisesta.

Niilo Heinolle reportaasivärielokuvasta Tunisia.

Aimo Jäderholmille tilauslyhytelokuvan Tekstiili värikuvauksesta.

Heikki Katajistolle elokuvien Onnelliset leikit ja Vaaksa vaaraa sekä lyhytelokuvan Kirjasto kuvauksesta.

Eino Ruutsalolle elokuvien Viheltäjät ja Laituri sekä lyhytelokuviensa kuvauksesta..

Veikko Laihaselle pr-elokuvien tuottamisesta sekä kotimaisen elokuvakirjallisuuden tukemisesta.

Erikoiskunniakirja Suomen elokuva-arkistolle ”unohdettujen vanhojen ja uusien elokuvien maahantuonnista”.

1967:

Risto Jarvalle lyhytelokuvasta Asuminen ja luonto (Postisäästöpankin tilaama).

Pentti Lintoselle lyhytelokuvasta Värtsilä.

Unto Kumpulaiselle lyhytelokuvien Suomenlinna sekä Savoa ja Karjalaa kuvauksesta.

Reino Niinirannalle kaitaelokuvan Sven Tuuvan animaatiotyöstä.

Reino Paasilinnalle ohjauksesta ja suunnittelusta sosiaalisesti aktivoidusta tv-elokuvasta Joutukaa sielut.

Erik Blombergille ja Maria Blombergille yhteisesti tv-elokuvien Prahan kevät, Oolannin sota ja Matka Suomessa ohjauksesta, kuvauksesta ja leikkauksesta.

Arvo Ahlroosille tv-elokuvan Pohjoinen Guernica sovituksesta.

Kai Lallille junior-kunniakirja ensimmäisestä itsenäisesti tehdystä lyhytelokuvasta Markulla on asiaa.

1968:

Rauni Mollberg tv-elokuvan Lapsuuteni ohjauksesta.

Elina Salo naispääosasta Työmiehen päiväkirjassa.

Anja Pohjola näyttelijäsuorituksesta tv-elokuvassa Lapsuuteni.

Aulikki Oksanen näyttelijäsuorituksista elokuvissa Lapualaismorsian ja Elokuva jalostavasta rakkaudesta.

Kirsti Wallasvaara näyttelijäsuorituksesta elokuvassa Lapualaismorsian.

Edvin Laine näyttelijäsuorituksesta tv-elokuvassa Elokuva jalostavasta rakkaudesta.

Ville Salminen näyttelijäsuorituksesta tv-elokuvassa Elokuva jalostavasta rakkaudesta.

Aito Mäkinen värilyhytfilmistä Marimekko.

Niilo Heino reportaasielokuvasta Valtiovierailu Yhdistyneeseen Arabitasavaltaan.

Reino Niiniranta animaatiokaitaelokuvasta Afrodite.

Spede Pasanen aktiivisuudesta kotimaisessa elokuvatuotannossa.

Sektor-Filmi Oy (Aimo Jäderholm) mainoslyhytelokuvien tuotannon kokonaistasosta.

TV-1:n leikkausosasto useastakin hyvin leikatusta elokuvasta.

Postisäästöpankki ansiokkaasta lyhytelokuvien kustannustoiminnasta.

1969:

Jaakko Pakkasvirralle elokuvasta Vihreä leski.

Kari Sohlbergille elokuvan Punahilkka kuvauksesta.

Kristiina Halkolalle näyttelijäsuorituksesta elokuvassa Punahilkka.

Anja Pohjolalle näyttelijäsuorituksesta elokuvassa Täällä Pohjantähden alla.

Eija Pokkiselle näyttelijäsuorituksesta elokuvassa Vihreä leski.

Pertti Melasniemelle näyttelijäsuorituksesta elokuvassa Miljoonaliiga.

Urpo Poikolainen Kuuma kissa?

Lasse Pöystille näyttelijäsuorituksesta elokuvassa Punahilkka.

Veli-Matti Saikkoselle vapaa-aiheisesta lyhytelokuvasta Lumiakka.

Hans Haatajalle tilauslyhytelokuvasta Sähkö (Imatran voiman tilaus, Crea-Filmi) ja Puu elää -lyhytelokuvan (ohj. Aimo Jäderholm) teknisestä toteutuksesta.

Matti Lehti tv-elokuvasta Keisarileikkaus.

Arvo Ahlroos tv-elokuvasta Mielenterveys I osa.

Eeli Aalto tv-elokuvasta Kuin kamee.

Tuure A. Korhonen kaitaelokuvasta Rikkaus (dokumentti).

Mauri Kalima juonellisesta värifilmistä Sylvia.

1970:

Tarja Markus roolisuorituksista elokuvissa Punatukka, Ruusujen aika ja Kesyttömät veljekset.

Ere Kokkoselle jatkuvasti kehittyvästä ohjaustyöstä (Leikkikalugangsteri, Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut, Pohjantähteet).

Sauli Rantamäelle alkutekstijakson suunnittelusta elokuvaan Vodkaa, komisario Palmu.

Matti Pajulle alkutekstien trikkikuvauksesta elokuvaan Vodkaa, komisario Palmu.

Anssi Mänttäri vapaa-aiheisesta lyhytelokuvasta Ystävykset.

Eila Kaarresalo vapaa-aiheisesta lyhytelokuvasta Ampurata.

Kauko Vuorensola ja työryhmä TV1:n elokuvasta Kullansukeltajat.

Veikko Kerttula ja työryhmä MTV:n elokuvasta Taksikuski.

1971:

Esko Elstelä elokuvien käännösteksteistä.

Lars O. Wettenstrand vuoden 1970 ohjelmavalinnoista elokuvateatteri Orioniin.

Helge Heralalle näyttelijäsuorituksesta elokuvassa Akseli ja Elina.

Tapio Hämäläiselle näyttelijäsuorituksesta elokuvassa Takiaispallo.

Hannu Oravista näyttelijäsuorituksesta elokuvassa Kesäkapina.

Rauli Somerjoki elokuvan Bensaa suonissa johtosävelmästä.

Paul Jyrälä ja Tuomo Kattilakoski seitsemästä yhteistyönä tehdyn elokuvan äänityksestä.

Kari Rimaila lyhytelokuvan Mikkelissä ohjauksesta.

Reino Niiniranta lyhytelokuvasta Mies.

1972:

May Pihlgren tv-elokuvan Märta Larsson suuresta naisroolista.

Martti Pennanen tv-elokuvan Se on sitten kevät miespääosasta ja myös suorituksistaan Kun taivas putoaa… -elokuvassa.

Veijo Pasanen elokuvasta Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin.

Jörn Donner ”ennakkoluulottomana tuottajana” (perusteluina erityisesti Perkele! Kuvia Suomesta ja Marja pieni!).

Marja pienen! työryhmä.

1973:

Lea Joutseno käännöstöistä.

Pauli Sipiläinen tv-elokuvan Pohjoiseen värikuvauksesta.

Istvan Szintai Pohjantähti-elokuvan leikkauksesta.

Kirsti Petäjäniemi elokuvan Kama ohjauksesta.

Filmiryhmä Oy lyhytelokuvasta Kuvia kuolleesta maailmasta.

Reino Niiniranta animaatioelokuvasta Synty.

Päivi Hartzell ja Liisa Helminen tv-elokuvan Eppu ohjauksesta.

Riitta Räty debyyttiroolistaan tv-elokuvassa Se tavallinen tarina.

1974:

Maritta Viitamäki ensimmäisestä näyttelijätyöstä elokuvassa Maa on syntinen laulu.

Osmo Hettula näyttelijätyöstä elokuvassa Maa on syntinen laulu.

Ritva Nuutinen Amalia-romaanin dramatisoinnista ja tv-ohjauksesta.

Hilkka Ollikainen Amalia-televisioelokuvan pääosasta.

Kari Franck tv-elokuvan Rautatie ohjauksesta.

Tv-elokuvan Valiojuhlat työryhmä (käsikirjoitus Jaakko Kaappa, ohjaus Jarmo Nieminen).

Animaatioelokuvan Sähkolintupuutarha työryhmä (ohjaus Antti Kari).

Ilmo Launis kaitaelokuvan Finale ohjauksesta ja käsikirjoituksesta.

Suomen elokuva-arkisto klassisen ohjelmiston maahantuonnista ja esittämisestä.

1975:

Rauha Valkonen tv-elokuvasta Simpauttaja.

Pekka Räty esikoisroolistaan tv-elokuvasta Simpauttaja.

Paavo Pentikäiselle tv-elokuvasta Jouluksi kotiin.

Niilo Heino lyhytelokuvan Terva ohjauksesta ja kuvauksesta.

Arvi Auvinen tv-elokuvan On maista kaikista sittenkin suunnittelusta ja ohjauksesta.

Helinä Viitanen näyttelijäsuorituksesta tv-elokuvassa Haudankaivajan kylä.

Työryhmä Marja Seilola, Ilona Tanttu ja Riikka Tuomari animaatioelokuvasta Savupirtti ja linna.

Hemmo Hänninen lyhytelokuvan Synoptinen tanssi trikkikuvauksesta.

Kari Uusitalo ”suomalaisen elokuvahistorian kartoittajana”.

Paroni Paakkunainen musiikista elokuvassa Karvat.

Tampereen Elokuvataide Oy elokuvakulttuurin hyväksi tekemästään työstä.

1977:

Jarmo Jääskeläinen tv-elokuvan Siellä missä satakieli lauloi ohjauksesta.

Ensio Suominen tv-elokuvan Kaksi ruplan rahaa lavastuksesta.

Veijo Pasanen sivuosasta tv-elokuvassa Siunattu hulluus.

Ritva Oksanen sivuosasta Kesän maussa.

Riitta Rautoma ja Heikki Partanen animaatioelokuvasta Jänis ja vuohi.

Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto elokuvasta Ikäluokka.

Jukka Auvinen debyyttiroolista Kesän maussa.

Marta Wettenstrand toiminnasta elokuvakulttuurin hyväksi.

Pauli Virtanen tv-elokuvan Kuvien takana ohjauksesta.

Peter von Bagh teoksestaan Elokuvan historia.

Selma Impola elokuvasta Yön sylissä.

Markku Blomqvist elokuvasta Antti Puuhaara.

Kurt Vilja yli 46 vuodesta ja yli 80 elokuvasta.

Työryhmä tv-elokuvasta Mauno Uusivirta – kilpapyöräilijä.

1978:

Jarmo Husso ja työryhmä lyhytelokuvasta Päivä ahvenen valtakunnassa.

Lauri Ikonen ja työryhmä tv-elokuvasta Varttia yli 12.

Tuure A. Korhonen elokuvasta Espa.

Kosti Lehtiselle yli puoli vuosisataa jatkuneesta työstä elokuvan still-kuvaajana.

Työryhmälle elokuvasta Maa jota ei ole.

Sektor-Filmille teknisestä toteutuksesta elokuvassa S. A. Int.

Työryhmälle tv-elokuvasta Lintulahti.

1979:

Marjatta Rinne debyyttiroolista MTV:n tv-elokuvassa Jonninjoutavaa.

Lyhytelokuvan Orjan poika työyhmä.

Tapio Suomiselle lyhytelokuvan Tahdomme elää ohjauksesta.

Riitta Nelimarkka ja Jaakko Seeck elokuvasta Seitsemän veljestä.

Markku Blomqvstille sivuosasta elokuvassa Vartioitu kylä 1944.

Tapani Itärannan ohjaama TV2:n tv-elokuva Liioin maa sinua lemmin.

Pertti Palo sivuosasta elokuvassa Piilopirtti.

Yrjö Nortalle pitkäaikaisesta työstään suomalaisessa elokuvassa.

Hannu Karpolle tv-reportaasiohjelmistaan.

1980:

Ohjaaja Eila Arjoma tv-näytelmästä Lähtö ennen joulua.

Näyttelijä Aili Rank tv-näytelmästä Lähtö ennen joulua.

Heikki Prepula animaatiosta Kuikka Koponen.

Pertti Ahonen Paulunan toisesta osasta.

Erkko Kivikoski lyhytelokuvasta Metsurit.

Esa Niemielä ensimmäisestä elokuvaosasta elokuvassa Täältä tullaan elämä.

Juha Rosma elokuvasta 1920.

Pekka Laiho roolista elokuvassa Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti.

Ritva Valkama "mm. Tulitikkuja lainaamassa -elokuvan osastaan".

Tampereen elokuvapäivät "10-vuotisesta sitkeästä uurastuksestaan".

1981:

Mika Kaurismäki esikoisohjauksesta Valehtelija.

Irma Huntus elokuvasta Milka.

Pentti Hohtokari lyhytelokuvasta Kevään 14 viikkoa.

Arvi Auvinen tv-elokuvan Kylymä tila ohjauksesta.

Matti Turunen tv-elokuvasta Kylymä tila.

Perttu Pesä esikoisroolistaan tv-elokuvassa Lumiakka.

Kirsti Petäjäniemi 18-osaisesta taideteollisuutta esitelleestä sarjasta Pro arte utili.

Tv-elokuvan Lossi työryhmä.

Tv-elokuvan Kadonnut armeija tekninen työryhmä.

1982:

Marja Pensala lyhytelokuvasta Elsa.

Juho Gartz ja Lauri Tykkyläinen lyhytelokuvasta Muutama metri piirrettyä elokuvaa.

Riikka Tuomari ja Marja Seilola lyhytelokuvasta Purkukortteli.

Antti Kari ”pioneerityöstä tietokoneen käytöstä piirroselokuvassa”.

Juha Rosmalle lyhytelokuvan Per Aspera ohjauksesta.

Tapani Lundgrenille Vierailun ohjauksesta.

Matti Ijäs tv-elokuvan Näyteikkuna ohjauksesta.

Kristina Schulgin tv-elokuvan Emmi ohjauksesta.

Modest Savtschenkolle pitkäaikaisesta ansiokkaasta työstä elokuva-arvostelijana.

1983:

Erikoiskunniakirja: Tuija-Maija Niskanen, Eija-Elina Bergholm ja Pirkko Nurmi suomenruotsalaisen elämänpiirin tulkinnasta elokuvassa Jäähyväiset.

Jaakko Pyhälä ohjausdebyytistä elokuvassa Jon.

Kimmo Tuppurainen miespääosasta elokuvassa Iso Vaalee.

Eija Ahvo naispääosasta elokuvassa Ulvova mylläri.

Pirkko Hämäläinen naispääosasta elokuvassa Arvottomat.

Risto Salmi miessivuosasta elokuvassa Iso Vaalee.

Heikki Prepula lastenelokuvasta Nauris.

Reino Niiniranta animaatioelokuvasta Lohengrin.

Jörn Donner, Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto ”elokuvaesseestä” Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä.

Juha Rosma lyhytelokuvasta Jeesuksen pojat.

1984:

Komentaja Jukka Heinonen yhteistyön luomisesta puolustuslaitoksen ja kotimaisen elokuvan välille. [Mollbergin Tuntematon sotilas]

Anna-Leena Härkönen esikoisroolista elokuvassa Mona ja palavan rakkauden aika.

Mila Niemi ja Sari Salmela elokuvan Pessi ja Illusia puvustuksesta ja naamioinnista.

Kirsti Petäjäniemi tv-elokuvasta Soolo suoraan sydämeen.

Jarmo Jääskeläiselle tv-elokuvasta Nälkäsairaus.

Timo Humalojalle tv-elokuvasta Zoja.

Matti Ijäkselle tv-elokuvasta Minä, siili ja trumpetti.

Jussi Kylätaskulle tv-elokuvan Graccuksen pojatkäsikirjoitus.

Pekka Räty roolistaan Kolmessa miehessä.

Kari Paljakka ja työryhmä Sadetanssista.

Tapio Mäki-Patola animaatioelokuvasta Kompromissi.

Marit Hohtokari lyhytelokuvasta Yö ennen huomista.

1985:

Matti Ijäs tv-elokuvasta Viimeinen keikka.

Juhana Manner lyhytelokuvasta Parfyymia äidille.

Marja Korhola tv-elokuvasta Juhlanäytäntö.

Arto Rautvuori tv-elokuvan Vandrande skugga lavastuksesta.

Pauli Sipiläinen tv-elokuvan Vandrande skugga kuvauksesta.

Tööt-filmi lyhytelokuvasta 19084.

1986:

Veikko Aaltonen järjestämisestä elokuvassa Tuntematon sotilas. [Todellisuudessa järjestäjä oli Raimo Mikkola; Aaltonen oli apulaisohjaaja]

Hannu Kivioja sivuosastaan elokuvassa Tuntematon sotilas.

Hellevi Seiro sivuosastaan tv-sarjassa Harjunpää ja ahdistelija.

Pertti Hohtokari teollisuuselokuvasta Impressions.

Liisa Hovinheimo dokumentista Kaukaiset karjalaiset.

Veteraanikunniakirjat:

Armas Laurinen

Armas Vallasvuo

1987:

Juhani Tiikainen ohjauksesta tv-elokuvassa Maailman paras.

Kati Outinen näyttelijätyöstä elokuvassa Varjoja paratiisissa.

Erkki Pajala miespääosan kunniakirja tv-elokuvasta Kastematojen aika.

Sakari Kuosmanen miessivuosan kunniakirja elokuvasta Varjoja paratiisissa.

Johan Hake elokuvan Linna äänityksestä.

Raija Talvio elokuvan Varjoja paratiisissa leikkauksesta.

Anssi Mänttäri merkittävästä ja omaperäisestä panoksestaan suomalaisessa nykyelokuvassa.

Koreografi Marja Korhola tv-elokuvasta Tikkurilan Carmen.

Tv-elokuvan 13. artikla työryhmälle toteutuksesta.

Laulun, "ajankohtaisen dokumentin", työryhmä.


Veteraanikunniakirjat:

Kuvaaja Unto Kumpulainen.

Äänittäjä Evan Englund.

Näyttelijä Saara Ranin.

1988:

Raili Rusto tv-elokuvasta Saaren Heta.

Vesa Mäkelä tv-elokuvasta Nahkatakki.

Leena Uotila sivuosasta elokuvassa Lain ulkopuolella.

Pukusuunnittelija Riina Ahonen Lumotusta tiestä.

Berit Neumann-Lundh, Marjatta Lievonen ja Maisa Pitkänen Champagne Galoppenin toteutuksesta.

Kari Paljakka käsikirjoituksesta lyhytelokuvaan Nonstop.

Heikki Paakkanen ja Lauri Pitkänen lyhytelokuvan The Last kanava teknisestä toteutuksesta.

Hannu Kivioja sivuosasta Siriuksen vieraissa.

Martti Miettinen ja Ville Kontio Siriuksen vieraiden äänityksestä.

Lauri Tykkyläinen suomalaisen elokuvan dokumentoinnista.

Veteraanikunniakirjat:

Reino Tenkanen, tv-kuvaaja

Ville Salminen

1989:

Juhani Peltonen käsikirjoituksesta Ei jälkeäkään -tv-elokuvaan.

Markku Toikalle roolisuorituksesta Ei jälkeäkään -tv-elokuvassa.

Pirkko Frank-Arkimiehelle tv-dokumentista Kolme sisarta.

Claes Olsson ja Alvaro Pardo lyhytelokuvasta Stiller, Garbo och jag.

Kaisa Rastimo ja työryhmä lyhytelokuvasta Lauran huone.

Lasse Naukkarinen lyhytfilmistä Tanssikaveri.

1990:

Leena Suomu elokuvasta Kotia päin.

Santeri Kinnunen tv-sarjasta Häräntappoase.

Ohjaaja Pirkko Vallinoja tv-sarjasta Pentti Haanpää – elokuva luovuudesta.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Christian Lindblad lyhytelokuvasta Stenhjärta.

1991:

Marjo Valve ja Raija Talvio elokuvasta Amor ampuu ohi.

Claes Olsson dokumenttielokuvasta Suur-Suomen muisto.

Arto Melleri ja Matti Ijäs elokuvan Räpsy & Dolly eli Pariiisi odottaa käsikirjoituksesta

Huojuvan talon työryhmä (Eija-Elina Bergholm, Maaria Koskiluoma, Kari Heiskanen, Sara Paavolainen).

1992:

Marjaana Mykkänen dokumenttielokuvasta Nikita – sodan tekijät.

Pirjo Honkasalo ja Eira Mollberg dokumenttielokuvasta Mysterion.

 

Veteraanikunniakirja:

Tellervo Ehder

Uusi rimanalitus elokuvien nimien suomennoksissa: "Hiljainen paikka: Päivä yksi"

harrycallahanmielipide

Kesäkuun lopulla Suomen elokuvateattereihin saapuu kauhuelokuva A Quiet Place: Day One, jonka nimen maahantuoja Finnkino Oy on kääntänyt muotoon Hiljainen paikka: Päivä yksi. Kyseessä on jatko-osa John Krasinskin Hiljainen paikka -elokuville ja samalla uusi rimanalitus anglismien viljelyssä. Eikö kenelläkään tullut mieleen, että "päivä yksi" on harvinaisen huonoa suomea ja että "ensimmäinen päivä" olisi oikea käännös?

Ei muuta. Sanattomaksi vetää, kun elokuvien markkinointiin osallistuvien ihmisten äidinkielen osaaminen on koneellisen kääntäjän tasolla.

Ennen loppuaan Kinolehti oli komeimmillaan ja surkeimmillaan – kansikuvat vuosilta 1984–1986

klkansia

Suomen Filmikamari ry:n kustantama elokuva-alan ammattilaislehti Kinolehti ilmestyi vuosina 1932–1986, peräti 54 vuoden ajan. Viimeisten vuosien aikana lehden taso laski rajusti, kenties osin siitä syystä, että Filmikamarissa ja muissa alan järjestöissä aktiiviset vanhat elokuvapomot poistuivat näyttämöltä. Vielä 1970-luvulla Kinolehti oli toiminut elokuva-alan konservatiivisten ja isokenkäisten viestikapulana taistelussa vasemmistolaisia elokuvantekijöitä vastaan.

1980-luvun alkupuolella vain hetkessä Kinolehden sisältö muuttui alan aidosta ammattilaislehdestä yhdentekeväksi elokuvaharrastajien viihdelukemistoksi, vaikka ei se ollut kunnolla sitäkään. Elokuva-arvostelut vaihtuivat ympäripyöreisiin elokuvaesittelyihin, joissa ei vahingossakaan lausuttu elokuvista mitään mielipidettä. Aiemmin lehteen olivat kirjoittaneet aloittelevat ja tulevat elokuvantekijät, jotka haastattelivat jo pidemmälle päässeitä ammattitovereitaan. 1980-luvulla tästäkin luovuttiin, ja tilalle tuli ulkomaisten tähtinäyttelijöiden pintapuolisia esittelyitä.

Viimeinen Kinolehden numero ilmestyi loppuvuodesta 1986. Samana syksynä kotimainen elokuvateatteriala oli kokenut perinpohjaisen muutoksen, kun Jukka ja Jussi Mäkelän luotsaama Finnkino Oy osti heidän sukunsa yhtiön Kinoston, Adams Filmin sekä Savoy-Filmin ja sai samalla haltuunsa 134 elokuvateatteria. Kun liki jokainen merkittävä elokuvateatteri oli saman omistajan hallussa ja yhtiö myös maahantoi valtaosan suurimmista elokuvista, ei elokuvateattereiden omistajille suunnatulle lehdelle ollut enää kysyntää. Kinolehti ei ollut koskaan merkittävä tiedotuskanava elokuvayleisölle, joten tulevaisuutta ei ollut silläkään saralla.

Kinolehden loppu oli kuitenkin komea – visuaalisesti. Vuonna 1962 käyttöön otettu ulkoasu, taittotyyli ja lehden koko muuttuivat vuonna 1984 kauniimmaksi ja pienemmäksi. Aiemmin käytetty vahva kiiltävä paperi pysyi yhä kiiltävänä, mutta vaihtui helposti repeävään sorttiin. Kinolehden kannessa oli aina nähty elokuvatähtiä ja uusien elokuvien valokuvia, mutta viimeisinä vuosina kanteen pääsivät vain maksetut mainokset. Onneksi elettiin vielä aikaa, jolloin mainoksia tekivät ammattilaiset, joilla oli näkemystä. Siksi Kinolehden viimeisten vuosikertojen etu- ja takakansia voi katsella vaikka huvikseen – lehtien sisällöstä ei saa samanlaista iloa.

 

1984:

kl1 84

Alfred Hitchcockin Takaikkuna (1954). Uusintaensi-ilta 23.3.1984 Formiassa. 35 122 katsojaa koko maassa.

kl1b 84

Michael Aptedin Gorkin puisto (1983). Ensi-ilta 17.2.1984 Bristolissa. 42 980 katsojaa koko maassa.

kl2 84

James L. Brooksin Hellyyden ehdoilla (1983). Ensi-ilta 10.8.1984 Adlonissa ja Gloriassa. 275 128 katsojaa koko maassa.

kl2b 84

Eija-Elina Bergholmin Angelan sota (1984). Ensi-ilta 7.9.1984 Formiassa ja Nordiassa. 18 975 katsojaa koko maassa.

kl3 84

Steven Spielbergin Indiana Jones ja tuomion temppeli (1984). Ensi-ilta 17.8.1984 Bristolissa ja Bio-Biossa. 450 186 katsojaa koko maassa.

kl3b 84

Eija-Elina Bergholmin Angelan sota (1984). Ensi-ilta 7.9.1984 Formiassa ja Nordiassa. 18 975 katsojaa koko maassa.

kl4 84

Eija-Elina Bergholmin Angelan sota (1984). Ensi-ilta 7.9.1984 Formiassa ja Nordiassa. 18 975 katsojaa koko maassa.

kl4b 85

Tony Richardsonin Kaikki isäni hotellit (1984). Ensi-ilta 10.8.1984 Nordiassa ja Ritzissä. 68 120 katsojaa koko maassa.

kl5 84

Markku Onttosen Kun Hunttalan Matti Suomen osti (1984). Ensi-ilta 26.10.1984 Maximissa, Adlonissa ja Arenassa. 95 691 katsojaa koko maassa.

kl5b 84

Sergio Leonen Once Upon a Time in America – suuri gangsterisota (1984). Ensi-ilta 21.12.1984 Rexissä. 82 506 katsojaa koko maassa.

kl6 84

Wim Wendersin Paris, Texas (1984). Ensi-ilta 21.12.1984 Gloriassa ja Charliessa. 104 874 katsojaa koko maassa.

kl6b 84

Matti Kassilan Niskavuori (1984). Ensi-ilta 21.12.1984 Bristolissa ja Arenassa. 147 297 katsojaa koko maassa.

 

1985:

kl1 85

Francis Ford Coppolan The Cotton Club (1984). Ensi-ilta 19.4.1985 Gloriassa ja Sinisessä kuussa. 91 584 katsojaa koko maassa.

kl1b 85

Martin Brestin Beverly Hills -kyttä (1984). Ensi-ilta 15.3.1985 Maximissa. 245 036 katsojaa koko maassa.

Ulu Grosbardin Rakastutaan (1984). Ensi-ilta 15.2.1985 Gloriassa. 88 002 katsojaa koko maassa.

Peter Hyamsin 2010 – vuosi, jona solmitaan yhteys (1984). Ensi-ilta 5.4.1985 Bristolissa (70 mm). 27 006 katsojaa koko maassa.

kl2 85

John Glenin 007 ja kuoleman katse (1985). Ensi-ilta 9.8.1985 Bristolissa ja Rexissä. 376 687 katsojaa koko maassa.

kl2b 85

Peter Weirin Todistaja (1985). Ensi-ilta 17.5.1985 Bristolissa. 190 455 katsojaa koko maassa.

kl3 85

John Carpenterin Starman (1984). Ensi-ilta 19.7.1985 Maximissa. 22 901 katsojaa koko maassa.

kl3b 85

David Leanin Matka Intiaan (1984). Ensi-ilta 30.8.1985 Maximissa. 33 272 katsojaa koko maassa.

kl4 85

John Boormanin Smaragdimetsä (1985). Ensi-ilta 13.9.1985 Bio Biossa. 23 668 katsojaa koko maassa.

kl4b 85

Robert Zemeckisin Paluu tulevaisuuteen (1985). Ensi-ilta 20.12.1985 Maximissa ja Forumissa. 288 948 katsojaa koko maassa.

kl5 85

Arthur Joffén Haaremi (1985). Ensi-ilta 7.2.1986 Gloriassa ja Adlonissa. 19 124 katsojaa koko maassa.

kl5b 85

John Hustonin Prizzin kunnia (1985). Ensi-ilta 29.11.1985 Gloriassa ja Adlonissa. 125 259 katsojaa koko maassa.

kl6 85

Sydney Pollackin Minun Afrikkani (1985). Ensi-ilta 28.2.1986 Bristolissa. 436 350 katsojaa koko maassa.

kl6b 85

Juha Rosman Huomenna (1986). Ensi-ilta 24.1.1986 Maximissa ja Formiassa. 3 045 katsojaa koko maassa.

1986:

kl1 86

Michael Chapmanin Luolakarhun klaani (1986). Ensi-ilta 6.6.1986 Rexissä. 24 623 katsojaa koko maassa.

kl1b 86

Barry Levinsonin Pelon pyramidi (1985). Ensi-ilta 28.3.1986 Forumissa. 29 200 katsojaa koko maassa.

kl2 86

J. Lee Thompsonin Kuningas Salomonin kaivokset (1985). Ensi-ilta 25.4.1986 Formiassa ja Arenassa. 19 396 katsojaa koko maassa.

kl2b 86

kl3 86

Mikko Niskasen Elämän vonkamies (1986). Ensi-ilta 31.10.1986 Bristolissa ja Arenassa. 161 167 katsojaa koko maassa.

kl3b 86

Ivan Reitmanin Vaaralliset yhdessä (1986). Ensi-ilta 17.10.1986 Forumissa. 63 212 katsojaa koko maassa.

kl45 86

Jim Hensonin Labyrintti (1986). Ensi-ilta 19.12.1986 Bio Biossa. 15 941 katsojaa koko maassa.

kl45b 86

Edvin Laineen Akallinen mies (1986). Ensi-ilta 5.12.1986 Bristolissa ja Bio Biossa. 86 378 katsojaa koko maassa.

kl6 86

John Glenin 007 vaaran vyöhykkeellä (1987). Ensi-ilta 31.7.1987 Bristolissa, Forumissa ja Studiossa. 468 381 katsojaa koko maassa.

kl6b 86

Peter Weirin Moskiittorannikko (1986). Ensi-ilta 6.2.1987 Maximissa. 17 364 katsojaa koko maassa.

Sivu 3 / 50

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).