Leo Lastumäki kuoli

Koomisten sivuroolien legendaarisena tulkitsijana tunnettu Leo Lastumäki kuoli eilen sunnuntaina 84 vuoden iässä. Lähes kaksimetrinen näyttelijä oli jo ruumiinrakenteeltaan poikkeuksellinen näky valkokankaalla, mutta niin hän oli myös omalaatuisten suomalaismiesten tulkitsijanakin.
Limingalla 28. joulukuuta 1927 syntynyt Leo Antero Lastumäki aloitti valkokangasuransa vuonna 1954 avustajatehtävillä Aarne Tarkaksen draamassa Olemme kaikki syyllisiä ja Ossi Elstelän sotilasfarsissa Majuri maantieltä. Roolit Tarkaksen Villissä pohjolassa (1955), Herra sotaministerissä (1957) ja Pekka ja Pätkä neekereinä -filmissä (1960) olivat melko pieniä, kuten myös Matti Kassilan mestariteoksissa Elokuu (1956) ja Komisario Palmun erehdys (1960). Kassilan ohjauksessa Lastumäki näytteli vielä viimeiseksi rillumarei-elokuvaksi jäänessä Meiltähän tämä käy -filmissä (1973) ja Sillanpää-filmatisoinnissa Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988).
Tunnetuimmat roolityönsä Lastumäki teki 1970-luvulla, kun Spede Pasasen tuotantoyhtiö otti osaavan koomikon siipiensä suojiin. Pasasen tiimissä Lastumäki sai näytellä mm. useissa Uuno Turhapuro -elokuvissa, Speedy Gonzalesissa (1970), Viu-hah hah-tajassa (1974) ja Tup akka lakossa (1980). 1970-luvun menestysrooleihin lukeutuu myös pääosat Seppo Huunosen elokuvissa Lampaansyöjät (1973) ja Piilopirtti (1978).
Uuden suosion Lastumäki koki 1980-luvun alussa näyteltyään tähtiroolit Visa Mäkisen kahdessa komediassa, Mitäs me sankarit- ja Kaikenlaisia karkureita -elokuvissa. Valkokangastyöt kuitenkin vähenivät tuntuvasti juuri 1980-luvun aikana, eikä Lastumäkeä 1990-luvullakaan nähty valkokankaalla muissa kuin Timo Koivusalon Pekko aikamiespoika -elokuvissa, joissa Lastumäki tekee yhden muistettavimmista rooleistaan apteekkarina.
Erityisen suuren suosion Lastumäki saavutti 1980-luvulla television sketsisarjoissa Valehtelijoiden klubi ja Älywapaa palokunta.
Lastumäen elokuvaura päättyi Markku Pölösen Koirankynnen leikkaajaan vuonna 2004. 50 vuotta kestänyt elokuvanäyttelijän ura alkoi Fennada-Filmin tuotannosta ja myös Fennada-Filmin tuotantoon päättyi.
Leo Lastumäen filmografia
| VUOSI | ELOKUVA | OHJAUS | |
| 1954 |
Olemme kaikki syyllisiä |
Aarne Tarkas |
|
| Majuri maantieltä |
Ossi Elstelä |
||
| 1955 |
Villi Pohjola |
Aarne Tarkas |
|
| 1956 |
Elokuu |
Matti Kassila |
|
| 1957 |
Herra sotaministeri |
Aarne Tarkas |
|
| 1960 |
Pekka ja Pätkä neekereinä |
Aarne Tarkas |
|
| Justus järjestää kaiken |
Lasse Pöysti |
||
| Komisario Palmun erehdys |
Matti Kassila |
||
| 1962 |
Kun tuomi kukkii |
Åke Lindman |
|
| 1970 |
Speedy Gonzales – noin 7 veljeksen poika |
Ere Kokkonen |
|
| 1971 |
Laulu tulipunaisesta kukasta |
Mikko Niskanen |
|
| 1972 |
Lampaansyöjät |
Seppo Huunonen |
|
| 1973 |
Meiltähän tämä käy |
Matti Kassila |
|
| 1974 |
Viu-hah hah-taja |
Ere Kokkonen |
|
| 1977 |
Viimeinen savotta |
Edvin Laine |
|
| 1978 |
Piilopirtti |
Seppo Huunonen |
|
| Rautakauppias Uuno Turhapuro |
Ere Kokkonen |
||
| 1980 |
Tup akka lakko |
Spede Pasanen |
|
| Mitäs me sankarit |
Visa Mäkinen |
||
| 1981 |
Kaikenlaisia karkureita |
Visa Mäkinen |
|
| 1982 |
Uuno Turhapuro menettää muistinsa |
Ere Kokkonen |
|
| 1988 |
Ihmiselon ihanuus ja kurjuus |
Matti Kassila |
|
| 1990 |
Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla |
Pertti Seikkula |
|
| 1992 |
Uuno Turhapuro Suomen tasavallan herra presidentti |
Ere Kokkonen |
|
| 1995 | Pekko ja massahurmaaja | Timo Koivusalo | |
| 1996 | Pekko ja muukalainen | Timo Koivusalo | |
| 1997 | Pekko ja muukalainen | Timo Koivusalo | |
| Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava | Ere Kokkonen | ||
| 2004 | Koirankynnen leikkaaja | Markku Pölönen |