Elokuvaohjaaja Timo Humaloja kuoli 77-vuotiaana – ohjasi Valkoisen kääpiön ja käsikirjoitti Pedon merkkiä

valkoinenkaapio1still
Kari Heiskanen ja Timo Humaloja Valkoisen kääpiön kuvauksissa. Kuva: Jussi Aalto / Panfilmi

Elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Timo Humaloja kuoli sunnuntaiaamuna 6. lokakuuta 77 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt Helsingissä 7. huhtikuuta 1947.

Humaloja opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen kamerataiteen osastolla 1969–1971, mutta opiskeluun tuli useamman vuoden tauko ja hän sai päästötodistuksensa vasta keväällä 1977. Siihen mennessä hän oli jo Radioteatterin ohjaajana ja tehnyt myös televisio-ohjauksia.

Vuonna 1979 Humaloja ohjasi Radioteatteriin Olavi Paavolaisen teksteihin pohjautuvan kuunnelman Eurooppalainen odysseia, jossa Jaakko Pakkasvirta näytteli Paavolaisen roolin. Pian sen jälkeen Pakkasvirta pyysi Humalojan mukaan tekemään elokuvakäsikirjoitusta Paavolaisen Synkän yksinpuhelun pohjalta, josta syntyi Pakkasvirran ohjaama ja tuottama Pedon merkki (1981). Sen jälkeen Humaloja oli mukana käsikirjoittamassa Mikko Niskasen ohjaamaa kiihkouskovaista nuorisokuvausta Mona ja palavan rakkauden aika (1983).

Humalojan ja Pakkasvirran yhteistyön piti jatkua Bo Carpelanin Myöhäiset äänet -romaanin filmatisoinnilla, jota Humaloja käsikirjoitti Pakkasvirran ohjattavaksi ja tuotettavaksi. Lopulta Pakkasvirta luopui koko projektista ja teki sen sijaan Arto Paasilinnan Ulvovan myllärin elokuvaksi sekä Carpelanin toisen romaanin pohjalta televisioon suursarjan Kulkeva varjo.

Humaloja ohjasi itse Myöhäiset äänet -romaanin filmatisoinnin, joka sai nimen Valkoinen kääpiö. Vuonna 1986 ensi-iltansa saaneessa filmissä Kari Heiskanen näyttelee kaivosinsinööriä, joka on syvällä maan alla, kun Jäämerellä tapahtuu ydinräjähdys.

Valkoisen kääpiön tuotti Humalojan ja Heikki Innasen perustama Panfilmi Oy, jonka ainoaksi pitkäksi elokuvaksi se jäi. Elokuvan scope-kuvauksesta vastasi Pertti Mutanen, joka opiskeli ohjaajan kanssa samaan aikaan kamerataiteen osastolla 1960- ja 70-lukujen taitteessa. Mutanen voitti työstään parhaan kuvauksen Jussin.

4,9 miljoonaa markkaa, nykyrahassa liki 1,8 miljoonaa euroa, maksanut Valkoinen kääpiö oli aikansa kotimaiseksi elokuvaksi kallis, mutta sen katsojamäärä jäi alle viidentuhannen. Se oli takaisku, josta Timo Humalojan elokuvaohjaajan ura ei toipunut koskaan. Hän ohjasi enää vain yhden elokuvateatterilevityksen saaneen elokuvan, pienellä rahalla toteutetun ja vain runsaan tunnin mittaisen Laina-ajan (2000), joka pyöri vain helsinkiläisessä Andorra-elokuvateatterissa.

Vaikka ura valkokangaselokuvien parissa tyssäsi jo nelikymmenvuotispäivien kynnyksellä, Humaloja oli täystyöllistetty ohjaaja television puolella. Ensimmäiset merkittävät tv-työnsä hän teki jo ennen Valkoista kääpiötä: Runar Schildtin novelliin pohjautuva, vallankumouksen jälkeen Suomeen pakolaisiksi ajautuvista venäläisistä aristokraattisista sisaruksista kertova Zoja ensiesitettiin vuonna 1983. Päärooleja, Zojaa ja tämän Juri-veljeä, näyttelivät Eeva Eloranta ja Raimo Grönberg.

Vuonna 1985 Humaloja palkittiin parhaan ohjauksen Jussilla kahdesta televisiotyöstään, Simone de Beauvoirin novellista ammentavasta, Seela Sellan tähdittämästä naismonologista Yksinpuhuja ja Juha Siltasen näytelmästä Kahdeksas päivä.

Humalojan viimeiseksi ohjaustyöksi jäi Anneli Saulista kertova dokumenttielokuva Katseen vanki (2011).

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).