4K UHD -arvostelussa Maanjäristys (1974), Liekehtivän tornin varjoon jäänyt lajitoveri

Kiitoradan (1970) ja S/S Poseidonin seikkailun (1972) suurmenestyksen jälkeen jokainen Hollywood-studioista alkoi kehitellä omia katastrofielokuviaan. Universal Pictures, jonka tuotantoa Kiitorata oli, teki samaan aikaan Mark Robsonin kanssa Maanjäristystä (1974), kun 20th Century Fox ja Warner Bros. yhdistivät voimansa S/S Poseidonin seikkailun tuottaneen Irwin Allenin uuden, entistä suuremman katastrofielokuvan Liekehtivän tornin (1974) parissa.

Kaksi tuntia ja kolme varttia kestävää Liekehtivää tornia on vaikea pitää kovin onnistuneena elokuvana; ainakin Steve McQueenin ja Paul Newmanin yhteiseltä elokuvalta oli lupa odottaa enemmän, paljon enemmän. Omat heikkoutensa on myös Maanjäristyksellä, joka on kuitenkin kerronnaltaan paljon tiiviimpi ja jämäkämpi, eikä sitä ole kilpailijansa tavoin kuvattu kokonaisuudessa studion ankeissa lavasteissa.

Maanjäristyksessä koetaan Los Angelesin tuho pitkälti Charlton Hestonin näyttelemän rakennusinsinööri Stewartin silmin. Heti aamun alkajaisiksi Stewart riitelee ylidramaattisen, viinaanmenevän vaimonsa (Ava Gardner) kanssa ja käy sen jälkeen nuoren lesken (Geneviève Bujold) sängyssä.

Työpaikalleen pilvenpiirtäjän korkeuksiin ehdittyään Stewart kokee vielä jotakin paljon järisyttävämpää, kun voimakas maanjäristys iskee Los Angelesiin ja alkaa tuhota kaupungin rakennuksia ja rakennelmia. Pilvenpiirtäjä kokee järistyksessä kovia, ja Stewart on pian sen ylemmissä kerroksissa loukussa yhdessä esimiehensä ja appiukkonsa (Lorne Greene) kanssa.

Toisaalla kaupungissa on meneillään vieläkin pahempaa: rakoileva pato uhkaa sortua ja haudata koko kaupungin veden alle. Stewartia tarvitaan taas.

Hestonin roolihahmo on päähenkilö, mutta elokuvassa seurataan rinnakkain myös muita tarinalinjoja, esimerkiksi George Kennedyn näyttelemän konstaapelin vaiheita. Kennedyn hahmo on tahattoman koominen ylidramaattisuudessaan. Walter Matthaun näyttelemä juoppo – joka tahtoisi vain ryypätä, vaikka maailma sortuu ympäriltä – on hauska yksin näyttelijänsä ansiosta.

Monenlaisten elokuvien tekijöinä kunnostautunut Mark Robson on ottanut kaiken irti niistä suurista resursseista, jotka hänellä on ollut käytettävissään tämän elokuvan tuotannossa. Kuitenkaan visuaalinen näyttävyys ei korvaa hyvää käsikirjoitusta ja dramatisointia tai jännitystä, joka loppupuolta lukuun ottamatta jää Maanjäristyksessä harmillisen vähäiseksi.

Suuret satsaukset ovat velvoittaneet suureen laskelmointiin ja kaupallisuuden maksimointiin. Se näkyy Maanjäristyksessä etenkin kahdella tavalla: mukana on yksi 3D-tehoste (harvinaisen kökkö) sekä Richard Roundtree, mustaihoinen tähtinäyttelijä, joka on mukana houkuttelemassa mustaihoista yleisöä. Roundtreen rooli on vähäpätöinen, samoin kuin Liekehtivässä tornissa O. J. Simpsonin rooli, mikä kertoo vain laskelmoinnista yleisön suhteen. Roundtree olisi ansainnut yhden pääosista.

Kummallista kyllä, Universal Pictures julkaisi Maanjäristyksen 4K-tallenteena ilman HDR-värejä. Toisaalta se on oikein, sillä ohjaaja ei ole enää hengissä eikä osallistumassa värimäärittelyyn. Kokonaisuus on kaiken kaikkiaan komea; tuskin Maanjäristys on näyttänyt tämän paremmalta ensi-iltapäivänäänkään.