4K UHD -arvostelussa Beetlejuice Beetlejuice (2024) – jatko-osa, jossa alkuperäisen henki on ennallaan

a

BEETLEJUICE BEETLEJUICE
Yhdysvallat 2024

Ohjaus: Tim Burton
Käsikirjoitus: Alfred Gough, Miles Millar, Seth Grahame-Smith
Tuotanto: Tim Burton, Marc Toberoff, Dede Gardner, ym.
Pääosissa: Michael Keaton, Winona Ryder, Catherine O'Hara

1 tunti 45 minuuttia

Vuosikymmeniä myöhemmin tehdyt jatko-osat harvoin onnistuvat muussa kuin pettymyksen tuottamisessa, mutta Beetlejuice Beetlejuice on ilahduttava poikkeus. Tim Burton ja useimmat alkuperäisistä näyttelijöistä ovat palanneet vuoden 1988 pikkuklassikon mielikuvitukselliseen ja hauskaan maailmaan, joka on tuotu nykyaikaan, mutta meno ja meininki ovat yhä samoja kuin silloin ennen.

Winona Ryder oli 15-vuotias näytellessään ensimmäisessä Beetlejuicessa Lydiaa, omissa oloissaan viihtyvä, tummien ajatuksien täyttämä teinityttöä, jonka omalaatuiset vanhemmat ostivat ison omakotitalon halvalla. Talon mukana tuli siinä aiemmin asuneen pariskunnan kummitukset, jotka vain Lydia kykeni näkemään.

Nyt, viisikymppisenä, Lydia on televisiossa kummituksien näkemisestä kertoileva pikkujulkkis, jota useimmat pitävät pöpinä, huijarina tai molempina. Hänellä on etäinen suhde omaan teini-ikäiseen tyttäreensä Astridiin (Jenna Ortega), jonka isä on kuollut aikoja sitten.

Sitten Lydian isä kuolee ja edessä on hautajaiset, jotka tuovat kolmen sukupolven naiset jälleen yhteen. Pian menossa on mukana myös vanha kunnon Beetlejuice (Michael Keaton), joka on odottanut pitkään nähdäkseen Lydian uudelleen.

Näyttelijäkaartin osalta suurimmat muutokset ovat Alec Baldwinin ja Geena Davisin näyttelemän kummituspariskunnan sekä Jeffrey Jonesin näyttelemän Lydian isän poissaolo. Baldwinin ja Davisin osalta syy poissaoloon lienee heidän ikääntymisensä, joka ei sopisi samaan tilaan jämähtäneille kummituksille – vaikka eipä Michael Keatonkaan enää seitsemänkymppisenä näytä samalta kuin liki 40 vuotta sitten. Jones puolestaan on poissa pelistä seksirikostensa takia.

Ensimmäisen Beetlejuicen juoni ei ollut monimutkainen, eikä ole jatko-osankaan; tärkeintä ovat huumori ja visuaalinen leikittely. Keaton on edelleen erinomainen koomisten roolien näyttelijä ja Beetlejuicena parhaimmillaan. Hahmo on pysynyt ennallaan ja on siksi näinä takakireinä aikoina tervetullut poikkeus laimeaan valtavirtaan.

Näyttelijä Richard Harrisin esittämä klassikkolaulu, Jimmy Webbin todennäköisesti kaikkea muuta kuin selvin päin kirjoittama MacArthur Park (tai MacArthur’s Park, kuten Harris halusi sen lausua) pääsee elokuvan loppupuolella suureen rooliin. Muutenkin Beetlejuice Beetlejuicessa on käytetty tehokkaasti menneiden vuosikymmenten hittikappaleita, mutta ei mitään niin näyttävästi kuin Harrisin levytystä.

Beetlejuice Beetlejuice on onnistunut jatko-osa, jonka tekijät eivät ole tähdänneet liian ylös, liian alas tai liian samaan. Eihän se edeltäjänsä veroinen ole, mutta tarkoituksensa se täyttää hauskana ja viihdyttävänä, visuaalisesti rikkaana kokemuksena. Itse kuvaus on digitaalista, mutta onnistuneesti filmin olemusta jäljittelevää.

1tahtea
1tahtea1tahtea

Ei liene yllätys, että Warner Bros. -studion 4K-tasoisena kuvattu ja jälkituotettu elokuva näyttää 4K UHD -tallenteena erinomaiselta. Tummasävyisenä (joskaan ei synkkänä) elokuvana Beetlejuice Beetlejuice on kotikatselussa parhaimmillaan UHD- tai Blu-ray-tallenteena, sillä suoratoistopalveluiden pakatun kuvan ongelmat näkyvät ennen kaikkea tummissa kuvissa.

Tallennejulkaisu:

Levittäjä: SF Studios / Warner Bros.
Kuvasuhde: 1,85:1, 2160 p, 24 fps, HDR, Dolby Vision
Ääni: Dolby Atmos-TrueHD
Tekstitys: suomi, ruotsi, ym.
Ikäraja: 12
Levyjä: 1


Lisämateriaali: ohjaajan kommenttiraita, dokumentteja elokuvan teosta, jne.

  dvd

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).