Suomalaisten elokuvien musiikki- tai tarkemmin laulutarjontaa äänielokuvan alkuajoista lähtien esittelevä CD-levysarja on nyt edennyt kolmanteen osaansa. Tällä kertaa vuorossa ovat levyn nimen mukaan vuosien 1940–1942 kotimaisten elokuvien musiikkitarjonta, vaikkakin levyn sisätö alkaa kuitenkin jo vuodelta 1939, kun neljä ensimmäistä raitaa tarjoavat kappaleita Yrjö Nortan SF-Paraatista. Eipä silti huono alku, sillä sekä elokuvana että musiikkitarjonnaltaan SF-Paraati on lajityyppinsä ehdotonta parhaimmistoa.

Levy alkaa Pot-pot-pot-pot-sävelmällä (”Pot-pot-pot-pot potkut sain..”), jonka osa saattaa tuntea SF-Paraatin lisäksi myös Spede Show'ssa 1980-luvulla nähdystä Bluff Brothers -yhtyeen eli Speden ja Vesa-Matti Loirin esityksenä, jossa poptottelu ei ota loppuakseen.

SF-Paraatin jälkeen levyllä siirrytään huomattavasti tuntemattomampaan ja harvinaisempaan musiikki- ja elokuvatarjontaan. Näyttelijänä paremmin tunnetun Eino Jurkan ohjaamasta Herra johtajan ”harha-askel” -komediasta on levylle päässyt kaksi Matti Jurvan esitystä ja yksi Georg Malmsténin laulu. Jurva teki Jurkan filmissä uransa kolmannen filmiesiintymisen, jota ennen hän oli esiintynyt laulajan roolissa Jurkan tähdittämässä, mutta Nyrki Tapiovaaran ohjaamassa Kahdessa Vihtorissa (1939). Tapiovaaran filmistä otetut laulut, Jurvan Väliaikainen-klassikkoa myöten, sisältyvät Suomalainen elokuvamusiikki -levysarjan toiseen osaan.

Risto Orkon Kyökin puolella -komediasta (1940) ja Ilmari Unhon Poikani pääkonsulista (1940) levyllä kuullaan Harmony Sistersin ja Malmsténin tulkintoja, jonka jälkeen tarjolla on Malmsténin Se onni on -tulkinta täysin unholaan vaipuneesta ja nykykatsojan tavoittamattomiin jääneestä Hugo Hytösen filmistä Ketunhäntä kainalossa (1940). Sen sijaan Jorma Nortimon Perheen musta lammas (1941) löytyy lähimmän Anttilan DVD-osastolta, sisältäen tältäkin levyltä löytyvät Eero Väreen kappaleet Kaikki tiet vievät Roomaan ja Päivänpaiste.

Malmstén-osastolla jatketaan Tuire Orrin kera Ilmari Unhon Poretta eli keisarin uudet pisteet -filmistä (1941) tutuilla lauluilla, Olavi Virran kera matkataan hetkeksi Valentin Vaalan Morsian yllättää -filmin (1941) maailmaan ja Virran jatkassa matkataan kohti Toivo Särkän Onnellista ministeriä (1941), josta levyltä löytyy myös päänäyttelijöiden Tauno Palon ja Birgit Kronströmin esitykset. Esityksiä löytyy myös Hannu Lemisen Avioliittoyhtiöstä (1942), jonka päärooleja Palo ja Kronström tulkitsivat.

Levyn viidestä viimeisestä kappaleesta neljä on Malmsténin ja peräisin Ossi Elstelän filmistä Niin se on, poijaat! (1942). Levyn päättää kuitenkin Leif Wagerin tulkinta Yksin Wilho Ilmarin Hopeakihlajaiset-komediasta (1942), jossa tulevaa Munkkiniemen kreiviä ei nähdä eikä kuulla, mutta hän on kappaleen myöhemmin levyttänyt ja tämä versio kuullaan levyllä.

Suomalainen elokuvamusiikki -sarjan levyjä ja muita äänite-
harvinaisuuksia myy Artie Music verkkokaupassaan osoitteessa www.artiemusic.com.

Siiri Angerkoski ja Aku Korhonen eläytyvät laulutaiteilijoiksi nuoren Toivo Kärjen säestäessä elokuvassa SF-Paraati.

Uusi, elämää suurempi sarja tuo aina silloin tällöin esille yhden kuvan suomalaisesta elokuvahistoriasta. Onko itse kuvalla tai sen edustamalla elokuvalla on vakiintunut paikka suomalaisen elokuvahistorian merkkiteosten joukossa, sitä ei tiedä kukaan. Kaunis kuva on kuitenkin aina kaunis kuva.

Mauno Kuusisto ja Tamara Lund elokuvassa Kun tuomi kukkii (1962)

Värifilmin ohjasi Åke Lindman jatkoksi suuren menestyksen saaneelle Kuusisto-filmilleen
Kertokaa se hänelle... (1961). Molemmat filmit tuotti Oy Suomen Filmiteollisuus -yhtiön T. J. Särkkä.

Kun tuomi on kukkii on julkaistu DVD:llä Finnkinon toimesta.

Kiitos kuvasta Finnkinolle ja Suomen Filmiteollisuudelle.

Hannu Salosen ohjaama, virolais-suomalais-irlantilais-saksalainen Vasha tuotettiin 1,2 miljoonalla eurolla ja saatiin ensi-iltaan tammikuussa 2009. Suomalaisesta ohjaajasta, näyttelijättärestä, osatuottajasta ja rahasta huolimatta filmi ei päässyt meillä teatteri- eikä edes DVD-levitykseen.

Downhill Cityllä (1999) debytoineen ja pitkälti Saksassa mm. Tatort-rikossarjan parissa työskennelleen Salosen ohjaaman filmin suomalaistähtenä nähdään Malla Malmivaara, joka tuli tänä vuonna Suomessa tunnetuksi Ella & Aleksi – Yllätyssynttärit -animaatiosta ja Likainen pommi -satiirista. Suomalainen osatuottaja taas oli Jarkko Hentula, Likaisen pommin tuottaja, ja suomalaista rahaa filmissä oli ainakin 70 000 euroa, joka oli siis Suomen elokuvasäätiön myöntämän tuen osuus.

Vasha nähtiin Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla, jonka jälkeen se päätyi YLE:n käsiin. Missä se nyt on? Ei ainakaan DVD:llä.

Salonen ohjasi Suomessa myös Borowskin tango -nimisen tv-elokuvan, joka oli osa jo mainittua saksalaista Tatort-sarjaa. Elokuvasäätiön tukea filmi sai 94 000 euroa, mutta sitä ei julkaistu DVD:llä saati teattereissa. Suomalaisväriä Borowskin tangossa edustivat mm. näyttelijät Janne Hyytiäinen, Jarmo Mäkinen, June Hyde, Matti Onnismaa, Antti Reini, Jorma Tommila ja Pekka Valkeejärvi sekä tuottaja Jenni Lähteenmäki, lavastaja Pete Neuvonen, puvustaja Anna Vilppunen ja tuotantopäällikkö Vera Airaksinen.

Myös Borowskin tango päätyi YLE:n huomaamattomaan huomaan, kun taas Saksassa sen tv-esitys sai yli 6,2 miljoonaa katsojaa. Borowskin tangoa ei Suomessa ole nähty teattereissa eikä DVD:llä.

Kadonneita suomalaisia yhteistuotantoelokuvia esittelevä juttusarja jatkuu pian, mahdollisesti ennemmin kuin huomaatkaan. Näitähän riittää.

Lähteet: Allfilm, Suomen elokuvasäätiö, Talvi, IMDb Pro

Mari Rantasilan ohjaamien Risto Räppääjä -elokuvien suuri kaupallinen menestys on innoittanut muitakin elokuvantekijöitä ja varsinkin tuottajia tuomaan markkinoille uusia lastenelokuvia. Vuonna 2011 kysyntään yrittää vastata kolme animaatiota ja kaksi live action -filmiä, joista tähän mennessä julkaistut ovat olleet katsojamenestykseltään vain suuria pettymyksiä.

Animaatiot: Eetu ja Konna,  Ella & Aleksi – Yllätyssynttärit ja Maaginen kristalli

YLE:lle animaatio-ohjelmia tehneen Kari Häkkisen ohjaama ja käsikirjoittama Eetu ja Konna -niminen pitkä animaatioelokuva sai ensi-iltansa alkuvuodesta. Ilman elokuvasäätiön tukea toteutetun elokuvan budjettia ei ole julkistettu, mutta todennäköisesti tuotantokustannukset ovat  reilusti alle puolen miljoonan euron.

Ilman suurta markkinakoneistoa toteutettu filmi sai levittäjäksi Finnkinon, joka laittoi filmin liikkeelle peräti neljälläkymmenellä esityskopiolla. Finnkinon yksinvaltiasmaisesta asemasta huolimatta yleisömenestys oli pettymys, kun DVD-julkaisun ilmestymiseen mennessä katsojia oli kertynyt vain 15 000.

Syyskuun 16. päivänä vuorossa on Juuso Syrjän ohjaama Ella & Aleksi – Yllätyssynttärit. Televisiolle tuotetun animaatiosarjan pohjalta teatterielokuvaksi leikatulla filmillä luulisi olevan Eetua ja Konnaa huomattavasti paremmat menestysmahdollisuudet, kun konsepti on jo ennestään tuttu ja Ella & Aleksi -levyt ovat myyneet hyvin. Teleks- ja Egotrippi-yhtyeistä tuttujen kasvojen yhteinen musiikkihanke tuli tutuksi vuonna 2004 ilmestyneen esikoislevyn myötä, jonka myynti kohosi yli 66 000 kappaleen.

Musiikkivideoistakin tutun tamperelaissyntyisen Syrjän ohjattavina Ella & Aleksi -elokuvassa ovat mm. Malla Malmivaara ja Antti Luusuaniemi, jotka ovat antaneet äänensä elokuvan nimihenkilöille. Luusuaniemi tähditti viime vuoden lopulla ensi-iltansa saanutta, Lauri Nurksen ohjaamaa Veijarit-komediaa yhdessä Mikko Leppilammen kanssa. Malmivaara puolestaan on syyskuun valkokangastähti, sillä Ellan & Aleksin lisäksi hän on tähtenä Elias Koskimiehen ohjaamassa Likaisessa pommissa, jonka teatterikierros starttaa 23. päivänä. Myös Likaisen pommin voinee laskea kuuluvaksi nuorisolle suunnattuihin elokuviin.

18. marraskuuta luvassa on vielä yksi kotimainen animaatio ja kaikista tähänastisista suurin, Maaginen kristalli. Antti Haikalan ohjaama 3D-animaatioelokuva tulee Niko – Lentäjän pojan menestykseen siivittäneeltä animaatiostudiolta, mutta itse tuottajayhtiönä on eri firma. Suomalais-saksalainen yhteistuotanto on osa suurempaa Red Caps -brändiä, joten yli viiden miljoonan euron tuotantobudjetti on ymmärrettävä.

Live actionia lapsille ja lapsenmielisille: Iris ja Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri

1990-luvulla katastrofaalisen huonosti menestyneen Goodbye Gibraltar -filmin ohjanneen Ulrika Bengtsin paluu teatterielokuvien pariin on vienyt toistakymmentä vuotta, mutta paluu tapahtuu sitäkin suuremmissa merkeissä. Hänen ohjaamansa Iris on Ahvenanmaalla kuvattu lastenelokuva, jonka puhuttuna kielenä on tietysti ruotsi. Yli kaksi miljoonaa euroa maksaneen elokuvan tuotantokustannuksien suuruus selittyy osittain sen tapahtumien sijoittumisella 1890-luvulle, joten lavastukseen ja puvustukseen on mennyt pitkä penni.

Iris lähti teattereihin 26. elokuuta 38 esityskopiolla, mutta tätä kirjoitettaessa katsojia on kertynyt vasta 7 800. Nähtäväksi jää, miten paljon elokuva herättää kiinnostusta Ruotsissa ja mahdollisesti muissa Pohjoismaissa.

Vuoden viimeisiin kotimaisiin ensi-iltoihin lukeutuva Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri onkin sitten jo tapaus erikseen. Kyseessä on Kummelit-porukan elokuva lapsille ja ehkä heitäkin enemmän lapsenmielisille, joita tässä maassa riittää porukan aikaisempien televisio- ja elokuvaprojektien katsojamääristä päätellen. Elokuva perustuu kaikki Kummelit-televisiosarjat ja elokuvat Kummeli Stories, Kummeli Kultakuume ja Kummeli Alivuokralainen ohjanneen Matti Grönbergin yhdessä viihdyttäjäporukan kanssa tekemään, YLE:llä esitettyyn televisiosarjaan.

Herra Heinämäki on myös pitkästä aikaa ensimmäinen suomalainen elokuva, jonka toteuttamiseen on tarvittu kaksi ohjaajaa, jotka eivät yleensä työskentele parina. Grönbergin lisäksi ohjaksissa on Pekka Karjalainen, äänityspuolen ja leikkaamisen asiantuntija, jonka elokuvaohjauksiin lukeutuvat Kummelin Jackpot ja Vähän kunnioitusta. Näin ollen Kummelit-osaaminen on elokuvassa huipussaan eikä 1,6 miljoonan euron tuotantokustannusten kattaminen pitäisi olla liian vaikeaa.

Tähän mennessä Kummelit-elokuvia on valmistunut neljä, joista jokainen on menestynyt erinomaisesti. Ensimmäinen, vuonna 1995 kinoihin keskellä suomalaisen elokuvan uutta, Markku Pölösen luotsamaa nousua tullut Kummeli Stories veti teattereihin 167 000 katsojaa ja Kummeli Kultakuume (1997) 181 000 katsojaa. Karjalaisen ohjaama Kummelin Jackpot (2006) oli peräti 230 000 katsojan juttu, kun taas Grönbergin ohjaama ja erittäin hyvin menestyneeseen teatterinäytelmään perustunut Kummeli Alivuokralainen (2008) houkutteli teattereihin 183 000 katsojaa.

Nuorten asialla: Elokuu, Roskisprinssi ja Missä kuljimme kerran

Koska elokuvissakävijöistä valtaosa on iältään teini-iän ja aikuisiän välimaastosta, ei ole mitenkään erikoista, että nuorille suunnattuja elokuvia valmistuu myös Suomessa tämän tästä. Muutamia, mutta sitäkin merkittävämpiä poikkeuksia lukuun ottamatta kotimaiset nuorisoelokuvat eivät kuitenkaan vastaa kysyntään; onko syy sitten liian vanhoissa tekijöissä?

Liian vanha ei ollut ainakaan Oskari Sipola, alle kolmikymppinen ohjaaja-käsikirjoittaja, jonka debyyttifilmi Elokuu tuli teattereihin keväällä. Elokuva –  jonka ainoaksi merkittävän roolin saaneeksi niminäyttelijäksi oli kiinnitetty Pihla Viitala – pyöri alle 40 000 katsojalle, mutta onneksi elokuvan tuotantokustannuksetkin olivat vain 830 000 euron luokkaa, josta elokuvasäätiön tukea oli 200 000 euroa.

Toinen tähän mennessä jo ensi-iltansa saanut nuorisoelokuva oli Raimo O Niemen (sic) ohjaama Roskisprinssi, jonka olisi pitänyt vedota suureen yleisöön, koska se kertoo myös syrjäytymisestä, mutta toisaalta syrjäytyneet nuoret saattavat olla vaikeasti tavoitettavissa (!). Ohjaajana olevan Niemen aikaisemmista ohjaustöistä mainittakoon Poika ja ilves (1998) ja Suden arvoitus (2006), joista edellinen oli valtava yleisömenestys ja jälkimmäinenkin yli 100 000 katsojallaan tyydyttävästi tuohta käärinyt. Kaikesta huolimatta Roskisprinssi jäi kauas odotetusta menestyksestä, kun katsojia kertyi vain alle 30 000. Ehkä kesäaikaan sijoittunut ensi-ilta tuli sittenkin vääränä ajankohtana.

Kolmas nuorille katsojille tarjottava elokuva on Peter Lindholmin ohjaama Kjell Westö -filmatisointi Missä kuljimme kerran, joka on Helsinkiin sijoittuva rakkaustarina epookin muodossa. Filmiä näkemättä ja sen paremmin sen käsikirjoitusta tuntematta voisi sanoa sen olevan epookkisuudessaan ja nuoren rakkauden kuvauksessaan 2010-luvun vastine Katariinalle ja Munkkiniemen kreiville, julisteensa ja tuotantoarvojensa perusteella taas Suomen Tuulen viemää. Mitä se lopulta on, se selviää 28. lokakuuta, kun filmi saa ensi-iltansa.

Lähivuosina luvassa lisää räppäämistä ja animaatioita

Rantasilan ohjaama kolmas Risto Räppääjä -filmi tulee teattereihin alkuvuodesta 2012. Samana vuonna nähdään myös Niko – Lentäjän pojan jatko-osa ja useampi nuorisoelokuva. Vuonna 2013 on luvassa Kuningas Nalin tarina -niminen suuranimaatio, jonka budjetti on peräti 8,7 miljoonaa euroa.