Juttua päivitetty viimeksi 27.11.2025

Kolme pisintä suomalaista elokuvaa: Pohjantähti (1973), Tuntematon sotilas (1985) ja Talvisota (1989).

Suomessa on runsaan sadan vuoden aikana tuotettu noin 1250–1300 pitkää näytelmäelokuvaa, joista vähintään 120-minuuttisten elokuvien osuus on erittäin pieni: vain 59, eli noin neljä prosenttia koko tuotannosta. Näiden elokuvien joukkoon kuitenkin lukeutuu huomattava osa kaikkien aikojen menestyneimmistä ja rakastetuimmista suomalaisista elokuvista.

Kaikkien aikojen pisin kotimainen näytelmäelokuva on Edvin Laineen ohjaamien Täällä Pohjantähden alla- ja Akseli ja Elina -elokuvien yhdistelmäversio Pohjantähti (1973). 202-minuuttinen mammuttiteos tehtiin kansainvälistä levitystä varten, mutta ulkomaanmarkkinat jäivät tavoittamatta ja Pohjantähti pyöri vain Suomen valkokankailla.

Useampiakin teoksia listalle ovat saaneet Edvin Laine (7), Timo Koivusalo (4),  Mikko Niskanen (3), Rauni Mollberg (3), Aleksi Mäkelä (3), Aku Louhimies (3) ja Antti J. Jokinen (3).

Listalla ei ole sellaisia elokuvia, joiden sensuuritiedoissa on ilmoitettu väärä pituus. Esimerkiksi Pedon merkin (1981) todellinen pituus on 119 minuuttia. Amatööri- ja omakustanne-elokuvia ei ole otettu lainkaan mukaan.

Meidän poikamme ilmassa- ja Kuin uni ja varjo -elokuvia on lyhennetty ensi-illan jälkeen, eikä niistä ole säilynyt alkuperäisessä mitassaan olevaa kopiota saati negatiivia.

Pisimmät elokuvat vuosikymmenittäin

Pisimmät suomalaiset elokuvat (vähintään 120 min)

1.		Pohjantähti (1973) Ohjaus: Edvin Laine | väri | 1,66:1 3 tuntia 22 minuuttia (202 min) ROMAANIFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
2.		Tuntematon sotilas (1985) Ohjaus: Rauni Mollberg | väri | 1,66:1 3 tuntia 17 minuuttia (197 min) ROMAANIFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
3.		Talvisota (1989) Ohjaus: Pekka Parikka | väri | 1,66:1 3 tuntia 17 minuuttia (197 min) ROMAANIFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA  POHJALAISELOKUVA
4.		Täällä Pohjantähden alla (2009) Ohjaus: Timo Koivusalo | väri | 2,39:1 3 tuntia 13 minuuttia (193 min) ROMAANIFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
5.		Täällä Pohjantähden alla (1968) Ohjaus: Edvin Laine | väri | 1,66:1 3 tuntia 2 minuuttia (182 min) ROMAANIFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
6.		Tuntematon sotilas (2017) Ohjaus: Aku Louhimies | väri | 2,39:1 3 tuntia (180 min) ROMAANIFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
7.		Tuntematon sotilas (1955) Ohjaus: Edvin Laine | mustavalkoinen | 1,37:1 2 tuntia 57 minuuttia (177 min) ROMAANIFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
8.		Nuoruuteni savotat (1988) Ohjaus: Mikko Niskanen | väri | 1,85:1 2 tuntia 44 minuuttia (164 min) ROMAANIFILMATISOINTI  EPOOKKIELOKUVA
9.		Myrskyluodon Maija (2024) Ohjaus: Tiina Lymi | väri | 2,39:1 2 tuntia 44 minuuttia (163 min) ROMAANIFILMATISOINTI  EPOOKKIELOKUVA  RUOTSINKIELINEN
10.		Tulipää (1980) Ohjaus: Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto | väri | 1,66:1 2 tuntia 35 minuuttia (155 min) ROMAANIFILMATISOINTI  ELÄMÄKERTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
11.		Kahdeksan surmanluotia (1972) Ohjaus: Mikko Niskanen | mustavalkoinen, 16 mm | 1,33:1 (tv-portilla) 2 tuntia 25 minuuttia (145 min) (teatterilevitysversio)
12.		Kalevala: Kullervon tarina (2026) Ohjaus: Antti J. Jokinen | väri | 2,39:1 2 tuntia 23 minuuttia (143 min) RUNOELMAFILMATISOINTI  EPOOKKIELOKUVA
13.		Sven Tuuva (1958) Ohjaus: Edvin Laine | mustavalkoinen | 1,37:1 2 tuntia 20 minuuttia (140 min) RUNOFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
14.		Elämän vonkamies (1986) Ohjaus: Mikko Niskanen | väri | 1,66:1  2 tuntia 20 minuuttia (140 min) ROMAANIFILMATISOINTI  EPOOKKIELOKUVA
15.		Täällä Pohjantähden alla II (2010) Ohjaus: Timo Koivusalo | väri | 2,39:1 2 tuntia 18 minuuttia (138 min) ROMAANIFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
16.		Akseli ja Elina (1970) Ohjaus: Edvin Laine | väri | 1,66:1 2 tuntia 17 minuuttia (137 min) ROMAANIFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
17.		Mosku – lajinsa viimeinen (2003) Ohjaus: Tapio Suominen | väri | 2,39:1 2 tuntia 16 minuuttia (136 min) ELÄMÄKERTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
18.		Matti (2006) Ohjaus: Aleksi Mäkelä | väri | 2,39:1 2 tuntia 15 minuuttia (135 min) ELÄMÄKERTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
19.		Rööperi (2009) Ohjaus: Aleksi Mäkelä | väri | 2,39:1 2 tuntia 13 minuuttia (133 min) ELÄMÄKERTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
20.		Tukkijoella (1937) Ohjaus: Kalle Kaarna | mustavalkoinen | 1,37:1 2 tuntia 12 minuuttia (132 min) NÄYTELMÄFILMATISOINTI
21.		Aika hyvä ihmiseksi (1977) Ohjaus: Rauni Mollberg | väri | 1,66:1 2 tuntia 12 minuuttia (132 min) ROMAANIFILMATISOINTI  EPOOKKIELOKUVA
22.		Ystävät, toverit (1990) Ohjaus: Rauni Mollberg | väri | 1,66:1 2 tuntia 12 minuuttia (132 min) SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
23.		Rock'n Roll Never Dies (2006) Ohjaus: Juha Koiranen | väri | 2,39:1 2 tuntia 11 minuuttia (131 min) ESIKOISOHJAUS
24.		Paha maa (2005) Ohjaus: Aku Louhimies | väri | 1,85:1 2 tuntia 10 minuuttia (130 min) NOVELLIFILMATISOINTI  ULKOMAINEN AIHE
25.		Jäniksen vuosi (1977) Ohjaus: Risto Jarva | väri | 1,66:1 2 tuntia 9 minuuttia (129 min) ROMAANIFILMATISOINTI
26.		Härmä (2012) Ohjaus: JP Siili | väri | 2,35:1 2 tuntia 8 minuuttia (128 min) POHJALAISELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
27.		Raid (2003) Ohjaus: Tapio Piirainen | väri | 1,85:1 2 tuntia 8 minuuttia (128 min) ROMAANIFILMATISOINTI
28.		Colorado Avenue (2007) Ohjaus: Claes Olsson | väri | 2,35:1 2 tuntia 8 minuuttia (128 min) ROMAANIFILMATISOINTI  EPOOKKIELOKUVA
29.		VMV 6 (1936) Ohjaus: Risto Orko | mustavalkoinen | 1,37:1 2 tuntia 8 minuuttia (128 min)
30.		Pohjanmaa (1988) Ohjaus: Pekka Parikka | väri | 1,66:1 2 tuntia 8 minuuttia (128 min) ROMAANIFILMATISOINTI  POHJALAISELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA  ESIKOISOHJAUS
31.		Viimeinen savotta (1977) Ohjaus: Edvin Laine | väri | 1,66:1 2 tuntia 7 minuuttia (127 min) ROMAANIFILMATISOINTI  EPOOKKIELOKUVA
32.		Etulinjan edessä (2004) Ohjaus: Åke Lindman | väri | 1,85:1 2 tuntia 7 minuuttia (127 min) TIETOKIRJAFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  RUOTSINKIELINEN
33.		Jon (1983) Ohjaus: Jaakko Pyhälä | väri | 2,35:1 (Technovision) 2 tuntia 7 minuuttia (127 min) ESIKOISOHJAUS
34.		Akaton mies (1983) Ohjaus: Edvin Laine | väri | 1,66:1 2 tuntia 7 minuuttia (127 min)
35.		Pahat pojat (2003) Ohjaus: Aleksi Mäkelä | väri | 2,39:1 2 tuntia 6 minuuttia (126 min) ELÄMÄKERTAELOKUVA
36.		Missä kuljimme kerran (2011) Ohjaus: Peter Lindholm | väri | 2,35:1 2 tuntia 6 minuuttia (126 min) ROMAANIFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA  RUOTSINKIELINEN
37.		Puhdistus (2012) Ohjaus: Antti J. Jokinen | väri | 2,35:1 2 tuntia 5 minuuttia (125 min) ROMAANIFILMATISOINTI  EPOOKKIELOKUVA
38.		Olavi Virta (2018) Ohjaus: Timo Koivusalo | väri | 2,39:1 2 tuntia 5 minuuttia (125 min) ELÄMÄKERTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
39.		Onnellinen ministeri (1941) Ohjaus: Toivo Särkkä | mustavalkoinen | 1,37:1 2 tuntia 4 minuuttia (124 min) NÄYTELMÄFILMATISOINTI  ULKOMAINEN AIHE
40.		Kuin uni ja varjo (1937) Ohjaus: Toivo Särkkä ja Yrjö Norta | mustavalkoinen | 1,37:1 2 tuntia 4 minuuttia (124 min) ROMAANIFILMATISOINTI
41.		Elinan surma (1938) Ohjaus: Kalle Kaarna | mustavalkoinen | 1,37:1 2 tuntia 4 minuuttia (124 min) NÄYTELMÄFILMATISOINTI  RUNOFILMATISOINTI  EPOOKKIELOKUVA
42.		Viulisti (2018) Ohjaus: Paavo Westerberg | väri | 2,39:1 2 tuntia 4 minuuttia (124 min) ESIKOISOHJAUS
43.		Hetki lyö (2022) Ohjaus: JP Valkeapää | väri | 2,35:1 2 tuntia 4 minuuttia (124 min)
44.		Armon aika (1998) Ohjaus: Jaakko Pyhälä | mustavalkoinen | 2,35:1 (Hawk Scope) 2 tuntia 3 minuuttia (123 min) EPOOKKIELOKUVA
45.		Rukajärven tie (1999) Ohjaus: Olli Saarela | väri | 2,39:1 2 tuntia 3 minuuttia (123 min) ROMAANIFILMATISOINTI  SOTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA  POHJALAISELOKUVA
46.		Skavabölen pojat (2009) Ohjaus: Zaida Bergroth | väri | 2,35:1 2 tuntia 3 minuuttia (123 min) NÄYTELMÄFILMATISOINTI  EPOOKKIELOKUVA
47.		Jos rakastat (2010) Ohjaus: Neil Hardwick | väri | 2,35:1 2 tuntia 3 minuuttia (123 min) ESIKOISOHJAUS
48.		Vuosaari (2012) Ohjaus: Aku Louhimies | väri | 2,35:1 2 tuntia 3 minuuttia (123 min)
49.		Aurinkotuuli (1980) Ohjaus: Timo Linnasalo | väri | 1,66:1 2 tuntia 2 minuuttia (122 min) ROMAANIFILMATISOINTI
50.		Sisarukset (2023) Ohjaus: Saara Cantell | väri | 1,85:1 2 tuntia 2 minuuttia (122 min)
51.		Neljä pientä aikuista (2023) Ohjaus: Selma Vilhunen | väri | 2,39:1 2 tuntia 2 minuuttia (122 min)
52.		Meidän poikamme ilmassa – me maassa (1934) Ohjaus: Erkki Karu | mustavalkoinen | 1,37:1 2 tuntia 1 minuutti (121 min) SOTAVÄKIELOKUVA
53.		Da Capo (1985) Ohjaus: Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto | väri | 1,66:1 2 tuntia 1 minuutti (121 min) ELÄMÄKERTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
54.		Helene (2020) Ohjaus: Antti J. Jokinen | väri | 2,39:1 2 tuntia 1 minuutti (121 min) ROMAANIFILMATISOINTI  ELÄMÄKERTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
55.		Niskavuori (1984) Ohjaus: Matti Kassila | väri | 1,66:1 2 tuntia (120 min) NÄYTELMÄFILMATISOINTI  EPOOKKIELOKUVA
56.		Klaani (1984) Ohjaus: Mika Kaurismäki | väri | 1,85:1 2 tuntia (120 min) ROMAANIFILMATISOINTI
57.		Ameriikan raitti (1990) Ohjaus: Lauri Törhönen | väri | 1,66:1 2 tuntia (120 min) ROMAANIFILMATISOINTI  POHJALAISELOKUVA
58.		Sibelius (2003) Ohjaus: Timo Koivusalo | väri | 1,85:1 2 tuntia (120 min) ELÄMÄKERTAELOKUVA  EPOOKKIELOKUVA
59.		Rikinkeltainen taivas (2021) Ohjaus: Claes Olsson | väri | 2,35:1 2 tuntia (120 min) ROMAANIFILMATISOINTI  EPOOKKIELOKUVA  RUOTSINKIELINEN

1950-luvun puolivälissä Suomessa oli parhaimmillaan kolmisenkymmentä miljoonaa elokuvissakäyntiä vuodessa, eli yli kolme kertaa enemmän kuin nykypäivänä. Siinä määrin merkittävä elokuvamaa Suomi oli ennen television tuloa, että ulkomaalaiset suurtuottajatkin suunnittelivat aikoinaan tekevänsä suomenkielisiä elokuvia suomalaisille markkinoille. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.

Itse filmien lisäksi tuulahduksia Hollywoodista Suomeen toivat ne harvat amerikkalaiset filmitähdet, jotka Suomessa vierailivat. Kaikki muistanevat ainakin kuulleensa Gregory Peckin Suomen-visiitistä, joka on näistä tapauksista tunnetuin. Tässä muutamia filminpätkiä ja välähdyksiä Hollywood-tähtien Suomen-vierailuista, joiden syynä useimmiten ei ollut elokuvien markkinointi Suomessa. Filmaamatta jääneitä vierailuita ei tässä mainita, mutta sellaisia tapauksia on mm. Planet Hollywood -ravintolan avajaiset, joihin Renny Harlin sai houkuteltua Bruce Willisin ja Demi Mooren.

Gregory Peck

Helsingissä syntyneen Greta Kukkosen kanssa vuonna 1942 avioitunut Gregory Peck saapui Suomeen tammikuussa 1953 herättäen valtavaa kiinnostusta eritoten nuorissa naisissa, joiden mielestä 190-senttinen Hollywood-tähti oli tavattoman komea mies. William Wylerin Loma Roomassa (1954) ja Robert Mulliganin Kuin surmaisi satakielen (1962) eivät vielä olleet valmistuneet, mutta Peck oli jo suuri tähti, joka oli huomioitu neljällä Oscar-ehdokkuudellakin.

Kuten Ruotsiinkin, Peck saapui Suomeen markkinoimaan Kilimanjaron lumet -elokuvaansa (1952), joka sai Suomen-ensi-iltansa 16. tammikuuta, mutta myös tapaamaan vaimonsa sukulaisia. Vaimo itse ei ollut mukana, vaan oli vieraillut Suomessa jo edellisvuonna olympialaisten merkeissä. Jo lentokentällä Peckiä oli vastassa – filmimiesten ja ihailijaparven lisäksi – hänen suomalainen kummityttönsä. Seutulan lentokentältä lähdettyään Peck ei ehtinyt kauaa viettää Hotelli Vaakunassa, kun hänen oli jo matkattava Bio Metropoliin Kilimanjaron lumien esitykseen. Siellä hän sai vastailla Carl-Erik Creutzin kysymyksiin yleisön edessä sekä vastaanottaa kukkakimpun Ansa Ikoselta. Näytöksen jälkeen Peck matkasi takaisin Hotelli Vaakunaan, jonka ravintolassa pidettiin illallistilaisuus hänen kunniakseen. Ilmeisesti vierailun edetessä Peck muutti Hotelli Kämpiin.

Muutaman päivän kestäneen visiitin aikana Peck vieraili mm. Yhdysvaltain tiedotuskirjastossa, Kaivopuistossa Yhdysvaltain suurlähetystön pihamaalla, Tuomikirkon portailla, Olympiastadionilla, Lastenlinnassa, Sokoksen tavaratalossa  – ja veti aina mukanaan suurta ihmislaumaa. Hotelli Kämpissä Peck antoi haastatteluja suomalaisille elokuvajournalisteille, jotka tuohon aikaan olivat pääasiassa naisia. Jo 1960-luvulla puretussa Kestikartanossa Peckin vaimon suku järjesti juhlat, joiden kunniavieraaksi Peck saapui. Myöhemmin Peck tapasi jälleen Ansa Ikosen ja tanssahteli tämän kanssa ravintola Adlonin parketilla.

Danny Kaye

Elokuvahistorian lahjakkaimpiin koomikoihin lukeutuva Danny Kaye on sittemmin unohtunut suurelta yleisöltä, vaikkakin hänen tähdittämänsä Hurjimus (1947) olikin Ben Stillerin Walter Mittyn ihmeellisen elämän (2013) innoittaja. Kaye vieraili Suomessa useampaankin otteeseen, ensimmäistä kertaa lokakuussa 1955, jolloin hän saapui maahan Unicefin lähettiläänä. Miehen liikkeitä seurannut uutiskuvaaja Leo Hildén kertoi myöhemmin Kayen olleen erittäin epäystävällinen mies – "luonteenpiirre", joka hyvin usein liitetään nimenomaan koomikoihin.

Väitetyn kiukuttelun ohella Kaye ehti nauttia suomalaisia savukkeita, tutustua Lastenlinnaan, Eduskuntataloon ja Stockmannin tavarataloon, käväistä Yleisradion studiolla antamassa haastattelun sekä tietysti käydä saunassa, missä hän antoi "haastattelun" radiolle. Yhdysvaltain suurlähetystössä pidettiin cocktail-tilaisuus, mihin Kayen suomalaisista näyttelijäkollegoista osallistuivat ainakin Joel Rinne ja Ansa Ikonen. Adlonissa pidettiin lehdistötilaisuus ja myöhemmin illanistujaiset, jossa Kaye kokeili saamaansa Neljän tuulen hattua. Gloriassa taasen esitettiin lyhytfilmi Unicefin toiminnasta.

1970-luvulla Kaye kävi Suomessa ainakin kerran, vuonna 1971 osallistuessaan jouluaiheisen televisio-ohjelman nauhoituksiin. Siinä hän esitti joululauluja lasten ja Koivistolaisten kanssa.

Finlandia-katsaus nro 274

Finlandia-katsaus nro 275

William Holden

William Holden saapui Suomeen heinäkuussa 1954 yhdessä näyttelijävaimonsa Brenda Marshallin kanssa. Aikaisemmin samana vuonna Holden oli saanut ansaitun miesnäyttelijän Oscarin Billy Wilderin elokuvasta Vankileiri 17 (1953), ja vuoden 1955 alkupuolella suomalaisyleisökin pääsi ihailemaan häntä Wilderin Kauniissa Sabrinassa (1954).

Finlandia-katsauksen lyhyt reportaasi Holdenin vierailusta ei paljasta mitään matkan tarkoituksesta, mutta se lienee ollut jotakin työ- ja huvimatkan väliltä. Ainakin ruokaa nautittiin täkäläisten filmimiesten ja -naisten kanssa.

Marlon Brando

Viettelysten vaunu (1951), Alaston satama (1954), Kapina laivalla (1962) ja monet muut menestysfilmit olivat tehneet Marlon Brandosta tähden myös Suomessa, minne hän saapui vuonna 1967 Unicefin lähettiläänä osallistuakseen Helsingin kaupunginteatterissa pidettävään gaalaan. Televisioidun tapahtuman jälkeen Brando sai sairauskohtauksen ja lähetettiin sairaalaan, jossa häneltä otettiin sydänfilmi. Tämä toimenpide vaati rintakarvojen poistamista – ja näitä karvoja eräs sairaanhoitaja sitten säilytti kotonaan valokuva-albumin välissä.

Alfred Hitchcock

Suomessa kuvattujen ulkomaalaisten tuotantojen täkäläinen yhteyshenkilö Åke Lindman matkusti Hollywoodiin tapaamaan Alfred Hitchcockia, joka suunnitteli kuvaavansa The Short Night -nimisen tarinan Suomessa. Lindmanille Hitchcock kehui jo käyneensä Suomessa etsimässä kuvauspaikkoja ilman, että kukaan tiesi hänen visiitistään. Lindman kuitenkin tiesi asian todellisen laidan; Hitchcockin Suomen-vierailu ei ollut pysynyt salaisuutena, vaan Hitchcock oli itsekin jo lentokentällä antanut haastattelun Suomen televisiolle.

Vieraillessaan Suomessa 1968, Hitchcock kertoi olevansa kiinnostunut Suomesta kuvauspaikkana, mutta ei halunnut suomalaisia näyttelijöitä elokuvaansa – liekö hän ollut koskaan yhtään suomalaista näyttelijää nähnytkään. The Short Nightin toteutumatta jäämisen syyksi on kerrottu Hitchcockin huonontunut terveys, mutta hän kuitenkin teki vuoden 1968 jälkeen vielä kolme filmiä. Ronald Kirkbriden samannimiseen romaaniin perustunutta elokuvaa suunniteltiin pitkään, kunnes Universal-studio – jonka kanssa Hitchcockilla oli tuotantosopimus – lopetti projektin valmistelut. Hitchcock kuoli seuraavana vuonna.

Suomessa Lindmanin apua tarvittiin useissa produktioissa, jotka toivat Suomeen sellaisia tähtiä kuin Charles Bronson, Warren Beatty, Diane Keaton, Michael Caine, Karl Malden, Pierce Brosnan ja niin edelleen.

Jayne Mansfield

Köyhän miehen Marilyn Monroe, isotissisenä blondina filmiuraa luonut Jayne Mansfield käväisi Suomessa vuonna 1963. Mansfieldin matka poikkesi Kayen ja Brandon hyväntekeväisyysvisiiteistä, sillä Houkuttelevat huulet -elokuvan (1957) tähti oli palkattu esiintymään ensimmäisessä televisioitavassa Miss Skandinavia -kilpailussa. Mansfieldin mukana oli hänen kehonrakentaja-aviomiehensä Mickey Hargitay, jota The Jayne Mansfield Story -televisioelokuvassa (1980) näytteli Suomessakin kehonrakentaja-aikoinaan vieraillut Arnold Schwarzenegger.

Ryan O'Neal

Peyton Place -televisiosarja alkoi Suomen televisiossa sen verran myöhään, että kun Ryan O'Neal oli jo sarjan jättänyt ja siirtynyt muiden projektien pariin, tunnettin hänet Suomessa nimenomaan Peyton Placen Rodneyna. O'Neal palkattiin vuonna 1970 tekemään esiintymisiä erilaisissa juhannustapahtumissa, joihin häntä kiidätti helikopteri. Ehti kulua yli vuosi, ennen kuin Arthur Hillerin ohjaama Love Story (1970) saapui myös Suomen valkokankaille. Menestys oli suuri, mutta ei läheskään niin suuri kuin Pohjois-Amerikassa, missä 2,2 miljoonalla dollarilla tuotettu elokuva keräsi yli 100 miljoonan dollarin lipputulot.

Love Storyn lisäksi O'Nealin elokuvista yli 100 000 katsojaa Suomessa saivat Peter Bogdanovichin Ottaaks' päähän? (1972) ja Paperikuu(1973).

James Drury

Peyton Placen tapaan myös Virginialainen pyöri Suomen televisiossa 1970-luvun alussa. Pääosaa näytelleen James Druryn

Suomen valkokankailla Druryn näkyvin työ oli ollut sivurooli Robert D. Webbin lännenfilmissä Rakasta minua hellästi (1956), jonka menestyksen syy oli filmissä valkokangadebyyttinsä tehnyt Elvis Presley. 80-vuotias Drury ei ole esiintynyt kameroiden edessä sitten 2000-luvun alun.

Mikäli Bond-elokuvien Q eli Desmond Llewelyn lasketaan ns. filmitähdeksi, on hän Suomen tilastoidun elokuvahistorian suosituin ulkomaalainen näyttelijä, jonka elokuvat ovat saaneet yhteensä yli kuusi miljoonaa katsojaa. Llewelyn (1914–1999) ei kuitenkaan näytellyt pääroolia yhdessäkään elokuvassa, vaan hänen kasvonsa painautuivat elokuvayleisön mieliin useimmiten hyvin lyhyiksi jääneinä esiintymisinä Q:n roolissa.

Varsinaisista filmitähdistä, päärooleja ja merkittäviä sivurooleja tehneistä ulkomaisista näyttelijöistä Suomen suosituimpia on 92-vuotias Sir Christopher Lee, jonka elokuvat ovat viimeisen reilun 40 vuoden aikana saaneet yhteensä lähes viisi miljoonaa katsojaa. Valtaosan näistä katsojista ovat saaneet viime vuosikymmeninä tehdyt Hollywood-spektaakkelit, joissa Leellä on ollut sivu- tai melkeinpä vain cameo-rooli. Peter Jacksonin kaksi Taru sormusten herrasta -elokuvaa ja yksi Hobitti-filmi, George Lucasin ohjaamat kolme viimeisintä Star Warsia sekä Tim Burtonin fantasiaelokuvat ovat saaneet yhteensä miljoonia katsojia, eikä legendaarisen Leen osuus filmeissä ole jäänyt huomaamatta.

Vaapaehtoisena Suomen puolesta talvisotaan taistelemaan tullut, mutta vain vartijatehtäviin päästetty ja parin viikon päästä takaisin kotiin lähetetty Lee on näytellyt lähes 300 elokuva- ja televisiotuotannossa. Suomessa Night Visions -festivaalilla vuonna 2002 vieraillut Lee on näytellyt vain yhden suomalaisen ohjauksessa, Antti Jokisen esikoiselokuvassa The Resident (2011). Ensimmäisen elokuvaesiintymisensä hän teki Terence Fisherin elokuvassa A Song for Tomorrow (1948) ja viimeisimmäksi hänet on nähty Bille Augustin Yöjuna Lissaboniin -filmissä, joka tuli juuri DVD-levitykseen Suomessa. Myöhemmin Fisheristä tuli Leen vakio-ohjaaja.

196-senttinen Lee löi itsensä läpi Hammerin kauhuelokuvien tähtenä 1950-luvun puolivälissä, näyteltyään sitä ennen pieniä rooleja Laurence Olivierin Hamletin ja John Hustonin Punaisen myllyn kaltaisissa elokuvissa. 65-vuotisen elokuvauransa aikana Lee on näytellyt "kaikkia" kauhuelokuvan historian merkkihahmoja: Frankensteinin hirviö, Dracula, Fu Manchu, Sherlock Holmes, Muumio, jne. Kauhu- ja fantasiaelokuvien ohella Lee on näytellyt kaikissa elokuvan lajityypeissä, aikuisviihdettä lukuun ottamatta. Yksi hänen ikimuistoisimmista roolisuorituksistaan on pääroiston rooli Bond-filmissä 007 ja kultainen ase (1974). Laatufilmien välissä Lee on eksynyt myös sellaisiin elokuviin kuin Gremlins 2, Howling II ja Poliisiopisto 7.

Jo mainittujen lisäksi Leen ohjaajiin lukeutuvat mm. Billy Wilder, Martin Scorsese, Steven Spielberg, Raoul Walsh, Robert Siodmak, Robert Rossen, Michael Powell & Emeric Pressburger, Nicholas Ray, Jess Franco, Jerry Lewis, Richard Lester, J. Lee Thompson, Joe Dante ja John Landis.

Christopher Leen elokuvien katsojaluvut

Kreditoimattomat roolit kursivoituna. Tarkat katsojatilastot vuodesta 1972 lähtien.

Poimintoja tulevista ulkomaisten elokuvien TV-esityksistä.

Tiedot päivitetty viimeksi 1.7. Muutokset mahdollisia.