Hollywood-tähtien Suomen-vierailut

gregorypeck

1950-luvun puolivälissä Suomessa oli parhaimmillaan kolmisenkymmentä miljoonaa elokuvissakäyntiä vuodessa, eli yli kolme kertaa enemmän kuin nykypäivänä. Siinä määrin merkittävä elokuvamaa Suomi oli ennen television tuloa, että ulkomaalaiset suurtuottajatkin suunnittelivat aikoinaan tekevänsä suomenkielisiä elokuvia suomalaisille markkinoille. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.

Itse filmien lisäksi tuulahduksia Hollywoodista Suomeen toivat ne harvat amerikkalaiset filmitähdet, jotka Suomessa vierailivat. Kaikki muistanevat ainakin kuulleensa Gregory Peckin Suomen-visiitistä, joka on näistä tapauksista tunnetuin. Tässä muutamia filminpätkiä ja välähdyksiä Hollywood-tähtien Suomen-vierailuista, joiden syynä useimmiten ei ollut elokuvien markkinointi Suomessa. Filmaamatta jääneitä vierailuita ei tässä mainita, mutta sellaisia tapauksia on mm. Planet Hollywood -ravintolan avajaiset, joihin Renny Harlin sai houkuteltua Bruce Willisin ja Demi Mooren.

 

Gregory Peck

Helsingissä syntyneen Greta Kukkosen kanssa vuonna 1942 avioitunut Gregory Peck saapui Suomeen tammikuussa 1953 herättäen valtavaa kiinnostusta eritoten nuorissa naisissa, joiden mielestä 190-senttinen Hollywood-tähti oli tavattoman komea mies. William Wylerin Loma Roomassa (1954) ja Robert Mulliganin Kuin surmaisi satakielen (1962) eivät vielä olleet valmistuneet, mutta Peck oli jo suuri tähti, joka oli huomioitu neljällä Oscar-ehdokkuudellakin.

Kuten Ruotsiinkin, Peck saapui Suomeen markkinoimaan Kilimanjaron lumet -elokuvaansa (1952), joka sai Suomen-ensi-iltansa 16. tammikuuta, mutta myös tapaamaan vaimonsa sukulaisia. Vaimo itse ei ollut mukana, vaan oli vieraillut Suomessa jo edellisvuonna olympialaisten merkeissä. Jo lentokentällä Peckiä oli vastassa – filmimiesten ja ihailijaparven lisäksi – hänen suomalainen kummityttönsä. Seutulan lentokentältä lähdettyään Peck ei ehtinyt kauaa viettää Hotelli Vaakunassa, kun hänen oli jo matkattava Bio Metropoliin Kilimanjaron lumien esitykseen. Siellä hän sai vastailla Carl-Erik Creutzin kysymyksiin yleisön edessä sekä vastaanottaa kukkakimpun Ansa Ikoselta. Näytöksen jälkeen Peck matkasi takaisin Hotelli Vaakunaan, jonka ravintolassa pidettiin illallistilaisuus hänen kunniakseen. Ilmeisesti vierailun edetessä Peck muutti Hotelli Kämpiin.

Muutaman päivän kestäneen visiitin aikana Peck vieraili mm. Yhdysvaltain tiedotuskirjastossa, Kaivopuistossa Yhdysvaltain suurlähetystön pihamaalla, Tuomikirkon portailla, Olympiastadionilla, Lastenlinnassa, Sokoksen tavaratalossa  – ja veti aina mukanaan suurta ihmislaumaa. Hotelli Kämpissä Peck antoi haastatteluja suomalaisille elokuvajournalisteille, jotka tuohon aikaan olivat pääasiassa naisia. Jo 1960-luvulla puretussa Kestikartanossa Peckin vaimon suku järjesti juhlat, joiden kunniavieraaksi Peck saapui. Myöhemmin Peck tapasi jälleen Ansa Ikosen ja tanssahteli tämän kanssa ravintola Adlonin parketilla.


 

Danny Kaye

Elokuvahistorian lahjakkaimpiin koomikoihin lukeutuva Danny Kaye on sittemmin unohtunut suurelta yleisöltä, vaikkakin hänen tähdittämänsä Hurjimus (1947) olikin Ben Stillerin Walter Mittyn ihmeellisen elämän (2013) innoittaja. Kaye vieraili Suomessa useampaankin otteeseen, ensimmäistä kertaa lokakuussa 1955, jolloin hän saapui maahan Unicefin lähettiläänä. Miehen liikkeitä seurannut uutiskuvaaja Leo Hildén kertoi myöhemmin Kayen olleen erittäin epäystävällinen mies – "luonteenpiirre", joka hyvin usein liitetään nimenomaan koomikoihin.

Väitetyn kiukuttelun ohella Kaye ehti nauttia suomalaisia savukkeita, tutustua Lastenlinnaan, Eduskuntataloon ja Stockmannin tavarataloon, käväistä Yleisradion studiolla antamassa haastattelun sekä tietysti käydä saunassa, missä hän antoi "haastattelun" radiolle. Yhdysvaltain suurlähetystössä pidettiin cocktail-tilaisuus, mihin Kayen suomalaisista näyttelijäkollegoista osallistuivat ainakin Joel Rinne ja Ansa Ikonen. Adlonissa pidettiin lehdistötilaisuus ja myöhemmin illanistujaiset, jossa Kaye kokeili saamaansa Neljän tuulen hattua. Gloriassa taasen esitettiin lyhytfilmi Unicefin toiminnasta.

1970-luvulla Kaye kävi Suomessa ainakin kerran, vuonna 1971 osallistuessaan jouluaiheisen televisio-ohjelman nauhoituksiin. Siinä hän esitti joululauluja lasten ja Koivistolaisten kanssa.

Finlandia-katsaus nro 274

Finlandia-katsaus nro 275


 

William Holden

William Holden saapui Suomeen heinäkuussa 1954 yhdessä näyttelijävaimonsa Brenda Marshallin kanssa. Aikaisemmin samana vuonna Holden oli saanut ansaitun miesnäyttelijän Oscarin Billy Wilderin elokuvasta Vankileiri 17 (1953), ja vuoden 1955 alkupuolella suomalaisyleisökin pääsi ihailemaan häntä Wilderin Kauniissa Sabrinassa (1954).

Finlandia-katsauksen lyhyt reportaasi Holdenin vierailusta ei paljasta mitään matkan tarkoituksesta, mutta se lienee ollut jotakin työ- ja huvimatkan väliltä. Ainakin ruokaa nautittiin täkäläisten filmimiesten ja -naisten kanssa.

 


Marlon Brando

Viettelysten vaunu (1951), Alaston satama (1954), Kapina laivalla (1962) ja monet muut menestysfilmit olivat tehneet Marlon Brandosta tähden myös Suomessa, minne hän saapui vuonna 1967 Unicefin lähettiläänä osallistuakseen Helsingin kaupunginteatterissa pidettävään gaalaan. Televisioidun tapahtuman jälkeen Brando sai sairauskohtauksen ja lähetettiin sairaalaan, jossa häneltä otettiin sydänfilmi. Tämä toimenpide vaati rintakarvojen poistamista – ja näitä karvoja eräs sairaanhoitaja sitten säilytti kotonaan valokuva-albumin välissä.


Elävään arkistoon


Alfred Hitchcock

Suomessa kuvattujen ulkomaalaisten tuotantojen täkäläinen yhteyshenkilö Åke Lindman matkusti Hollywoodiin tapaamaan Alfred Hitchcockia, joka suunnitteli kuvaavansa The Short Night -nimisen tarinan Suomessa. Lindmanille Hitchcock kehui jo käyneensä Suomessa etsimässä kuvauspaikkoja ilman, että kukaan tiesi hänen visiitistään. Lindman kuitenkin tiesi asian todellisen laidan; Hitchcockin Suomen-vierailu ei ollut pysynyt salaisuutena, vaan Hitchcock oli itsekin jo lentokentällä antanut haastattelun Suomen televisiolle.

Vieraillessaan Suomessa 1968, Hitchcock kertoi olevansa kiinnostunut Suomesta kuvauspaikkana, mutta ei halunnut suomalaisia näyttelijöitä elokuvaansa – liekö hän ollut koskaan yhtään suomalaista näyttelijää nähnytkään. The Short Nightin toteutumatta jäämisen syyksi on kerrottu Hitchcockin huonontunut terveys, mutta hän kuitenkin teki vuoden 1968 jälkeen vielä kolme filmiä. Ronald Kirkbriden samannimiseen romaaniin perustunutta elokuvaa suunniteltiin pitkään, kunnes Universal-studio – jonka kanssa Hitchcockilla oli tuotantosopimus – lopetti projektin valmistelut. Hitchcock kuoli seuraavana vuonna.

Suomessa Lindmanin apua tarvittiin useissa produktioissa, jotka toivat Suomeen sellaisia tähtiä kuin Charles Bronson, Warren Beatty, Diane Keaton, Michael Caine, Karl Malden, Pierce Brosnan ja niin edelleen.


 

Jayne Mansfield

Köyhän miehen Marilyn Monroe, isotissisenä blondina filmiuraa luonut Jayne Mansfield käväisi Suomessa vuonna 1963. Mansfieldin matka poikkesi Kayen ja Brandon hyväntekeväisyysvisiiteistä, sillä Houkuttelevat huulet -elokuvan (1957) tähti oli palkattu esiintymään ensimmäisessä televisioitavassa Miss Skandinavia -kilpailussa. Mansfieldin mukana oli hänen kehonrakentaja-aviomiehensä Mickey Hargitay, jota The Jayne Mansfield Story -televisioelokuvassa (1980) näytteli Suomessakin kehonrakentaja-aikoinaan vieraillut Arnold Schwarzenegger.



Ryan O'Neal

Peyton Place -televisiosarja alkoi Suomen televisiossa sen verran myöhään, että kun Ryan O'Neal oli jo sarjan jättänyt ja siirtynyt muiden projektien pariin, tunnettin hänet Suomessa nimenomaan Peyton Placen Rodneyna. O'Neal palkattiin vuonna 1970 tekemään esiintymisiä erilaisissa juhannustapahtumissa, joihin häntä kiidätti helikopteri. Ehti kulua yli vuosi, ennen kuin Arthur Hillerin ohjaama Love Story (1970) saapui myös Suomen valkokankaille. Menestys oli suuri, mutta ei läheskään niin suuri kuin Pohjois-Amerikassa, missä 2,2 miljoonalla dollarilla tuotettu elokuva keräsi yli 100 miljoonan dollarin lipputulot.

Love Storyn lisäksi O'Nealin elokuvista yli 100 000 katsojaa Suomessa saivat Peter Bogdanovichin Ottaaks' päähän? (1972) ja Paperikuu(1973).



James Drury

Peyton Placen tapaan myös Virginialainen pyöri Suomen televisiossa 1970-luvun alussa. Pääosaa näytelleen James Druryn

Suomen valkokankailla Druryn näkyvin työ oli ollut sivurooli Robert D. Webbin lännenfilmissä Rakasta minua hellästi (1956), jonka menestyksen syy oli filmissä valkokangadebyyttinsä tehnyt Elvis Presley. 80-vuotias Drury ei ole esiintynyt kameroiden edessä sitten 2000-luvun alun.

 

Hollywoodin elävät legendat, osa III: Sir Christopher Lee

christopherlee

Mikäli Bond-elokuvien Q eli Desmond Llewelyn lasketaan ns. filmitähdeksi, on hän Suomen tilastoidun elokuvahistorian suosituin ulkomaalainen näyttelijä, jonka elokuvat ovat saaneet yhteensä yli kuusi miljoonaa katsojaa. Llewelyn (1914–1999) ei kuitenkaan näytellyt pääroolia yhdessäkään elokuvassa, vaan hänen kasvonsa painautuivat elokuvayleisön mieliin useimmiten hyvin lyhyiksi jääneinä esiintymisinä Q:n roolissa.

Varsinaisista filmitähdistä, päärooleja ja merkittäviä sivurooleja tehneistä ulkomaisista näyttelijöistä Suomen suosituimpia on 92-vuotias Sir Christopher Lee, jonka elokuvat ovat viimeisen reilun 40 vuoden aikana saaneet yhteensä lähes viisi miljoonaa katsojaa. Valtaosan näistä katsojista ovat saaneet viime vuosikymmeninä tehdyt Hollywood-spektaakkelit, joissa Leellä on ollut sivu- tai melkeinpä vain cameo-rooli. Peter Jacksonin kaksi Taru sormusten herrasta -elokuvaa ja yksi Hobitti-filmi, George Lucasin ohjaamat kolme viimeisintä Star Warsia sekä Tim Burtonin fantasiaelokuvat ovat saaneet yhteensä miljoonia katsojia, eikä legendaarisen Leen osuus filmeissä ole jäänyt huomaamatta.

Vaapaehtoisena Suomen puolesta talvisotaan taistelemaan tullut, mutta vain vartijatehtäviin päästetty ja parin viikon päästä takaisin kotiin lähetetty Lee on näytellyt lähes 300 elokuva- ja televisiotuotannossa. Suomessa Night Visions -festivaalilla vuonna 2002 vieraillut Lee on näytellyt vain yhden suomalaisen ohjauksessa, Antti Jokisen esikoiselokuvassa The Resident (2011). Ensimmäisen elokuvaesiintymisensä hän teki Terence Fisherin elokuvassa A Song for Tomorrow (1948) ja viimeisimmäksi hänet on nähty Bille Augustin Yöjuna Lissaboniin -filmissä, joka tuli juuri DVD-levitykseen Suomessa. Myöhemmin Fisheristä tuli Leen vakio-ohjaaja.

196-senttinen Lee löi itsensä läpi Hammerin kauhuelokuvien tähtenä 1950-luvun puolivälissä, näyteltyään sitä ennen pieniä rooleja Laurence Olivierin Hamletin ja John Hustonin Punaisen myllyn kaltaisissa elokuvissa. 65-vuotisen elokuvauransa aikana Lee on näytellyt "kaikkia" kauhuelokuvan historian merkkihahmoja: Frankensteinin hirviö, Dracula, Fu Manchu, Sherlock Holmes, Muumio, jne. Kauhu- ja fantasiaelokuvien ohella Lee on näytellyt kaikissa elokuvan lajityypeissä, aikuisviihdettä lukuun ottamatta. Yksi hänen ikimuistoisimmista roolisuorituksistaan on pääroiston rooli Bond-filmissä 007 ja kultainen ase (1974). Laatufilmien välissä Lee on eksynyt myös sellaisiin elokuviin kuin Gremlins 2, Howling II ja Poliisiopisto 7.

Jo mainittujen lisäksi Leen ohjaajiin lukeutuvat mm. Billy Wilder, Martin Scorsese, Steven Spielberg, Raoul Walsh, Robert Siodmak, Robert Rossen, Michael Powell & Emeric Pressburger, Nicholas Ray, Jess Franco, Jerry Lewis, Richard Lester, J. Lee Thompson, Joe Dante ja John Landis.


Christopher Leen elokuvien katsojaluvut

Kreditoimattomat roolit kursivoituna. Tarkat katsojatilastot vuodesta 1972 lähtien.

ELOKUVA VUOSI ENSI-ILTA OHJAUS KATSOJIA
Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit 2001 19.12.01 Peter Jackson 720 887
Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia 2002 18.12.02 Peter Jackson 655 805
Hobitti – Odottamaton matka 2012 12.12.12 Peter Jackson 444 908
Star Wars: Episodi I – Pimeä uhka 1999 06.08.99 George Lucas 437 799
007 ja kultainen ase 1974 20.12.74 Guy Hamilton 420 450
Liisa Ihmemaassa [ääni]
2010 12.03.10 Tim Burton 305 664
Star Wars: Episodi II – Kloonien hyökkäys 2002 16.05.02 George Lucas 303 373
Star Wars: Episodi III – Sithin kosto 2005 19.05.05 George Lucas 269 901
1941 – anteeksi, missä on Hollywood? 1979 04.04.80 Steven Spielberg 182 951
Karhusaari 1979 21.12.79 Don Sharp 166 322
Jali ja suklaatehdas 2005 16.09.05 Tim Burton 115 131
Kultainen kompassi 2007 05.12.07 Chris Weitz 111 544
Gremlins – riiviöt 2 1990 06.07.90 Joe Dante 103 598
Dark Shadows 2012 11.05.12 Tim Burton 81 273
Kaappaus Bermudan kolmiossa 1977 31.07.77 Jerry Jameson 78 700
Kotkat saalistavat 1979 13.04.79 J. Lee Thompson 71 917
Poliisiopisto 7: Moskovan keikka 1994 01.07.94 Alan Metter 68 333
Sleepy Hollow – päätön ratsumies 1999 14.04.00 Tim Burton 62 057
Muskettisoturien seikkailut 1973 12.04.74 Richard Lester 46 272
Hannie Caulder 1971 25.12.71 Burt Kennedy 41 222
Hugo 2011 17.02.12 Martin Scorsese 30 136
Corpse Bride [ääni] 2005 04.11.05 Tim Burton 23 642
Koston merkki 1974 11.07.75 Richard Lester 23 173
Karmiininpunainen merirosvo [uusinta] 1952 16.06.72 Robert Siodmak 22 148
Armoton joukko 1976 03.09.76 Val Guest 21 449
Star Wars: Clone Wars [äänirooli] 2008 15.08.08 Dave Filoni 17 765
Silmä silmästä 1981 20.01.84 Steve Carver 12 638
Mio, poikani Mio 1987 02.09.88 Vladimir Grammatikov 12 375
Star Wars: Episodi I – Pimeä uhka [3D-versio] 1999 10.02.12 George Lucas 12 006
Kaukaiset paviljongit 1985 15.11.85 Peter Duffell 11 729
Karavaani 1978 25.05.79 James Fargo 10 060
Punainen mylly [uusinta] 1952 07.04.77 John Huston 5 437
The Resident 2011 24.06.11 Antti Jokinen 3 906
Musta noita 2011 11.02.11 Dominic Sena 3 869
Kauhujen talo 1983 02.03.84 Pete Walker 3 837
Verenhimoinen Dracula 1970 25.04.80 Jess Franco 3 052
Sherlock Holmesin salaisuus
1970 13.08.71 Billy Wilder 2 155
Prinssi Hassanin seikkailut 1979 01.05.80 Kevin Connor 1 475
Fu Manchu kauhun mestari [uusinta] 1966 16.02.79 Don Sharp 1 463
Kahden kelmin kepposet
1970 04.06.71 Jerry Lewis 1 267
Fu Manchu paholaisen palvelija 1966 23.12.66 Don Sharp 1 155
      YHTEENSÄ: 4 912 844

Ulkomaiset elokuvat televisiossa

Poimintoja tulevista ulkomaisten elokuvien TV-esityksistä.

Tiedot päivitetty viimeksi 1.7. Muutokset mahdollisia.

03.07.
klo 22.10
Teema
Kerro minulle, Zorbas (1964)
O: Michael Cacoyannis
P: Anthony Quinn, Alan Bates
04.07.
klo 21.00
Teema
Teurastamo 5 (1972)
O: George Roy Hill
P: Michael Sacks
04.07.
klo 23.05
Nelonen
Yhdeksäs portti (1999)
O: Roman Polanski
P: Johnny Depp, Lena Olin, Frank Langella
04.07.
klo 23.45
Sub
Linnut (1963)
O: Alfred Hitchcock
P: Tippi Hedren, Rod Taylor, Jessica Tandy
05.07.
klo 12.00
TV5
Paukkurauta-Kati (1965)
O: Elliot Silverstein
P: Jane Fonda, Lee Marvin, Dwayne Hickman, Nat King Cole
05.07.
klo 18.20
TV5
Pitkän päivän ilta (1993)
O: James Ivory
P: Anthony Hopkins, Christopher Reeve, Emma Thompson
05.07.
klo 21.00
Sub
The Long Kiss Goodnight (1996)
O: Renny Harlin
P: Samuel L. Jackson, Geena Davis, Craig Bierko
05.07.
klo 00.00
TV5
Emmanuelle (1974)
O: Just Jaeckin
P: Sylvia Kristel, Alain Cuny
06.07.
klo 18.00
Teema
Sininen gardenia (1953)
O: Fritz Lang
P: Anne Baxter, Richard Conte, Raymond Burr
06.07.
klo 21.00
Sub
Robin Hood (1991)
O: John Irvin
P: Patrick Bergin, Uma Thurman, Jürgen Prochnow
07.07.
klo 21.00
Sub
Gran Torino (2008)
O: Clint Eastwood
P: Clint Eastwood
10.07.
klo 21.20
Teema
Peyton Place – vihan tyyssija (1957)
O: Mark Robson
P: Lana Turner, Lee Phillips, Lloyd Nolan, Arthur Kennedy
10.07.
klo 22.35
MTV3
Payback (1999)
O: Brian Helgeland
P: Mel Gibson, Maria Bello, Gregg Henry
11.07.
klo 21.00
Nelonen
Entäs Bob? (1991)
O: Frank Oz
P: Bill Murray, Richard Dreyfuss,
11.07.
klo 23.05
Nelonen
Drugstore Cowboy (1989)
O: Gus Van Sant
P: Matt Dillon, Kelly Lynch
11.07.
klo 00.00
Sub
Eden Lake (2008)
O: James Watkins
P: Kelly Reilly, Michael Fassbender
12.07.
klo 12.00
TV5
Oliver! (1968)
O: Carol Reed
P: Harry Secombe, Jack Wild, Mark Lester, Oliver Reed
12.07.
klo 23.05
Nelonen
Pääteasema Brooklyn (1989)
O: Uli Edel
P: Jennifer Jason Leigh, Stephen Lang
12.07.
klo 00.25
TV5
Emmanuelle 2 (1975)
O: Francis Giacobetti
P: Sylvia Kristel, Umberto Orsini
15.07.
klo 22.05
TV2
Postimies soittaa aina kahdesti (1981)
O: Bob Rafelson, 1981
P: Jack Nicholson, Jessica Lange
19.07.
klo 21.00
Nelonen
Top Secret! (1984)
O: David Zucker, Jim Abrahams, Jerry Zucker
P: Val Kilmer, Lucy Gutteridge, Peter Cushing
19.07.
klo 21.00
Sub
Villi joki (1994)
O: Curtis Hanson
P: Meryl Streep, Kevin Bacon, David Strathain
20.07.
klo 18.00
Teema
Niagara (1953)
O: Henry Hathaway
P: Marilyn Monroe, Joseph Cotten, Jean Peters
21.07.
klo 22.15
Teema
Kauhunkierre (1973)
O: Nicolas Roeg
P: Donald Sutherland, Julie Christie
22.07.
klo 22.05
TV2
Tora! Tora! Tora (1970)
O: Richard Fleischer, Kinji Fukasaku, Toshio Masuda, 1970
P: Martin Balsam, Sô Yamamura, Joseph Cotten, Jason Robards
23.07.
klo 21.00
AVA
Eyes Wide Shut (1999)
O: Stanley Kubrick
P: Tom Cruise, Nicole Kidman
24.07.
klo 21.00
TV5
Godzilla (1998)
O: Roland Emmerich
P: Matthew Broderick, Hank Azaria, Jean Reno
24.07.
klo 22.35
MTV3
Frost/Nixon (2008)
O: Ron Howard
P: Michael Sheen, Frank Langella
25.07.
klo 21.00
Teema
Psyko (1960)
O: Alfred Hitchcock
P: Anthony Perkins, Janet Leigh, Vera Miles
25.07.
klo 23.00
Nelonen
Katkera kuu (1992)
O: Roman Polanski
P: Hugh Grant, Peter Coyote, Emmanuelle Seigner, Kristin Scott Thomas
26.07.
klo 19.10
TV2
Muotojen merkitys (2003)
O: Neil LaBute
P: Paul Rudd, Rachel Weisz
26.07.
klo 21.00
Sub
Villi sydän (1990)
O: David Lynch
P: Nicolas Cage, Laura Dern
27.07.
klo 18.00
Teema
Joki, jolta ei ole paluuta (1954)
O: Otto Preminger
P: Robert Mitchum, Marilyn Monroe
29.07.
klo 22.05
TV2
Kunnes toisin todistetaan (1990)
O: Alan J. Pakula
P: Harrison Ford, Bonnie Bedelia, Greta Scacchi
30.07.
klo 21.00
AVA
Working Girl – tieni huipulle (1988)
O: Mike Nichols
P: Melanie Griffith, Harrison Ford, Sigourney Weaver, Alec Baldwin
30.07.
klo 01.10
TV5
Aidosti outoa (2006)
O: Marc Forster
P: Will Ferrell, Emma Thompson, Dustin Hoffman, Maggie Gyllenhaal
31.07.
klo 21.00
TV5
Melkein julkkis (2000)
O: Cameron Crowe
P: Billy Crudup, Kate Hudson, Frances McDormand
31.07.
klo 21.20
Teema
Merihaukka (1940)
O: Michael Curtiz
P: Erroll Flynn, Olivia de Havilland, Brenda Marshall, Claude Rains
01.08.
klo 21.35
Teema
Vaarallinen romanssi (1959)
O: Alfred Hitchcock
P: Cary Grant, Eva Marie Saint, James Mason
02.08.
klo 21.00
Sub
Tulikokeessa (1996)
O: Edward Zwick
P: Denzel Washington, Meg Ryan, Matt Damon
03.08.
klo 18.00
Teema
Bussipysäkki (1956)
O: Joshua Logan
P: Marilyn Monroe, Don Murray
04.08.
klo 21.55
Teema
Nuoruuteni Greenwich Village (1976)
O: Paul Mazursky
P: Lenny Baker, Shelley Winters, Christopher Walken
07.08.
klo 21.00
AVA
Shame (2011)
O: Steve McQueen
P: Michael Fassbender, Carey Mulligan
07.08.
klo 22.00
Nelonen
13. soturi (1999)
O: John McTiernan
P: Antonio Banderas, Vladimir Kulich, Omar Sharif
08.08.
klo 23.45
Sub
In Dreams (1999)
O: Neil Jordan
P: Annette Bening, Aidan Quinn, Robert Downey Jr.
09.08.
klo 21.00
Nelonen
Valtikka (2001)
O: Frank Oz
P: Edward Norton, Robert De Niro, Marlon Brando
09.08.
klo 23.35
Nelonen
Koulunkoukkuja (1987)
O: Carl Reiner
P: Mark Harmon, Kirstie Alley
10.08.
klo 21.00
Nelonen
The Lincoln Lawyer – Oikeuden puolustaja (2011)
O: Brad Furman
P: Matthew McConaughey, Marisa Tomei, Ryan Phillippe
14.08.
klo 22.00
Nelonen
Face/Off – kahdet kasvot (1997)
O: John Woo
P: Nicolas Cage, John Travolta, Joan Allen, Gina Gershon
14.08.
klo 22.35
MTV3
Tulkki (2005)
O: Sydney Pollack
P: Nicole Kidman, Sean Penn
15.08.
klo 21.00
Nelonen
Vaarallinen tehtävä (1996)
O: Brian De Palma
P: Tom Cruise, Jon Voight, Jean Reno, Kristin Scott Thomas
15.08.
klo 22.35
MTV3
Dante's Peak (1997)
O: Roger Donaldson
P: Pierce Brosnan, Linda Hamilton
16.08.
klo 21.00
Nelonen
Top Gun – lentäjistä parhaat (1986)
O: Tony Scott
P: Tom Cruise, Kelly McGillis, Val Kilmer, Anthony Edwards, Tom Skerritt, Meg Ryan
17.08.
klo 21.00
Nelonen
M:I II: Vaarallinen tehtävä II (2000)
O: John Woo
P: Tom Cruise, Dougray Scott, Thandie Newton

Hollywoodin elävät legendat, osa II: Doris Day

Lyhyesti Hollywoodin ja eurooppalaisen elokuvan elävistä legendoista. Osa II.

 

dorisday7
Doris Day ja Hollywoodin kuningas

Doris Day, 90

Syntynyt: 24.3.1924 Yhdysvalloissa
Syntymänimi: Doris Mary Ann Kappelhoff
Oscarit: 1 ehdokkuus
Elokuvia näyttelijänä: 41


Iloisien musikaalien taitavana näyttelijänä ja laulajana itsestään tähden tehnyt Doris Day debytoi valkokankaalla vuonna 1948 Michael Curtizin ja Busby Berkeleyn Valtameren romanssi -musikaalin toisessa naispääosassa. Seuraavan vuoden puolella Curtiz otti Doris Dayn naispääosaan Jazzityttö-musikaaliinsa, jonka miespääosan näytteli Valtameren romanssin tavoin Jack Carson. Vuonna 1949 Day näytteli myös David Butlerin musikaalissa Tähdenlento Hollywoodissa, mutta nimi ei ollut enteellinen; Dayn suosio jatkui vahvana seuraavien viidentoista vuoden ajan.

dorisday41950-luvun alussa Day jatkoi yhteistyötä Curtizin ja Butlerin kanssa. Curtizin ohjauksessa syntyi Kirk Douglasin kanssa tehty Musiikkia veressä (1950) ja Butlerin ohjauksessa Teetä kahdelle (1950), joka oli Dayn ja tanssija-näyttelijä Gene Nelsonin ensimmäinen yhteistyö monista. Musikaaliputki jatkui Roy Del Ruthin Kevätheilalla (1950), miespääosassa James Cagney, Butlerin ohjaamalla Broadwayn kehtolaululla (1951), Del Ruthin Perheen naimahuolilla (1951) ja Tähtisateella (1951), Curtizin Lumotulla laululla (1951), Butlerin elokuvilla Pariisin huhtikuu (1952), Tytär rakastuu (1953), Tarkk'ampujatyttö (1953), Jack Donohuen Onnen myyrällä (1954), Gordon Douglasin elokuvalla Nuori sydämeltään (1954), miespääosassa Frank Sinatra, ja Charles Vidorin Laululla ilman rakkautta (1956), jossa miespääosassa oli jälleen James Cagney.

Läpimurtonsa vakavana näyttelijänä Day teki Alfred Hitchcockin Mies, joka tiesi liikaa -jännityselokuvan (1956) naispääosassa. Hitchcockin 1930-luvulla Briteissä ohjaamaan elokuvaan perustuneen uudelleenfilmatisoinnin miespääosan näytteli James Stewart. Dayn laulama "tunnuskappale" Que Sera Sera palkittiin Oscarilla. Myös Andrew L. Stonen jännityselokuva Kuolema kintereillä (1956) tehtiin vähin lauluin, mutta George Abbottin ja Stanley Donenin Pyjamaleikillä (1957) Day palasi musikaalien ja komedioiden pariin. Hollywoodin kuninkaan, Clark Gablen, kanssa Day näytteli George Seatonin komediassa Opettajan lemmikki (1958). Donenin jälkeen Day sai myös Gene Kellyn ohjaajakseen Lemmen tunnelmissa -musiikkielokuvaan (1958).

Jack Lemmonin vastanäyttelijänä Richard Quinen Hummeritytössä (1959) Day sai olla laulamatta ja Michael Gordonin ohjaamassa klassikossa Kaikki alkoi puhelimesta (1959), vastanäyttelijänä Rock Hudson, hänellä oli vain muutama laulu. Gordonin elokuva toi Daylle tämän uran ainoan Oscar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta. Charles Waltersin ohjaamassa Älkää syökö päivänkakkaroita -komediassa (1960) lauluja oli jo enemmän ja vastanäyttelijänä tällä kertaa David Niven.

David Millerin ohjaamassa Keskiyön seitissä (1960) ei Day laulanut, ei miespääosaa näytellyt Rex Harrisonkaan. Kaikki alkoi puhelimesta -elokuvan menestyksen innoittamana Delbert Mann ohjasi Dayta ja Hudsonia komediassa Rakkaani, tule takaisin (1961) ja Norman Jewison elokuvassa Älä lähetä kukkia (1964). Jewison ohjasi myös Dayn ja James Garnerin tähdittämän Kaikki alkoi saippuasta (1963). Garnerin kanssa Day näytteli myös Michael Gordonin komediassa Sänky kolmelle (1963), kun taas Mannin ohjauksessa valmistui myös Minkin kosketus (1962), lauluton elokuva Cary Grantin kanssa. Waltersin Maailman ihanin tyttö (1962) oli jälleen musikaali.

Rod Taylorin kanssa Day näytteli Ralph Levyn elokuvassa Älkää häiritkö! (1965) ja Frank Tashlinin Pitsipöksyagentissa (1966). John Waynen kanssa tekemistään lännenfilmeistä tunnetun Andrew V. McLaglenin ohjauksessa Day yritti länkkärikomediaa The Ballad of Josiella (1967) ja Tashlinin ohjauksessa rikoskomediaa elokuvalla Caprice – vaarallinen oikku (1967), vastanäyttelijänä Richard Harris. Dayn filmiura loppui vuonna 1968 Hy Averbackin elokuvaan Missä olit kun valot sammuivat? ja Howard Morrisin komediaan Kuka on se kaveri äidin sängyssä? Samasta vuodesta alkaen hän teki televisioon The Doris Day Show'ta viiden vuoden ajan.

Doris Dayn elokuvat saivat yhteensä neljä Oscaria ja lisäksi 25 ehdokkuutta.

dorisday3 
Tarkk'ampujatytön pääosassa

dorisday2
Promokuvassa 1950-luvulla.

dorisday5
Vasemmalla ohjaaja Michael Curtiz

dorisday6
Kirk Douglasin kanssa elokuvassa Musiikkia veressä

 

dorisday1
Doris Day ja James Stewart Mies, joka tiesi liikaa -elokuvan kuvaustauolla

 

Hollywoodin elävät legendat, osa I: Olivia de Havilland, Kirk Douglas ja Maureen O'Hara

Koska aika ei tunnu riittävän laajempien juttujen tekoon, seuraavassa lyhyesti Hollywoodin ja eurooppalaisen elokuvan elävistä legendoista. Osa I.

 

oliviadehavilland1

Olivia de Havilland, 97

Syntynyt: 1.7.1916 Tokiossa, Japanissa
Syntymänimi: Olivia Mary de Havilland
Oscarit: 2 voittoa, 3 ehdokkuutta
Elokuvia näyttelijänä: 48


Olivia de Havilland
on suurin yhä elossa oleva Hollywood-tähti, jonka yhteistyö ohjaaja Michael Curtizin ja näyttelijä Errol Flynnin kanssa kuuluu elokuvan historian merkittävimpään. Japanissa yhdysvaltalaisille vanhemmille syntynyt de Havilland on myös viimeinen elossa oleva näyttelijä Victor Flemingin Tuulen viemästä (1939), jossa hän näytteli Melanie Hamiltonin roolin. Myös de Havillandin sisko, 96-vuotiaaksi elänyt Joan Fontaine (1917–2013), oli Oscar-palkittu näyttelijätär.

oliviadehavilland4Vuonna 1935 ensimmäisen elokuvansa tehnyt de Havilland nähtiin heti samana vuonna peräti neljässä elokuvassa, joista William Dieterlen ja Max Reinhardtin ohjaama Shakespeare-filmatisointi Kesäyön unelma ja Curtizin ohjaama merirosvoseikkailu Kapteeni Blood (1935) muistetaan tänäkin päivänä lajityyppiensä valioina. Kapteeni Blood teki de Havillandista suuren tähden ja aloitti hänen menestyksekkään yhteistyönsä sekä Curtizin että vastanäyttelijänsä Errol Flynnin kanssa. Curtizin ohjauksessa de Havilland ja Flynn näyttelivät myös elokuvissa Ne 600 urhoollista (1936), Robin Hoodin seikkailut (1938, yhteisohjaus William Keighleyn kanssa), Kahteen rakastunut (1938), Dodge City (1939), Elizabeth ja Essex (1939), Santa Fen sankari (1940) ja He kuolivat saappaat jalassa (1941).

Flynn ja de Havilland nähtiin yhdessä vielä David Butlerin musiikkielokuvassa Onnen tähti (1943), jossa he näyttelivät omia itsejään muiden tähtien tavoin. Lisäksi de Havilland näytteli Curtizin ohjauksessa elokuvissa Anthony Adverse (1936, pääohjaajana Mervyn LeRoy ja kreditoimattomana Curtiz), Kultakuumeen ajoilta (1938) ja Ylpeä kapinallinen (1958).

oliviadehavilland3David Nivenin kanssa de Havilland näytteli Sam Woodin Rafflesissa (1938), James Cagneyn rinnalla Raoul Walshin komediassa Kilpakosijat juhlimassa (1941), Henry Fondan parina Elliott Nugentin komediassa Sydämet harhateillä (1942) ja Bette Davisin kanssa John Hustonin elokuvassa Tässä meidän elämässämme (1942). Uran suurin vaihe kuitenkin päättyi Flynn-yhteistyön loppumiseen. de Havillandin aktiiviuran tunnettuja teoksia ovat myös Mitchell Leisenin Kuolematon rakkaus (1946), Robert Siodmakin Pimeä peili (1948), Anatole Litvakin Käärmeenpesä (1948), William Wylerin Perijätär (1949), Henry Kosterin Serkkuni Raakel (1952), Stanley Kramerin Elämän muukalainen (1955), Walter Graumanin kauhuelokuva Kiikissä (1964) ja Robert Aldrichin jännitysfilmi Murha asuu sydämessä (1964) eli Hush... Hush, Sweet Charlotte.

de Havilland teki viimeiset elokuvaroolinsa Lewis Gilbertin Hurjissa seikkailijoissa (1970), Michael Andersonin Petoksessa (1972), katastrofielokuvissa Airport '77 (1977) ja Tuhoparvi (1978) sekä Ken Annakinin Viidennessä muskettisoturissa (1979). Elokuvien lisäksi de Havilland teki kymmenkunta TV-työtä vuoteen 1988 mennessä.

Oscar-palkintonsa de Havilland sai Kuolemattoman rakkauden ja Perijättären päärooleista. Lisäksi hän oli ehdolla Tuulen viemää -elokuvan sivuosasta sekä Yö on liian lyhyt- ja Käärmeenpesä-elokuvien päärooleista.

 

kirkdouglas1 

Kirk Douglas, 97

Syntynyt: 9.12.1916 New Yorkissa, Yhdysvalloissa
Syntymänimi: Issur Danielovitch Demsky
Oscarit: 3 ehdokkuutta, elämäntyöpalkinto
Elokuvia näyttelijänä: 73


Näyttelijälegenda Kirk Douglas muistetaan parhaiten Stanley Kubrickin Spartacus-suurelokuvan (1960) nimiroolista. Kubrickin kanssa myös Kunnian polut -sotaelokuvan (1957) tehnyt Douglas oli näyttelemisen ohella myös tuottajana useissa elokuvissa. Pelkästään tuottajana hän oli mukana tekemässä John Frankenheimerin F1-elokuvaa Grand Prix'ä (1966) ja poikansa Michael Douglasin tähdittämää Viimeistä kesää (1971). Lisäksi Douglas ohjasi kaksi elokuvaa, itsensä myöskin tähdittämät Scalawagin (1973) ja Possen (1975).

Lewis Milestonen film-noirissa Paholaisnainen (1946) valkokangasdebyyttinsä tehnyt Douglas sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa Mark Robsonin Nyrkkeilysankarin (1949) pääroolista. Toinen ehdokkuus tuli Vincente Minnellin viisi Oscaria voittaneen Särkyneitten haaveitten kaupungin (1952) pääosaroolista ja kolmas Minnellin ohjaaman Vincent Van Gogh -elämäkerran Hän rakasti elämää (1956) pääosasta. Elämäntyö-Oscarinsa hän sai vuonna 1996. Minnellin kanssa Douglas kuvasi vielä Kolme rakkautta -episodielokuvan (1953) ja Italiassa Kaksi viikkoa vieraassa kaupungissa -elokuvan (1962).

Douglasin lukuisten merkkiteosten joukkoon lukeutuvat myös Michael Curtizin Musiikkia veressä (1950), Billy Wilderin Tuhansien silmien edessä (1951), Richard Fleischerin Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1954) ja Viikingit (1958), John Sturgesin Kuolemanloukku O.K. Corral (1957) ja Viimeinen juna Gun Hillistä (1959), King Vidorin Mies ilman tähteä (1955), Mario Camerinin Odysseus (1954), Guy Hamiltonin Paholaisen oppipoika (1959), Richard Quinen Uskottomat (1960), Robert Aldrichin Viimeinen auringonlasku (1961), Gottfried Reindhartin Kaupunki ilman sääliä (1961), David Millerin Ratsasta viimeinen taival (1962), John Hustonin Yhdestoista murha (1963), Frankenheimerin Toukokuun 7 päivää (1964), Otto Premingerin Ensi voitto (1965), Anthony Mannin Telemarkin sankarit (1965), Melville Shalvesonin Jättiläisen varjo (1965), René Clémentin Palaako Pariisi? (1966) ja Joseph L. Mankiewiczin Lännen kieroin kaveri (1970).

Aktiiviuransa loppupuolella Douglas näytteli Arnold Schwarzeneggerin kanssa Kaktus-Jackissa (1979), George Millerin Lumisen joen miehessä (1983), Burt Lancasterin kanssa Kovissa kavereissa (1986) ja John Landisin Oscarissa (1991) Sylvester Stallonen kanssa. 2000-luvulla Douglas on tehnyt vain kaksi elokuvaa, Fred Schepisin ohjaaman komedian It Runs in the Family (2003) ja pienen budjetin independent-elokuvan Illusion (2004), joka ei päässyt teatterilevitykseen. Televisiossa Douglas näytteli mm. Marvin J. Chomskyn Voitto Entebbessä -elokuvassa (1976).

Douglasin ensimmäinen avioliitto Diana Douglasin (s. 1923) kanssa kesti vuodesta 1943 vuoteen 1951. Anne Douglasin (syntynyt noin vuonna 1930) kanssa hän on ollut naimisissa vuodesta 1954 lähtien.

 

Maureen O'Hara, 93

Syntynyt: 17.8.1920 Irlannissa
Syntymänimi: Maureen FitzSimons
Oscarit: -
Elokuvia näyttelijänä: 55

173-senttinen punapää suurine silmineen erottuu edukseen elokuvasta kuin elokuvasta, eikä hän oikeastaan koskaan jäänyt toisen näyttelijän, varsinkaan miehen, varjoon. Irlannissa 17. elokuuta 1920 syntynyt Maureen FitzSimons näytteli jo lapsesta saakka, ja koefilminsä jälkeen hän sai seitsemän vuoden sopimuksen Charles Laughtonin tuotantoyhtiöltä. O'Hara ehti tehdä kaksi pientä valkokangasroolia, ennen kuin hänet jo palkattiinkin Laughtonin kanssanäyttelijäksi Alfred Hitchcockin ohjaamaan Jamaica Inniin (1939). Samana vuonna teattereihin tuli William Dieterlen ohjaama Notre Damen kellonsoittaja, jossa O'Hara sai Laughtonin lisäksi seuraa Sir Cedric Hardwickesta. Hyvät arvostelut saaneen Notre Damen kellonsoittajan myötä O'Hara oli tehnyt Hollywood-debyyttinsä alle kaksikymmenvuotiaana, ja jatkossa hänet nähtiinkin jo päärooleissa erityisesti musikaaleissa. Laughtonin kanssa O'Hara teki vielä Jean Renoirin ohjaaman Tämä maa on minun -sotadraaman vuonna 1943.

John Fordin viidellä Oscarilla palkittu Vihreä oli laaksoni (1941) aloitti kaksikon yhteistyön, joka jatkui elokuvilla Rio Grande, Hurja mieheni, Vaitelias mies ja Suuri paraati. Vuonna 1950 valmistunut Rio Grande oli "vain länkkäri" arvostelijoiden ja palkintolautakuntien silmissä, mutta Vaitelias mies sai arvostusta jo valmistuessaan ja tänä päivänä sitä pidetään yhtenä Fordin kuin myös näyttelijöidensä parhaimpana elokuvanaan. Rio Grandessa, Hurjassa miehessäni ja Vaiteliaassa miehessä pääroolin näytteli John Wayne, jonka kanssa O'Hara teki myös Andrew V. McLaglenin McLintock!:n (1963) ja George Shermanin Hurjan Jaken (1971).

Muita O'Haran suuria ja vähän pienempiäkin klassikkoelokuvia ovat George Seatonin joulutarina Susanin kääntymys (1947), Carol Reedin Miehemme Havannassa (1959), David Swiftin Disney-hitti Ansa vanhemmille (1961) sekä James Stewartin kanssa tehdyt, Henry Kosterin ohjaama Mr. Hobbs lähtee lomalle (1962) ja McLaglenin ohjaama Rancho River (1966).

Kuten melkeinpä kaikki naisnäyttelijät, joutui O'Harakin olemaan useimmiten vain naispääosassa, ei koskaan varsinaisessa pääroolissa. Waynen, Stewartin ja Laughtonin lisäksi hänen vasta- ja kanssanäyttelijöihinsä lukeutuivat mm. Errol Flynn (Kaikkia lippuja vastaan), Tyrone Power (Musta joutsen, Suuri paraati), Henry Fonda (Kuolematon kersantti), Douglas Fairbanks Jr. (Sinbad merenkävijä), Rex Harrison (Korkein panoksin), Lon Chaney Jr. (Arabian sheikki) ja Anthony Quinn (Kaikkia lippuja vastaan, Kunniavelka, Äitini on naiseni). Hitchcockin, Renoirin ja Fordin lisäksi O'Haraa ohjasivat myös mm. Sam Peckinpah, Henry Hathaway, William A. Wellman, Nicholas Ray, Jean Negulesco ja Lewis Milestone.

O'Hara teki viimeisimmän valkokangasroolinsa Chris Columbuksen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa, mutta tuottaja John Hughesin nimellä myydyssä Äitini on naiseni -draamakomediassa vuonna 1991. Kahdenkymmenen vuoden ajan hiljaiseloa pitänyt näyttelijätär palasi valkokankaalle vähintäänkin yhtä hyvissä voimin kuin oli sen jättänyt, mutta vaikka hänellä olikin elokuvan toinen pääosarooli John Candyn rinnalla, ei häntä sittemmin ole valkokankaalla nähty. Kolme televisioelokuvaa O'Hara kuitenkin vielä teki, mutta niistäkin tuorein on vuodelta 2000.

Terveysongelmistakin kärsinyt 93-vuotias Hollywood-legenda on kuitenkin edelleen ikäänsä nähden hyvissä voimissa. Hän viettää aikaansa pääasiassa Irlannissa, vaikkakin omistaa talot myös Arizonasta ja Neitsytsaarilta. O'Hara ei urallaan saanut ensimmäistäkään Oscar-ehdokkuutta, eikä häntä ole myöskään elämäntyö-Oscarilla huomioitu. O'Haran elokuvat sen sijaan voittivat yhteensä 12 Oscaria ja olivat lisäksi ehdolla 23 kertaa.

 

Klikkaa kuva isommaksi.

maureenohara5t maureenohara6t
maureenohara7t maureenohara8t
maureenohara9t maureenohara10t
maureenohara11t maureenohara12t

Sivu 39 / 50

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).