T. J. Särkän terveiset Nyrki Tapiovaaralle vuonna 1936
Historia on osoittanut, että ne, jotka väittävät vähät välittävän saamastaan huonosta palautteesta ovat todellisuudessa niistä kenties kaikkein eniten loukkaantuvia. Suomalaisen elokuvan historiassa sen on huomannut varsinkin niistä tekijöistä, tuottajista ja ohjaajista, jotka jaksavat aina tilaisuuden tullen kertoa, miten vähän kriitikoiden antama negatiivinen palaute heitä kiinnostaa – varsinkin silloin, kun sitä ei kysytä. Toisaalta, kukapa työtään koko sydämellään tekevä ei reagoisi saamiinsa haukkuihin.
Suomen Filmiteollisuuden pääjohtaja, täkäläisen elokuvahistorian tuotteliain ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja Toivo ”T. J.” Särkkä (1890–1975) ei säästellyt kirjoituskoneensa mustenauhaa laatiessaan vastalauseita niille elokuvakriitikoille, jotka erehtyivät hänen filmejään haukkumaan. Jos filmejä taasen kehuttiin, täytyi siitäkin vielä erikseen mainita yhtiön kustantamassa SF-Uutiset-lehdessä. Varsinkin ulkomailta saadut kehut oli jaettava myös suomalaisille lukijoille.
Keväällä 1936 Särkkä kirjoitti SF-Uutisissa mielipiteensä suomalaisesta elokuvakritiikistä, eikä suinkaan viimeistä kertaa. Syy näiden tekstien julkaisemiseen oli hyvin selvä: hän oli loukkaantunut elokuviensa saamista huonoista arvosteluista. Särkän listaamat viat suomalaisessa elokuvakritiikissä olivat kuitenkin usein mainitsemisen ja keskustelun arvoisia, kun elokuvia haukuttiin haukkumisen ilosta. Tänä päivänähän sitä harrastavat varsinkin ne nuoret katsojat, joiden mielestä kaikki ja varsinkin vanhat kotimaiset elokuvat ovat huonoja, vaikka he eivät ole niitä nähneetkään.
Erkki Karun (1887–1935) kuoltua Särkästä oli tullut SF:n pääjohtaja ja pian myös pääohjaaja, sillä loppuvuoden 1936 aikana ensi-iltaan tuli jo kaksi hänen ohjaamaansa elokuvaa. Karun kuoltua Onnenpotku-nimiselle komedialle oli löydettävä uusi ohjaaja, ja jostakin syystä Särkkä päätyi palkkaamaan tehtävään teatterinäyttelijä ja -ohjaaja Glory Leppäsen. Joka tapauksessa 45-vuotias Särkkä oli SF:n pääjohtajana ja yksinvaltiaana saanut aikaiseksi vain yhden elokuvan ja senkin ainoastaan tuottajana, kun hän jo kertoi lehtensä lukijakunnalle näkemyksensä elokuvakritiikin helmasynneistä – ja varsinkin tällä kertaa huvittavalla tavalla.
... Ja sitten tuo 24-vuotias nuorukainen, joka viime aikoina on päässyt viljelemään ei vain määrättyjä ruotsinkielisiä lehtipalstoja, vaan esiintymään myöskin eräitten suomenkielisten äänenkannattajien sivuilla! Mehän tunnemme jo niin tuiki hyvin tuon nuorukaistyypin, tuon kaikkiviisaan, joka tietää kaiken, tuntee kaiken ja taitaa kaiken, mitä filmialaan ja elokuvien tekoon tulee. Hän on tutkinut englannin, saksan, jopa venäjänkielistäkin alan kirjallisuutta, hän on 'projisoinut' Suomenkin kamaralla todellisia filmejä, ja havaitsee jokaisen pienimmänkin vian ja puutteellisuuden suomalaisessa elokuvassa ja tuntee tarvetta kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa toitottaa ne julki.
Ei nyt vain pidä käsittää näitä rivejäni väärin. Kaikkinainen asiallinen arvostelu on tervetullutta, terveellistä ja välttämätöntäkin asianomaiselle, joka niistä koettaa ottaa oppia ja painaa saamansa opetukset mieleensä. Mutta kun arvostelija lähtee a priori lyödäkseen kaiken armotta maahan ja kun arvosteltava huomaa, että tuo viisas ja valistunut arvostelija ei edes halua löytää pienintäkään tunnustamisen arvoista, että hän kieltää jopa yrittäjän vakaat ja puhtaat pyrkimyksetkin tulosten saavuttamiseksi, niin silloin arvosteltava totisesti kadottaa uskonsa arvostelijan jaloihin motiiveihin. Ja silloinhan arvostelu on muodostunut sekä ulkoasultaan että tuloksiltaan yksinomaan negatiiviseksi. Arvostelija, nuorikin, jolle on uskottu tällainen suurimerkityksellinen talentti, älköön milloinkaan unohtako, että arvostelijan tulee ennen kaikkea olla kasvattajan ja tukijan, opettajan, ei alasrepijän ja tahallaan ilkeämielisen, eikä missään tapauksessa puolueellisen [roolissa].
24-vuotiaat nuorukaiset ja ynglingar på 24 är! Uskokaa suomalaisen filmin yrittäjäin hyvään ja rehelliseen tahtoon, ja teidän arvostelujenne sävy ja sisällys aivan itsestään muuttuu sellaiseksi, että niistä tulee olemaan hyötyäkin suomalaisen filmin luomisessa.”
Särkän mielipide elokuvakritiikin tarkoituksesta kuvastaa hyvin tuon ajan käsitystä siitä, että elokuva-arvostelija kirjoittaa kritiikkinsä nimenomaan elokuvan tekijöille, ei maksavalle yleisölle. Ehkä näin olikin, sillä vaikka maahan tuotiin paljon filmejä ja katsojia oli kuitenkin rajallisesti, oli elokuva niin valtavan suosittu ”ajanvietemuoto”, ettei edes kriitikoiden lähes yksimielinen teilaus voinut merkitä elokuvalle katsojakatoa. Tästä hyvä esimerkki on juurikin Särkän tuottama nk. rillumarei-elokuvien sarja. Näin näyttää olleen asianlaita, vaikka maassa julkaistiin lukuisia elokuvalehtiä ja niistä suurimpia painettiin kulta-aikoina lähemmäs 100 000 kappaleen verran.
Tekstissään Särkkä yltyy moittimaan eritoten tuota 24-vuotiasta kaikkiviisasta, eri lehtiin arvosteluja kirjoittavaa nuortamiestä. Nuorimies oli nimeltään Nyrki Tapiovaara (1911–1940), joka pian Särkän tekstin ilmestymisen jälkeen aloitti uransa elokuvaohjaajana. Heikki Aho ja Björn Soldan valitsivat isänsä Juhani Ahon Juha-romaanin filmatisoinnin ohjaajaksi Tapiovaaran kesällä 1936 sen jälkeen, kun Valentin Vaala (1909–1976) lähti Suomi-Filmin kuukausipalkkaiseksi ohjaajaksi. Tosin jo sitä ennen, vuonna 1933, Vaala oli antanut Tapiovaaralle mahdollisuuden näytellä miespääosa komediassaan Helsingin kuuluisin liikemies (1934), mutta vastanäyttelijä Regina Linnanheimo oli sen verran mahtava ilmestys Tapiovaaran(kin) mielestä, ettei hän kyennyt työskentelemään tämän kanssa.
Samana vuonna kuin hän joutui Särkän silmätikuksi, Tapiovaara kirjoitti seuraavan Charles Chaplinista: ”Hänen hallussaan on filmillisyyden arvokkain ominaisuus, hänelle luonnollinen, muille vaikein. Se on hänen kykynsä kertoa kuvissa kuvin. Hän ilmaisee kaiken vain kuvalla ja tekee sen niin johdonmukaisesti, että hän jatkuvasti kieltäytyy käyttämästä elokuvissaan puhetta ja sen tarjoamaa mahdollisuutta oikaista kertomistaan epäfilmillisten vuorosanojen avulla.” 1
Tapiovaaran ohjaajaura jäi lyhyeksi: hän ehti ohjata viisi elokuvaa, ennen kuin kuoli isänmaansa puolesta talvisodan loppupuolella. Pelkästään nuorena kuoleminen sodassa piti huolen siitä, että filmiohjaaja muistettaisiin myös tulevaisuudessa. Tapiovaaran viimeinen ohjaustyö, F. E. Sillanpää -filmatisointi Miehen tie (1940), jäi kesken ja sen saattoivat loppuun näyttelijä Hugo Hytönen ja kuvaaja-tuottaja Erik Blomberg. Juhan (1937) ja Miehen tien ylitse Tapiovaaran päätyöksi on nostettu Varastettu kuolema (1938).
Kaikkiviisaudesta ja -tietävyydestä puheenollen; vuonna 1969 Valentin Vaala totesi tulevalle ohjaajalle, Anssi Mänttärille, antamassaan radiohaastattelussa:
”Silloin, kun minä 18-vuotiaana aloitin ensimmäistä elokuvaani, minusta tuntui, että minä tiesin kaiken elokuvasta. Koko maailmasta ei varmastikaan löytynyt sen viisaampaa ihmistä kuin minä. Mutta nyt, 44 filmin jälkeen, minun täytyy sanoa, että hyvän elokuvan tekeminen on vaikeata.”
Ennen filmiuralle siirtymistään Särkkä oli itsekin kirjoittanut elokuva-arvosteluja lehtiin. Kotimaisista elokuvista. SF:n johtajana hän esitti tuottamansa elokuvat kriitikoille yhtiön omassa koeteatterissa. Esityksen jälkeen lähdettiin nauttimaan konjakkia ja muita virvokkeita, jutustellen ”mukavia” nähdystä filmistä sekä kaikesta muusta. Jos jollakin kriitikolla ilta venähti pitkäksi, saattoi SF kustantaa tälle myös hotelliyöpymisen. Arvosteluissa se ei kuitenkaan näkynyt – silti elokuvat teilattiin, jos syytä katsottiin olevan (ja aina tuntui olevan). Ehkä siihen vaikutti sekin, että Särkkä tapasi heti kättelyssä haukkua hänen filmejään haukkuneen kriitikon. Särkkä oli innokas kennel-harrastaja, joten haukkuminen oli hänelle varmasti tuttua.
Mikäli mielii perehtyä Tapiovaaran lyhyen elämän eri vaiheisiin ja koko tämän taiteellisen perheen historiaan, kannattaa ehdottomasti tutustua Matti Rinteen teokseen Yksitoista Tapiovaaraa. Tuoleja, tauluja, elokuvia (Teos, 2008), joka on hyvän sisällön lisäksi erinomaisen hyvin kirjoitettu kirja.
1 Lähde: Matti Rinne: Yksitoista Tapiovaaraa. Tuoleja, tauluja, elokuvia. Teos 2008.
Kaikkien aikojen kalleimmat kotimaiset elokuvat (2025)
-
- Tuotantokustannustiedot ovat pääasissa peräisin Elonet.fi:stä, Kansallisfilmografiasta ja SES:n tiedoista.
- Mukana ei ole sellaisia vähemmistöyhteistuotantoja, joissa suomalaisten ja suomalaisen rahan osuus oli hyvin pieni.
- Alarajaksi on otettu 3 miljoonaa euroa.
- Alkuperäiset tuotantobudjetit (suluissa) on muutettu nykyrahaksi / inflaatio on huomioitu Tilastokeskuksen rahanarvonkertoimella.
Päivitetty 21.4.2025
1. 
Angry Birds -elokuva (2016, FI/US)
Ohjaus: Clay Kaytis, Fergal Reilly
Tuotanto: Rovio Animation Oy
79 238 000 € (65 000 000 €)2. 
Angry Birds -elokuva 2 (2019, FI/US)
Ohjaus: Thurop Van Orman
Tuotanto: Rovio Animation Oy
69 383 000 € (58 560 000 €)3. 
Sampo (1959, USSR/FI)
Ohjaus: Aleksandr Ptushko
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy (Suomi)
29 333 000 € (1 000 000 000 mk)*4. 
Iron Sky: The Coming Race (2019, FI/DE/BE)
Ohjaus: Timo Vuorensola
Tuotanto: Iron Sky Universe Oy
21 617 000 € (18 245 232 €)5. 
Historiaa tehdään öisin (1999, UK/FR/DE/FI)
Ohjaus: Ilkka Järvi-Laturi
Tuotanto: Smile Entertainment Oy
17 019 000 € (63 000 000 mk)6. 
Sisu 2 (2025) TUOTANNOSSA
Ohjaus: Jalmari Helander
Tuotanto: Cosmic Snowball Oy
11 232 258 €7. 
Big Game (2014, FI/DE/UK)
Ohjaus: Jalmari Helander
Tuotanto: Subzero Film Entertainment Oy
10 271 000 € (8 413 000 €)8. 
Iron Sky (2012, FI/DE/AU)
Ohjaus: Timo Vuorensola
Tuotanto: Blind Spot Pictures Oy
10 015 000 € (8 000 000 €)9. 
Supercool (2021, FI/US)
Ohjaus: Teppo Airaksinen
Tuotanto: Yellow Film & TV Oy
9 889 000 (8 554 723 €)10. 
Niko 2: Lentäjäveljekset (2011, FI/DE/IR/DK)
Ohjaus: Kari Juusonen, Jorgen Lerdam
Tuotanto: Anima Vitae Oy, Cinemaker Oy
9 473 000 € (7 361 000 €)11. 
Omerta 6/12 (2021)
Ohjaus: Aku Louhimies
Tuotanto: Finland Cinematic Oy
9 420 000 (8 148 808 €)12. 
Tuntematon sotilas (2017, FI/BE/IS)
Ohjaus: Aku Louhimies
Tuotanto: Elokuvayhtiö Suomi 2017 Oy
8 372 000 € (6 919 129 €)13. 
Niko – lentäjän poika (2008, FI/DE/DK/IR)
Ohjaus: Michael Hegner, Kari Juusonen
Tuotanto: Anima Vitae Oy, Cinemaker Oy
8 240 000 € (6 113 000 €)14. 
Tyttökuningas (2015, FI/CA/DE/SE)
Ohjaus: Mika Kaurismäki
Tuotanto: Marianna Films Oy
7 952 000 € (6 500 000 €)15. 
Niko ja myrskyporojen arvoitus (2024, FI/DE/DK/IE)
Ohjaus: Kari Juusonen, Jørgen Lerdam
Tuotanto: Animaker Oy
7 277 000 €16. 
Maaginen kristalli (2011, FI/BE)
Ohjaus: Antti Haikala
Tuotanto: Epidem ZOT Oy
6 530 000 € (5 074 000 €)17. 
Röllin sydän (2007, FI/DE/RU/UK)
Ohjaus: Pekka Lehtosaari
Tuotanto: MRP Matila Röhr Productions Oy
6 527 000 € (4 653 091 €)18. 
Jäätävä polte (1986, FI/US)
Ohjaus: Renny Harlin
Tuotanto: Larmark Productions
6 452 000 € (16 700 000 mk)19. 
Talvisota (1989)
Ohjaus: Pekka Parikka
Tuotanto: National-Filmi Oy
6 333 000 € (19 000 000 mk)20. 
Tom of Finland (2017, FI/SE/DK/DE)
Ohjaus: Dome Karukoski
Tuotanto: Helsinki-filmi Oy
6 050 000 € (5 000 000 €)21. 
Sisu (2022)
Ohjaus: Jalmari Helander
Tuotanto: Freezing Point Oy
5 845 000 € (5 416 436 €)22. 
Ystävät, toverit (1990)
Ohjaus: Rauni Mollberg
Tuotanto: Filmi-Molle Oy
5 809 000 € (18 487 466 mk)23. 
Tuntematon sotilas (1985)
Ohjaus: Rauni Mollberg
Tuotanto: Arctic-Filmi Oy
5 692 000 € (14 221 237 mk)24. Yön lapsi (2025, FI/LT/FR) TUOTANNOSSA
Ohjaus: Hanna Bergholm
Tuotanto: Elokuvayhtiö Komeetta Oy
5 533 000 €25. Lapin sota (2026) TUOTANNOSSA
Ohjaus: Aku Louhimies
Tuotanto: Backman & Hoderoff Oy
5 193 000 €26. 
Etulinjan edessä (2004)
Ohjaus: Åke Lindman
Tuotanto: Åke Lindman Film-Production Oy
5 165 000 € (3 500 000 €)27. 
Le Havre (2011, FI/FR/DE)
Ohjaus: Aki Kaurismäki
Tuotanto: Sputnik Oy
4 961 000 € (3 854 805 €)28. 
Kalevala: Kullervon tarina (2025) TUOTANNOSSA
Ohjaus: Antti J. Jokinen
Tuotanto: Reel Media Oy, Finland Storm Oy
4 850 000 €29. 
Amazon (1990, FI/US)
Ohjaus: Mika Kaurismäki
Tuotanto: Villealfa Filmproductions Oy
4 825 000 € (15 358 089 mk)30. 
Täällä Pohjantähden alla (1968)
Ohjaus: Edvin Laine
Tuotanto: Fennada-Filmi Oy, Yleisradio Oy
4 774 000 € (2 579 027 mk)31. 
Kesäkirja (2024, UK/FI)
Ohjaus: Charlie McDowell
Tuotanto: Helsinki-filmi Oy
4 700 000 €32. 
Lapin kullan kimallus (1999)
Ohjaus: Åke Lindman
Tuotanto: Åke Lindman Film-Production Oy
4 524 000 € (16 746 000 mk)33. 
Tali-Ihantala 1944 (2007)
Ohjaus: Åke Lindman, Sakari Kirjavainen
Tuotanto: Åke Lindman Film-Production Oy
4 338 000 € (3 093 000 €)34. 
Kaivo (1992, FI/SE/DK)
Ohjaus: Pekka Lehto
Tuotanto: Kinofinlandia Oy
4 268 000 € (14 511 774 mk)35. 
Tove (2020, FI/SE)
Ohjaus: Zaida Bergroth
Tuotanto: Helsinki-filmi Oy
4 253 000 € (3 600 000 €)36. 
Ei koskaan yksin (2024)
Ohjaus: Klaus Härö
Tuotanto: MRP Matila Röhr Productions Oy
4 112 000 €37. Tonttu (2025, FI/NO) TUOTANNOSSA
Ohjaus: Joonas Berghäll, Hannes Vartiainen
Tuotanto: Oktober Oy
4 000 000 €38. Fleak (2025, FI/PL/FR) TUOTANNOSSA
Ohjaus: Jens Møller
Tuotanto: Anima Vitae Oy
4 000 000 €39. 
Ikitie (2017, FI/EE/SE)
Ohjaus: AJ Annila
Tuotanto: MRP Matila Röhr Productions Oy
3 993 000 € (3 300 000 €)40. 
Äideistä parhain (2005, FI/SE)
Ohjaus: Klaus Härö
Tuotanto: MRP Matila Röhr Productions Oy
3 951 000 € (2 700 000 €)41. 
Lupaus (2005)
Ohjaus: Ilkka Vanne
Tuotanto: Fantasiafilmi Oy
3 951 000 € (2 700 000 €)42. 
Going to Kansas City (1998, FI/CA)
Ohjaus: Pekka Mandart
Tuotanto: Mandart Entertainment Oy
3 902 000 € (14 278 968 mk)43. 
Pahanhautoja (2022, FI/SE)
Ohjaus: Hanna Bergholm
Tuotanto: Silva Mysterium Oy
3 885 000 € (3 600 000 €)44. 
Jadesoturi (2006, FI/CH/NL/EE/DE)
Ohjaus: AJ Annila
Tuotanto: Blind Spot Pictures Oy
3 882 000 € (2 700 000 €)45. 
Colorado Avenue (2007)
Ohjaus: Claes Olsson
Tuotanto: Kinoproduction Oy
3 857 000 € (2 750 000 €)46. 
Myrskyluodon Maija (2024, FI/SE)
Ohjaus: Tiina Lymi
Tuotanto: Solar Films Oy
3 829 000 €47. 
Veden vartija (2022, FI/DE/EE/NO)
Ohjaus: Saara Saarela
Tuotanto: Oy Bufo Ab
3 755 000 € (3 480 000 €)48. 
Rakkaani merikapteeni (2022, FI/IE)
Ohjaus: Klaus Härö
Tuotanto: Making Movies Oy
3 732 000 € (3 458 000 €)49. 
Helsinki Napoli All Night Long (1987, FI/DE/SU/IT)
Ohjaus: Mika Kaurismäki
Tuotanto: Villealfa Filmproduction Oy
3 727 000 € (10 000 000 mk)50. 
Honey Baby (2004, FI/DE/LV/RU)
Ohjaus: Mika Kaurismäki
Tuotanto: Marianna Films Oy
3 689 000 € (2 500 000 €)51. 
Sagojogan ministeri (1997, SE/FI/NO)
Ohjaus: Paul-Anders Simma
Tuotanto: Kinotuotanto Oy
3 658 000 € (13 200 000 mk)52. 
Tulipää (1980)
Ohjaus: Pirjo Honkasalo, Pekka Lehto
Tuotanto: P-Kino Oy
3 608 000 € (5 987 763 mk)53. 
The Guardian Angel – suojelusenkeli (2018, FI/DK/HR)
Ohjaus: Arto Halonen
Tuotanto: Art Films Production Oy
3 591 000 € (3 000 000 €)54. 
Hevi reissu (2018, FI/NO)
Ohjaus: Jukka Vidgren, Juuso Laatio
Tuotanto: Making Movies Oy
3 591 000 € (3 000 000 €)55. 
Poika ja ilves (1998, FI/LU/DK)
Ohjaus: Raimo O. Niemi, Ville Suhonen
Tuotanto: Wildcat Productions Oy
3 581 000 € (13 103 151 mk)56. 
Imaginaerum (2012, CA/FI)
Ohjaus: Stobe Harju, Mark Roper
Tuotanto: Solar Films Oy
3 580 000 € (3 700 000 $ / 2 860 000 €)57. 
Täällä Pohjantähden alla (2009)
Ohjaus: Timo Koivusalo
Tuotanto: Artista Filmi Oy
3 535 000 € (2 623 000 €)58. 
Akseli ja Elina (1970)
Ohjaus: Edvin Laine
Tuotanto: Fennada-FIlmi Oy
3 273 000 € (1 857 900 mk)*) Sammon päärahoittaja oli neuvostoliittolainen Mosfilm.
Ei niin kallis...
Tuntematon sotilas (1955)
Studioaikakaudella suurilla kotimaisilla elokuvavalmistamoilla oli oma vakituinen henkilökuntansa ja sopimusnäyttelijöitä, omat kuvauskalustonsa, puvustot, rekvisiitat, verstaat, autot, koeteatterit, studio ja niin edelleen. Koska valtio ei elokuvatuotantoja tukenut, niiden budjettiin ei kannattanut laskea mitään muuta kuin kyseisestä tuotannosta todella aiheutuneet erilliskulut.
Näin Edvin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan "hinnaksi" tuli vain 46 667 761 markkaa, nykyrahassa noin 1 921 000 euroa.
|
Ei niin kallis... Tuntematon sotilas (1955) Studioaikakaudella suurilla kotimaisilla elokuvavalmistamoilla oli oma vakituinen henkilökuntansa ja sopimusnäyttelijöitä, omat kuvauskalustonsa, puvustot, rekvisiitat, verstaat, autot, koeteatterit, studio ja niin edelleen. Koska valtio ei elokuvatuotantoja tukenut, niiden budjettiin ei kannattanut laskea mitään muuta kuin kyseisestä tuotannosta todella aiheutuneet erilliskulut. Näin Edvin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan "hinnaksi" tuli vain 46 667 761 markkaa, nykyrahassa noin 1 780 000 euroa. |
Spede Pasasen tuotantojen budjetit nykyvaluutassa
Spede Pasasen tuottamien elokuvien tuotantokustannukset (todelliset tai arviot) muutettuna vuoden 2013 euroiksi Tilastokeskuksen rahanarvonkerrointa käyttäen. Tuotantokustannustiedot ovat peräisin ELONET.fi:stä.
| ELOKUVA | VUOSI | OHJAUS | BUDJETTI* | EUR 2013 |
| Romanovin kivet | 1993 | Aleksi Mäkelä | 5 172 445 FIM | 1 207 766 EUR |
| Uuno Turhapuro Suomen tasavallan herra presidentti | 1992 | Ere Kokkonen | 4 859 210 FIM | 1 158 436 EUR |
| Johtaja Uuno Turhapuro, pisnismies | 1998 | Ere Kokkonen | 4 600 562 FIM | 1 019 024 EUR |
| Uuno Turhapuro – herra Helsingin herra | 1991 | Ere Kokkonen | 3 894 256 FIM | 952 535 EUR |
| Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla | 1990 | Pertti Melasniemi | 3 701 009 FIM | 942 647 EUR |
| Uuno Turhapuro menettää muistinsa | 1982 | Ere Kokkonen | 1 913 945 FIM | 763 664 EUR |
| Uuno Turhapuron poika | 1993 | Spede Pasanen | 3 119 440 FIM | 728 389 EUR |
| Uuno Turhapuro [mv] | 1973 | Ere Kokkonen | 600 000 FIM | 672 300 EUR |
| Pekko ja poika | 1994 | Timo Koivusalo | 2 907 985 FIM | 671 745 EUR |
| Viu-hah hah-taja [mv] |
1974 | Ere Kokkonen | 680 000 FIM | 648 992 EUR |
| Uuno Turhapuro – kaksoisagentti | 1987 | Spede Pasanen | 2 096 000 FIM | 633 202 EUR |
| Uuno Turhapuron veli | 1994 | Hannu Seikkula | 2 650 665 FIM | 612 304 EUR |
| Noin 7 veljestä [mv] | 1968 | Jukka Virtanen | 360 000 FIM | 540 252 EUR |
| Hirttämättömät [mv] |
1971 |
Spede Pasanen Vesa-Matti Loiri |
392 000 FIM |
525 750 EUR |
| Lottovoittaja UKK Turhapuro [mv] | 1976 | Ere Kokkonen | 700 000 FIM | 495 950 EUR |
| Pähkähullu Suomi [mv] | 1967 | Jukka Virtanen | 302 000 FIM | 491 173 EUR |
| Uuno Turhapuro muuttaa maalle |
1986 |
Ere Kokkonen |
1 500 000 FIM– 2 000 000 FIM |
469 800 EUR 626 400 EUR |
| Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon [mv] |
1977 |
Ere Kokkonen |
722 307 FIM |
454 259 EUR |
| Rampe & Naukkis – kaikkien aikojen superpari | 1990 | Hannu Seikkula | 1 590 182 FIM | 405 019 EUR |
| Kahdeksas veljes [mv] |
1971 | Spede Pasanen | 290 000 FIM | 388 948 EUR |
| Professori Uuno D.G. Turhapuro [mv] | 1975 | Ere Kokkonen | 450 000 FIM | 364 500 EUR |
| Millipilleri [mv] |
1966 |
Jukka Virtanen Ere Kokkonen Spede Pasanen |
210 000 FIM |
360 759 EUR |
| Saatanan radikaalit [mv] |
1971 |
Paavo Piironen Heikki Nousiainen Timo Nissi Heikki Huopainen |
190 000 FIM |
254 828 EUR |
| Naisen logiikka | 1999 | Spede Pasanen | 1 065 088 FIM | 233 254 EUR |
| X-Paroni [mv] |
1964 |
Risto Jarva Jaakko Pakkasvirta Spede Pasanen |
105 000 FIM |
196 518 EUR |
| Pikkupojat | 1986 | Ere Kokkonen | 500 000 FIM1 | 156 600 EUR |
1 Ere Kokkosen arvio
Budjettitietoja ei ole saatavilla seuraavista:
Tupla-Uuno; Hei kliffaa hei!; Lentävät luupäät; Uuno Turhapuro armeijan leivissä; Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin; Pölhölä; Uuno Turhapuron aviokriisi; Tup akka lakko; Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit; Rautakauppias Uuno Turhapuro, presidentin vävy; Speedy Gonzales – noin 7 veljeksen poika; Pohjan tähteet; Leikkikalugangsteri; Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut; Onks' Viljoo näkyny?; Fakta homma; Liian iso keikka; Uuno Epsanjassa; Jussi Pussi;
Pisimmät suomalaiset elokuvat
Juttua päivitetty viimeksi 11.12.2023
Kolme pisintä suomalaista elokuvaa: Pohjantähti (1973), Tuntematon sotilas (1985) ja Talvisota (1989).
Suomessa on runsaan sadan vuoden aikana tuotettu noin 1250–1300 pitkää näytelmäelokuvaa, joista vähintään 120-minuuttisten elokuvien osuus on erittäin pieni: vain 55 filmiä, eli noin neljä prosenttia koko tuotannosta. Näiden elokuvien joukkoon kuitenkin lukeutuu huomattava osa kaikkien aikojen menestyneimmistä ja rakastetuimmista suomalaisista elokuvista.
Kaikkien aikojen pisin kotimainen näytelmäelokuva on Edvin Laineen ohjaamien Täällä Pohjantähden alla- ja Akseli ja Elina -elokuvien yhdistelmäversio Pohjantähti (1973). 202-minuuttinen mammuttiteos tehtiin kansainvälistä levitystä varten, mutta ulkomaanmarkkinat jäivät tavoittamatta ja Pohjantähti pyörikin vain Suomen valkokankailla.
Useampiakin teoksia listalle ovat saaneet Edvin Laine (7), Timo Koivusalo (4), Mikko Niskanen (3), Rauni Mollberg (3), Aleksi Mäkelä (3) ja Aku Louhimies (3).
Listalla ei ole sellaisia elokuvia, joiden sensuuritiedoissa on ilmoitettu väärä pituus. Esimerkiksi Pedon merkin (1981) todellinen pituus on 119 minuuttia.
Pisimmät elokuvat vuosikymmenittäin
| 1930 | 1940 | 1950 | 1960 | 1970 | 1980 | 1990 | 2000 | 2010 | 2020 |
| 5 | 1 | 2 | 1 | 6 | 12 | 4 | 13 | 9 | 7 |
Pisimmät suomalaiset elokuvat (vähintään 120 min)
| 1. |  |
Pohjantähti (1973) Ohjaus: Edvin Laine Tuotanto: Fennada-Filmi Oy yhdistelmäversio elokuvista Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970) 202 minuuttia |
| 2. |  |
Tuntematon sotilas (1985) Ohjaus: Rauni Mollberg Tuotanto: Arctic-Filmi Oy 197 min |
| 3. |  |
Talvisota (1989) Ohjaus: Pekka Parikka Tuotanto: National-Filmi Oy 197 min |
| 4. |  |
Täällä Pohjantähden alla (2009) Ohjaus: Timo Koivusalo Tuotanto: Artista Filmi Oy 193 min |
| 5. |  |
Täällä Pohjantähden alla (1968) Ohjaus: Edvin Laine Tuotanto: Fennada-Filmi Oy 182 min |
| 6. |  |
Tuntematon sotilas (2017) Ohjaus: Aku Louhimies Tuotanto: Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017 Oy 180 min |
| 7. |  |
Tuntematon sotilas (1955) Ohjaus: Edvin Laine Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus Oy 177 min |
| 8. |  |
Nuoruuteni savotat (1988) Ohjaus: Mikko Niskanen Tuotanto: National-Filmi Oy 164 min |
| 9. |  |
Myrskyluodon Maija (2024) Ohjaus: Tiina Lymi Tuotanto: Solar Films Oy 164 min |
| 10. |  |
Tulipää (1980) Ohjaus: Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto Tuotanto: P-Kino Oy 155 min |
| 11. |  |
Kahdeksan surmanluotia (1972) Ohjaus: Mikko Niskanen Tuotanto: Käpy-Filmi Oy, Yleisradio Oy 145 min (teatterilevitysversio) |
| 12. |  |
Sven Tuuva (1958) Ohjaus: Edvin Laine Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus Oy 140 min |
| 13. |  |
Elämän vonkamies (1986) Ohjaus: Mikko Niskanen Tuotanto: National-Filmi Oy, Finnkino Oy, MTV Oy 140 min |
| 14. |  |
Täällä Pohjantähden alla II (2010) Ohjaus: Timo Koivusalo Tuotanto: Artista Filmi Oy 138 min |
| 15. |  |
Akseli ja Elina (1970) Ohjaus: Edvin Laine Tuotanto: Fennada-Filmi Oy 137 min |
| 16. |  |
Mosku – lajinsa viimeinen (2003) Ohjaus: Tapio Suominen Tuotanto: Fantasiafilmi Oy 136 min |
| 17. |  |
Matti (2006) Ohjaus: Aleksi Mäkelä Tuotanto: Solar Films Oy 135 min |
| 18. |  |
Rööperi (2009) Ohjaus: Aleksi Mäkelä Tuotanto: Solar Films Oy 133 min |
| 19. |  |
Tukkijoella (1937) Ohjaus: Kalle Kaarna Tuotanto: Jäger Filmi Oy 132 min |
| 20. |  |
Aika hyvä ihmiseksi (1977) Ohjaus: Rauni Mollberg Tuotanto: Arctic-Filmi Oy 132 min |
| 21. | |
Ystävät, toverit (1990) Ohjaus: Rauni Mollberg Tuotanto: Filmi-Molle Oy 132 min |
| 22. |  |
Rock'n Roll Never Dies (2006) Ohjaus: Juha Koiranen Tuotanto: Film-Total Oy 131 min |
| 23. |  |
Paha maa (2005) Ohjaus: Aku Louhimies Tuotanto: Solar Films Oy 130 min |
| 24. |  |
Jäniksen vuosi (1977) Ohjaus: Risto Jarva Tuotanto: Filminor Oy 129 min |
| 25. |  |
Härmä (2012) Ohjaus: JP Siili Tuotanto: Yellow Film & TV Oy 128 min |
| 26. |  |
Raid (2003) Ohjaus: Tapio Piirainen Tuotanto: Kinoproduction Oy 128 min |
| 27. | |
Colorado Avenue (2007) Ohjaus: Claes Olsson Tuotanto: Kinoproduction Oy 128 min |
| 28. |  |
VMV 6 (1936) Ohjaus: Risto Orko Tuotanto: Suomi-Filmi Oy 128 min |
| 29. |  |
Pohjanmaa (1988) Ohjaus: Pekka Parikka Tuotanto: National-Filmi Oy 128 min |
| 30. |  |
Viimeinen savotta (1977) Ohjaus: Edvin Laine Tuotanto: Suomi-Filmi Oy 127 min |
| 31. | |
Etulinjan edessä (2004) Ohjaus: Åke Lindman Tuotanto: Åke Lindman Film-Production Oy 127 min |
| 32. |  |
Jon (1983) Ohjaus: Jaakko Pyhälä Tuotanto: Filminor Oy 127 min |
| 33. |  |
Akaton mies (1983) Ohjaus: Edvin Laine Tuotanto: Kinosto Oy 127 min |
| 34. |  |
Pahat pojat (2003) Ohjaus: Aleksi Mäkelä Tuotanto: Solar Films Oy 126 min |
| 35. |  |
Missä kuljimme kerran (2011) Ohjaus: Peter Lindholm Tuotanto: Helsinki-filmi Oy 126 min |
| 36. |  |
Puhdistus (2012) Ohjaus: Antti J. Jokinen Tuotanto: Solar Films Oy 125 min |
| 37. |  |
Olavi Virta (2018) Ohjaus: Timo Koivusalo Tuotanto: Artista Filmi Oy 125 min |
| 38. |  |
Onnellinen ministeri (1941) Ohjaus: Toivo Särkkä Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus Oy 124 min |
| 39. |  |
Kuin uni ja varjo (1937) Ohjaus: Toivo Särkkä ja Yrjö Norta Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus Oy 124 min |
| 40. |  |
Elinan surma (1938) Ohjaus: Kalle Kaarna Tuotanto: Jäger Filmi Oy 124 min |
| 41. |  |
Viulisti (2018) Ohjaus: Paavo Westerberg Tuotanto: Mjölk Movies Oy 124 min |
| 42. |  |
Hetki lyö (2022) Ohjaus: JP Valkeapää Tuotanto: Elokuvayhtiö Komeetta Oy 124 min |
| 43. |  |
Armon aika (1998) Ohjaus: Jaakko Pyhälä Tuotanto: Filminor Oy, Blind Spot Pictures Oy 123 min |
| 44. |  |
Rukajärven tie (1999) Ohjaus: Olli Saarela Tuotanto: MRP Matila Röhr Productions Oy 123 min |
| 45. |  |
Skavabölen pojat (2009) Ohjaus: Zaida Bergroth Tuotanto: Juonifilmi Oy 123 min |
| 46. |  |
Mitä meistä tuli (2009) Ohjaus: Miika Ullakko Tuotanto: T:mi Misty Friday Films 123 min |
| 47. |  |
Jos rakastat (2010) Ohjaus: Neil Hardwick Tuotanto: Juonifilmi Oy 123 min |
| 48. |  |
Vuosaari (2012) Ohjaus: Aku Louhimies Tuotanto: First Floor Productions Oy, Edith Film Oy 123 min |
| 49. |  |
Aurinkotuuli (1980) Ohjaus: Timo Linnasalo Tuotanto: Filminor Oy 122 min |
| 50. |  |
Sisarukset (2023) Ohjaus: Saara Cantell Tuotanto: Making Movies 122 min |
| 51. |  |
Neljä pientä aikuista (2023) Ohjaus: Selma Vilhunen Tuotanto: Tuffi Films Oy 122 min |
| 52. |  |
Meidän poikamme ilmassa – me maassa (1934) Ohjaus: Erkki Karu Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus Oy 121 min |
| 53. |  |
Da Capo (1985) Ohjaus: Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto Tuotanto: P-Kino Oy 121 min |
| 54. |  |
Helene (2020) Ohjaus: Antti J. Jokinen Tuotanto: Finland Cinematic Oy 121 min |
| 55. |  |
Niskavuori (1984) Ohjaus: Matti Kassila Tuotanto: Skandia-Filmi Oy 120 min |
| 56. |  |
Klaani (1984) Ohjaus: Mika Kaurismäki Tuotanto: Villealfa Filmproductions Oy 120 min |
| 57. |  |
Ameriikan raitti (1990) Ohjaus: Lauri Törhönen Tuotanto: Jörn Donner Productions Oy 120 min |
| 58. |  |
Sibelius (2003) Ohjaus: Timo Koivusalo Tuotanto: Artista Filmi Oy 120 min |
| 59. |  |
Rikinkeltainen taivas (2021) Ohjaus: Claes Olsson Tuotanto: Solar Films Oy, Nordic Film Pool Oy 120 min |
| 60. |  |
Free Skate (2022) Ohjaus: Roope Olenius Tuotanto: Bright Fame Pictures Oy 120 min |
Hollywood-tähtien Suomen-vierailut
1950-luvun puolivälissä Suomessa oli parhaimmillaan kolmisenkymmentä miljoonaa elokuvissakäyntiä vuodessa, eli yli kolme kertaa enemmän kuin nykypäivänä. Siinä määrin merkittävä elokuvamaa Suomi oli ennen television tuloa, että ulkomaalaiset suurtuottajatkin suunnittelivat aikoinaan tekevänsä suomenkielisiä elokuvia suomalaisille markkinoille. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.
Itse filmien lisäksi tuulahduksia Hollywoodista Suomeen toivat ne harvat amerikkalaiset filmitähdet, jotka Suomessa vierailivat. Kaikki muistanevat ainakin kuulleensa Gregory Peckin Suomen-visiitistä, joka on näistä tapauksista tunnetuin. Tässä muutamia filminpätkiä ja välähdyksiä Hollywood-tähtien Suomen-vierailuista, joiden syynä useimmiten ei ollut elokuvien markkinointi Suomessa. Filmaamatta jääneitä vierailuita ei tässä mainita, mutta sellaisia tapauksia on mm. Planet Hollywood -ravintolan avajaiset, joihin Renny Harlin sai houkuteltua Bruce Willisin ja Demi Mooren.
Gregory Peck
Helsingissä syntyneen Greta Kukkosen kanssa vuonna 1942 avioitunut Gregory Peck saapui Suomeen tammikuussa 1953 herättäen valtavaa kiinnostusta eritoten nuorissa naisissa, joiden mielestä 190-senttinen Hollywood-tähti oli tavattoman komea mies. William Wylerin Loma Roomassa (1954) ja Robert Mulliganin Kuin surmaisi satakielen (1962) eivät vielä olleet valmistuneet, mutta Peck oli jo suuri tähti, joka oli huomioitu neljällä Oscar-ehdokkuudellakin.
Kuten Ruotsiinkin, Peck saapui Suomeen markkinoimaan Kilimanjaron lumet -elokuvaansa (1952), joka sai Suomen-ensi-iltansa 16. tammikuuta, mutta myös tapaamaan vaimonsa sukulaisia. Vaimo itse ei ollut mukana, vaan oli vieraillut Suomessa jo edellisvuonna olympialaisten merkeissä. Jo lentokentällä Peckiä oli vastassa – filmimiesten ja ihailijaparven lisäksi – hänen suomalainen kummityttönsä. Seutulan lentokentältä lähdettyään Peck ei ehtinyt kauaa viettää Hotelli Vaakunassa, kun hänen oli jo matkattava Bio Metropoliin Kilimanjaron lumien esitykseen. Siellä hän sai vastailla Carl-Erik Creutzin kysymyksiin yleisön edessä sekä vastaanottaa kukkakimpun Ansa Ikoselta. Näytöksen jälkeen Peck matkasi takaisin Hotelli Vaakunaan, jonka ravintolassa pidettiin illallistilaisuus hänen kunniakseen. Ilmeisesti vierailun edetessä Peck muutti Hotelli Kämpiin.
Muutaman päivän kestäneen visiitin aikana Peck vieraili mm. Yhdysvaltain tiedotuskirjastossa, Kaivopuistossa Yhdysvaltain suurlähetystön pihamaalla, Tuomikirkon portailla, Olympiastadionilla, Lastenlinnassa, Sokoksen tavaratalossa – ja veti aina mukanaan suurta ihmislaumaa. Hotelli Kämpissä Peck antoi haastatteluja suomalaisille elokuvajournalisteille, jotka tuohon aikaan olivat pääasiassa naisia. Jo 1960-luvulla puretussa Kestikartanossa Peckin vaimon suku järjesti juhlat, joiden kunniavieraaksi Peck saapui. Myöhemmin Peck tapasi jälleen Ansa Ikosen ja tanssahteli tämän kanssa ravintola Adlonin parketilla.
Danny Kaye
Elokuvahistorian lahjakkaimpiin koomikoihin lukeutuva Danny Kaye on sittemmin unohtunut suurelta yleisöltä, vaikkakin hänen tähdittämänsä Hurjimus (1947) olikin Ben Stillerin Walter Mittyn ihmeellisen elämän (2013) innoittaja. Kaye vieraili Suomessa useampaankin otteeseen, ensimmäistä kertaa lokakuussa 1955, jolloin hän saapui maahan Unicefin lähettiläänä. Miehen liikkeitä seurannut uutiskuvaaja Leo Hildén kertoi myöhemmin Kayen olleen erittäin epäystävällinen mies – "luonteenpiirre", joka hyvin usein liitetään nimenomaan koomikoihin.
Väitetyn kiukuttelun ohella Kaye ehti nauttia suomalaisia savukkeita, tutustua Lastenlinnaan, Eduskuntataloon ja Stockmannin tavarataloon, käväistä Yleisradion studiolla antamassa haastattelun sekä tietysti käydä saunassa, missä hän antoi "haastattelun" radiolle. Yhdysvaltain suurlähetystössä pidettiin cocktail-tilaisuus, mihin Kayen suomalaisista näyttelijäkollegoista osallistuivat ainakin Joel Rinne ja Ansa Ikonen. Adlonissa pidettiin lehdistötilaisuus ja myöhemmin illanistujaiset, jossa Kaye kokeili saamaansa Neljän tuulen hattua. Gloriassa taasen esitettiin lyhytfilmi Unicefin toiminnasta.
1970-luvulla Kaye kävi Suomessa ainakin kerran, vuonna 1971 osallistuessaan jouluaiheisen televisio-ohjelman nauhoituksiin. Siinä hän esitti joululauluja lasten ja Koivistolaisten kanssa.
William Holden
William Holden saapui Suomeen heinäkuussa 1954 yhdessä näyttelijävaimonsa Brenda Marshallin kanssa. Aikaisemmin samana vuonna Holden oli saanut ansaitun miesnäyttelijän Oscarin Billy Wilderin elokuvasta Vankileiri 17 (1953), ja vuoden 1955 alkupuolella suomalaisyleisökin pääsi ihailemaan häntä Wilderin Kauniissa Sabrinassa (1954).
Finlandia-katsauksen lyhyt reportaasi Holdenin vierailusta ei paljasta mitään matkan tarkoituksesta, mutta se lienee ollut jotakin työ- ja huvimatkan väliltä. Ainakin ruokaa nautittiin täkäläisten filmimiesten ja -naisten kanssa.
Marlon Brando
Viettelysten vaunu (1951), Alaston satama (1954), Kapina laivalla (1962) ja monet muut menestysfilmit olivat tehneet Marlon Brandosta tähden myös Suomessa, minne hän saapui vuonna 1967 Unicefin lähettiläänä osallistuakseen Helsingin kaupunginteatterissa pidettävään gaalaan. Televisioidun tapahtuman jälkeen Brando sai sairauskohtauksen ja lähetettiin sairaalaan, jossa häneltä otettiin sydänfilmi. Tämä toimenpide vaati rintakarvojen poistamista – ja näitä karvoja eräs sairaanhoitaja sitten säilytti kotonaan valokuva-albumin välissä.
Elävään arkistoon
Alfred Hitchcock
Suomessa kuvattujen ulkomaalaisten tuotantojen täkäläinen yhteyshenkilö Åke Lindman matkusti Hollywoodiin tapaamaan Alfred Hitchcockia, joka suunnitteli kuvaavansa The Short Night -nimisen tarinan Suomessa. Lindmanille Hitchcock kehui jo käyneensä Suomessa etsimässä kuvauspaikkoja ilman, että kukaan tiesi hänen visiitistään. Lindman kuitenkin tiesi asian todellisen laidan; Hitchcockin Suomen-vierailu ei ollut pysynyt salaisuutena, vaan Hitchcock oli itsekin jo lentokentällä antanut haastattelun Suomen televisiolle.
Vieraillessaan Suomessa 1968, Hitchcock kertoi olevansa kiinnostunut Suomesta kuvauspaikkana, mutta ei halunnut suomalaisia näyttelijöitä elokuvaansa – liekö hän ollut koskaan yhtään suomalaista näyttelijää nähnytkään. The Short Nightin toteutumatta jäämisen syyksi on kerrottu Hitchcockin huonontunut terveys, mutta hän kuitenkin teki vuoden 1968 jälkeen vielä kolme filmiä. Ronald Kirkbriden samannimiseen romaaniin perustunutta elokuvaa suunniteltiin pitkään, kunnes Universal-studio – jonka kanssa Hitchcockilla oli tuotantosopimus – lopetti projektin valmistelut. Hitchcock kuoli seuraavana vuonna.
Suomessa Lindmanin apua tarvittiin useissa produktioissa, jotka toivat Suomeen sellaisia tähtiä kuin Charles Bronson, Warren Beatty, Diane Keaton, Michael Caine, Karl Malden, Pierce Brosnan ja niin edelleen.
Jayne Mansfield
Köyhän miehen Marilyn Monroe, isotissisenä blondina filmiuraa luonut Jayne Mansfield käväisi Suomessa vuonna 1963. Mansfieldin matka poikkesi Kayen ja Brandon hyväntekeväisyysvisiiteistä, sillä Houkuttelevat huulet -elokuvan (1957) tähti oli palkattu esiintymään ensimmäisessä televisioitavassa Miss Skandinavia -kilpailussa. Mansfieldin mukana oli hänen kehonrakentaja-aviomiehensä Mickey Hargitay, jota The Jayne Mansfield Story -televisioelokuvassa (1980) näytteli Suomessakin kehonrakentaja-aikoinaan vieraillut Arnold Schwarzenegger.
Ryan O'Neal
Peyton Place -televisiosarja alkoi Suomen televisiossa sen verran myöhään, että kun Ryan O'Neal oli jo sarjan jättänyt ja siirtynyt muiden projektien pariin, tunnettin hänet Suomessa nimenomaan Peyton Placen Rodneyna. O'Neal palkattiin vuonna 1970 tekemään esiintymisiä erilaisissa juhannustapahtumissa, joihin häntä kiidätti helikopteri. Ehti kulua yli vuosi, ennen kuin Arthur Hillerin ohjaama Love Story (1970) saapui myös Suomen valkokankaille. Menestys oli suuri, mutta ei läheskään niin suuri kuin Pohjois-Amerikassa, missä 2,2 miljoonalla dollarilla tuotettu elokuva keräsi yli 100 miljoonan dollarin lipputulot.
Love Storyn lisäksi O'Nealin elokuvista yli 100 000 katsojaa Suomessa saivat Peter Bogdanovichin Ottaaks' päähän? (1972) ja Paperikuu(1973).
James Drury
Peyton Placen tapaan myös Virginialainen pyöri Suomen televisiossa 1970-luvun alussa. Pääosaa näytelleen James Druryn
Suomen valkokankailla Druryn näkyvin työ oli ollut sivurooli Robert D. Webbin lännenfilmissä Rakasta minua hellästi (1956), jonka menestyksen syy oli filmissä valkokangadebyyttinsä tehnyt Elvis Presley. 80-vuotias Drury ei ole esiintynyt kameroiden edessä sitten 2000-luvun alun.
Lisää artikkeleita...
Sivu 38 / 50