adamserottajankatu78
Kampanjan mukainen mainos Helsingin Erottajankadun Adamsin seinässä vuonna 1978. Kuva: Ilpo Forssén / H:gin kaupungimuseo

Vuonna 1978 elokuvayrittäjiä edustava Filmikamari aloitti kampanjan, jolla television ääreen passivoituneita kansalaisia yritettiin houkutella takaisin elokuvateattereihin. Syynä kampajaan oli kävijämäärien jyrkkä lasku, joka oli tapahtunut vuoden 1976 aikana. Kun vielä vuosikymmenen alussa päästiin jatkuvasti yli kymmeneen miljoonaan katsojaan vuodessa, oli katsojamäärä nyt pudonnut alle yhdeksän miljoonan. Laskua edellisvuoteen oli 700 000 katsojaa, eikä vuosi 1977 ollut ratkaisevasti parempi.

Filmikamarin Tervetuloa elokuviin -kampanjan markkinointimateriaalit vakuuttivat yleisölle, että ”kuva elää parhaiten elokuvateatterissa”. Näitä molempia mainoslauseita kantaneet julisteet levisivät laajalti ympäri Suomen. TV2 lähti mukaan yhteiseen asiaan esittämällä tietoiskua, jossa katsojilta kyseltiin, milloin nämä olivat viimeksi käyneet elokuvissa.

Nukkuvan yleisön herättelyyn ei pyritty uhrauksitta. Kampanjaan tuli mukaan aikakauslehti Apu, joka jakoi lukijoilleen peräti miljoona alennuslipuketta, jotka oikeuttivat 30 prosentin alennukseen yhden elokuvalipun hinnasta. Koko kampanja huipentui 8. helmikuuta 1978, kun siinä mukana olleet elokuvateatterit tarjosivat yhden päivän ajan iltanäytäntöihinsä kaksi lippua yhden hinnalla. Se oli melkoinen kädenojennus elokuvateattereilta aikana, jolloin valtio ei tukenut niitä mitenkään vaan pikemminkin rankaisi suuria teattereita olemassaolostaan. Nämä nimittäin joutuivat maksamaan lipputuloistaan normaalien verojen lisäksi säätiömaksun, jolla rahoitettiin Elokuvasäätiön toimintaa.

adamspori1974
Puhallus (1974) sai puoli miljoonaa suomalaista lähtemään elokuviin. Porin Adamsiinkin se houkutteli sankan joukon. Kuva: Raita Sven / Satakunnan museo

Tervetuloa elokuviin -kampanjan myötävaikutuksella vuoden 1978 aikana saatiin takaisin ne kadonneet katsojat ja vuoden kokonaiskatsojamäärä hipoi 9,8 miljoonaa. Seuraavan kerran alle yhdeksän miljoonan katsojan tiputtiin vasta vuonna 1984, jolloin alkoi uusi taistelu kotivideomarkkinoita vastaan. Sekin kamppailu voitettiin lopulta, vaikka katsojamäärät laskivat vuositasolla pahimmillaan 5,3 miljoonaan. Television aikakauden mittapuulla laskettuna uusi ”kulta-aika” koitti vasta 2010-luvulla, kun katsojamäärät alkoivat jälleen hipoa yhdeksää miljoonaa. Häviäjiä olivat vain ne pienet ja keskisuuret yksityiset elokuvateatterit, jotka eivät voi suurkaupungissa pärjätä kiinalaiselle Finnkinolle saati kukoistaa kuihtuvilla syrjäseuduilla.

Tämän vuoden maaliskuun puolivälissä koronavirusepidemia sulki maamme elokuvateatterit, mutta ensi maanantaina ne saavat jälleen avata ovensa. Edellisen kerran näin pitkä tauko joidenkin elokuvateattereiden toimintaan tuli 80 vuotta sitten, kun Suomen kansa taisteli itsenäisyytensä säilyttämisen puolesta. Talvisodan henkeä tuskin tarvitaan nyt elokuvateattereiden salien täyttämiseen, sillä elokuva on aina ollut koko kansan viihdettä ja taidetta. Sitä ne ovat jatkossakin, elokuvateattereissa ja kotikatsomoissa.

 

adamserottajankatu782
Erottajankadun Adams esitti keväällä 1978 uusintana Alistair MacLeanin romaaniin pohjautuvaa hittielokuvaa Pelko on aseeni (1972), jonka täkäläinen ensi-ilta oli ollut viisi vuotta aiemmin. Kuva: Ilpo Forssén / H:gin kaupunginmuseo

Poikki! – toteutumattomat kotimaiset elokuvat

Ensi-illat

Perjantai 3.7.

theperfectcandidatejuliste theboy2juliste

palomiessamjuliste

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

nakemiinneuvostoliittojuliste viimeisetjuliste neitiaikajuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja