Mielipide: Nykyaika teki ikärajaluokittelun tarpeettomaksi
Riley Keough elokuvassa American Honey (2016). Kuvakaappaus trailerista (Universal)
1980-luvun lopulta aina 2000-luvun alkuun saakka Suomessa elettiin videolain aikakautta, jolloin kaikki alle 18-vuotiailta kielletyt elokuvat olivat automaattisesti videolevityskiellossa. Se johti siihen, että esimerkiksi Manaajaa (1973) ei voinut videolla levittää, mutta sitä saattoi kyllä esittää teattereissa ja televisiossa. Uskovaisten kansanedustajien keksimä videolaki hyväksyttiin eduskunnassa, jossa lakiehdotusten typeryys ei ole ennenkään estänyt niiden läpimenoa.
Elokuvasensuuri ei tietystikään rajoittunut vain siihen. Vuosikymmenten ajan suomalaiset tottuivat siihen, että elokuvasensuuri esti heitä näkemästä tiettyjä elokuvia ja teki monien muiden elokuvien katselusta hieman ankeaa, kun elokuvasta oli poistettu kohtauksia, joiden sisältö riipaisi kukkahattutätien ja -setien sydänalaa. Kaikki tämä sensurointi tehtiin Valtion elokuvatarkastamossa, nimensä mukaisessa valtion laitoksessa. Eikä ainoastaan sen hyväksynnällä, vaan sen aloitteesta.
Ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun lakimuutos poisti elokuvasensuurin sanan varsinaisessa merkityksessä. Ikärajaluokittelun pakollisuutta se ei poistanut, mutta elokuvia ei enää voi määrätä sensuroitavaksi. 2010-luvun alkupuolella Valtion elokuvatarkastamon toiminnasta oli tullut jo sen verran tarpeetonta, että se lakkautettiin. Elokuvien ikärajaluokittelusta vastaavat nykyään tehtävään koulutetut ulkopuoliset tekijät, jotka ovat maksaneet valtiolle hyvän summan koulutusmaksuina. Elokuvatarkastamon nykyinen seuraaja MEKU vastaa koulutuksien järjestämisestä, korjaa niistä rahat ja sen jälkeen jossain määrin valvoo sitä, mitä koulutetut luokittelijat tekevät. Vähäisillä resursseilla ja kuvaohjelmien tulvassa se on tietysti erittäin vaikeaa.
Vaikka ikärajaluokittelijat koulutetaankin MEKU:n valvonnassa, on vastuu päätöksenteosta eittämättä siirretty valtionlaitokselta yksityiselle sektorille. Ei kuitenkaan suoraan kuluttajalle ja katsojalle, vaan välikädelle.
Koulutettujen luokittelijoiden virhearviointeja MEKU korjaa jälkikäteen, mutta korjauksien määrä on vähäinen ja tahti usein hyvin hidas. Viimeisin uudelleenluokittelu on tammikuun 2. päivältä, jolloin MEKU nosti American Honey -elokuvan ikärajan 12:sta 16:een. Ja siinä tiivistyykin koko MEKU:n tarpeettomuus 2020-luvun Suomessa.
American Honey (2016) tuli Suomessa suoraan DVD-, Blu-ray- ja VOD-tallennelevitykseen vuonna 2017. Koska American Honey ei pyörinyt suomalaisissa teattereissa, ei sen ikärajaluokittelulla ole mitään merkitystä. Teattereissa ikärajalla – jota on pakko noudattaa – olisi voitu pitää vaikutuksille alttiita nuoria etäällä elokuvasta, joka kertoo vaikutuksille alttiista nuorista ja heidän virheistään. Sellainenhan saattaisi vaikka puhutella samanikäisiä nuoria ja tarjota heille toisenlaista maailmankuvaa kuin viimeisimmät supersankarielokuvat.
Tallennepuoli onkin sitten asia erikseen. Vaikka fyysisissä tallenteissa onkin ikäraja selvästi merkitty takakannessa ja MEKU vaatii lisäämään ikärajamerkinnän etukanteenkin, mikäli siinä on muiden maiden ikärajamerkintöjä. Harva tätä jälkimmäistä määräystä näyttää noudattavan, mutta ainakaan vielä tietooni ei ole tullut yhtään tapausta, joka olisi johtanut mihinkään sanktioihin.
DVD- ja Blu-ray-tallenteita voi hankkia esimerkiksi Discshopista, jossa alle 18-vuotias voi tilata mitä vaan, kunhan maksaa tuotteensa postiennakolla. CDON puolestaan myy ikää kyselemättä, jos maksaa tilauksensa etukäteen. Molemmat verkkokaupat ovat kilpailukykyisten hintojensa ansiosta suomalaistenkin elokuvatallenteiden ostajien suosiossa.
American Honeyn kaltaisten elokuvien tarjoaminen digitaalisina talleinteina suoratoistopalveluissa on vielä vaikeampi juttu. Esimerkiksi SF Anytimeen rekisteröityessä on klikattava kohta, jossa vahvistaa olevansa ”18-vuotias” (kaipa 19-vuotiaskin saa rekisteröityä). SF Anytimessa jokaisen elokuvan katsomisesta on maksettava erikseen, mutta vastineeksi saakin laajan ja korkeatasoisen valikoiman.
Netflixissä saa kympillä katsoa elokuvia kokonaisen kuukauden. Tarjonta on huonompaa ja suppeampaa, suorastaan surkeaa, mutta suurille massoille se näyttää kelpaavan. Netflixiin rekisteröityvän on oltava 18 vuotta täyttänyt. Sen jälkeen kuluttajaa odottaa suomalaisten ikärajaluokittelijoiden helvetti: Netflix ei noudata suomalaista ikärajaluokittelua. Netflix on kyllä itse luokitellut elokuvia oman makunsa mukaan, mutta omalla asteikollaan, ilman Suomen lain mukaista pätevyyttä ja myöskin ilman, että ikärajoja olisi ilmoitettu MEKU:n tietokantaan. Sama koskee myös sellaisia elokuvia, joilla on ihan virallisetkin suomalaiset ikärajaluokitukset.
Netflix voi tehdä näin, koska sillä ei ole Suomeen rekisteröityä tytäryhtiötä, vaikka se tarjoaakin palveluitaan suomenkielisenä ja lahjakortteja palveluun myydään liki jokaisessa suomalaisessa päivittäistavarakaupassa ja kioskissa.
Netflixit, Amazon ja monet muut vastaavat palvelut ovat siirtäneet valvontavastuuden lasten vanhemmille, joille se kuuluukin. Elokuvien tehokkuutta ei silti pidä aliarvioida. Lapsikatsojankaan ei tarvitse aktiivisesti käyttää omaa mielikuvitustaan elokuvia katsoessaan, sillä elokuvan maailma on nähtävillä omien silmien edessä. Siksi elokuvaan on niin uskomattoman helppo uppoutua, ihan eri tavalla kuin kirjaan, jota lukiessa omalla mielikuvituksella on keskeinen tehtävä. Omassa mielikuvituksessa kauhukirjan kauhistuttava maailma voi olla ihan helvetillinen, vaikka se on silmien edessä vain musteena paperilla. Silti kirjoilla ei ole ikärajoja.
Ikärajojen noudattamista käsiteltiin myös Ylen eilisessä jutussa. Sen perusteella ikärajaluokituksen säännöt eivät ole edes kaikkien teatterinomistajienkaan tiedossa. Ylen haastattelema teatterinomistaja kertoi kieltäytyneensä päästämästä 13-vuotiasta katsomaan Joker-elokuvaa, vaikka tällä oli täysi-ikäinen naapurinsa mukanaan. Joker on kielletty alle 16-vuotiailta, mutta lain mukaan ikärajassa voidaan joustaa jopa kolmella vuodella, mikäli nuori katsoja on aikuisen seurassa. Teatterinomistaja oli vaatinut, että mukana olevan on oltava lapsen vanhempi. Näin ei kuitenkaan missään lakipykälässä sanota.