Blu-ray-uutuuksista: Studio Canal palasi Pohjolaan, mutta ei kommelluksitta
Robert De Niro Kauriinmetsästäjässä. Kuva: Studio Canal
Erään maailman upeimmista elokuvakatalogeista omistava Studio Canal katosi muutamaksi vuodeksi Pohjoismaista, mutta nyt sen tallenteita on alkanut jälleen ilmestyä tanskalaisen Soul Median kautta. Valitettavasti jokaisessa uudessa julkaisussa on sanomista ja osassa paljonkin.
Todennäköisesti odotetuin ja toivotuin uusi julkaisu Studio Canalilta oli Michael Ciminon Kauriinmetsästäjästä (1978), joka on nyt saatavilla Blu-rayna ja tammikuussa myös 4K UHD -tallenteena. Blu-ray-julkaisu on kuvanlaadultaan näiden uusien Studio Canal -julkaisujen parasta antia, mutta pettymykset piilevät toisaalla: tarjolla on vain Dolby Digital 2.0 -ääniraita eikä lainkaan lisämateriaalia.
Kauriinmetsästäjässä oli alkujaankin vain Dolby Stereo -ääniraita (joka oli silloin paras mahdollinen), mutta sittemmin siitä on ollut saatavilla DTS-HD-tasoinen stereoääni ja vieläpä 5.1-miksattukin versio. Sama Dolby Digital 2.0 -ääniraita tulee myös 4K UHD -tallenteeseen. Lievästi sanottuna omalaatuisen Ciminon alkuperäistä eurooppalaista DVD-levitystä varten tekemä kommenttiraita loistaa poissaolollaan, samoin Ciminon, kuvaaja Vilmos Zsigmondin ja näyttelijä John Savagen haastattelut, jotka olivat mukana vanhalla DVD:llä.
Armin Mueller-Stahl ja Jessica Lange Soittorasian mainoskuvassa. Itse elokuva on värillinen. Kuva: Studio Canal
Kauriinmetsästäjän kuva on kuitenkin mainio ja sulava. Samaa ei voi sanoa ensimmäisestä Costa-Gavraksen Soittorasiasta (1989), jossa kuvanopeutta on syyttä muutettu ja ilmeisen huonosti. Kyseessä on siis 25 kuvaa sekunnissa -nopeus, joka on välttämätön R2-alueen DVD:llä, mutta ei suinkaan Blu-ray-tallenteella.Soul Medialla ainakin oli tapana muuttaa kuvanopeus varsinaisen nopeutuksen sijaan kopioimalla joka sekunnin sisällä yhden ruudun, mikä johtaa aina tökkivään kuvaan. Soittorasian kohdalla on ilmeisesti tehty sama, mutta syystä tai toisesta vika ei ole Blu-raylla niin häiritsevä ja ilmeinen kuin se on DVD:llä.
Studio Canalin uutuusjulkaisuista myös Leijona talvella (1968) ja Verinen sotilas (1970) saapuivat uudelleen Blu-raylle pelkillä Dolby Digital 2.0 -ääniraidoilla. Sanomattakin lienee jo selvää, etteivät ne myöskään sisällä minkäänlaista lisämateriaalia ja kumpikin on 25 fps -nopeudella. Rakkautta vain (2003) sen sijaan on 24 fps -nopeudella ja ääniraitanakin Dolby Digital 5.1 (vaikka takakansi väittääkin, että mukana olisi myös DTS-HD-ääniraita).
Leijona talvella -elokuvan pohjoismaisen Blu-rayn kuvanlaatu ei ole kaksinen, ja se muistuttaa enemmän DVD:tä kuin saman elokuvan brittiläistä, Studio Canalin Blu-ray-tallennetta kolmen vuoden takaa.
Tähänastisista uusista Studio Canal -julkaisuista vain alkuperäinen Rambo-trilogia on lähellä erinomaista: mukana ovat samat lisämateriaalit ja ääniraidat kuin aiemmissakin versioissa. Moitittavaa on vain ykkösosan välillä töksähtelevässä kuvassa.
Ramboja lukuun ottamatta kaikkien näiden levyjen alussa on kielivalikko, jossa Finnish on suomennettu Google-kääntäjän avulla muotoon "suomalainen".
Sinnepäin tekemisen meininki on ilmeistä.