Tervo, Loiri ja naisia, joilta sain | Kirjat

”Ansa Ikonen oli ynseä ämmä”. Tällainen yhdellä lauseella loihdittu yhden ihmisen mitätöinti kertoo paljon koko teoksesta, Jari Tervon kirjoittamasta Vesa-Matti Loirin elämäkerrasta Loiri. Siinä on seitsemänsadan sivun verran tarinaa Tervon äänellä, ilman sitaatteja sen enempää Loirilta kuin keneltäkään muultakaan. On vaikea sanoa, missä kohtaa Loirin kertoma päättyy ja Tervon proosallinen tulkinta alkaa.

Tervon kirjailijanlahjat ovat kiistattomia, ja romaanikirjailijana hän on kirjoittanut myös suuresti ihailemansa Loirin elämäntarinan romaanimaiseen muotoon.

Tervo kirjoittaa sivukaupalla ulkomaalaisten näytelmäkirjailijoiden sielunelämästä, mutta jättää Loirin merkittäviäkin elokuvarooleja välistä pois. Paljon enemmän arvonantoa saavat Loirin teatteriroolit, mutta nekin jäävät näyttelijälegendan naisseikkailujen varjoon; Loiri-kirjassa kerrotaan todella kaikki, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Kirjan päähenkilö on nainut, nainut, juonut ja nainut. Naiset mainitaan nimiltä aitoon herrasmiesmäiseen tyyliin. Toki Loirin omatkin kokemukset, nolotkin, ovat kaiken kansan luettavissa, mutta se on ollut oma valinta.

Kun Tervo kirjoittaa Loirin elokuvarooleista, ilmeistä on, ettei hän ole kyseisiä elokuvia nähnyt. Kirjan mukaan Loirilla oli päärooli Näköradiomiehen ihmeellisissä siekailuissa ja niin edelleen. Roolityöluettelossa tv- ja lyhytelokuvat eksyvät pitkien elokuvien puolelle. Itse tekstiosuuksissa muista vanhoista kotimaisista elokuvista puhuttaessa kiinnostuksen ja asiantuntemuksen korvaa vähättely. Äiti. Äiti.

Ilmestynyt syyskuussa.