Ohjaaja työssään: Gabriel, tule takaisin -elokuva paperilta elokuvaksi

Valentin Vaala (istumassa vasemmalla) Gabriel, tule takaisin -elokuvan kuvauksissa. Kuva: KAVI

Kun Valentin Vaala filmasi ensimmäisen kerran Mika Waltarin tekstin, elettiin 1930-luvun alkua ja äänielokuva oli syrjäyttänyt mykkäelokuvan lyhyen, mutta toivottoman kamppailun jälkeen. Vaala ja hänen ystävänsä Teuvo Tulio olivat ryhtyneet elokuvantekijöiksi, koska kiinnostusta oli ja Tulion vanhempien suhteiden ansiosta poikien elokuvakokeilut voitiin rahoittaa. Kokemusta karttui nopeasti ja itseoppineesta Vaalasta tuli ensimmäinen suomalainen elokuvaohjaaja vailla mainittavaa teatteritaustaa.

Vaalan elokuvia tuottaneen Fennica-Filmi-tuotantoyhtiön ensimmäisen 100-prosenttisen äänielokuvan pohjaksi valittiin Waltarin Sininen overall -novelli, jonka Waltari kirjoitti nimenomaan elokuvasovitusta varten. Elokuvaversio, joka ei Waltarin mukaan alkuperäisnovellia juuri muistuttanut, sai nimekseen Sinisen varjon ja valmistui vuonna 1933. Kyseessä oli ensimmäinen kymmenistä Waltari-filmatisoinneista, mutta Vaalan ja Waltarin yhteistyö ei jatkunut yli viiteentoista vuoteen. 1930-luku vei nuoret menestyjät eri suuntiin.

Vaala ja Tuulikki Paananen käyvät läpi käsikirjoitusta Miehekkeen (1936) kuvauksissa. Kuva: KAVI

Vaala, Waltari ja Auervaara

Vaalan työtahti oli ihailtava: Suomi-Filmin palkkalistoille vuonna 1935 tullut nuori ohjaaja teki viidessätoista vuodessa 26 pitkää elokuvaa. Tahtia hidastutti toinen maailmansota: talvisodan aikaan mitään filmejä ei tehty ja jatkosodan alkuajat Vaala vietti Tiedotuskomppanian leikkaamossa. Kun sota vaan jatkui, tarvittiin kansalle huvia ja Vaala vapautettiin filmirintaman töihin.

Läpi 1940-luvun Vaala ohjasi draamaa ja komediaa, oli kartanoromantiikkaa, maalaisromantiikkaa, Lapin eksotiikkaa ja Helsinki-keskeisiä filmejä. Frans Emil Sillanpään Ihmiset suviyössä -romaanin ylistetty filmatisointi valmistui vuonna 1948, seuraavana vuonna vuorossa oli Hella Wuolijoen aiheeseen pohjautuva Jossain on railo -kartanodraama ja Denys Astonin romaanista sovitettu Sinut minä tahdon -komedia. Vaalan molemmat vuoden 1949 elokuvat olivat kaukana siitä, mihin hänellä oli kykyä ja halua.

Vuonna 1950 Vaalan vakiokuvaaja Eino Heino ehdotti seuraavan elokuvan aiheeksi Waltarin Gabriel, tule takaisin -näytelmää, joka on terävä komedia Ruben Oskar Auervaarasta. Vaala innostui, Waltari myi näytelmän filmatisointioikeudet Suomi-Filmille ja käsikirjoitusta saatettiin alkaa työstää. Vaala ja Waltari laativat käsikirjoituksen yhdessä, mutta ainoastaan Waltari sai työstään kreditiin.

En usko leikkauspöytäelokuviin. Kuvat, leikkaukset, repliikit – kaikki on harkittava etukäteen.
– Valentin Vaala

Vaala Ihmiset suviyössä -elokuvan kuvauksissa. Kuva: KAVI

Käsikirjoitus on kaikki kaikessa

Ohjaajana Vaala oli klassista koulukuntaa, niitä ammattilaisia, jotka tekivät elokuvansa jo ennen kuin kuvasivat metriäkään. Tämä tarkoittaa sitä, että jo käsikirjoitusvaiheessa suunniteltiin, miten elokuva myös kuvataan. – Osallistun aina alusta asti käsikirjoituksen tekemiseen, Vaala kertoi aikanaan. – Ammattitaitoinen ohjaaja vie kaikki ratkaisut jo käsikirjoitusvaiheessa niin pitkälle kuin mahdollista. En usko leikkauspöytäelokuviin – ja puhun nyt näytelmäelokuvasta. Käsikirjoituksen tulee olla selvä pohja, josta ei turhaan saisi sanaakaan muuttaa. Kuvat, leikkaukset, repliikit – kaikki on harkittava etukäteen.

– Tämä edellyttää ohjaajalta ammattitaitoa ja tekniikan tuntemusta. Kokonaisuuden hallinta on tässä työssä vaikeinta, tekniikan ja taiteellisen puolen yhteen sovittaminen, rytmi, Vaala totesi.

Vaala löysi elokuviensa aiheet useimmiten romaanien, näytelmien ja muiden jo olemassa olevien tekstien joukosta, mutta piti näytelmää huonoimpana, epäelokuvallisimpana, pohjana elokuvalle. Silti nämä kaksi Waltarin näytelmien filmatisointia lukeutuvat ohjaajansa parhaimmistoon.

Komedia oli nimenomaan Vaalalle mieluisin lajityyppi. – Ne ovat mielestäni mielenkiintoisimmat tehdä. Elokuvassa pitää olla vauhtia, eikä katsojaa saa kiusata hitaudella, mestariohjaaja kertoi uransa loppupuolella. – Komedioissa oli vauhti eräs tärkeä osa. Tietysti ne olivat tuollaisia puhtaita ajanviete-elokuvia, mutta siitä huolimatta niiden tekemisestä pidin eniten. Toisaalta ihmisten viihdyttäminen oli eräs tärkeä elokuvan tehtävä, eikä siitä nykyäänkään ole mihinkään muuttunut.

Vaala Niskavuoren naisten (1938) kuvauksissa. Kuva: KAVI

Yleisö- ja arvostelumenestys

Gabriel, tule takaisin kuvattiin syksyllä 1950 Helsingissä, Porvoossa ja Loviisassa. Elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 1951 ja menestys oli loistava: yleisöä riitti, arvostelut olivat kiittäviä ja Filmijournalistit ojensivat elokuvalle kolme Jussi-palkintoa. Ohjaus-Jussista äänestettäessä äänet jakautuivat tasan Vaalan ja Matti Kassilan välillä, kolmella uusintakierroksellakin. Lopulta palkinto päätettiin antaa Radio tekee murron -elokuvan ohjanneelle Kassilalle, koska tämä ei ollut pystiä aiemmin voittanut, Vaalalla sen sijaan oli jo kaksi ohjaus-Jussia.

Gabriel, tule takaisin -filmin menestyksen innoittamana Vaala ja Waltari jatkoivat yhteistyötään Omena putoaa -elokuvalla (1952), toisella näytelmäfilmatisoinnilla. – Minä pidän niistä molemmista, vaikka ne ovatkin melko erilaisia [keskenään], yleensä omia elokuviaan vähätellyt Vaala kertoi myöhemmin.

Gabriel, tule takaisin- ja Omena putoaa -elokuvien tuoreiden DVD-julkaisujen innoittamana seuraavassa nähdään, miten Gabriel, tule takaisin -elokuvan ensimmäinen kohtaus toteutui verrattuna alkuperäiseen käsikirjoitukseen. Tämä pieni esimerkki antaa jonkinlaisen kuvan siitä, minkälainen ohjaaja Vaala oli. Huomattavaa on myös, että Vaala itse aina leikkasi elokuvansa – joko kokonaan yksin tai ammattileikkaajan vieressä istuen. – Ihan sekuntikellolla joka kohtauksen, Vaala kertoi. – Mutta niinpä sitten ei elokuvassa valmiina ole kuin ehkä kolme minuuttia liikaa ja leikkaus käy paljon helpommin, hän totesi lopputöistä elokuvan parissa.

Käsikirjoituksesta elokuvaksi:

Kuvat 1–6 on otettu digitoidusta käsikirjoituksesta, katkelmat kuvissa 7–10 on kirjoitettu uudelleen sellaisenaan kuin ne alkuperäisessä käsikirjoituksessa ovat.

1. kuva käsikirjoituksessa:

Valmiissa elokuvassa:

Porraskäytävän laajuuden esittelystä on luovuttu ja aloitettu elokuva suoraan kamera-ajolla kokokuvasta lähikuvaan Matildan ovesta.

2. kuva käsikirjoituksessa:

Valmiissa elokuvassa:

Panoroinnin jälkeen naapuri kurkistaa ovesta puolikuvassa:

3. kuva käsikirjoituksessa:

Valmiissa elokuvassa:

Hetken kuunneltuaan naapuri vetäisee oven takaisin kiinni lähikuvassa/puolilähikuvassa.

4. kuva käsikirjoituksessa:

Valmiissa elokuvassa:

5. kuva käsikirjoituksessa:

Valmiissa elokuvassa:

6. kuva käsikirjoituksessa:

Valmiissa elokuvassa:

Musiikki ei lakkaakaan huutoon, vaan jatkuu aina seuraavaan kuvaan asti.

7. kuva käsikirjoituksessa:

Valmiissa elokuvassa:

Salkkua kantavan liikemiehen osuus on joko leikattu pois tai sitä ei ole kuvatukaan.

8. kuva käsikirjoituksessa:

Valmiissa elokuvassa:

9. kuva käsikirjoituksessa:

Valmiissa elokuvassa:

10. kuva käsikirjoituksessa:

Valmiissa elokuvassa:

...ja tältä se näyttää filminä: