Jim Carreyn suurimmat hitit Suomessa

Farrellyn veljesten ohjaaman ja käsikirjoittaman Nuija ja tosinuija -komediaklassikon jatko-osa saa ensi-iltansa 12. marraskuuta, 20 vuotta ensimmäisen osan valmistumisen jälkeen. Siinä välissä päänäyttelijäkaksikon tunnetumpi osapuoli, Jim Carrey, on ehtinyt kokea suuren suosion Suomessakin. Elokuvat, joissa Carrey on näytellyt, ovat saaneet yli kaksi miljoonaa katsojaa, mutta siitä huolimatta viimevuotinen The Incredible Burt Wonderstone jäi ilman teatterilevitystä.

Bruce – taivaanlahja (2003)

Carreyn läpimurtoelokuvan, Ace Ventura: Lemmikkidekkarin (1994), ohjanneen Tom Shadyacin ja Carreyn kolmas yhteistyö on niistä kaikkein menestynein – ja toistaiseksi myös viimeinen. Peräti 81 miljoonaan dollarin (105 miljoonaa dollaria nykyrahassa) budjetilla tuotettu elokuva elämäänsä kyllästyneestä säämiehestä, joka yllättäen saa itselleen jumalan (Morgan Freeman) voimat ja vaikeudet, osoittautui yhdeksi kaikkien aikojen menestyneimmistä komedioista. Vuoden 2003 viidenneksi parhaimman avaustuloksen Pohjois-Amerikan lippuluukuilla tehnyt elokuva keräsi maailmanlaajuisesti peräti 485 miljoonan dollarin lipputulot. Pohjois-Amerikasta kassaan kilahtaneet 243 miljoonan dollarin lipputulot vastaisivat nykyisillä lipunhinnoilla 327 miljoonaa taalaa.

Bruce – taivaanlahjasta tuli myöskin koko vuoden viidenneksi katsotuin elokuva Pohjois-Amerikassa. Suomeen pari kuukautta maailmanensi-illan jälkeen saatu filmi pyöri täällä 280 581 katsojalle, jolla se ylsi vuositilastoissa 4. sijalle. Paremmin menivät vain Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu, Aleksi Mäkelän Pahat pojat ja Wachowskin veljesten The Matrix Revolutions. Timo Koivusalon Sibeliuskin sai luvan jäädä vuositilastoissa Carreyn uutuuden taakse.

Valehtelija valehtelija (1997)

Muutaman vähän räväkämmän komedian jälkeen Carreysta leivottiin koko perheen siirappielokuvan tähteä Shadyacin ohjaamalla Valehtelija valehtelijalla, joskaan Carreyn ilmeilystä ja muista maneereista ei siinäkään tingitty. 45 miljoonan dollarin (reilut 65 nykymiljoonaa) budjetti oli kohtuullinen, varsinkin kun ottaa huomioon, että siitä meni 20 miljoonaa pelkästään Carreyn palkkaan.

Ace Venturan jatko-osan ja Valehtelija valehtelijan välissä Carrey oli ehtinyt tehdä uransa ensimmäisen flopin, Ben Stillerin ohjaaman Sähköputkimiehen (1996), mutta se ei Valehtelija valehtelijan menestystä haitannut. Pohjois-Amerikassa se hävisi hieman yli 180 miljoonan dollarin lipputuloillaan Carreyn elokuvista vain Batman Foreverille ja vuoden 1997 ensi-illoista ainoastaan James Cameronin Titanicille, Barry Sonnenfeldin Men in Blackille ja Steven Spielbergin Jurassic Parkin jatko-osalle. Nykypäivän lipunhinnoilla tuo summa vastaisi yli 320 miljoonaa dollaria.

Pohjois-Amerikan ulkopuolella Valehtelija valehtelija teki hieman yli 120 miljoonan dollarin tuloksen, kokonaislipputulojen kohotessa yli 300 miljoonan. Suosio oli suuri myös Suomessa, sillä vaikka lapsikatsojista olivat kilpailemassa mm. 101 dalmatialaista ja Herkules, riitti Carreyn uutuudellekin 209 378 katsojaa. Vuoden ensi-illoista se oli kuudenneksi katsotuin.

The Truman Show (1998)

Peter Weirin ohjaama The Truman Show oli Carreyn ensimmäinen tähtiaikanaan tekemä vakavampi elokuva. Tositv:stä ennen tositv-buumin syntyä kertoneesta elokuvasta tuli kuitenkin suuren luokan yleisömenestys, arvostelumenestyksen ohella. Pohjoisamerikkalaiset kävivät tuijottamassa filmiä 125 miljoonan dollarin (lähes 220 miljoonaa nykyhinnoilla) edestä, kun ulkomaanmyynti nosti kokonaistuloksen peräti 265 miljoonaan. Elokuvan budjetti oli 60 miljoonaa dollaria (88 nykymiljoonaa), josta Carreyn taskuun meni 12 miljoonaa.

Suomalaiset olivat osoittaneet kiinnostusta Weirin ohjaustöitä kohtaan jo Todistajalla (1985) ja Kuolleiden runoilijoiden seuralla (1988), joita seurasi muutama vähemmän menestynyt filmi, kunnes The Truman Show palautti Weirin suomalaisten suosioon. 197 418 katsojaa saanut elokuva oli vuoden 9. katsotuin ensi-ilta, joka hävisi Farrellyn veljesten Sekaisin Marista -jättihitille vain 5 731 katsojalla.

Batman Forever (1995)

Tim Burtonin ohjaamien ja Michael Keatonin tähdittämien Batmanin (1989) ja Batman – paluun (1992) jälkeen lepakkomiehen tekijöiksi palkattiin 1980-luvulla pukusuunnittelijasta ohjaajaksi edennyt Joel Schumacher, jonka Batmanina nähtiin Val Kilmer. Burtonin ensimmäinen Batman rikkoi ennätyksiä lippuluukuilla ja osoitti, että muutkin sarjakuvafilmatisoinnit kuin vain Supermanit saattoivat tehdä rutosti rahaa.

Burtonin Batman-elokuvissa Keatonin "apuna" oli nimekkäitä näyttelijöitä; ensimmäisessä osassa nähtiin Jack Nicholson, Kim Basinger ja Jack Palance, jatko-osassa Danny DeVito, Michelle Pfeiffer ja Christopher Walken. Schumacherin kahdessa Batmanissa yritettiin panna vieläkin paremmaksi. Batman Foreverissa Kilmer sai seurakseen Tommy Lee Jonesin, Nicole Kidmanin, Drew Barrymoren ja Carreyn, joka näytteli Frank Gorshinin Batman-televisiosarjassa tutuksi tekemän Arvuuttajan roolin.

Batman Foreverin budjetti kohosi peräti sataan miljoonaan dollariin (nykyrahassa yli 155 miljoonaa), mutta vaikka koomisemmasta Batman-elokuvasta menestys tulikin, ei se päihittänyt Burtonin ensimmäistä Batmania ainakaan kassavirrassa. Pohjois-Amerikan reilun 184 miljoonan dollarin tulos vastaisi nykypäivän lipunhinnoilla lähes 345 miljoonaa. Maailmanlaajuisesti Batman Forever teki hieman yli 335 miljoonaa dollaria.

Suomessa Burtonin ensimmäinen Batman sai 235 936 katsojaa ja oli vuoden 1989 ensi-illoista seitsemänneksi katsotuin, jatko-osa ylsi vuoden 1992 ensi-illoista 19. katsotuimmaksi 95 674 katsojallaan. Batman – paluuseen verrattuna Batman Forever olikin kunnon hitti: 188 766 katsojaa ja vuositilastojen 7. sija.

Ace Ventura – luonto kutsuu (1995)

Ilmeisestikään Jim Carrey ei ollut suomalaisille tuttu televisiostakaan siinä vaiheessa, kun hänen ensimmäiset "omat" elokuvansa saapuivat Suomen valkokankaille. Tom Shadyacin ohjaama Ace Ventura: Lemmikkidekkari (1994) valui Suomen teattereihin vasta tammikuussa 1995, The Mask – naamion (1994) jälkeen, mutta katsojia kertyi silti vain 19 274. Vasta toukokuussa 1995 täällä nähdyn Nuijan ja tosinuijan, Batman Foreverin ja videokasettien myötä Carrey oli jo huomattavasti tutumpi siinä vaiheessa, kun Ace Venturan jatko-osa sai ensi-iltansa Suomessa toukokuussa 1996. Steve Oedekerkin ohjaama elokuva nähtiin Pohjois-Amerikassa jo marraskuussa 1995, ja siellä se päihitti ensimmäisen osan selvin luvuin. 30 miljoonalla dollarilla (reilut 45 nykymiljoonaa) tuotettu elokuva teki Pohjois-Amerikassa vajaan 110 miljoonan dollarin tuloksen; nykyisillä lipunhinnoilla summa olisi lähes kaksinkertainen, 202 miljoonaa. Muualta maailmasta kertyi lipputuloja lähes saman verran, kokonaistuloksen noustessa liki 215 miljoonaan dollariin.

Siinä missä Ace Ventura: Lemmikkidekkari oli vuoden 1995 ensi-illoista vasta 56. katsotuin, Ace Ventura – Luonto kutsuu ylsi vuoden 1996 tilastoissa 12. sijalle 137 823 katsojallaan. Jatko-osa sai siis yli 100 000 katsojaa enemmän kuin edeltäjänsä. Vuoden 1996 varsinainen jättihittikomedia oli Shadyacin ohjaama Pähkähullu professori, Jerry Lewisin komediaklassikkon uudelleenfilmatisointi, joka Eddie Murphyn johdolla keräsi Suomen elokuvateattereihin 201 307 katsojaa.

Yes Man (2008)

Bruce – taivaanlahjan jälkeen Carrey teki vaihteeksi pari vakavampaa elokuvaa, Michel Gondryn Tahrattoman mielen (2004) ja Joel Schumacherin Numero 23:n (2007), sekä pari filmiä koko perheelle: Brad Silberlingin Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarjan (2005) ja Jimmy Haywardin yhdessä Steve Martinon kanssa ohjaaman Horton!-animaation (2008). Vuonna 2005 Carrey ehti myös palata tähteytensä juurille kreisikomediaan, näytellen miespääosan Dean Parisotin Taalat taskuun, Dick & Janessa (2005). Ted Kotcheffin vuonna 1977 valmistuneen elokuvan uudelleenfilmatisointi, kuten myöskin Lemony Snicket, tekivät molemmat Pohjois-Amerikassa yli 100 miljoonan dollarin tuloksen, mutta Suomessa niiden suosio oli suhteessa huomattavasti vähäisempi.

Carreyn eräänlainen paluuelokuva oli Peyton Reedin (The Break-Up) ohjaama Yes Man, elämänmyönteinen draamakomedia, jonka sivuroolissa nähtiin silloin vielä askeleen päässä läpimurrostaan ollut Bradley Cooper. 70 miljoonalla dollarilla tuotetusta elokuvasta Carreyn kerrotaan ottaneen palkkioksi 36,2 %:n osuuden elokuvan tuottamasta voitosta. Pohjois-Amerikassa lipputulot jäivät 98 miljoonaan, mutta maailmanlaajuisesti lipputuloja kertyi lähes 225 miljoonan dollarin verran.

Joulukuun loppupuolella maailmanensi-iltansa saanut filmi tuli Suomen teattereihin 26. päivänä joulukuuta, elokuvan sisällön huomioiden varsin sopivaan aikaan, vaikkei Yes Man varsinainen jouluelokuva olekaan. Sen sijaan Carreyn varsinainen jouluelokuva, Ron Howardin ohjaama The Grinch, ei aikanaan suomalaisia niin hirvittävästi kiinnostanut. 123 668 katsojallaan Yes Manista tuli vuoden 14. katsotuin ensi-ilta. Samana päivänä ensi-iltaan tullut, Baz Luhrmannin ohjaama Australia sai lopulta 1 575 katsojaa enemmän.

Jim Carreyn elokuvien katsojaluvut Suomessa

# = sijoitus vuositilastossa.
Uutisankkuri 2:n katsojaluku vielä varmistumatta (Carreylla cameo-rooli)