Zagros Manuchar ja kymmenen suosikkia vanhoista kotimaisista elokuvista

zagrosmanuchar
Kuva: Noora Lehtovuori

 

Ilman Elokuvasäätiön tukea lähes 200 000 euron budjetilla tehdyn Salpan ohjaaja Zagros Manuchar (s. 1990) muutti Irakista Suomeen vuonna 1994. Pakolaisena Suomeen tullut Manuchar on näytellyt Dome Karukosken Veljet-televisiosarjassa (2007), JP Siilin Ganesissa (2007)sekä Oskari Sipolan Elokuussa (2011), jossa hän oli myös ohjaajan apulaisena.

Zagros Manucharin kymmenen suosikkia vanhoista kotimaisista elokuvista

Edellisten vastaajien tapaan myös Manucharia pyydettiin listaamaan sähköpostitse kymmenen (tai useampi) suosikkiaan ennen vuotta 1990 valmistuneista kotimaisista elokuvista.

Manucharin listalla on myös muutama lyhytfilmi, aivan kymmentä filmiä listalta ei kuitenkaan löydy.

 

  MEREN KASVOJEN EDESSÄ (1926, Teuvo Puro)
  – Sanomattomuuden ja puhumattomuuden kieli, toisin sanoen elokuvan kieli.
  VARJOJA PARATISIISSA (1986, Aki Kaurismäki)
  – Osoitti, kuinka vahvasti elokuva voi pitää sisällään tekijän kuvan maailmasta.
  KAHDEKSAN SURMANLUOTIA (1972, Mikko Niskanen)
  – Tapahtumien suora kuvaus, luonnollisuus.
  TÄÄLTÄ TULLAAN, ELÄMÄ! (1980, Tapio Suominen)
  – Sanomisen tarve, tekijän herkkävireinen ja tutkiva ote.
  YHDEKSÄN TAPAA LÄHESTYÄ HELSINKIÄ (1982, Jörn Donner, Pirjo Honkasalo, Pekka Lehto)
  – Tekijän sydämellinen suhtautuminen kuvattaviinsa.
  [Lyhytfilmi] +PLUS -MINUS (1967, Eino Ruutsalo)
  – Syvien ja kätkettyjen tunteiden käsitteleminen.
  [Lyhyfilmi] YHDEKSÄN RUNOA (1959, Risto Jarva)
  – Teoksen muoto sekä erään naiskuvan tarkkuus, joka mielessä tulee lähelle unta tai muistoa.


Listan elokuvista DVD:llä on julkaistu Varjoja paratiisissa (myös BD), Kahdeksan surmanluotia, Täältä tullaan, elämä! sekä Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä.


Salpa
nyt elokuvateattereissa.

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).