Buffalo Bill ja intiaanit (1976)
|
|
BUFFALO BILL AND THE INDIANS, OR SITTING BULL’S HISTORY LESSON Ohjaus: Robert Altman 1 tunti 58 minuuttia |
Robert Altmanin Buffalo Bill ja intiaanit (1976) on juuri sellainen elokuva, jonka ohjaaja voi tehdä vain suuren menestyselokuvan jälkeen, kun kaikki suuret tuottajat kilpailevat hänen seuraavasta elokuvastaan. Altmanin Nashville (1975) ei ollut kassamagneetti, vaikka se olikin selvästi myös taloudellisesti kannattava, mutta ennen kaikkea se oli huomiota herättävä, korkeatasoinen ja omalaatuinen taideteos. Ohjaaja maalasi liki kolmituntisessa elokuvassaan kuvan oman aikansa Yhdysvalloista heille niin rakkaan ja meille kaikille muille niin vieraan kantrimusiikin kautta.
Buffalo Bill ja intiaanit on sävyään lukuun ottamatta täysin Nashvillen vastakohta. Nashvillessa kuljettiin ympäri Yhdysvaltoja, tunkkaisia sisätiloja ei ollut lainkaan, kaikki oli uskottavaa ja silti kärjistetyn satiirinen kannanotto. Buffalo Billissä pysytään koko elokuvan ajan yhdessä lokaatiossa ja pääosin sisätiloissa. Ehkä Altman halusi olla tälläkin tavoin tavanomaisen lännenelokuvan vastakohta: nytkin ollaan aavalla preerialla, mutta siellä ei liikuta.
Paul Newman nähdään hänen pitkäaikaisessa unelmaprojektissaan Buffalo Billinä eli William F. Codyna, joka on jo keski-ikäinen, mukavuudenhaluinen ja varakas mies. Cody pyörittää omaa Villin lännen show’taan eli käytännössä sirkusnäytäntöjään, joissa ovat mukana todelliset Villin lännen legendat kuten Istuva härkä (Frank Kaquitts), Annie Oakley (Geraldine Chaplin) ja tietysti Cody itse. Buffalo Bill ja intiaanit seuraa näiden ihmisten yhteiseloa työn kautta, sillä yksityiselämää heillä ei juurikaan ole. Parituntisen elokuvan roolihahmot jäävät yhtä etäisiksi ja kiiltokuvamaisiksi kuin mitä he ovat estradilla ja maalauksissa. Ihmiset kuvien takana jäävät tavoittamatta, ja se on Altmanin elokuvan suurin ongelma, joka oikeastaan hautaa alleen kaikki elokuvan hyvätkin puolet. Altmanille tyypillinen tapa kertoa tarinoita suurten ihmisjoukkojen välityksellä on tässäkin keskeisessä osassa. Nashvillen elokuvallisuus ei ollut kauniissa kuvissa vaan aitoudessa ja tuoreudessa, mitä Buffalo Bill ja intiaanit -elokuvassa ei ole tippaakaan.
Yksi asia ei kuitenkaan jääne kenellekään epäselväksi: Altman on tehnyt satiirin, joka tekee intiaaneja vihaavista valkoisista ”sankareista” sellaisia lapsellisia pellejä, mitä he todellisuudessa olivatkin.


LISÄMATERIAALI:
Ei lisämateriaalia.
BLU-RAY-JULKAISU:
| Julkaisija: | Soul Media / Elokuvapalvelu J. Suomalainen, 2020 |
| Tekstitys: | suomi, ruotsi, ym. |
| Ääni: | Dolby Digital 2.0 |
| Kuva: | 2,35:1 |
| Levyjä: | 1 |

25 kuvan sekuntinopeudella. Kulunut ja roskainen kuva.
Katsottu ilman tekstitystä.
TALLENNEFORMAATIT:
![]() |
![]() |
![]() |



