Blu-ray-arvostelu: Huonot naiset (2022) on sitä parempaa suomalaista komediaa

Käsikirjoittajapariskunta Niklas ja Karoliina Lindgrenin ensimmäinen »oma» elokuva Huonot naiset sijoittuu yöhön ja seuraavaan päivään Lappiin, pieneen ja pitkien välimatkojen kylään keskelle syviä hankia. Käsittelyssä ovat vanhat ennakkokäsitykset ja ylipäätään toisten ihmisten elämäntapojen tuomitseminen, mutta vaikka sanoma onkin koko ajan vahvana mukana, on Huonot naiset silti ennen kaikkea viihteellinen komedia.

Johanna (Leea Klemola) asuu parikymppisen tyttärensä Siirin (Emma Kilpimaa) kanssa seurakuntatalossa ja työskentelee siellä emäntänä, hoitaen tarjoilut myös kirkkovaltuuston puheenjohtajan Raakelin (Rea Mauranen) tyttärenpojan häihin, jotka on pikavauhtia pantu toimeen nuoren parin pantua toimeen jo ennen sitä ja nuorikon tultua raskaaksi. Raakel on ahdasmielinen akka, jonka elämä pyörii hänen oman erinomaisuutensa ympärillä. Hän ei voi sietää Johannaa, joka on aikanaan saanut lapsen naimisissa olleen miehen kanssa, ja haluaa siksi estää tämän työsuhteen vakinaistamisen, pitäen naista löysässä hirressä, vaikka toisaalta tietää, ettei parempaakaan työntekijää ole saatavilla.

Iloista vaihtelua kaupunkilaisten tekemissä maaseudun kuvauksissa Huonoissa naisissa on se, että kenelläkään ei ole hinku kaupunkiin. Pienen pitäjän ongelmat ovat käsittelyssä – naisettomuus ja työttömyys – ja etenkin yhteisön ongelmat, jotka useimmiten liittyvät muiden asioihin puuttumiseen. Siitä huolimatta kukaan ei näe ratkaisuksi rintamakarkuutta, edes Johannan tytär Siiri ei ole tukka putkella menossa kaupunkiin, ei ainakaan ennen kuin välit äitiin kärsivät kolauksen hääpäivää edeltävänä iltana. Siloin seurakuntatalon oven taakse ilmestyy auto-ongelmiin joutunut venäläinen mies ja koko joukko venäläisiä ilotyttöjä. Tyttärensä pakottamana Johanna suostuu ottamaan joukkion seurakuntatalolle lämmittelemään ja odottelemaan, kunnes Johannan veli (Mikko Penttilä) ehtii korjata näiden auton. Johanna tietää, että ilotyttöjen majoittamisen paljastuminen seurakunnan väelle toisi hänelle saman tien potkut. Vieraat eivät pääse lähtemään vielä juhlavalmisteluiden alkaessakaan, mistä seuraa piilottelua, hätävalheita ja kevyttä farssia.

Naisvieraiden läsnäolo herättää myös kylän yksinäisten poikamiesten kiinnostuksen herääminen, etenkin Markon (Jussi Vatanen), joka aikoo järjestää ilotytöille töitä. Johanna puolestaan alkaa nähdä venäläisissä ammatinharjoittajissa ihmillisiäkin puolia jouduttuaan palkkaamaan näistä yhden (Anna Ackerman) väliaikaiseksi keittiöapulaisekseen.

Käytännössä koko elokuvan rakentaminen yhden juhlan ympärille ei ole uusi keksintö – etenkin pohjoismaisessa elokuvassa sillä on pitkät perinteet. Mustahkosta huumorista huolimatta ohjaaja Niklas Lindgren ja käsikirjoittajapari Karoliina Lindgren ovat vältelleet sellaisia vitsejä, joista joku saattaisi oikeasti pahoittaa mielensä, ja niinpä huumorista puuttuu räväkkyys. Tällaisenaankin Huonot naiset kuuluu keskitasoa selvästi parempien uusien suomalaiseen komediaelokuvien joukkoon. Vitsit ovat hieman kuluneita ja kommellukset nekin tuttuja, mutta hauskaa on riittävästi, näyttelijät ovat hyviä ja rytmi mainio. Aarne Tapolan scopena kuvaama elokuva on etenkin komediaksi varsin komea, vaikka paljolti ollaankin sisätiloissa.