Mainosmiehet juovat ja naivat unohtuneessa juppikuvauksessa – Maunu Kurkvaaran Menestyksen maku (1983)

Ylitorniolaisen yksinhuoltajaäidin poika käy koulunsa kaupungissa. Naimisiin mentyään hän aloittaa työt helsinkiläisessä mainostoimistossa ja hankkii asuntolainan perheenlisäyksen lähestyessä. Työpäivät alkavat venyä päivä päivältä pidemmiksi, ensin työn, sitten viinan, vieraiden naisten ja työkavereiden seuran takia. Kirkkaita ja värikkäitä viinaksia kuluu, naisia nauratellaan työpaikalla, kapakassa ja kylässä. Poikiakin naurattaa, vaan ei kauan, sillä menestyksen maku on karvas.

Menestyksen maku on Maunu Kurkvaaran toiseksi viimeisen pitkän elokuvan nimi – tai viimeisen, jos hieman alle tunninmittaista Perhosen unta (1986) ei lasketa pitkäksi elokuvaksi. Lähellä taisi olla sekin, ettei Menestyksen makua olisi tehty lainkaan, sillä Kurkvaaran edellisestä elokuvasta oli vierähtänyt yli kymmenen vuotta. Paluu ei ollut taloudellisessa mielessä sen onnistuneempi kuin itse elokuva taiteellisestikaan, mutta Kurkvaaran teokset ovat aina kiinnostavia ja katsomisen arvoisia, niin myös tämä.

Martti (Jukka-Pekka Palo) alkaa työnarkomaaniksi.

Menestyksen maun (1983) pohjana on Mauno Saaren romaani Pimeä ilmansuunta, jossa toimittajana työskennellyt Saari rakensi alan ihmisille tutun tarinan. Aikalaiskollegoiden mielestä tarina kaikessa yksinkertaisuudessaan on silkkaa totta: mainosalalla viina vei ja oma perhe jäi vieraammaksi kuin työtoverit. Silti puusepästäkin voi tehdä elokuvan, joka resonoi kollegoiden keskuudessa ja jättää muut kylmäksi. Pelkkä ammatti ei elokuvan aiheena toimi ja valitettavasti Menestyksen maussa ei juuri muuta olekaan. Se on 1980-luvun juppikuvaus, jota ei ole tehty millekään kohderyhmälle. Siinä – ja kieltämättä monessa muussakin – Menestyksen maku eroaa Insidersista (1989), Lauri Törhösen ohjaamasta juppikulttuurin kulttiklassikosta, joka etsi nuorta yleisöä ja löysikin sitä ainakin enemmän kuin Menestyksen maku. Kurkvaaran elokuva sai alle 5 000 katsojaa ja johti siihen, että hän myi uuden tuotantoyhtiönsä ja kaikki elokuvansa Menestyksen makua rahoittaneelle MTV Oy:lle.

Törhösen Insidersin tapaan Menestyksen makukin näyttää runsaasti sikailua, mutta oikeasti muusta kuin ihannoivasta näkökulmasta tarkasteltuna. Kurkvaaran filmi välttää yhtä lailla väkinäistä moralisointia, kansanvalistusta ja viinanhuuruisen elämän glorifiointia.

Päähenkilö on Jukka-Pekka Palon näyttelemä Martti, joka on heti firmaan tultuaan valmis omaksumaan talon tavat ja etenkin juomakulttuurin. Siinä hänellä on hyvänä oppaana viisitoista vuotta vanhempi ja kokeneempi Kake, jonka raskas elämäntyyli on polttanut jo loppuun. Kakea näyttelevä Pekka Laiho voitti roolistaan sivuosa-Jussin ja ehkä tässä oli mukana ripaus kollegoiden irvailua, sillä Laiho oli heille tutumpi kapakoista kuin valkokankaalta. Parempi osoitus Laihon lahjakkuudesta on vuotta myöhemmin valmistunut Kun Hunttalan Matti Suomen osti, jonka nimihahmona hän tekee yhden suomalaisen elokuvahistorian hienoimmista roolisuorituksista.

Martti on ostanut itselleen ja vaimolleen (Kaija Kangas) oman kodin.

Menestyksen maku poikkeaa Kurkvaaran tekotavasta muutamilta merkittäviltä osilta. Ensinnäkin elokuvan pohjana oli romaani, joka toi koko toiminnalle niitä syitä ja selityksiä, joita useista ohjaajan aikaisemmista teoksista puuttui. Aiemmista elokuvista vain Tirlittan (1958) ja Patarouva (1959) pohjautuivat romaaniin, kaikki muut olivat alkuperäiskäsikirjoituksia, vaikkakin milloin minkäkin ajankohtaisen ilmiön innoittamia.

Toinen poikkeus on elokuvan työryhmässä: Menestyksen maku on ainoa Kurkvaaran ohjaustöistä, jota hän ei itse kuvannut. Tällä kertaa kameran takana oli Antti Peippo, tuolloin jo edesmenneen Risto Jarvan luottokuvaaja.

Ohjaajan aikaisemman tuotannon tapaan rahaa on ollut ilmeisen vähän. Se näkyy jopa valaistuksessa, joka on kautta linjan epätasaista ja näyttelijöiden naamat vaihtelevat tulipunaisen ja kalmankalpean välillä. Osasyy lienee esityskopiossa, josta elokuva on jouduttu digitoimaan alkuperäisversion negatiivin puuttuessa. Kurkvaara nimittäin lyhensi elokuvansa negatiivia ensi-illan jälkeen noin varttitunnilla, kuulemma poistamatta mitään kohtausta, mutta yksinkertaisesti nopeuttamalla sen kerrontaa. Olisi mielenkiintoista nähdä tämä stilisoitu versio, sillä alkuperäisessä muodossaan yli sataminuuttinen elokuva on auttamatta liian pitkä. Kestosta menee huomattava määrä sellaisiin kohtauksiin, jotka eivät tunnu loppuvan koskaan. Ehkä tämä on vain yksi osoitus siitä, että Kurkvaara oli enemmän kiinnostunut roolihahmoista kuin tarinasta tai juonesta.

Kaken (Pekka Laiho) kasvot kuvastimessa.

Menestyksen maun on voinut nähdä sen teatterilevityksen jälkeen vain 1980-luvulla julkaistuna videokasettina tai vuoden 1985 tv-esityksessä. Nyt se on pysyvästi katsottavissa ilmaiseksi SD-, FHD- ja 2K-laadulla Elonetissä, josta löytyy jo valtaosa Kurkvaaran pitkistä elokuvista. KAVI:n tavoiteena on saada loputkin Kurkvaarat, muun muassa Punatukka (1969), Elonetiin vuoden loppuun mennessä.

Katso MENESTYKSEN MAKU: