Kolmiapila (1953)

Episodielokuvat ovat olleet ja ovat yhä erittäin harvinaisia suomalaisessa elokuvateollisuudessa. Ensimmäinen episodielokuva Kolmiapila oli pitkään myös ainoa ja kuten arvata saattaa, sekin yritettiin pilata moralisoimalla ja käyttämällä erilaista kerrontatapaa kansanvalistukseen.

Kaarlo Nuorvalan yksinään kynäilemä, mutta kolmen ohjaajan ja kahden kuvaajan toteuttaman Kolmiapilan kehyskertomus on vanhemman miehen (Tauno Palo) ja nuoremman naisen, Eevan (Eeva-Kaarina Volanen), muodostamasta avioparista, joka lähtee lastenkotiin etsimään adoptoitavaa lasta. Irma Seikkulan näyttelemä lastenkodin johtaja alkaa sitten kertoa kahden onnettoman lapsen tai pikemminkin näiden vanhempien tarinaa. Lopulta nähdään takaumajaksona kolmas tarina Eevan menneisyydestä.

Roland af Hällström on ohjannut ja Unto Kumpulainen kuvannut sekä kehyskertomuksen että kolmesta episodista viimeisen, Eevan tarinan, kun taas Kyllikki Forssellin ohjaama ja Kumpulaisen kuvaama jakso on tarina Matti Raninin ja Sirkka-Liisa Wilénin näyttelemästä iloisesta pariskunnasta. Esko Töyrin ohjaama ja kuvaama jakso Leena Häkisen näyttelemästä nuoresta naisesta, joka saa aviottoman lapsen Jussi Jurkan näyttelemän pikkurikollisen kanssa, erottuu toteutukseltaan ja sisällöltään edukseen. Yllättäen kokenut kuvaaja, mutta ensimmäistä kertaa ohjaajakrediitin saanut Töyri on saanut ohjattavakseen koko filmin parhaimman tarinan, joka on myös näyttelijäsuoritusten osalta filmin paras. Forssell puolestaan oli kotimaisen elokuvahistorian kolmas naisohjaaja Glory Leppäsen ja Ansa Ikosen jälkeen, mutta edeltäjiensä tavoin hänen filmiohjaajan uransa jäi yhteen teokseen.

Eevan tarina muistuttaa sisällöltään 1940-luvun melodraamoja, Forsselin ohjaama kertomus on silkkaa komediaa ja Töyrin kertomus romantisoi kurjuutta tiettyyn pisteeseen asti. Kaikki nämä ja jopa kehyskertomuskin muodostavat yhden Kaarlo Nuorvalan vahvimmista omista käsikirjoituksista.

LISÄMATERIAALI

Traileri ja lyhytelokuva Turvallista talviajoa.

DVD-JULKAISU

Kuvanlaadultaan keskinkertainen, mutta uusista Fennada-julkaisuista tähän mennessä parhaimpia.