Paksunahka (1958)

paksunahka

PAKSUNAHKA
Suomi 1958

Ohjaus: Aarne Tarkas
Käsikirjoitus: Aarne Tarkas, Inke Tarkas
Tuotanto: Mauno Mäkelä / Fennada-Filmi Oy
Pääosissa: Hannes Häyrinen, Heidi Krohn, Santeri Karilo

1 tunti 32 minuuttia


Aarne Tarkaksen toiseksi viimeinen elokuva Fennada-Filmille ennen lopullista siirtymistä Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen on Tarkaksen paluu ”juurilleen” helsinkiläisen rikoskomedian pariin. Matti Kassilan kanssa tämän ohjaaman Radio tekee murron -filmin (1951) kirjoittanut Tarkas on hakenut Paksunahkaan samanlaista henkeä kuin Radiomurtoon ja vaikka hän on ohjaajana tällä kertaa tehnyt tavallista tarkempaa työtä, on lopputulos kuitenkin kaukana esikuvan tasosta.

Radiomurrosta on lainattu myös pääosaa näyttelevä Hannes Häyrinen ja tämän mielitietyn etunimi Eila (Ritva Arvelon sijaan roolissa nähdään Heidi Krohn). Häyrinen näyttelee erään pankin tallelokero-osaston vartijaa, Albertia, jolla on edessään harvinaisen huono päivä. Ensin aamukahvit jäävät juomatta, sitten hän erehtyy töissä luulemaan erästä kauppaneuvoksetarta (Rauha Rentola) huijariksi – ja saa potkut. Lopun työpäivän hän silti saa (tai joutuu) pankissa viettämään, mutta seuraava vastoinkäyminen on jo kulman takana. Professori Kannus (Santeri Karilo) käy tyhjäämässä oman tallelokeronsa vain palatakseen pari minuuttia myöhemmin ihmettelemään, mihin tallelokeron sisältö on kadonnut. Albert uskoo tietysti professorin olevan vain hajamielinen, mutta todellisuudessa rikos on tapahtunut. Hölmö, vanhaa avioparia muistuttava etsiväkaksikko Koukku ja Ripatti (Uljas Kandolin ja Heikki Savolainen) kuten vähän järkevämpi esimiehensäkin (Pehr-Olof Sirén) ovat täysin vakuuttuneita Albertin syyllisyydestä. Niinpä Albertin ei auta muuta kuin paeta ja yrittää ratkaista rikos omin voimin, käyttäen apunaan salapoliisikirjoista ahmittua tietoutta.

paksunahka1t paksunahka2t

Tämän elokuvan kohdalla rikos ei ole mikään mysteeri, sen toteutuskin näytetään heti tuoreeltaan. Pääosassa on huumori, komiikka, joka on kieltämättä hyvää, ovathan asialla Tarkas, Häyrinen, Kandolin ja Savolainen. Karilon tehtävänä ei ole olla hauska, eikä niin ole Heidi Krohninkaan tapauksessa, mutta liekö ohjaaja-käsikirjoittajan vaimon osuus käsikirjoitustyössä syynä siihen, että Krohnin hahmo on tällaiseen komediaan ja varsinkin Tarkaksen tekemään elokuvaan epätavallisen normaali. Eila on rehellinen ja sarkastinen, josta Krohn on eläväisellä roolisuorituksellaan tehnyt kenties koko filmin ainoan aidon tyypin.

Radio tekee murron -elokuvan lisäksi Paksunahkassa on viittauksia muutamiin muihinkin koti- ja ulkomaisiin elokuviin ja silkkoja sisäpiirin verbaalisia vitsejä. Syntipukki-elokuvan kuvat Sampo-tavaratalon pääjohtajasta (jota Rolf Labbart elokuvassa näytteli) ovat pankin seinällä ja eräässä pankin pihassa olevassa kuorma-autossa on Fennada-Filmin logo.

paksunahka3t paksunahka4t

Sivuosien näyttelijöistä on vielä erikseen mainittava mainio Tarmo Manni feminiinisenä parturina, Ville Salminen tyypilliseen tapaan roistona ja Leo Jokela tämän alaisena. Mannin rooli on parin kuvan mittainen, mutta Salminen ja Jokela ovat melko suurissakin rooleissa. 

Tarkaksen parhaimpien elokuvien tapaan Paksunahkassa on kepeä tunnelma, erittäin nopea vauhti, hyviä roolisuorituksia sekä huolella tehdyt lavasteet ja korkealuokkaista kameratyöskentelyä. Juoni itsessään on olematon, eikä suuria oivalluksia ole mukana, paitsi Koukku ja Ripatti -kaksikon keksiminen. Nämä kaksihan nähtiin parissa Tarkaksen myöhemmässä elokuvassa, tosin silloin Kandolinin ja Häyrisen näyttelemänä.

tahti2tahti2


LISÄMATERIAALI

Traileri ja Keskuspankkimme-mainoselokuva (1961, ohj. Felix Forsman), joka löytyy Elävästä arkistostakin.


DVD-JULKAISU

  Julkaisija: VLMedia / Yle
  Tekstitys: Suomi
  Ääni: Dolby Digital 1.0
  Kuva: 4:3 (1.33:1), mv
  Levyjä: 1

s