Meiltähän tämä käy (1973)

meiltahantamakay

MEILTÄHÄN TÄMÄ KÄY
Suomi 1973

Ohjaus: Matti Kassila
Käsikirjoitus: Matti Kassila, Lauri Jauhiainen
Tuotanto: Mauno Mäkelä / Fennada-Filmi Oy
Pääosissa: Esa Pakarinen, Kauko Helovirta, Jussi Jurkka

1 tunti 26 minuuttia


Matti Kassila ei ollut halukas ohjaamaan ensimmäistä rillumarei-elokuvaa, Rovaniemen markkinoita (1951), mutta kylläkin ohjasi niistä viimeisen. Vaikka rillumarei-elokuvia syntyi melkoinen liuta, Rovaniemen markkinoiden Severi Suhonen (Esa Pakarinen) nähtiin niistä vain neljässä. Meiltähän tämä käy oli samalla sekä ainoa väreissä kuvattu rillumarei-filmi, Suhosen neljäs ja viimeinen esiintyminen että myöskin Pakarisen viimeinen elokuva.

Lauri Jauhiaisen ja Kassilan käsikirjoittama elokuva on epätasainen, kuten niin monet muutkin rillumarei-filmit; parhaimmillaan se on erittäin hauska, huonoimmillaan tylsä. Pakarisen näyttelemä Severi on lähdössä pois metsätöistä nykyajan hiivittyä sinnekin moottorisahoineen ja muine koneineen. Severi on jo vanha mies, jonka voimat tahtovat riittää enää vain istumatyöhön. Haitari ja hatunreuhka mukanaan hän lähtee Valkeakosken paperitehtaalle töihin portinvartijaksi, mutta kun Severi ei laske edes tehtaan ärhäkkää johtajaa (Kauko Helovirta) portista läpi, siirretään hänet varastonhoitajaksi.

meiltahantamakay1t meiltahantamakay2t

Tehtaalla on työssä myös Severin heila (Kirsti Ortola) parinkymmenen vuoden takaa – ja pikaromanssin tulos, tytär (Marjo Wallenius), on hänkin tehtaan henkilökuntaa ja itse asiassa johtajan pojan (Hannu Lauri) morsian. Tehtaan värikkään johtajan sukset ovat menneet jälleen ristiin pankin kanssa, eikä pesti ole enää turvattu. Puolivahingossa Severistä tulee johtajan uusi luottomies, joka joutuu filmin aikana mm. hankkimaan pontikkaa firman johtokunnan illanistujaisiin ja etsiskelmään ympäripäissään olevaa osakkeenomistajaa (Pentti Siimes).

Kuten rillumarei-elokuvissa tapana on, myös Meiltähän tämä käy -filmissä on useita laulunumeroita – osa parempia, osa huonompia. Varsin irralliselta tuntuu jakso, jossa Markku Aron laulu soi taustalla ja tarinan nuoripari ajaa autolla tehtaalta johtokunnan illanistujaisiin. Sen sijaan Pakarisen laulut eivät ole irrallisia, ne ovat osa tätä hahmoa, joka on parempi kuin yksikään niistä neljästä elokuvasta, jossa se esiintyi. Pakarisen roolisuoritus on tietysti verraton, kuten aina. Luontevampaa filminäyttelijää saa etsiä. Helovirta on hänkin mies paikallaan, eikä suinkaan ensimmäistä tai viimeistä kertaa äksyn herran roolissa.

meiltahantamakay3t meiltahantamakay4t

Pakarisen kanssa elokuvan parhaimmasta roolisuorituksesta onnistuu kilpailemaan vain ikäistään huomattavasti vanhemman näköinen Jussi Jurkka, joka nähdään tällä kertaa Ruutanasuon Nestoriksi kutsuttuna pontikankeittäjänä. Suhosen ja Nestorin ensitapaaminen pitkän ajan jälkeen on elokuvan hauskimpia hetkiä, samoin myöhempi kohtaus, jossa jatkuvasti enemmän tai vähemmän humalassa oleva Nestorin ihmettelee ääneen järvestä nousevaa alastonta naista. Nestori olisi ansainnut oman elokuvansa, sen verran loistava on Jurkan roolisuoritus, ja hahmossa olisi varmasti riittänyt aineksia päähenkilöksi saakka.

Meiltähän tämä käy jäi Kassilan viimeiseksi studioelokuvaksi. Ensimmäisen Fennada-elokuvansa, Elokuun, hän oli ohjannut vuonna 1956. Näiden kahden elokuvan ero on kuin yön ja päivän, vaikka ainakin pari yhdistävää tekijää onkin: kesä ja alkoholi. Samalla, kun Kassilan ura studioelokuvien ohjaajana loppui, päättyi myös rillumarei-elokuvien saaga ja eräs suomalaisen elokuvan vaiheista – ei ehkä kaunein ja suurin, mutta parhaimmillaan erittäin hauska ja aina positiivisuuteen pyrkivä.

tahti2tahti2


LISÄMATERIAALI

Traileri ja 45-minuuttinen dokumenttielokuva G.A. Serlachius Oy:stä (1953, ohj. Eero Eräpuu).


DVD-JULKAISU

  Julkaisija: VLMedia / Yle
  Tekstitys: Suomi
  Ääni: Dolby Digital 1.0
  Kuva: 4:3 (1.66:1), väri
  Levyjä: 1

12