...ja Helena soittaa (1951)

jahelenasoittaa

...JA HELENA SOITTAA
Suomi 1951

Ohjaus: Lasse Pöysti
Käsikirjoitus: Lasse Pöysti
Tuotanto: Mauno Mäkelä / Fennada-Filmi Oy
Pääosissa: Irma Seikkula, Erkki Viljos, Jussi Jurkka, Leena Häkinen

1 tunti 29 minuuttia


Hannu Leminen ohjasi Aino Räsäsen menestysromaanista Soita minulle, Helena! (1945) samannimisen elokuvan vuonna 1948 hyvin tuloksin. Romanttinen maalaisdraama tähtinään ohjaajan vaimo Helena Kara, Rauli Tuomi ja Erkki Viljos oli myös hieman enteellinen: Rauli Tuomen näyttelemä Erkki kuoli, kun taas Erkin rooli jäi itsemurhan tehneen Tuomen viimeiseksi.

Räsäsen romaanisarjan toinen osa ilmestyi vuonna 1950 ja se filmattiin pari vuotta myöhemmin. Nyt ohjaajana oli Lasse Pöysti, joka oli ”harjoitellut” pestiä varten Roland af Hällströmin apulaisohjaajana Tukkijoella-filmissä, jossa Pöysti näytteli sivuosa-Jussin arvoisesti. Pöysti on saanut esikoistyössään paljon irti näyttelijöistään, mutta elokuvallisesti elokuva on heikoissa kantimissa.

jahelenasoittaa1t jahelenasoittaa1t

Parikymmentä vuotta Soita minulle, Helena!:n tapahtumien jälkeen Helena (Irma Seikkula) ja Jari (Erkki Viljos) elävät yhdessä lastensa kanssa Junkkerin maatilalla vailla sen suurempia huolia. Huolia alkaa kertyä siinä vaiheessa, kun Arttu-poika (Jussi Jurkka) on lukenut itsensä ylioppilaaksi ja palaa kotiin. Haavenaan hänellä on lähteä merille ainakin vuodeksi, ennen kuin päättäisi siitä, alkaako hän sukutilan jatkajaksi. Matkasuunnitelman esteenä on eritoten lapsuudenystävä ja nykyinen rakastettu Elina (Leena Häkinen), mutta ennen kaikkea pian alkava 2. maailmansota.

Kun Suomi joutuu sotaan mukaan, Arttu ilmoittautuu vapaaehtoiseksi ja lähtee rintamalle monien muiden kyläläisten tavoin. Sotavuodet ovat pitkiä ja raskaita sekä sotilaille että kotirintamalle. Sen enempää juonesta ei sovi paljastaa, sillä kyseessä on Räsäsen teokselle uskollinen saippuaooppera,  jossa romantiikka on pääosassa ja sisältörikas juoni toissijainen. Toki alle 90-minuuttiselle elokuvalle riittää vähän yksinkertaisempikin juoni, varsinkin jos roolihenkilöitä on verrattain paljon ja näyttelijät hyviä.

Sota-ajan kuvauksesta Pöystin elokuva ei ota mitään irti; siinä ei käsitellä sen vaikutusta jokapäiväisiin askareihin ja ruokaan, miespulan maatilalla aiheuttamia ongelmia, vaan koko sota on mukana vain siksi, koska sitä tarvitaan tuomaan esteitä Elinan ja Artun onnen tielle. Samoin se tuottaa hieman ongelmia myös Artun pikkusiskolle Mirjamille (Sirkka-Liisa Wilén), joka on ihastunut yhteen sotaan lähtevistä pojista (Matti Ranin). Elinaa taasen tavoittelee myös Kari (Leif Wager).

jahelenasoittaa1t jahelenasoittaa1t

...ja Helena soittaa -filmiä pitää erityisesti kiittää sen luontevista roolisuorituksista, yhdestä pienestä sodan loppuun liittyvästä montaasista sekä ylipäätään siitä, miten hyvin käsikirjoittaja-ohjaaja Pöysti on osannut kertoa näin siirappisen ja epäkiitollisen tarinan niin viihdyttävästi. Siinä missä Irma Seikkula ei varmastikaan ole vaatinut tarkkaa opastusta ohjaajaltaan, on Erkki Viljos puoliammattilaisena varmasti ollut eri tapaus – mutta niin vain tekee Viljoskin tavallista tasoaan huomattavasti parempaa työtä.

Pöystin ohjaustöissä kuvaaja Esko Töyri oli usein myös teknisenä johtajana, eli vastuussa varsinaisesta elokuvaohjauksesta, kun Pöysti laati skenariot ja ohjasi näyttelijöitä. Työjako lienee ollut samanlainen tämänkin filmin kohdalla, joka osoittaisi siinä tapauksessa sen, että ammattitaitoinen kuvaaja ei ole automaattisesti myöskin hyvä filmiohjaaja. Paljon on luotettu puolikuviin ja puolilähikuviin, mutta yleiskuvia on erittäin vähän, eikä miljöötä hyödynnetä läheskään tarpeeksi.

tahti2tahti2


LISÄMATERIAALI

Lyhytelokuvat Yllätyslahja ja Koulutietä kotitoimiin.

 

DVD-JULKAISU

Julkaisija: VLMedia / Yle
Tekstitys: Suomi
Ääni: Dolby Digital 1.0
Kuva: 4:3 (1.33:1), mv
Levyjä: 1

s