Näkemiin Helena (1955)

nakemiinhelena

NÄKEMIIN HELENA
Suomi 1955

Ohjaus: Lasse Pöysti
Käsikirjoitus: Lasse Pöysti
Tuotanto: Mauno Mäkelä / Fennada-Filmi Oy
Pääosissa: Elina Pohjanpää, Jussi Jurkka, Leena Häkinen

1 tunti 16 minuuttia


Aino Räsäsen Helena-romaanisarjan kolmannen osan filmatisointi oli toinen ja viimeinen, jonka Lasse Pöysti ohjasi ja käsikirjoitti. Hannu Lemisen ohjaaman Soita minulle, Helena!:n (1948) jälkeen Pöysti debytoi ohjaajana ...ja Helena soittaa -filmillä (1952), jonka tarina nyt jatkuu sarjan kolmannessa osassa, tosin muutaman vuoden päästä siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Tälläkin kertaa näyttelijäkaartissa on tapahtunut muutoksia. Toisessa osassa Irma Seikkula korvasi Helena Karan Helenan roolissa, kun Näkemiin Helenassa on vaihdettu sekä Seikkula Emma Väänäseen että Erkki Viljos Eino Kaipaiseen. Paljon ei Väänästä saati Kaipaista tässä filmissä nähdäkään, mutta näyttelijänvaihdoksissa syynä on saattanut olla ikä: alle nelikymppiset Seikkula ja Viljos olivat jo ...ja Helena soittaa -filmissä rooleihinsa liian nuoria, saati sitten tässä filmissä, jossa Helenan ja Jarin kaikki lapset ovat jo aikuisia.

nakemiinhelena1t nakemiinhelena1t

Elokuvan nimestä huolimatta Helenalle ei sanota näkemiin eikä juuri mitään muutakaan, mutta lopulta koko Junkkerin talon lapsikatras on kyllä lähdössä maailmalle. Artun (Jussi Jurkka) ja Elinan (Leena Häkinen) avioliitto rakoilee, kun Elina on saanut keskenmenon ja masentunut, jonka seurauksena Arttu haikailee menetetyn nuoruuden perään. Junkkerien talossa on tosin riittää vispilänkauppaa, sillä Päivistä (Elina Pohjanpää) on kasvanut jo iso tyttö, jolla riittää vientiä miesrintamalla.

Temperamenttisen, poikamaisesti pukeutuvan, mutta ulkonäöltään Elovena-tytön muottiin sopeutuvan Päivin perässä ovat niin Leo Jokelan näyttelemä apteekkarin poika, Kurt Ingvallin näyttelemä biologianopettaja (kröhöm) ja lapsuudenaikainen kaveri Lennu (ikinuori ohjaaja Pöysti itse). Lennu onkin eri reilu kaveri, kuten 1950-luvulla olisi saatettu asia muotoilla, mutta ikävä kyllä Päivi on pihkassa opettajaansa, vaikka tätä väittääkin vihaavansa... mutta rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Pohjanpään roolisuoritus onkin varsin hurja, ehkä jopa liian hurja, mutta se antaa mukavan ja hauskan vastakohdan Artun ja Elinan parisuhdesopan vatvomiselle. Ehkä parempaan lopputulokseen olisi päästy jättämällä Arttu ja Elina vähemmälle huomiolle ja nostamalla Päiviä entistä enemmän esille, lisäämällä varsinkin hänen ja Lennun yhteisiä kohtauksia. Pöysti kun oli ja on niin briljantti näyttelijä, että hänen työtään katselee ja hienoa ääntään kuuntelee silloinkin, kun roolihahmo jää yksiulotteiseksi. Lennusta olisi varmasti saanut mielenkiintoisenkin tyypin – ja tällaisenaankin hän on kiinnostavampi kuin Arttu ja Elina saati sitten heidän kaupunkilainen tuttavapariskuntansa.

nakemiinhelena1t nakemiinhelena1t

Räsäsen vuonna 1953 ilmestyneeseen romaaniin pohjautuvaan filmiin on käsikirjoittaja-ohjaaja Pöysti ottanut jostakin syystä mukaan minuuttikaupalla edellisen osan materiaalia, joka kuvaa Artun ja Elinan vastoinkäymisiä sota-aikana. Tämän voisi selittää sillä, että ...ja Helena soittaa- ja Näkemiin Helena -filmien välissä ehti kulua kolmisen vuotta, eikä tuolloin ollut televisiota tai videoita, jotka olisivat pitäneet tarinan tuoreessa muistissa. Siihen aikaan oli kuitenkin elokuvalehtiä, joissa nämä juonenkäänteet olisi varmasti voitu palauttaa ihmisten mieliin, ellei pelkkä suullinen maininta asiasta itse filmissä olisi riittänyt. Niinpä voisi olettaa, että nämä pätkät edellisestä filmistä ovat mukana tässä elokuvassa vain siksi, että tarinaa on saatu venytettyä edes kahdeksaankymmeneen minuuttiin.

Edelliseen osaan nähden Näkemiin Helena on kuvakerronnaltaan elokuvallisempi. Esko Töyrin kanssa kuvaajana on tällä kertaa ollut Pentti Lintonen.

tahti2tahti2


LISÄMATERIAALI

Elokuvan traileri ja lyhytdokumentti Näin torjutte rikkaruohot.

 

DVD-JULKAISU

Julkaisija: VLMedia / Yle
Tekstitys: Suomi
Ääni: Dolby Digital 1.0
Kuva: 4:3 (1.33:1), mv
Levyjä: 1

s