Tositarkoituksella (1943)

TOSITARKOITUKSELLA
Suomi 1943

Ohjaus: Valentin Vaala
Käsikirjoitus: Valentin Vaala, Kersti Bergroth, Lea Joutseno
Tuotanto: Matti Schreck / Suomi-Filmi Oy
Pääosissa: Lea Joutseno, Tauno Majuri, Tapio Nurkka

1 tunti 11 minuuttia

Saattaa olla hyvin kaukaa haettua, jos näkee jotakin samaa Valentin Vaalan tavassa asettaa mies- ja naisnäyttelijänsä istumaan toistensa viereen portaille tai milloin millekin alustalle kuten Frank Capralla oli tapana Tapahtuipa eräänä yönä -komediaklassikossa (1934). Ylipäätään Capran filmien vaikutus tuntuu näkyvän Vaalan komediaohjausten kuvakerronnassa, rytmissä ja iloisessa asenteessa, joskaan eivät aina niinkään selkeästi itse tarinassa. Vaalan ansio on, että hän ymmärsi ottaa vaikutteita alansa parhaimmilta.

Vaalan, Kersti Bergrothin ja pääosaa näyttelevän Lea Joutsenon käsikirjoittama Tositarkoituksella tarttui ajankohtaiseen aiheeseen tavalla, joka närkästytti monia – eikä ihme. Joutseno näyttelee ministerin tytärtä, joka on ikänsä asunut Helsingissä ja tottunut siihen, että häntä palvellaan eikä hänen tarvitse itse tehdä mitään. Kun hän kuulee kotiapulaiseltaan (Rauha Rentola) uudesta määräyksestä, joka vie toimettomat, 18 vuotta täyttäneet naiset Helsingistä ja muista paikoista maalle töihin, sinne missä miehistä on pulaa, Anja päättää tehdä vaikutuksen ihailemaansa agronomiin (Olavi Reimas). Anja lähtee keittiöapulaiseksi tohtori Raudanhovin (Tauno Majuri) suureen maakartanoon, jossa riittää lääniä ja renkiä. Siellä häneen sitten ihastuvat sekä isäntä, tämän pikkuveli (Tapio Nurkka) että renkikin (Reino Valkama).

Ratsupiiska kädessä käyskentelevästä Raudanhovista olisi saanut herkullisen koomisen hahmon, mutta jäykän Majurin lahjat eivät siihen olisi riittäneet. Vaala on keskittänyt komiikan Joutsenoon, aina pirteään ja luontevaan komediennelöytöönsä, Valkamaan ja keittäjätärtä näyttelevään Elli Ylimaahan. Sopassa ovat mukana myös jo mainittu agronomi, jolla on myös taipumuksia runoiluun, sekä tämän rikkauksien perään haaveileva kaupunkilaisneito (Kirsti Hurme) varsin määrätietoisena ja manipuloinnin taitavana tummana viettelijättärenä. Joutsenon Anja on vaaleatukkainen kiltti tyttö, ei mikään herrojen heila.

Ennen kaikkea Anja tahtoo osoittaa olevansa hyödyllinen ihminen, vaikka onkin pumpulissa pidetty rikkaan perheen tyttölapsi. Mitään maa- tai keittiötöitä hän ei kuitenkaan osaa, ja tällaisesta kaupunkilaisnaisten vähättelystä tuon ajan kaupunkilaisnaiset närkästyivät. Se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa. Anjan kaltaisia toivottomia tapauksia on varmasti löytynyt Helsingistä jo tuolloin, mutta nyt niitä vasta löytyykin – niin maalta kuin kaupungistakin. Kaiken lisäksi elokuvassa vieläpä lauletaan heinäpellolla ruokatauon ohessa, jota joku herkkä yksilö piti talkoohengen pilkkaamisena. Vaikea sitä on sellaisena nähdä, mutta vielä vaikeampi Joutsenon lauleskelua ja tanssahtelua töiden lomassa on pitää todenmukaisena käytöksenä. Sellaista se ei ollutkaan, kuten ei elokuvissa yleensäkään.

Eritoten roolihahmojen kohdalla kierrätetään jo tuolloin kliseiksi luokiteltavia tyyppikuvauksia, mutta jos kliseitä viljelee hyvin, voi lopputulos olla yhtä onnistunut kuin Vaalan Tositarkoituksella. Ohjaajan kykyjä vastaavaa työtä se ei kuitenkaan ole, mutta itsepähän hän on taakkansa valinnut. Mestari kun oli, teki Vaala tämänkin filmin mestariohjaajan moitteettomalla lahjakkuudella ja ammattitaidolla.

LISÄMATERIAALI

Lyhytelokuvat Pyhän Olavin linnasta kalakukkojen kaupunkiin (1943) ja 3 pientä sävelmää (1941) sekä kuvia elokuvan kuvauksista.

DVD-JULKAISU