Sadan miekan mies (1951)

SADAN MIEKAN MIES
Suomi 1951

Ohjaus: Ilmari Unho
Käsikirjoitus: Simo Penttilä
Tuotanto: Risto Orko / Suomi-Filmi Oy
Pääosissa: Kalervo Nissilä, Marja Korhonen, Toini Vartiainen

1 tunti 16 minuuttia

Kirjailija Simo Penttilä (oikealta nimeltään Uuno Hirvonen) tuli suomalaiseen elokuvaan jo mykkäelokuvan aikakaudella ohjaajana ja käsikirjoittajana, mutta vaikka ura käsikirjoittajana jatkuikin 1950-luvulle asti, jäi filmiregissöörin ura yhteen filmiin. Penttilän teksteistä syntyneitä elokuvia ohjasi useimmiten Ilmari Unho, eikä työpari ollut kaikkein paras mahdollinen. Penttilä kun teki huonoja, kioskikirjallisuutta vastaavia käsikirjoituksia, joita sitten teatterin nimiin vannonut Unho puuttellisilla filmiohjaajan kyvyillään teki elokuviksi.

Penttilän alkuperäiskäsikirjoitukseen pohjautuva elokuva sijoittuu 1600-luvun Suomeen ja eritoten Turun suunnalle. Päähenkilönä on Sadan miekan mieheksikin kutsuttu Kaarnojan kapteeni (Kalervo Nissilä), jonka seurana on aina hänen lähin ystävänsä ja sotilaskollegansa, kersantti Hannu (Uljas Kandolin). Nämä kaksi miestä tuovat kirjeen Gyllenskiöldin linnaan, missä kirjettä on jo ehditty odottaakin. Elisabeth (Marja Korhonen) ja Kristiina (Toini Vartiainen) eivät ole tietoisia serkkunsa, Krister Gyllenskiöldin (Ture Junttu), hämäräpuuhista, mutta Kaarnojan saapuminen käynnistää tapahtumaketjun, joka tuo ennen pitkää julki Kristerin ja hänen salaliittotoverinsa (Jorma Nortimo) suunnitelmat kuningaskunnan päänmenoksi – elleivät Krister ja kumppanit ehdi sitä ennen tappaa Kaarnojaa.

Nissilälle Sadan miekan miehen nimirooli oli vasta toinen elokuvatehtävä. Kunnon filminäyttelijän tavoin hän artikuloi hyvin selvästi, mutta kokemattomana elokuvanäyttelijänä puhuu niin kovaan ääneen, että aikanaan elokuvateatterin ovimieskin kuuli tämän repliikit. Filmitähden näköä ja elinvoimaa Nissilässä oli vaikka muille jakaa.

Tällaiset elokuvat elävät vauhdista, joka syntyy yksinkertaisen käsikirjoituksen, elävän kameratyöskentelyn ja nopeiden leikkausten summana, sekä vaarallisista tilanteista ja huumorista. Sadan miekan miehessä on kyllä huumoria, juuri niin yksinkertaista ja varman harmitonta kuin tällaisissa tarinoissa yleensäkin. Vaarallisia tilanteita siinä ei ole lainkaan, ei siis ainakaan sellaisia, jotka edes sekunniksi saisivat katsojan hengityksen salpaantumaan.

Mitä taas vauhtiin tulee, Unho ei ollut paras mies sellaista synnyttämään, vaikka tässä parastaan paneekin. Aiemmilla Penttilä-filmeillään Unho oli osoittanut, että hänen käsityksensä jännityksestä vastasi pitkäpiimäisyyttä ja kohtalokkaalla äänellä puhumista. Uransa ehtoopuolella, kokemuksen karttuessa, Unho alkoi saada filmeihinsä vauhdikkuutta ja ylipäätään sellaista elokuvallista lennokkuutta, mitä niistä siihen mennessä oli puuttunut. Sadan miekan miehessä on jo hyvää yritystä, mutta ei Unhosta saanut toimintafilmien ohjaajaa tekemälläkään. Toisaalta, ei Suomessa sellaisia ohjaajia ollutkaan, koska ei ollut toimintafilmejäkään, mitä tehdä.

Väistämättä tulee mieleen, miksei Sysmäläisessä (1938) miekkailijasankaria ohjannutta Valentin Vaalaa pantu ohjaamaan Sadan miekan miestä. Hän oli sen tuotantoyhtiön kuukausipalkkaisena ohjaajana, ja pari vuotta myöhemmin joutui jo ohjaamaan parikymmentä vuotta vanhojen hittifilmien uudelleenfilmatisointeja, kun muutakaan ei ollut tarjolla. Sadan miekan miehen aikaan hän tosin vielä teki kaksi Mika Waltari -sovitusta, korkealuokkaista filmiä, joita ei kukaan täysijärkinen olisikaan vaihtanut Sadan miekan mieheen.

Unhoa on kiittäminen on eritoten sitä, että hän on jo kuvatessa ymmärtänyt leikkausta aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Useammankin kerran, ei nyt sentään liian usein, kohtauksesta toiseen siirrytään jonkin yhdistävän tekijän kautta: jos Kaarnoja pyytää roistoa luovuttamaan miekkansa, seuraavassa kohtauksessa aivan toisessa paikassa nuori sankaritar ottaa oman miekkansa käteensä ja niin edelleen. Tämä tuo vauhdikkuutta elokuvaan, joka ylipäätään kärsii eniten juuri Unhon hitaasta ja kameratyöskentelyltään useimmiten aivan liian staattisesta kerronnasta. Esimerkiksi kuulusteltavaksi tuotavaa vankia marssitetaan huoneen läpi aivan liian pitkään.

Sadan miekan miehen innoittajana olivat Michael Curtizin ohjaamat ja Errol Flynnin tähdittämät merirosvoseikkailut sekä Flynnin muut miekkamiesfilmit, mutta Unholle Curtizin opit eivät olleet menneet perille, ainakaan riittävissä määrin. Curtizin elokuvien vauhdikkuuteen ja elävyyteen Unho ei kyennyt.

Ennen kaikkea Sadan miekan mies on Suomi-Filmin poikien ja tyttöjen, setien ja tätien, taidonnäyte niin kuvauspaikkojen valinnan suhteen kuin järjestäjän, rekvisitöörin, lavastajan, pukusuunnittelijan, maskeeraajan, kampaajan ja tuottajankin osalta. Tuottajaa lukuun ottamatta kaikkien edeltävien taidonnäyte se on jo pelkästään lopputuloksen korkeatasoisuuden takia, mutta vielä enemmänkin, kun ottaa huomioon heidän käytössään olleet pienet resurssit. Tuottajan taidonnäyte tämä on juuri siksi, että hän on onnistunut saamaan työläisistään irti tällaisen lopputuloksen ilman, että näille täytyi antaa kunnon resursseja. Sadan miekan miehen budjetti vastaa nykyrahassa vain 585 000 euroa, mutta samalla rahalla ei Hollywoodissa päästy lähellekään tämän filmin tasoa.

Sadan miekan miehen DVD:n lisämateriaaleista löytyy filmin väreissä kuvattu traileri, joka saa hetkeksi toivomaan, että itse pääfilmikin olisi kuvattu väreissä. Eino Heinon mustavalkokuvaus on kuitenkin niin komeaa katseltavaa, että se lopettaa tuollaiset haikailut. Komeaa on myöskin KAVI:n tekemä restaurointijälki.

LISÄMATERIAALI

Valentin Vaalan ohjaama, inflaatiosta kertova lyhytelokuva Rahan rata (1951) pääosassaan Lasse Pöysti, HOK:n ravintoloiden ja Samarinin mainoselokuvat, Vaalan Kulkurin tytön traileri, Sadan miekan miehen väritraileri sekä kuvia elokuvan filmauksista.

DVD-JULKAISU