Jokin ihmisessä (1956)

jokinihmisessa

JOKIN IHMISESSÄ
Suomi 1956

Ohjaus: Aarne Tarkas
Käsikirjoitus: Aarne Tarkas
Tuotanto: Mauno Mäkelä / Fennada-Filmi Oy
Pääosissa: Jussi Jurkka, Anneli Sauli

1 tunti 12 minuuttia


Muutamia suomalaisen elokuvan kultakauden kultaisimpia komedioita ohjannut ja käsikirjoittanut Aarne Tarkas teki vuonna 1956 kaksikin vakavampaa elokuvaa, Rintamalotan ja Jokin ihmisessä, joiden jälkeen hän pysytteli useamman vuoden ajan pelkästään komedioiden parissa. Vaikka Tarkaksen kaksi edellistä draamaa, Yö on pitkä (1952) ja Olemme kaikki syyllisiä (1954), eivät sellaista kuvaa antaneetkaan, oli Tarkaksella jonkinlaisia lahjoja myöskin vakavien elokuvien tekijänä, kuten Jokin ihmisessä osoittaa. Ihme silti, että hän osasi tehdä komediaa paremmin kuin draamaa, siis vaativampi laji oli hänelle helpompi. Tähän saattaa löytyä selitys vaikkapa ohjaaja-käsikirjoittajan taipumuksesta liioitteluun, palopuhemaisuuteen, moralisoinnin moralisointiin ja sentimentaalisuuteen.

Mika Waltarin vuonna 1944 ilmestyneeseen romaaniin pohjautuva elokuva alkaa upeasti sateisena ja tummana yönä majatalossa, minne lääkäri saapuu toteamaan Osmin (Anneli Sauli) kuolleeksi. Piru sen tietää, mihin tyttö kuoli, mutta ei kerro. Se piru on Kauko (Jussi Jurkka), joka kaverinsa (Leo Jokela) kanssa teki teini-iässä vastenmielisen ”jekun” Osmille sillä seurauksin, että ikänsä syrjityn ja kiusatun Osmin tunteet Kaukoa kohtaan eivät siitä ainakaan lämpimiksi muuttuneet.

jokinihmisessa1t jokinihmisessa2t

Kun Kauko aikuisikään ehdittyään palaa vanhalle kotiseudulleen, hän näkee Osmin, josta on kasvanut aikuinen nainen. Sitä hän oli kyllä jo takaumajaksossakin, yhtä paljon kuin aikuisia olivat Jurkka ja Jokelakin, joiden laittaminen teini-ikäisten poikien rooliin oli pelkkä vitsi. Kauko alkaa nähdä päiväunia isorintaisen Osmin haahuilusta läpinäkyvässä yöpaidassa, eikä pakkomielteen syntymiseltä voida välttyä. Siitä pakkomielteestä ei vaan lopulta seuraa kenellekään mitään hyvää, mutta vahinko oli tapahtunut jo kauan sitä ennen.

Elokuvan ensimmäiset kohtaukset kulkevat koko elokuvasta parhaiten ja antavat odottaa tulevalta liiankin paljon. Osmin kuoleman jälkeen siirrytään takaumana hänen lapsuutensa, jota kuvataan lyhyesti ja ytimekkäästi. Jopa musiikinkäyttö leikkauksissa painuu mieleen; ratiritirallan soidessa siirrytään talvikuviin. Läpi koko elokuvan sen valosta ja varjoista syntyvä mustanpuhuva kuvausjälki on komeaa katseltavaa, vaikka DVD-julkaisun kehno kuvanlaatu ei sille oikeutta teekään. Myös itse tunnelma, niin kuin tarinakin, on mustanpuhuva. Hieman elokuvassa ja Jurkan roolihahmossa sekä hänen elinympäristönsä kuvaamisessa on havaittavissa vaikutteita Elia Kazanin Alastomasta satamasta (1954).

jokinihmisessa3t jokinihmisessa4t

Päänäyttelijät ovat kaikessa epätasaisuudessaan hyviä, eritoten Sauli, jonka roolisuoritus pysyy Jurkan omaa paremmin kasassa. Mukana ovat myös Sakari ja Vappu Jurkka.

Nykykatsojan silmissä harvinaisen kesy tarina muutamine puolialastomine kohtauksineen oli aikanaan liian moraaliton, joten sensuurin vaatimuksesta elokuvaan lisättiin yksi repliikki, jonka Kauko puhuu kuvan päälle. Kun voidaan todeta, että se ei elokuvaa pilannut eikä edes mitenkään huonontanut, käynee ilmi, että jossakin muussakin on mätää. Vika on lähinnä siinä, miten Tarkas on lähtenyt Waltarin tekstiä elokuvaksi tekemään, mihin keskittyen ja minkä unohtaen. Waltarin tarinassa sinänsä olisi ollut ainekset parempaankin elokuvaan, joskaan kirjailijan huipputuotantoa se ei edusta.

tahti2tahti2


LISÄMATERIAALI

Elokuvan traileri ja lyhytelokuva Miks' ei isä tule kotiin (1951, ohj. Unto Kumpulainen).

DVD-JULKAISU

  Julkaisija: VLMedia / Yle
  Tekstitys: Suomi
  Ääni: Dolby Digital 1.0
  Kuva: 4:3 (1.33:1), mv
  Levyjä: 1

12

Kehno kuvanlaatu.