Ruskan jälkeen (1979)

ruskanjalkeen

RUSKAN JÄLKEEN
Suomi 1979

Ohjaus: Edvin Laine
Käsikirjoitus: Edvin Laine, Juha Nevalainen, Kalle Päätalo
Tuotanto: Ilmo Mäkelä / Fennada-Filmi Oy
Pääosissa: Kauko Helovirta, Elsa Turakainen, Jorma Falck

1 tunti 50 minuuttia


Fennada-Filmin vuonna 1950 alkanut taival pitkien elokuvien tuottajana päättyi vajaat kolmekymmentä vuotta myöhemmin Edvin Laineen ohjaamalla Kalle Päätalo -filmatisoinnilla Ruskan jälkeen. Vaikka filmissä oli mukana useita kotimaisen elokuvan kultakauden näyttelijöitä, ei henki enää ollut sama. Perinteisestä suomalaisesta elokuvasta oli aika jättänyt jo paljon aikaisemmin.t

Laineelle mm. Tuntemattoman sotilaan (1955) käsikirjoittanut elokuvakriitikko Juha Nevalainen laati yhdessä ohjaajan ja kirjailijan kanssa käsikirjoituksen tämän Mustan lumen talvi -romaanista (1969). Elokuvan tapahtumat sijoittuvat nekin 1960-luvulle, joskaan sitä ei myöhemmin syntyneet välttämättä huomaa muusta kuin siitä, että vanhemmat ihmiset puhuvat vielä vanhoista markoista.

ruskanjalkeen1t ruskanjalkeen2t

Erään koillismaalaisen suvun uusia vaiheita seuraavassa elokuvassa on monta sivuroolihahmoa, muttei ensimmäistäkään päähenkilöä. Juonivetoinen se ei varsinaisesti ole, vaikka lähes jokaisen roolihenkilön elämässä tapahtuukin ainakin yksi merkittävä käänne elokuvan aikana. Yksi hahmoista on Niskavuoren Aarne -tyyppinen sydänvikainen pientilallinen Kauko (Jorma Falck), joka käy kirkonkylällä vieraissa naisissa. Hänen vanha äitinsä (Elsa Turakainen) asuu pirtin nurkassa ja polttaa piippua, vaimo (Sirkka Muurikoski) kärsii miehensä huomion puutteesta ja tytär Kyllikki (Virve Kauste) on jo ehtinyt naimaikään. Virvellä on kiikarissa eräs nuorimies (Jyrki Kovaleff), jonka vanhemmat (Risto Aaltonen ja Rauni Ikäheimo) tuntevat tytönkin vanhemmat.

Tuttuakin tutumpi Sammalvuon Kaukolle ja hänen perheelleen on lähistöllä asusteleva Nestori Malinen (Kauko Helovirta), Kaukon vaimon isä, joka on pannut pellot pakettiin ja ryhtynyt oloneuvokseksi. Kaukon poika, sota-aikaan miinaan astunut ja toisen jalkansa menettänyt Teuvo (Riku Painio) asuu yhdessä isänsä kanssa.

Tämän enempää – siis juuri yhtään mitään – ei elokuvan tarinasta kannata paljastaa, sillä silloin tulisi kertoneeksi jo liikaakin. Koko elokuva on rakennettu hahmojen, siis ihmisten, tyyppien, varaan. Kauko ja Teuvo ovat suoraselkäisiä suomalaisia miehiä pienine ja suurine paheineen, Kyllikki ja hänen äitinsä elovenatyttömäisiä kilttejä tyttöjä ja naisia. Nämä hahmot eivät näin vähälihaisessa muodossa ja useimmiten kehnojen roolisuoritusten takia herätä sen enempää kiinnostusta, eikä niiden varaan voisi uskoa koko elokuvaa. Edvin Laineen ja koko elokuvan pelastus onkin Kauko Helovirran näyttelemä Nestori, joka hänkin on hahmona varsin tutunlainen: vanhahko ja lihava maalaisisäntä, joka juo, nai, saunoo ja kertoo sotamuistoja siinä samalla, kun puolta nuoremmat ovat jo puoliksi haudassa.

Elokuvan alussa Nestori on vähän liiankin tyypillinen hahmo, mutta hyvissä ajoin ennen elokuvan loppua Helovirta on erinomaisella roolisuorituksellaan voittanut katsojan puolelleen mitä suurimmassa määrin. Roolihahmohan sinänsä ei ollut hänelle mikään irtiotto, pelkästään Edvin Laineen ohjauksessa hän näytteli vastaavaa tyyppiä ainakin viidessä elokuvassa. Helovirta tuo näyttelijäntyöllään elokuvaan enemmän huumoria kuin mitä paperilla selvästikään ollut, varastaa jokaisen kohtauksen, missä vaan on mukana, ja siinä sivussa myöskin saattaa suorastaan häpeään elokuvan lukuisat amatööritason näyttelijät.

ruskanjalkeen3t ruskanjalkeen4t

Filmiin on mahtunut muutamia sisäpiirin vitsiä, jotka eivät välttämättä ole edes niitä, vaan ainoastaan hauskoja yhteensattumia. Helovirta on lapinpolttajien perään kiroileva suomalainen sotaveteraani, kun hän Pojissa (1962) oli se natsiupseeri, joka vei suomalaisnaisen mennessään. Paavo Hukkinen, Saksassa syntynyt suomalainen, näyttelee tietysti elokuvan saksalaista roolihahmoa. Tässä kaksi merkittävintä niistä yhteensattumista.

Ruskan jälkeen -elokuvan kohdalla suurin syy kehua Edvin Lainetta on yksinkertaisesti se, että hän on tehnyt perinteisen suomalaisen kansankuvauksen ja -komedian aikana, jolloin ne olivat jo perin harvinaisia tapauksia. Laine on kai yrittänyt pysyä ajassa mukana panemalla pari elokuvan naisnäyttelijää riisumaan vaatteensa, mutta muilta osin hänen ohjausjälkensä on vanhentunutta – eikä ainoastaan sitä, vaan jopa huonoa.

Monien sisäkuvien kolkko studiomaisuus olisi ehkä näkynyt vähemmän mustavalkofilmissä, mutta Ruskan jälkeen ei suinkaan ollut Laineen tai kuvaajien ensimmäinen värifilmi, eivätkä he silti ole onnistuneet välttämään studiomaisuutta. Kameran sijainti ja eritoten valaistus jättävät siis näiltä osin paljon toivomisen varaa. Ulkokuvissa sen sijaan ei ole valittamista; eivät ne mitenkään tyyliteltyjä ole, mutta luonnollisuudessaan kauniita. Jälleen kerran Risto Hiltusen musiikki on huonoimmillaan ylidramaattista, parhaimmillaan hemmetin kaunista.

Erityisen pahasti Laine on töpännyt näyttelijäohjauksessa, sillä kuten jo todettua, valtaosa roolisuorituksista ovat kuin amatöörien tekemiä. Eritoten se replikointi tuottaa monille ongelmia. Ehkä Laineen ohjaustyyli – telalla pensselin sijaan – on tähän osasyynä. Missään nimessä jälki ei kuitenkaan ole yhtä häpeällisen huonoa kuin Laineen viimeisessä elokuvassa, Akallisessa miehessä (1986), jossa Ahti Kuoppalan hahmon perhe-elämää kuvaavat kohtaukset ovat kaikilta osin toivottomia.

Ruskan jälkeen oli siis Edvin Laineen toinen ja viimeinen Päätalo-filmatisointi. Edellinen, jälkimmäistä tuntuvasti parempi Viimeinen savotta (1977) oli Suomi-Filmin tuotanto, joka sai peräti 497 000 katsojaa. Ruskan jälkeen sai 410 000 katsojaa; vaikka menestys oli erittäin hyvä, jäi se silti Fennada-Filmin viimeiseksi pitkäksi elokuvaksi.

tahti2tahti2


LISÄMATERIAALI

Elokuvan traileri ja 12-minuuttinen värillinen lyhytdokumentti Kierrämme Koillismaassa ja Kainuussa (1963, Erkko Kivikoski).


DVD-JULKAISU

  Julkaisija: VLMedia / Yle
  Tekstitys: Suomi
  Ääni: Dolby Digital 1.0
  Kuva: 4:3 (1.66:1), väri
  Levyjä: 1

7

Kuvanlaadultaan moitteeton julkaisu. Ääniraita on hyvin hiljainen.