Silmäterä (2013)

silmatera

SILMÄTERÄ
Suomi 2013

Ohjaus: Jan Forsström
Käsikirjoitus: Jan Forsström
Tuotanto: Kaarle Aho, Kai Nordberg / Making Movies
Pääosissa: Emmi Parviainen, Luna Leinonen Botero

1 tunti 30 minuuttia


Käsikirjoittajan eteneminen ohjaajaksi ei ole lainkaan tavatonta tänäkään päivänä, mutta Suomessa tällaisia tapauksia on yhä vähemmän. Jan Forsström ehti ennen esikoisohjaustaan osallistua kolmen elokuvan käsikirjoittamiseen ja lisäksi leikkasi näistä elokuvista yhden. Mikäli tällaisella kokemuksella ei opi elokuvakerronnan teoriaa ja käytäntöä, ei sitä opi missään koulussakaan. Forsström on oppinut tekemällä, ihailtavan ja ilahduttavan hyvin.

Zaida Bergrothin ohjaamat Skavabölen pojat- ja Hyvä poika -filmit sekä J-P Valkeapään Muukalaisen käsikirjoittaneen Forsströmin ensimmäinen oma ohjaustyö on toki myös hänen kirjoittamansa ja leikkaamansakin. Melko epätavanomaisesti Silmäterässä on päähenkilönä nainen ja vieläpä moniulotteinen sellainen.

Aikaisemmin lähinnä Salatuista elämistä tunnettu Emmi Parviainen näyttelee Marjaa, neljännesvuosisadan ikäistä yksinhuoltajaäitiä, joka hankkii perheen pienen elannon lehdenjakajana. Yötyön varjopuolet näkyvät sekavana päivärytminä. Ensimmäistä kouluvuottaan aloittava Julia-tytär (Luna Leinonen Botero) on yöt yksin äidin ollessa töissä ja päivisin äiti nukkuu, vaikka ehtii kyllä viettää aikaa lapsensakin kanssa. Silloin, kun yhteistä aikaa löytyy, se on laadukasta. Marja on rakastava äiti, vaikka (kuten me kaikki) tekeekin toisinaan typeriä päätöksiä itsensä ja lapsensakin kohdalla.

Marjan ja Julian vaatimaton, mutta onnellinen elämä on vaarassa tytön isän ilmestyessä kotitalon pihaan. Tämä on sattumalta huomannut Marjan ja tunnistaa tytön omakseen, vaikka äiti tämän kiistääkin. Kun Kamaranista (Mazdak Nassir) tulee nopeasti tuttu näky talon pihamaalla, Marja on vakuuttunut siitä, että läheiset suhteet sukulaisiinsa, kaltaisiinsa iranilaislähtöisiin maahanmuuttajiin säilyttänyt Kamaran on aikeissa kidnapata tyttären itselleen. Miten toimiva Kamaraninkaan kannalta tai edes todennäköinen ratkaisu olisi, sitä Marja ei tunnu miettivän.

Yksi Silmäterän suurimmista vahvuuksista on sen mainittu epätavanomaisuus. Vastaavia tarinoita ei ole suomalaisessa elokuvassa juurikaan tehty, vielä vähemmän maahanmuuttajataustaisine roolihahmoineen. Toisekseen epätavallista on se, miten Silmäterä loppua kohden muuttaa suuntaa ja sen päähenkilön todellinen laita paljastuu katsojalle niillä seurauksin, että tarinan sankarista tuleekin antisankari ja koko tilanne kääntyy päälaelleen. Sen sijaan, että Silmäterä olisi alusta loppuun saakka ”tytärtäni ette saa”-raina ja kertomus eri kulttuurien yhteentörmäyksistä, kehittyy se loppua kohden tarinaksi naisesta, joka ei osaa pyytää apua eikä toimia muulla kuin omalla tavallaan.  

Elokuvan henkilökavalkadin monikulttuurisuutta lisäävät pienissä ja aivan avustajatasonkin rooleissa nähtävät muut maahanmuuttajat sekä Marjan naapurin suomenruotsalainen rouva (Ylva Ekblad). Niin kuin ei kantasuomalaisiakaan, ei maahanmuuttajia kuvata elokuvassa joko hyvinä tai pahoina, vaan ihmisinä.

Käsikirjoittana Forsström on onnistunut laatimaan sisältörikkaan, yllättävän ja ajatuksia herättävän tarinan sekä kertomaan äidin ja tyttären suhtee oivaltaen. Myös ohjaajana ja leikkaajana hän on saavuttanut erinomaisia tuloksia. Kameratyöskentely on hyvin tätä päivää – positiivisessa mielessä. Digitaalisesti kuvatun elokuvan kuvaus ja valaistus luovat aitouteen ja välittömyyteen pyrkiviä kuvia ilman, että se on lainkaan sellainen huterasti käsivaralla kuvattu mukadokumentaarinen tekele, mitä viime vuosina on usein totuttu näkemään. Kerronnassaan Forsström on turvautunut jopa hyppyleikkauksiin, eikä leikkauksista puutu tehokkuutta.

Kuitenkin Silmäterä on ennen kaikkea roolihahmo- ja eritoten näyttelijävetoinen elokuva. Näyttelijäohjauksen ilmeinen onnistuneisuus onkin edellisessä kappaleessa mainitun onnistuneen ohjaustyön tärkeimpiä osa-alueita. Silmäterän kaikissa suurimmissa rooleissa nähdään laadukasta työtä tekeviä nuoria ja vähän vanhempiakin näyttelijöitä. Parviainen on ensimmäisessä aikuisiällään tekemässään filmiroolissa erinomainen, mutta niin on myöskin Luna Leinonen Botero, tavattoman luontevasti ja vaivattomasti näyttelevä lapsi. Suomenruotsalaiselle Ekbladille naapurinrouvan rooli Silmäterässä ei suinkaan ole ensimmäinen elokuvatehtävä, mutta kylläkin niistä ensimmäinen, josta hän jää mieleen.

Silmäterä on taideteoksena ehdottomasti edukseen erottuva tapaus uusien suomalaisfilmien joukossa ja siksi piristävä teos, vaikkei se ehkä tarinaltaan sitä olekaan. Esikoisohjauksena se on yksi kotimaisen elokuvan historian vahvimpia – Forsström on valmis ja jo tulosta tehnyt ohjaaja. Ehkä tämän liikatarjonnan ja radikaalin laadunvaihtelun keskellä suomalaisella elokuvalla on sittenkin suuri tulevaisuus. Forsströmillä ainakin on.

tahti2


LISÄMATERIAALI

3-minuuttinen kooste Leinonen Boterosta harjoituksissa ja koekuvauksissa.


DVD-JULKAISU

  Julkaisija: Atlantic Film
  Tekstitys: Suomi, englanti, ruotsi
  Ääni: Dolby Digital 5.1
  Kuva: 16:9 (1.85:1)
  Levyjä: 1

12