Kalevala – Uusi aika (2013)

kalevalauusiaika

KALEVALA – UUSI AIKA
Suomi 2013

Ohjaus: Jari Halonen
Käsikirjoitus: Jari Halonen, Päivi Kettunen, Akke Eklund, Antti Majala, Erkki Hulkki, Petri Hakkarainen, Elli Halonen, Sakari Silvennoinen
Tuotanto: Ari Thiel, Elli Halonen
Pääosissa: Tommi Eronen, Konsta Mäkelä, Tanjalotta Räikkä

1 tunti 42 minuuttia


Omalaatuisten kulttielokuvien ohjaajana tunnettu Jari Halonen sai uusimman elokuvansa valmiiksi viime vuonna, viitisen vuotta kuvausten alkamisen jälkeen. Hyvin pienellä budjetilla syntynyt kertomus Elias Lönnrotin kokoaman Kalevalan pohjalta vaati kahdeksan käsikirjoittajaa – ja soppa on sen näköinen.

Kalevala – Uusi aika -elokuvassa Suomen kansalliseepoksen runoja kerrotaan sekä menneessä, ns. Kalevalan ajassa että nykyajassa. Nykyaikaan sijoittuvissa jaksoissa lähes kaikissa vastaavissa rooleissa on samat näyttelijät kuin Kalevalan ajan jaksoissa, ja tarinakin on Kalevalaa muutettuna nykypäivään samoin fantasiaelementein. Halonen ei ole noudattanut Kalevalaa orjallisesti, vaan on ottanut huomattavia taiteellisia vapauksia, jollaisia harvemmin näkee näin kuuluisien teosten filmatisoinneissa. Siinä missä taiteellisia vapauksia saa ja pitääkin ottaa elokuvaversiota tehtäessä, ehkä ei kuitenkaan kannattaisi korvata alkuperäisteoksen hyvää draamaa tyhjyydellä, kuten Halonen on tehnyt kuvatessaan Väinämöisen ja Ainon ”suhdetta”. Elokuvahan kyllä jo alkaakin maininnalla ”Jari Halonen tuotantoa” [sic], joka jo kyllä kertoo jotakin siitä, mitä tuleman pitää.

Tarinansa osalta Halosen Kalevala-filmissä käsitellään ajattomia kysymyksiä ahneudesta, ylpeydestä, kateudesta, rakkaudesta ja monista muista tunteista ja tarpeista. Käsikirjoitukseltaan elokuva ei ole helppo, mutta ei myöskään erityisen kiinnostava. Silti se ei ole filmin suurin ongelma.

Halosen tapana on elokuvissaan yhdistää hyvin teatraalinen näyttelijätyö (jonka nimittäminen teatraaliseksi on tavallaan suomalaisten ammattiteatterien väheksyntää) komeisiin kuviin ja kiehtovaan tunnelmaan. Kalevala – Uusi aika -elokuvan nykypäivään sijoittuvissa jaksoissa on kyllä muutamia yksittäisiä kauniita kuvia, mutta kokonaisuus on epätasainen. Kalevalan aikaan sijoittuvat kohtaukset ovat kaikki enemmän tai vähemmän onnistuneita visuaalisessa mielessä, varsinkin kun ottaa huomioon käytössä olleet vähäiset taloudelliset resurssit. Nämä varsinaiset Kalevala-jaksot olisivat toki näyttäneet vielä paljon komeammilta, jos ne olisi voitu kuvata filmille.

Monet tutut ja hyväksi havaitut näyttelijät tekevät roolinsa hyvin fyysisesti. Se tarkoittaa sitä, että näytellessään he näyttävät siltä kuin olisivat jo pitkään kärsineet ummetuksesta ja yrittävät näyttelemisen ohella tehdä tilanteelle jotain. Useat vieläpä kuulostavat siltä kuin kärsisivät pahasta nuhasta, joka ei vaikuta ainoastaan ääneen, vaan saa myös nenän ja silmät vuotamaan. Ohjaajan edellisessä filmissä tämä näyttelemistapa toimi ja toi oman positiivisen lisänsä kokonaisuuteen, mutta Kalevala – Uudessa ajassa äärimmäisen suurella pensselillä tehty näyttelijätyö vie kaiken huomion tarinalta ja vieraannuttaa Halosenkin filmeihin tottuneen katsojan.

Aleksis Kiven elämä oli omalaatuinen mestariteos, 2000-luvun parhaimpia ja kiinnostavampia kotimaisia elokuvia, joka tulee kestämään aikaa paljon paremmin kuin monet muut viime vuosikymmenten kotimaiset suurmieselokuvat. Kalevala – Uusi aika sen sijaan on kuluvan vuosikymmenen huonoimpia kotimaisia, jota on hyvin vaikea kestää edes sen 100-minuuttisen keston ajan.

tahti2tahti2tahti2tahti2


LISÄMATERIAALI

Elokuvan trailereita, teasereita ja musiikkivideo, näyttelijät kertovat Halosen ”näyttelijä metodista” [sic], Halonen kertoo aikaisemmista filmeistään lukuun ottamatta Aleksis Kiven elämää, josta on tarjolla lyhyt ja ytimekäs traileri.

DVD-JULKAISU

  Julkaisija: VLMedia
  Tekstitys: Englanti
  Ääni: Dolby Digital 5.1, 2.0
  Kuva: 16:9
  Levyjä: 1

12