Hannu Salosen ohjaama, virolais-suomalais-irlantilais-saksalainen Vasha tuotettiin 1,2 miljoonalla eurolla ja saatiin ensi-iltaan tammikuussa 2009. Suomalaisesta ohjaajasta, näyttelijättärestä, osatuottajasta ja rahasta huolimatta filmi ei päässyt meillä teatteri- eikä edes DVD-levitykseen.

Downhill Cityllä (1999) debytoineen ja pitkälti Saksassa mm. Tatort-rikossarjan parissa työskennelleen Salosen ohjaaman filmin suomalaistähtenä nähdään Malla Malmivaara, joka tuli tänä vuonna Suomessa tunnetuksi Ella & Aleksi – Yllätyssynttärit -animaatiosta ja Likainen pommi -satiirista. Suomalainen osatuottaja taas oli Jarkko Hentula, Likaisen pommin tuottaja, ja suomalaista rahaa filmissä oli ainakin 70 000 euroa, joka oli siis Suomen elokuvasäätiön myöntämän tuen osuus.

Vasha nähtiin Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla, jonka jälkeen se päätyi YLE:n käsiin. Missä se nyt on? Ei ainakaan DVD:llä.

Salonen ohjasi Suomessa myös Borowskin tango -nimisen tv-elokuvan, joka oli osa jo mainittua saksalaista Tatort-sarjaa. Elokuvasäätiön tukea filmi sai 94 000 euroa, mutta sitä ei julkaistu DVD:llä saati teattereissa. Suomalaisväriä Borowskin tangossa edustivat mm. näyttelijät Janne Hyytiäinen, Jarmo Mäkinen, June Hyde, Matti Onnismaa, Antti Reini, Jorma Tommila ja Pekka Valkeejärvi sekä tuottaja Jenni Lähteenmäki, lavastaja Pete Neuvonen, puvustaja Anna Vilppunen ja tuotantopäällikkö Vera Airaksinen.

Myös Borowskin tango päätyi YLE:n huomaamattomaan huomaan, kun taas Saksassa sen tv-esitys sai yli 6,2 miljoonaa katsojaa. Borowskin tangoa ei Suomessa ole nähty teattereissa eikä DVD:llä.

Kadonneita suomalaisia yhteistuotantoelokuvia esittelevä juttusarja jatkuu pian, mahdollisesti ennemmin kuin huomaatkaan. Näitähän riittää.

Lähteet: Allfilm, Suomen elokuvasäätiö, Talvi, IMDb Pro

Mari Rantasilan ohjaamien Risto Räppääjä -elokuvien suuri kaupallinen menestys on innoittanut muitakin elokuvantekijöitä ja varsinkin tuottajia tuomaan markkinoille uusia lastenelokuvia. Vuonna 2011 kysyntään yrittää vastata kolme animaatiota ja kaksi live action -filmiä, joista tähän mennessä julkaistut ovat olleet katsojamenestykseltään vain suuria pettymyksiä.

Animaatiot: Eetu ja Konna,  Ella & Aleksi – Yllätyssynttärit ja Maaginen kristalli

YLE:lle animaatio-ohjelmia tehneen Kari Häkkisen ohjaama ja käsikirjoittama Eetu ja Konna -niminen pitkä animaatioelokuva sai ensi-iltansa alkuvuodesta. Ilman elokuvasäätiön tukea toteutetun elokuvan budjettia ei ole julkistettu, mutta todennäköisesti tuotantokustannukset ovat  reilusti alle puolen miljoonan euron.

Ilman suurta markkinakoneistoa toteutettu filmi sai levittäjäksi Finnkinon, joka laittoi filmin liikkeelle peräti neljälläkymmenellä esityskopiolla. Finnkinon yksinvaltiasmaisesta asemasta huolimatta yleisömenestys oli pettymys, kun DVD-julkaisun ilmestymiseen mennessä katsojia oli kertynyt vain 15 000.

Syyskuun 16. päivänä vuorossa on Juuso Syrjän ohjaama Ella & Aleksi – Yllätyssynttärit. Televisiolle tuotetun animaatiosarjan pohjalta teatterielokuvaksi leikatulla filmillä luulisi olevan Eetua ja Konnaa huomattavasti paremmat menestysmahdollisuudet, kun konsepti on jo ennestään tuttu ja Ella & Aleksi -levyt ovat myyneet hyvin. Teleks- ja Egotrippi-yhtyeistä tuttujen kasvojen yhteinen musiikkihanke tuli tutuksi vuonna 2004 ilmestyneen esikoislevyn myötä, jonka myynti kohosi yli 66 000 kappaleen.

Musiikkivideoistakin tutun tamperelaissyntyisen Syrjän ohjattavina Ella & Aleksi -elokuvassa ovat mm. Malla Malmivaara ja Antti Luusuaniemi, jotka ovat antaneet äänensä elokuvan nimihenkilöille. Luusuaniemi tähditti viime vuoden lopulla ensi-iltansa saanutta, Lauri Nurksen ohjaamaa Veijarit-komediaa yhdessä Mikko Leppilammen kanssa. Malmivaara puolestaan on syyskuun valkokangastähti, sillä Ellan & Aleksin lisäksi hän on tähtenä Elias Koskimiehen ohjaamassa Likaisessa pommissa, jonka teatterikierros starttaa 23. päivänä. Myös Likaisen pommin voinee laskea kuuluvaksi nuorisolle suunnattuihin elokuviin.

18. marraskuuta luvassa on vielä yksi kotimainen animaatio ja kaikista tähänastisista suurin, Maaginen kristalli. Antti Haikalan ohjaama 3D-animaatioelokuva tulee Niko – Lentäjän pojan menestykseen siivittäneeltä animaatiostudiolta, mutta itse tuottajayhtiönä on eri firma. Suomalais-saksalainen yhteistuotanto on osa suurempaa Red Caps -brändiä, joten yli viiden miljoonan euron tuotantobudjetti on ymmärrettävä.

Live actionia lapsille ja lapsenmielisille: Iris ja Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri

1990-luvulla katastrofaalisen huonosti menestyneen Goodbye Gibraltar -filmin ohjanneen Ulrika Bengtsin paluu teatterielokuvien pariin on vienyt toistakymmentä vuotta, mutta paluu tapahtuu sitäkin suuremmissa merkeissä. Hänen ohjaamansa Iris on Ahvenanmaalla kuvattu lastenelokuva, jonka puhuttuna kielenä on tietysti ruotsi. Yli kaksi miljoonaa euroa maksaneen elokuvan tuotantokustannuksien suuruus selittyy osittain sen tapahtumien sijoittumisella 1890-luvulle, joten lavastukseen ja puvustukseen on mennyt pitkä penni.

Iris lähti teattereihin 26. elokuuta 38 esityskopiolla, mutta tätä kirjoitettaessa katsojia on kertynyt vasta 7 800. Nähtäväksi jää, miten paljon elokuva herättää kiinnostusta Ruotsissa ja mahdollisesti muissa Pohjoismaissa.

Vuoden viimeisiin kotimaisiin ensi-iltoihin lukeutuva Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri onkin sitten jo tapaus erikseen. Kyseessä on Kummelit-porukan elokuva lapsille ja ehkä heitäkin enemmän lapsenmielisille, joita tässä maassa riittää porukan aikaisempien televisio- ja elokuvaprojektien katsojamääristä päätellen. Elokuva perustuu kaikki Kummelit-televisiosarjat ja elokuvat Kummeli Stories, Kummeli Kultakuume ja Kummeli Alivuokralainen ohjanneen Matti Grönbergin yhdessä viihdyttäjäporukan kanssa tekemään, YLE:llä esitettyyn televisiosarjaan.

Herra Heinämäki on myös pitkästä aikaa ensimmäinen suomalainen elokuva, jonka toteuttamiseen on tarvittu kaksi ohjaajaa, jotka eivät yleensä työskentele parina. Grönbergin lisäksi ohjaksissa on Pekka Karjalainen, äänityspuolen ja leikkaamisen asiantuntija, jonka elokuvaohjauksiin lukeutuvat Kummelin Jackpot ja Vähän kunnioitusta. Näin ollen Kummelit-osaaminen on elokuvassa huipussaan eikä 1,6 miljoonan euron tuotantokustannusten kattaminen pitäisi olla liian vaikeaa.

Tähän mennessä Kummelit-elokuvia on valmistunut neljä, joista jokainen on menestynyt erinomaisesti. Ensimmäinen, vuonna 1995 kinoihin keskellä suomalaisen elokuvan uutta, Markku Pölösen luotsamaa nousua tullut Kummeli Stories veti teattereihin 167 000 katsojaa ja Kummeli Kultakuume (1997) 181 000 katsojaa. Karjalaisen ohjaama Kummelin Jackpot (2006) oli peräti 230 000 katsojan juttu, kun taas Grönbergin ohjaama ja erittäin hyvin menestyneeseen teatterinäytelmään perustunut Kummeli Alivuokralainen (2008) houkutteli teattereihin 183 000 katsojaa.

Nuorten asialla: Elokuu, Roskisprinssi ja Missä kuljimme kerran

Koska elokuvissakävijöistä valtaosa on iältään teini-iän ja aikuisiän välimaastosta, ei ole mitenkään erikoista, että nuorille suunnattuja elokuvia valmistuu myös Suomessa tämän tästä. Muutamia, mutta sitäkin merkittävämpiä poikkeuksia lukuun ottamatta kotimaiset nuorisoelokuvat eivät kuitenkaan vastaa kysyntään; onko syy sitten liian vanhoissa tekijöissä?

Liian vanha ei ollut ainakaan Oskari Sipola, alle kolmikymppinen ohjaaja-käsikirjoittaja, jonka debyyttifilmi Elokuu tuli teattereihin keväällä. Elokuva –  jonka ainoaksi merkittävän roolin saaneeksi niminäyttelijäksi oli kiinnitetty Pihla Viitala – pyöri alle 40 000 katsojalle, mutta onneksi elokuvan tuotantokustannuksetkin olivat vain 830 000 euron luokkaa, josta elokuvasäätiön tukea oli 200 000 euroa.

Toinen tähän mennessä jo ensi-iltansa saanut nuorisoelokuva oli Raimo O Niemen (sic) ohjaama Roskisprinssi, jonka olisi pitänyt vedota suureen yleisöön, koska se kertoo myös syrjäytymisestä, mutta toisaalta syrjäytyneet nuoret saattavat olla vaikeasti tavoitettavissa (!). Ohjaajana olevan Niemen aikaisemmista ohjaustöistä mainittakoon Poika ja ilves (1998) ja Suden arvoitus (2006), joista edellinen oli valtava yleisömenestys ja jälkimmäinenkin yli 100 000 katsojallaan tyydyttävästi tuohta käärinyt. Kaikesta huolimatta Roskisprinssi jäi kauas odotetusta menestyksestä, kun katsojia kertyi vain alle 30 000. Ehkä kesäaikaan sijoittunut ensi-ilta tuli sittenkin vääränä ajankohtana.

Kolmas nuorille katsojille tarjottava elokuva on Peter Lindholmin ohjaama Kjell Westö -filmatisointi Missä kuljimme kerran, joka on Helsinkiin sijoittuva rakkaustarina epookin muodossa. Filmiä näkemättä ja sen paremmin sen käsikirjoitusta tuntematta voisi sanoa sen olevan epookkisuudessaan ja nuoren rakkauden kuvauksessaan 2010-luvun vastine Katariinalle ja Munkkiniemen kreiville, julisteensa ja tuotantoarvojensa perusteella taas Suomen Tuulen viemää. Mitä se lopulta on, se selviää 28. lokakuuta, kun filmi saa ensi-iltansa.

Lähivuosina luvassa lisää räppäämistä ja animaatioita

Rantasilan ohjaama kolmas Risto Räppääjä -filmi tulee teattereihin alkuvuodesta 2012. Samana vuonna nähdään myös Niko – Lentäjän pojan jatko-osa ja useampi nuorisoelokuva. Vuonna 2013 on luvassa Kuningas Nalin tarina -niminen suuranimaatio, jonka budjetti on peräti 8,7 miljoonaa euroa.

Ei sisällä vuoden 2011 tilastoja.

Suluissa yhteenlaskettuna vuosien 2009 ja 2010 tilastot.

Kuvassa suomalaisen äänielokuvan pioneeri, Yrjö Norta

Vuonna 1953 Alfred Hitchcock toi ensi-iltaan tuoreimman mestariteoksensa, Täydellisen murhan, jonka tähtiloistosta Grace Kelly vastasi. Siitä huolimatta, että Hitchcock oli jo asemansa vakiinnuttanut, tunnustettu tekijä, filmasi hän uusimman elokuvansa kolmiulotteisena. 3D-villitys ei kauaa kestänyt, mutta riittävän kauan kuitenkin viedäkseen myös Hitchcockin kaltaisen tekijän mukanaan.

Samana vuonna valmistui myös ensimmäinen pohjoismaalainen 3D-filmi – Suomessa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut pitkä näytelmäelokuva, vaan 12-minuuttinen lyhytfilmi, joka kantoi nimeä Kolmas ulottuvaisuus esiin. Elokuvan toteutuksesta vastasi Alvar Hamberg (1903–1969), joka oli jo 1920-luvulla mukana äänielokuvan tulossa Suomeen.

Hamberg oli yhdessä veljensä Lennartin ja ystävänsä Yrjö Nybergin (1904–1988) kanssa perustanut LAHYN-Filmi-nimisen elokuva- ja valokuvalaboratorion vuonna 1919. Siellä, Turun Rautatiehotellin yläosassa, saattoi Nyberg ryhtyä kehittämään omaa elokuvaäänitysjärjestelmäänsä, joka lopulta kulki hänen mukanaan Suomen Filmiteollisuus- ja Fenno-Filmi-yhtiöihin. YN-äänijärjestelmän logon löytääkin monien 1930- ja 1940-luvun SF-elokuvien alkuteksteistä, ennen kuin Norta sai yhtiöstä lähtöpassit ja äänijärjestelmäkin korvaattiin Aga-Balticilla.

LAHYN-Filmin aikaan Hamberg oli siis todistamassa suomalaisen äänielokuvan syntyä, tekihän kolmikko ensimmäisiä kokeiluita jo vuonna 1927. Ensimmäinen ”100-prosenttinen” äänielokuva syntyi vuonna 1931, ohjaajana Nyberg, joka myöhemmin omaksui sukunimekseen Nortan. Elokuva kantoi tietysti nimeä Sano se suomeksi. Laboratorion ja tuotantoyhtiön tiloissa tehtiin vuonna 1924 myös piirroselokuvien historiaa, kun valmistui kenties Suomen historian ensimmäinen lyhytelokuvan mitan täyttänyt piirretty.

Nortan lähdettyä elokuvaohjaajan uralle ja veljensä Lennartin löydettyä töitä elokuvaäänittäjänä Ruotsista – jossa myös Norta ja Alvar Hamberg kävivät parin vuoden ajan äänittämässä sikäläisiä kuvia – jäi Alvar Hamberg tekemään omia filmejään. Yhtäkään näytelmäelokuvaa Hamberg ei ohjannut, mutta kaikenlaisia muita filmejä valmistui aina hänen kuolemaansa, vuoteen 1969 saakka. Toisten ohjaajien pitkissä näytelmäelokuvatuotannoissa Hamberg oli kuitenkin mukana: Wilho Ilmarin Kurittoman sukupolven (1937) hän äänitti, Ville Salmisen Mikä yö! -komedian leikkasi ja Nybergin Kihlauskylpylän (1924) Hamberg taas kuvasi.

Sittemmin Suomessa on tehty kaksi pitkää 3D-filmiä, molemmat animaatioita. Maria Lindbergin ohjaama Muumi ja punainen pyrstötähti tuli teattereihin viime vuonna, Antti Haikalan Maagisen kristallin vuoro on loppuvuodesta.

Lähteet: ELONET, Esko Töyri: Me mainiot löträäjät (Suomen elokuvasäätiö, 1978) | Kuva: Finnkino