Mika Kaurismäen road movie Tie pohjoiseen saa ensi-iltansa 24. elokuuta kautta Suomen, esitellen Suomen kansalle ensimmäistä kertaa päänäyttelijäkaksikkona Vesa-Matti Loirin ja Samuli Edelmannin. Kaurismäki, joka pari vuotta sitten ohjasi Loirista kertovan Vesku-menestysdokumentin, on ohjannut, tuottanut ja yhdessä Sami Keski-Vähälän kanssa käsikirjoittanut tämän normaalia kotimaista filmiä halvemmalla tuotetun elokuvan, josta voidaan odottaa yhtä vuoden suurinta menestystä.

Valkokangasdebyytit 17-vuotiaina

Loiri ja Edelmann nähtiin molemmat valkokankaalla ensimmäistä kertaa 17 vuotta täyttäneinä. Loirin esikoisrooli oli päätehtävä Mikko Niskasen hyvin menestyneessä ja erittäin hyvät arvostelut saaneessa Pojissa (1962), josta Loiri sai nuoren näyttelijän Jussi-kunniakirjan. Edelmann puolestaan teki avustajaroolin Maunu Kurkvaaran Perhosen unessa tammikuussa 1986.

Yhteisiä ohjaajia ja tuottajia

Ere Kokkonen ehti ohjata urallaan peräti 33 pitkää elokuvaa, joista yli kahdessakymmenessä Loiri näytteli, tunnetuimpina tietenkin äärimmäisen suositut Turhapuro-filmit. Edelmann puolestaan näytteli vuonna 2008 edesmenneen Kokkosen ohjauksessa neljässä Vääpeli Körmy -sotilasfarssissa 1990-luvun alkupuolella. Spede Pasasen kanssa Loiri teki valkokankaalla töitä sekä kanssanäyttelijänä että tämän ohjaamissa, käsikirjoittamissa ja tuottamissa elokuvissa. Edelmann puolestaan näytteli Pasasen tuottamassa Romanovin kivissä (1993), joka aloitti Edelmannin ja ohjaaja Aleksi Mäkelän pitkän ja menestyksekkään yhteistyön. Loirin kanssa Mäkelä on tehnyt Pahat pojat -suurmenestyksen vuonna 2003.

Kansainvälisiä trillereitä

Edelmann teki syystäkin Suomessa paljon huomiota saaneen roolin Brad Birdin hittifilmissä Mission: Impossible - Ghost Protocol (2011) sankarin vastustajan apurina – roolin, joka oli pääkonnan tehtävää huomattavasti suurempi ja näkyvämpi. Loiri puolestaan teki hyvin pienen cameo-roolin Ilkka Järvi-Laturin ohjaamassa, eurooppalaistuotantona valmistuneessa Historiaa tehdään öisin -vakoojatrillerissä (1999).

Dubbauksia animaatioelokuviin

Loiri teki Robin Williamsia paremmin lampunhengen äänen Disneyn Aladdin-piirroshitissä ja loistavan tulkinnan Kaikenkarvaisena Charliena, Edelmann puolestaan on lainannut ääntään mm. Shrek-elokuvien nimihahmolle. Disney valitsikin Aladdinin suomenkielisen dubbauksen maailman parhaaksi ja antoi erityismaininnan Loirille "ainutlaatuisen omaperäisestä" roolisuorituksesta, tietää Wikipedia.

Menestyneitä laulajia

Loiri on ollut Suomen tunnetuimpia, arvostetuimpia ja suosituimpia laulajia 1970-luvulta lähtien, kun taas Edelmann teki läpimurtonsa laulajana 1990-luvun alkupuolella. Sittemmin Edelmann on lähtenyt tekemään ns. vakavampaakin musiikkia, Loiri puolestaan teki jo 1970-luvulla kaikenlaista musiikkia lähtien Reino Helismaa- ja Eino Leino -tulkinnoista Uuno Turhapuro -aiheisiin lauluihin.

Euroviisu-menneisyys

Edelmann on pariinkin otteeseen yrittänyt päästä edustamaan Suomea Eurovision-laulukilpailuun, mutta ilman onnea. Loiri puolestaan valittiin Suomen edustajaksi 1980-luvun alussa, mutta Huilumies-kappalellaan hän jäi kilpailun viimeiseksi.

Ensimmäinen rooli Kaurismäen elokuvassa

Sen enempää Loiri kuin Edelmannkaan eivät ole näytelleet aikaisemmin Mika Kaurismäen elokuvissa, kuten eivät myöskään Kaurismäen pikkuveljen Akin filmeissä. Kuten aikaisemmin todettiin, Loiri ja Kaurismäki kylläkin tekivät yhdessä Loirista kertovan dokumenttifilmin, mutta Tie pohjoiseen on kaksikon ensimmäinen yhteinen näytelmäelokuva.

Sketsisarjoja televisioon

Loiri on nähty useissa television sketsisarjoissa, tunnetuimpina tietenkin Spede- ja Vesku-show't. Edelmann puolestaan sekoili Vintiöissä.

Kun on kotimaisista elokuvista kiinnostunut, on yleensä kiinnostunut myös kotimaisesta musiikista. Kuitenkaan tämän melkeinpä elinikäisen harrastuksen aikana en ole tullut löytäneeksi toista suomalaista laulajaa, jolla olisi yhtä hieno ääni kuin Tapio Heinosella (1941–1985). Siksi onkin sitä suurempi sääli, että Heinonen on tänä päivänä melko unohdettu, lähinnä vain vanhempien ihmisten muistama, jos heidänkään.

Viime vuoden lopulla EMI-levy-yhtiö teki kuitenkin tärkeän kulttuurityön suomalaiselle musiikille julkaisemalla kuuden levyn CD-kokoelmana kaikki Heinosen studiolevytykset. Vähintäänkin kohtuulliseen hintaan kaupoissa myytävä kokoelma on suositeltava hankinta myös niille, jotka eivät Heinosesta tiedä vielä mitään, mutta ovat hyvien lauluäänten ystäviä.

Elokuvien ystäville kokoelma tarjoaa myös muutamia elokuvista tuttuja lauluja pehmeä-, matalaäänisen Heinosen tulkitsemana. Suomalaisen versionsa Heinonen on tehnyt mm. Artur Hillerin Love Story -megahitin tunnussävelmän pohjalta sävelletystä nimikkokappaleesta (joka löytyy levyltä sekä suomen- että englanninkielisenä), Victor Flemingin Ihmemaa Ozista tutusta Sateenkaaren tuolla puolen -ikivihreästä ja peräti myös Aristokatit-laulusta, joka on peräisin Disneyn piirrettyklassikosta. Mukana on myös Auringon lapset, jonka Georg Malmstén sävelsi Erkki Karun idean pohjalta samannimistä suomalais-virolaista yhteistuotantoelokuvaa varten, jota ei koskaan Suomessa esitetty.

Vanhoja suomalaisia lauluja tuntevat tunnistanevat myös sellaiset laulut kuten Hyvää, hyvää iltaa, Tuoll' on mun kultani, Yksi ruusu on kasvanut laaksossa, Kuusamo ja Sininen uni. Mukana on myös muutama joululaulu, kaiken kruunaavan Sylvian joululaulun kera.

Heinosen parhainta antia ovat juuri ne hänen tunnetuimmat kappaleensa: Yesterday When I Was Young ja erityisesti sen suomenkielinen versio Eilen kun mä tiennyt en, Julian Grimau, En kadu mitään, Vanha tie, Korttihai, Pienen pojan haaveet, Minun tieni, Hän ja Satumainen onni.

Suomalaisessa elokuvassa ei ole lähivuosina kuultu yhtä yllättävää uutista kuin aikaisemmin tänä vuonna Yleisradion ilmoittaessa tekevänsä elokuvan marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimista. Solar Filmsin yli vuosikymmenen suunnittelema ja kaikki mahdolliset vastoinkäymiset kohdannut Mannerheim-elokuvaprojekti sai vakavasti otettavan kilpailijan yli vuoden ajan valmistellusta elokuvasta, josta ei juuri kukaan edes alan sisäpiirissä ollut kuullut.

Englanninkielisenä englanninkielisine näyttelijöineen ja ohjaajineen toteutettavan elokuvan työtahti on herättänyt ihmetystä ainakin meidän toimituksessamme. Yhä edelleen käsikirjoitusvaiheessa olevan elokuvan kuvaukset käynnistyvät piakkoin ja ensi-iltakin koittaa vielä tämän vuoden aikana. Tämä seikka herättää epäilyksiä Suomen Marsalkka -elokuvaa kohtaan ainakin siinä, mitä tulee tuotannon suuruuteen.

Elokuvan tuottava Erkko Lyytinen ehti työkiireidensä ohella vastaamaan muutamaan esittämäämme kysymykseen koskien YLE:n elokuvaprojektia, josta on viime aikoina puhuttu paljon, mutta josta ei kuitenkaan paljon ole kerrottu. Muokkaamattomissa vastauksissaan Lyytinen antaa runsaasti uutta tietoa elokuvan toteutustavasta, mutta ei kuitenkaan paljasta niitä seikkoja, jotka kiinnostanevat kaikkia elokuvaprojektista lukeneita: kuka ohjaa, kuka näyttelee pääroolin, miksi filmiä ei kuvata Suomessa ja paljonko elokuva maksaa.

Mistä syystä Mannerheim-elokuvan tekeminen on juuri nyt ajankohtaista YLE:n kannalta, kun yhtiö ei ole kykenevä sijoittamaan muihin suomalaisiin elokuvatuotantoihin?

Meille Yle Kulttuurissa aukeni harvinainen tilaisuus kokeilla uutta ohjelmakonseptia, jossa monimediallisen sisältötuotannon kautta toteutetaan elokuva. Tässä hankkeessa on siis myös muita elementtejä, kuten nyt hyvin yleisönsä löytänyt  www.suomenmarsalkka.fi -sivusto, jossa ihmiset ovat aktiivisesti olleet mukana auttamassa elokuvan tekemisessä, kertoneet omia ja suvun yhteisiä tarinoita Mannerheimistä. Tulevaisuudessakin kerromme hankkeen etenemisestä sivustolla, joten kannattaa seurata niitä.

Monimedialliseen konseptiin kuuluvat myös itse elokuvan ensi-ilta-happening ja myöhempi televisioesitys. Tämä hanke ei siis suoraan kilpaile kotimaisen elokuvatuotannon kanssa, koska sen sisältö, toteutustapa ja rahoituspohja ovat erilaiset.

YLE on valtion omistama yhtiö ja kaikessa kansainvälisyydessään Mannerheim oli suomalainen, joten miksi elokuvaa ei toteuteta Suomessa? Suomalaiset elokuvantekijät sanovat, että raha ei ole ongelma silloin, kun lähdetään rahan tuomat rajoitukset mielessä tekemään filmiä.

En täysin ymmärrä kysymystä, mutta Mannerheim oli ennen kaikkea kosmopoliitti ja hänen henkilökohtainen tarinansa ja tragediansa ovat selkeästi universaaleja: mies, jonka on vaikea löytää paikkansa maailmassa, jossa velvollisuudet veivät voiton toiveista ja haaveista omassa henkilökohtaisessa elämässä. Elokuva on ennen kaikkea kuvaus miehestä, jonka on vaikea päättää elää omien tuntemustensa mukaan.

Kuinka suuri budjetti elokuvalla on?

Budjetti on liikesalaisuus. Valitettavasti sopimisneuvotteluiden ollessa vielä hieman auki en voi paljastaa lopullista summaa.

Elokuvan ohjaaja on ilmeisesti ulkomaalainen, kuten näyttelijätkin. Onko tähän muuta perustetta kuin se, että halutaan saada filmi ulkomaiseen levitykseen? Kuinka monta suomalaista produktio työllistää?

Koko casting on tosiaan ulkomainen, mutta tuotantoryhmässä on mukana n. 20 suomalaista elokuva-alan tekijää.

Elokuvan tuotantoaikataulu on käsittämättömän nopea. Miksi käsikirjoitus on tekemättä vielä muutamia kuukausia, ennen kuin kuvausten on tarkoitus alkaa?

Elokuvan käsikirjoitus toteutetaan workshop-metodilla, (käynnissä juuri nyt) jossa elokuvan taiteellisesti vastuulliset henkilöt näyttelijät mukaanlukien muodostavat kohtaukset yhdessä työpajojen aikana. Metodi on tuttu mm. tanskalaisesta elokuvatuotannosta ja vaikkapa Mike Leigh'n mestarillisissa elokuvissa. Haluamme käsikirjoitukseen aitoutta, ilmavuutta ja reaktiivisuutta.

Mitkä ovat elokuvan menestystavoitteet kotimaassa ja ulkomailta? Elokuva varmastikin kuvataan digitaalisesti, mutta julkaistaanko sitä 3D-formaatissa?

3D-formaatista jouduimme valitettavasti luopumaan, koska nykyaikainen kuvauskalusto on kömpelöä. Erityisesti sotakohtaukset vaatisivat enemmän aikaa kuin meillä on käytettävissä. Alustavan sopimuksen mukaan Yle yhteistyökumppaneineen levittää elokuvaa Euroopassa ja tuotantoyhtiölle jäävät muut levitysoikeudet.

Tuleeko Suomen Marsalkka olemaan elokuvan lopullinen nimi? Onko ensi-iltapäivä ja teatterilevittäjä jo selvillä?

Elokuvan lopullinen nimi on The Marshall of Finland. Ensi-iltapäivä vahvistetaan lähitulevaisuudessa.

Kotimaisen elokuvan näytöksen lipun keskihinta lienee yhdeksän euron tuntumassa, mutta viime vuoden kotimaisista elokuvista hinta oli riittävä vain kolmelle Vares-filmille ja Taru Mäkelän Varastolle. Ainakin, jos hyvin yksinkertaisella tavalla elokuvan tuotantokustannukset jaetaan elokuvan saamilla katsojilla ja sen perusteella saadaan lipulle se hinta, joka kyseisellä katsojamäärällä olisi tuonut elokuvan tekijöille edes omat takaisin. Näin tosin vain teoriassa, sillä tässä laskelmassa ei ole huomioitu esimerkiksi levitysyhtiön ja teattereiden osuuksia lipputuloista eikä edes Elokuvasäätiön tuen osuutta tuotantokustannuksista.

Rax Rinnekankaan ohjamaalla Matka Edeniin -elokuva olisi saanut tuotantokustannuksensa katettua, mikäli jokainen katsoja olisi maksanut lipustaan noin 385 euroa. Toisaalta taas yli 120 000 saanut Aki Kaurismäen Le Havre sijoittuu tässä tilastossa huonosti, mutta se johtuu elokuvan korkeasta budjetista, jota ei Suomen-myynnillä kuitenkaan katettaisi. Maailmanlaajuisesti tämä suomalais-ranskalais-saksalainen yhteistuotanto on tähän mennessä kerännyt yli 10 miljoonan dollarin eli noin 7,8 miljoonan euron lipputulot.

Vuoden 2011 elokuvat

Varaston, Herra Heinämäen, Le Havren ja Hiljaisuuden katsojamäärät 26.03. mennessä.

Riston ja Törhösen Varesten budjetit olivat kullakin noin 500 000 euroa.

Katsojamäärät ja budjettitiedot perustuvat pääosin Suomen elokuvasäätiön internet-sivuilta löytyviin tietoihin.

Vuoden 2012 elokuvat

Päivitetty: 08.10.2012