Viimeinen valtias – Finnkinon perustaneen Jukka Mäkelän muistelmat ilmestyivät
Jukka Mäkelä, ohjaaja Markku Onttonen ja näyttelijä Pekka Laiho kättenpäällepanijoina Simo Hämäläisen Kättenpäällepanijat-romaaniin pohjautuvan elokuvan Kun Hunttalan Matti Suomen osti tiedotustilaisuudessa.
Jukka Mäkelä (s. 1952) oli ollut muutaman vuoden isoisänsä perustaman Kinoston toimitusjohtajana, kun isä ja sedät kutsuivat hänet juttusille. Veljekset ilmoittivat, että firma on myyty ja entiselle toimitusjohtajalle tuskin löytyy enää töitä. ”Kyllä sä semmoinen epeli olet”, Tuukka-setä sanoi perusteluksi. Veljekset eivät tienneet, että Jukka oli kumppaneidensa kanssa yrityskaupat tehneen sijoittajayhtiön takana ja ilman muuta yhtiön toimitusjohtaja jatkossakin. Jukan isä Ilmo ja tämän veljet Tuukka ja Mauno saivat miljoonia vanhuutensa turvaksi yrityskaupat tehtyään, mutta nuoremman polven tekemä vallankaappaus raivostutti. Maunon vanhuus loppui jo vuosi kauppojen jälkeen.
Omistajanvaihdoksen myötä Kinoston nimi jäi historiaan ja syksystä 1986 lähtien Suomen elokuva-alaa hallitsi uusi yhtiö nimeltä Finnkino. Jukka Mäkelä puhuu suunsa puhtaaksi Finnkinosta, Mäkelän suvun vanhasta polvesta, Suomen elokuva-alasta ja sen ihmisistä juuri ilmestyneessä muistelmateoksessa Valkokankaan valtakunta – elokuvamoguli Jukka Mäkelän tunnustukset (Teos), jonka Kalle Kinnunen on kirjoittanut minämuotoon Mäkelän kanssa tekemiensä haastattelujen pohjalta. Kirjan pääpaino on Finnkinossa ja kaikessa sen ympärillä. Sitä kautta se ei ole ainoastaan harvinaislaatuinen vaan aiinutlaatuinen kuvaus elokuvien levittämisestä ja esittämisestä Suomessa, ylimmän johdon silmin nähtynä ja kokemana.
Elokuvien tuottamisesta Jukka Mäkelällä on niin ikään kokemusta. Yhteistyö sellaisten ohjaajien kuin Edvin Laineen, Mikko Niskasen, Pekka Parikan, Rauni Mollbergin ja Lauri Törhösen kanssa on kirjassa mukana ennen kaikkea hauskojen, tragikoomisten ja vähän törkeittenkin anekdoottien ja tarinoitten kautta. Kirjan huumori on kuivaa, hauskaa ja osuvaa. Mäkelä kertoo muun muassa siitä, kuinka eräs Finnkinoa parjannut elokuvaohjaaja halusi uusimman elokuvansa Helsingissä Finnkinon teatteriin. Mäkelä katsoi elokuvan eikä pitänyt siitä, mutta tilasi kuitenkin kolme kopiota Helsingissä pyöritettäväksi. Katsojaluvut jäivät mitättömiksi ja kaupallisuutta vastustanut elokuvaohjaaja sai kalliin näpäytyksen. Reilu mahdollisuus silti annettiin ja toisinkin olisi voinut käydä, vaan ei käynyt.
Mäkelän muistelmien mukaan Finnkinon pyörittäminen oli alusta loppuun saakka taistelua. Yrityskaupoista jäi yli sadan miljoonan markan velat, joissa hän oli henkilökohtaisena takaajana. Lisärahoitusta yrityksen toiminnalle ja laajenemiselle oli haettava milloin mistäkin. Vain muutama vuosi perustamisensa jälkeen Finnkino oli pankin ohjauksessa ja tärkeät helsinkiläiset pankinjohtajat alkoivat tunkea nokkaansa kaikkeen, mihin liittyi mielikuva Hollywoodista. Elokuva-alaa ymmärtämättömät pankinjohtajat tuppasivat Finnkinon toimitusjohtajan mukana Cannesiin tapaamaan 20th Century Foxin kansainvälisen levityksen johtajaa. Who are these people? What are they doing here? kysyi suomalaisia pankinjohtajiakin isompi herra.
Työn lisäksi Jukka Mäkelä kertoo kirjassa avoimesti alkoholismistaan, joka paheni hänen saatua potkut Finnkinolta 1990-luvun puolivälissä. Omat koirat purivat. Korkki meni lopulta kiinni isäksi tulon jälkeen. Toistuva »teema», kaikkeen hänen elämäänsä vaikuttanut asia on Mäkelän vaikea suhde omaan isäänsä. Vaikka Ilmo-isä ei ollut varsinaisesti pahantahtoinen, niin ei hän myöskään kannustanut jälkikasvuaan. Vanhetessa poika sai huomata, minkälaisesta veljeskatraasta hänen isänsä itse tuli. Ilmo, Tuukka ja Mauno olivat kaikki töissä isänsä perustamassa firmassa ja vanhetessaan viettivät yhä enemmän aikaa muun kuin työn parissa, kinastellen keskenään etenkin siitä, että jokainen varmasti sai firman kassasta yhtä paljon. Viinan kanssa osattiin läträtä jo tässä sukupolvessa, mutta onnea ja menestystä se taisi tuottaa vain isoisä Väinölle, joka Jukan arvelujen perusteella rahoitti elokuvateatteribisnekseen lähtönsä salakuljettamalla pirtua kieltolain aikaan.
Kinnunen, Kalle: Valkokankaan valtakunta – elokuvamoguli Jukka Mäkelän tunnustukset. Teos, 2021. ISBN: 978-952-363-134-2. 318 sivua + kuvaliitteet