Aito Mäkinen on kuollut

Aito Mäkinen. Kuva: KAVI

Elokuvaohjaaja ja elokuva-alan monitoimimies Aito Mäkinen kuoli Helsingissä tammikuun 30. päivänä 90 vuoden ikäisenä. Mäkisen kuolemasta kirjoitti ensimmäisenä Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, jota edeltäneen Suomen elokuva-arkiston perustaja ja ensimmäinen johtaja Mäkinen oli.

Turussa tammikuun 4. päivänä vuonna 1927 syntynyt Mäkinen aloitti filmiuransa elokuvalevittäjä Valio-Filmi Oy:n palkkalistoilla. Samalla hän toimi arvostelijana, toimittajana ja erilaisten järjestöjen toimihenkilönä. Mäkisestä tuli vuonna 1957 perustetun Suomen elokuva-arkiston ensimmäinen toiminnanjohtaja vuosiksi 1958–1966. Vuonna 1960 hän aloitti oman elokuvien maahantuontiin keskittyneen yrityksensä ja vuonna 1961 hankki ensimmäisen oman elokuvateatterinsa Turusta.

Neljän pitkän elokuvan ohjaaja

Kaikenlaisen muun elokuvakulttuuriin liittyneen työn lisäksi Mäkinen ryhtyi itse elokuvantekijäksi 1960-luvun alussa. Ensitöikseen hän laati Aarre Elon kanssa käsikirjoituksen Maunu Kurkvaaran ja Elon ohjaamaan Lauantaileikit-musiikkielokuvaan (1963). Suomi-Filmi Oy:n suojissa Mäkinen debytoi elokuvaohjaajana, ensin ohjaamalla 700:nen ja viimeisen Finlandia-katsauksen sekä pari lyhytdokumenttia vuonna 1964. Lyhytelokuvien veronalennusoikeuden päätyttyä kesällä 1964 Suomi-Filmi tuotti kaksi itsenäistä lyhytelokuvaa, jotka leikattiin yhdeksi pitkäksi episodielokuvaksi. Mäkisen ja Esko Elstelän ohjaama Onnelliset leikit valmistui marraskuussa 1964.

Tauno Kaukosen Klaani-romaanin filmatisointia suunnitellut Mäkinen ohjasi seuraavaksi oman yhtiönsä ja Suomi-Filmin yhdessä tuottaman Vaaksa vaaraa -jännityselokuvan (1965). Muun muassa laulaja Carolan ja Elina Salon tähdittämä elokuva valmistui lähes päivälleen vuosi Onnellisten leikkien jälkeen ja sen tapaan sai valtion elokuvapalkinnon.

Vuonna 1966 Mäkinen osti Erkko Kivikosken ja Juho Gartzin osuudet Filmiryhmä Oy:n osakkeista ja liittyi yhtiön palvelukseen Virke Lehtisen ja Elina Kataisen kaveriksi.

Lehtisen kanssa Mäkinen ohjasi kaksi viimeistä pitkää elokuvaansa, Vain neljä kertaa -komedian (1968) ja Muurahaispolun (1970). Esko Salmisen, Liisamaija Laaksosen ja Kirsti Wallasvaaran tähdittämä Vain neljä kertaa toi Laaksoselle parhaan naisnäyttelijän Jussi-palkinnon yhdessä Mustaa valkoisella -elokuvan kanssa. Ilman nimekkäitä näyttelijöitä tehty Muurahaispolku sai valtion elokuvapalkinnon.

Pitkien elokuvien sijaan Filmiryhmän päätoimena oli tilaus- ja dokumenttielokuvien tuottaminen. Mäkisen ja kumppaneiden toteuttamia elokuvia palkittiin ympäri maailman, myös kotimaassa: Marimekon ja Postipankin tilauselokuvat vuosilta 1967 ja 1968 saivat kummatkin valtion elokuvapalkinnon, Filmiryhmän tuottama Jalmari ja Hulda -lyhytanimaatio (1971) valtion elokuvapalkinnon ja Mäkisen ohjaamat Silta (1973), 1895 – elokuva elokuvasta (1974), Muotoilijan maailma – Timo Sarpaneva (1976) ja Tasavallan juuret (1985) saivat kukin elokuvan laatutuen, joka perustettiin valtionpalkinnon seuraajaksi.

Metsäteollisuus Suomessa -lyhytdokumentti (1971) toi Mäkiselle ja Lehtiselle parhaan lyhytelokuvan Jussi-palkinnon. Sillasta, 1895:stä ja Nykyaikaisesta kaivostyöstä Mäkinen voitti lyhytelokuva-Jussin vuonna 1975 ja Kuwia kuolleesta maailmasta -dokumentista (1973) hän sai Jussi-kunniakirjan.

Elokuvien maahantuojana Mäkistä saadaan kiittää muun muassa useiden Akira Kurosawan ja Robert Bressonin klassikoiden sekä useiden aloittelevien ohjaajien, muun muassa Martin Scorsesen, Wim Wendersin ja Werner Herzogin ensimmäisten merkkiteosten täkäläisestä elokuvateatterilevityksestä.