Musta Emanuelle Lahden raastuvanoikeudessa, eli kuinka Kamras esitti laittomasti pehmopornoa
Dark Fantasy ry:n Mikko Aromaa, Cinema Mondon Mika Siltala ja Freddy Kamras Valtion elokuvatarkastamon pikkujouluissa 1990-luvulla. Kuva: VET / KAVI
Keskiviikkoiltapäivänä 4. helmikuuta 1982 Lahden raastuvanoikeus kokoontui paikallisen elokuvateatteri Royalin kakkossaliin katsomaan pornoa. Se ei ollut virkamiesten virkistyspäivä tai erehdys, vaan virallinen katselmus, jonka tarkoituksena oli nähdä omin silmin, onko esitettävä elokuva epäsiveellinen. Raastuvanoikeudella ei ollut valtaa puuttua elokuvasensuuriin, mutta kyse ei ollutkaan siitä, saiko elokuvaa esittää vaan siitä, millaisena sitä oli esitetty.
Syyskuussa 1981 Lahden poliisilaitokselle oli kantautunut tieto, että Kamras Film Agencyn omistamassa kaksisalisessa elokuvateatteri Royalissa esitettiin Emanuelle – erotiikkaa maailman ympäri -pornoelokuvaa tavallista rajumpana versiona. Esitykset olivat alkaneet 8. syyskuuta ja filmiä ajettiin jo viidettä kertaa 10. syyskuuta iltasella, kun järjestyspoliisin kaksi komisariota tuli paikalle tutkimaan filmikelat ja Valtion elokuvatarkastamon tarkastuskortit, minkä jälkeen filmikelat takavarikoitiin. Viimeiseksi jääneessä näytöksessä oli 11 pääsylipun ostanutta katsojaa.
Kamras Film Agencyn toimitusjohtaja Freddy Kamras ja yhtiön mainospäällikkö Jarmo Åhrlund sekä yksi teatterin työntekijöistä kutsuttiin poliisikuulusteluihin.
Poliisitutkinnan aikana kävi ilmi, että elokuvateatterin nuori koneenkäyttäjä oli tapansa mukaan tutkinut myös kyseisen Emanuelle-elokuvan tarkastuskortin ja pannut merkille, että toimitettu esityskopio oli pidempi kuin sen tarkastuskortin mukaan piti olla. Ero oli huomattava, peräti 560 metriä, ja lisäksi tarkastuskortissa mainitussa metrimäärästä oli kaksi ensimmäistä numeroa sutattu siten, ettei niistä saanut selvää.
Koneenkäyttäjä soitti mainospäällikölle Helsinkiin, mutta ei saanut mitään järkevää selitystä sen enempää kopion liialliseen pituuteen kuin sutattuihin numeroihinkaan. Pituudesta mainospäällikkö totesi, että joskus mainosoikovedoksia tehtäessä elokuvan tarkka pituus ei ole vielä tiedossa, joten se voi olla 200–300 metriä ilmoitettua pidempi. Mainospäällikkö vastasi myös Royalin mainosoikovedoksista, jotka tehtiin Helsingissä ja lähetettiin sitten Lahteen paikallislehtiä varten. Lehti-ilmoitusten takia niin koneenkäyttäjä kuin yleisökin tiesi, että Emanuelle – erotiikkaa maailman ympäri -elokuvan piti kestää vain noin 72 minuuttia, mutta nyt pituutta oli vartin verran enemmän.
Koneenkäyttäjä, joka toisinaan teki työvuoroja ovimiehenä, tiesi vallan mainiosti, että esityskopiot voivat joskus olla tarkastuskortissa ilmoitettua pituutta lyhyempiä, mutta pidempiä ne eivät koskaan voineet – tai oikeammin: saaneet – olla.
Iltalehden otsikko 4.2.1982.
Syy pituuserolle oli yksinkertainen: Kamras Film Agency oli liittänyt esityskopioon sellaisia osuuksia, joita ei Valtion elokuvatarkastamolle keväällä 1979 lähetetyssä kopiossa ollut. Jo ennen tarkastettavaksi lähettämistä yhtiö oli tehnyt kopioon omatoimisesti 685 metrin edestä poistoja ja lähettänyt sen jälkeen 1 985 metrin mittaisen kopion tarkastettavaksi. Se meni sellaisenaan läpi tarkastuksen tehneeltä elokuvatarkastamon johtaja Jerker A. Erikssonilta, mutta toki ikäraja oli ehdoton K-18 ja elokuvaveroluokka 30 prosenttia »huonon sisällön» takia.
Elokuvatarkastamon näkemä kopio oli riisuttua mallia, jossa ei ollut sadistista väkivaltaa tai yksityiskohtaista seksuaalikuvastoa, vaikka niitäkin siinä olisi voinut olla, sillä elokuvantekijät olivat kuvanneet filmiään varten myös hardcore-kohtauksia ja -inserttejä.
Emanuelle – erotiikkaa maailman ympäri oli osa italialaista elokuvasarjaa, joka häpeilemättä rahasti ranskalaisen Emmanuelle-elokuvan maineella, mutta oli hieman eksoottisempi, eroottisempi ja taatusti väkivaltaisempi. Nimiroolia näytteli indonesialainen Laura Gemser, joka oli nähty samassa roolissa jo neljässä elokuvassa ja tullut sitä kautta maailmalla tunnetuksi Mustana Emanuellena. Just Jaeckinin ohjaamassa alkuperäisessä ranskalaisessa Emmanuellessa (1974) roolihahmon kirjoitusasu oli erilainen ja niin oli itse hahmokin, sillä sitä näytteli vaaleaverikkö Sylvia Kristel.
Alkuperäisen Emmanuellen näytöksiin oli Suomen elokuvateattereissa myyty yli 355 000 lippua. Vastaaviin lukemiin Gemserin elokuvat eivät koskaan yltäneet: suosituin niistä oli Musta Emanuelle (1975, Suomen-ensi-ilta 1976), joka sekin sai »vain» 68 000 katsojaa.
Murheenkryynin juliste. Kuva: KAVI
Kamras Film Agency oli ennen Emanuelle – erotiikkaa maailman ympäri -elokuvaa levittänyt yhden Gemserin elokuvista, Emanuellen Amerikassa (1977), jonka ensi-ilta Suomessa oli tammikuussa 1979, vain vajaat neljä kuukautta ennen kuin Emanuelle – erotiikkaa maailman ympäri tuli teattereihin. Kumpikaan ei ollut hitti mutta kuitenkin edellinen sai 44 925 ja jälkimmäinen 39 483 katsojaa.
Suomessa Emanuelle-elokuvat, niin kuin kaikki muutkin, levitettiin ilman kovaa pornoa sisältävää kuvastoa. Kenties elokuvien esitysoikeudet ostanut ulkomainen levittäjä sai aina filmistä pisimmän tarjolla olevan kopion, sillä olihan Kamras Film Agencylle jäänyt Emanuelle – erotiikkaa maailman ympäri -elokuvasta yli puolen kilometrin edestä käyttämätöntä tavaraa, jota Valtion elokuvatarkastamo ei taatusti olisi hyväksynyt esitettäväksi. Ainoastaan softcorella eli pehmopornolla oli mahdollisuuksia päästä läpi Suomen elokuvasensuurista, eikä sekään usein tapahtunut ilman saksimista.
Kauanko Emanuelle – erotiikkaa maailman ympäri ehti pyöriä laillisessa mitassaan ja missä vaiheessa levittäjä liimasi esityskopioon sensuurilta näkemättä jääneen materiaalin, siitä ei ole tietoa. Joka tapauksessa syyskuussa 1981 elokuva pyöri Lahden Royal 2:ssa tuona härskinä versiona. Kopioon luvattomasti lisätyissä pätkissä ei ollut tekstitystä, mutta harva kai meni katsomaan Emanuelle-elokuvia niiden vuoropuhelun takia.
Se, että keväällä 1979 ensi-iltansa saanut elokuva pyöri teattereissa vielä pari vuotta myöhemmin, ei ollut tuohon aikaan mitenkään poikkeuksellista. Elokuvien teatterilevitys saattoi kestää kymmenenkin vuotta ja tuottaa joka vuosi hyvän tuloksen, joskaan Kamraksen levittämän Emanuelle-elokuvan kohdalla kyse ei ollut suuresta menestyksestä, vaan siitä, ettei filmistä ollut enempää kuin yksi esityskopio.
Kamras Film Agencyn toiminta sekä kyseisen elokuvan levittäjänä että esittäjänä Lahdessa johti syytteen nostamiseen ja raastuvanoikeuteen. Toimitusjohtaja Freddy Kamras tai mainospäällikkö Jarmo Åhrlund eivät saapuneet Lahden raastuvanoikeuden istuntoon keskiviikkona 3. helmikuuta 1982, vaan heitä ja kuultavaksi haastettua yhtiötä edusti helsinkiläinen varanotaari. Syytettyinä olivat Kamras ja Åhrlund rikosnimikkeellä jatkettu rikos ja yhdellä teolla tehty elokuvien tarkastuksesta sekä epäsiveellisten julkaisujen levittämisestä annettujen lakien rikkominen.
Mitä Kamras Film Agencyn miehet olivat poliisikuulusteluissa kertoneet, siitä ei enää ole tietoa ainakaan Lahden raastuvanoikeuden (nykyisin Päijät-Hämeen käräjäoikeus) arkistossa, sillä oikeudenkäyntipöytäkirjojen kaikki liitteet on aikaa myöten hävitetty – myös henkirikosjuttujen.
Kamras Film Agencyn logo Valtion elokuvalautakunnalle lähetetyssä valituksessa Emanuelle Amerikassa -elokuvan leikkauksista.
Raastuvanoikeuden istunnossa ei kuultu mitään uutta syytettyjen taholta, mutta tulevaa rangaistuksen määrämistä varten asiamies ilmoitti Freddy Kamraksen olevan parhaillaan lomautettuna toimitusjohtajan tehtävästä yhtiön heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Talousvaikeudet olivat totta, ja sen tiesivät firman työntekijät vallan hyvin palkkapäivinään.
Raastuvanoikeuden edessä asiamies totesi Kamraksen varallisuuden »saattavan olla yli 400 000 markkaa». Mainospäällikkö puolestaan nautti 6 850 markan bruttopalkkaa (nykyrahassa noin 3 400 euroa).
Lounaustauon jälkeen raastuvanoikeuden kolme oikeusneuvosmiestä – yksi mies ja kaksi naista – samoin kuin syyttäjän tehtävää hoitava kaupunginviskaali sekä syytettyjen asiamies menivät Royal 2:een katsomaan paljon puhutun elokuvan sellaisenaan kuin Kamras Film Agency oli sitä luvatta esittänyt. Esityskopiossa oli viisi kelaa, joista ainoastaan ensimmäiseen ei ollut lisätty Valtion elokuvatarkastamolta pimitettyä materiaalia.
Raastuvanoikeuden halu tai tarve nähdä kyseinen elokuva jää askaruttamaan, sillä Lahden poliisilaitos oli jo viikko takavarikoinnin jälkeen syyskuussa 1981 pyytänyt Valtion elokuvatarkastamoa antamaan lausunnon kyseisestä esityskopiosta ja erityisesti siitä, minkä takia luvattomat kohdat oli määrätty poistettavaksi (asian todellinen laita selvisi poliisilaitokselle vasta selvityspyynnöstä).
Kesken oikeudenkäynnin järjestetyn pornoelokuvaesityksen jälkeen palattiin oikeussaliin, jossa syyttäjä totesi elokuvan »lesbolaiskohtausten» ja »väkivaltaisten raiskauskohtausten» olevan raaistavia. Hänen mielestään »elokuvasta näkyi selvä laskelmoitu kaupallisuus, jossa tyypillisiä tupakkakaupan pornofilmejä oli sidottu yhteen löyhän juonen avulla».
Syytettyjen asiamies viihdytti kuulijoita toteamalla, että päivittäin niin lehdistössä kuin televisiossakin esitettiin »raaempaakin väkivaltaisuutta» kuin kyseisessä elokuvassa, »tosin dokumenttiohjelmien ja muitten nimikkeitten alla». Varanotaarin huomio oli näytöksen aikana kiinnittynyt siihen, ettei siinä »näytetty varsinaisesti sukupuolielimiä». Kaiken kaikkiaan koko juttua hän nimitti »eräänlaiseksi työtapaturmaksi» ja pyysi, että raastuvanoikeus ottaisi tämän seikan huomioon päätöstä tehdessään.
Aikansa neuvoteltuaan oikeus kutsui ihmiset takaisin saliin kuulemaan ratkaisunsa. Toimitusjohtaja Freddy Kamras ja mainospäällikkö Jarmo Åhrlund tuomittiin kumpikin syytteen mukaisesta jatketusta, yksin teoin tehdystä rikoksesta, jossa oli rikottu lakeja elokuvien tarkastuksesta sekä epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä.
Kamraksen rangaistukseksi määrättiin 30 päiväsakkoa, yhteensä 1 500 markkaa, ja mainospäällikölle yhtä monta päiväsakkoa, summaltaan 1 950 markkaa. Sen lisäksi tuomitut joutuivat yhteisvastuullisesti korvaaman valtiolle tavanomaiset oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut.
Raastuvanoikeus toimitti elokuvan esityskopion Valtion elokuvatarkastamolle pyytäen näitä poistamaan siitä laittomat kohdat sekä palauttamaan loput kopiosta Kamras Film Agencylle. Poisleikatut katkelmat jäivät Valtion elokuvatarkastamon haltuun ja lienevät nykyisin Suomen elokuva-arkiston eli KAVI:n kokoelmissa.
Lisäksi raastuvanoikeus velvoitti Kamras Film Agencyn korvaamaan valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 1 000 markkaa »muun selvityksen puuttuessa». Ei siis ihme, jos yhtiön elokuvien katsojaluvut pysyivät pieninä, kun kolmen päivän näytöksien lipunmyyntituloista ei kyetty tai haluttu esittää todisteita raastuvanoikeudelle. Eikä ihme ollut sekään, että Kamras Film Agency meni konkurssiin vielä saman vuoden aikana.
| Suora lainaus Valtion elokuvatarkastamon lausunnosta: |
|
1. Takavarikoidun elokuvan 2. osa on 79 metriä tarkastettua ja esitettäväksi hyväksyttyä versiota pitempi (476 m – 397 m). Takavarikoituun elokuvaan liitetyt kohdat sisältävät aineksia, joita on elokuvien tarkastuksesta annetun lain 3 §:n 2 momentin nojalla pidettävä epäsiveellisinä. 2. Takavarikoidun elokuvan 3. osa on 147 metriä tarkastettua ja esitettäväksi hyväksyttyä versiota pitempi (525 m – 378 m). Takavarikoituun elokuvaan on liitetty a) pahoinpitely-, b) raiskaus- ja c) lesbolaiskohtaus, joita on mainitun lain 3 §:n 2 momentin nojalla pidettävä raaistavina ja epäsiveellisinä. 3. Takavarikoidun elokuvan 4. osa on 104 metriä tarkastettua ja esitettäväksi hyväksyttyä versiota pitempi (456 – 352 m). Takavarikoituun elokuvaan liitetyt kohdat sisältävät aineksia, joita on mainitun lain 3 §:n 2 momentin nojalla pidettävä epäsiveellisinä. 4. Takavarikoidun elokuvan 5. osa on 230 metriä tarkastettua ja esitettäväksi hyväksyttyä versiota pitempi (548 m – 318 m). Takavarikoituun elokuvaan on liitetty raiskauskohtaus, jota mainitun lain 3 §:n 2 momentin nojalla on pidettävä epäsiveellisenä ja raaistavana. |
Lähteet:
- Lahden RO. I osasto 3.2.1982 R 81/368/1 (Päijät-Hämeen KO),
- Lahden RO. I osasto 3.2.1982 R 81/368/2 ja R 81/368 (Päijät-Hämeen KO),
- Lahden poliisilaitoksen lausuntopyyntö Valtion elokuvatarkastamolle 17.9.1981 (KA / VET:n KOKOELMAT)
- Lahden poliisilaitoksen järjestysosaston komisarion kirje Valtion elokuvatarkastamolle 429 J/TK, 31.3.1982 (KA/VET),
- Valtion elokuvatarkastamon lausunto Lahden poliisilaitokselle 56/81, 19.10.1981 (KA/VET),
- Valtion elokuvatarkastamon johtajan Jerker A. Erikssonin kirje Lahden poliisilaitokselle 56/81, 22.4.1982 (KA/VET),
- Lahden poliisilaitoksen järjestysosaston rikosilmoitus 3806/JP/R/3389/81 (KA/VET),
- Iltalehden Uusi Suomi -liitteen 4.2.1982 juttu Emmanuellen Lahti-seikkailu: 560 metriä pornoa vei valtio, loppu jäi filmiyhtiölle.