Tuoreet elokuvakirjat filmitähdistä ja komisario Palmusta
Kuluvan vuoden aikana on ilmestynyt vaihteeksi useampiakin kotimaisista elokuvista kertovia kirjoja. Uusimpien joukkoon lukeutuvat Outi Heiskasen ja Kai Vaseen Suomalaisten filmitähtien kulta-aika (Tammi) ja Juha Järvelän ja Marjo Vallittun Komisario Palmun jäljillä (Avain).
Heiskasen fyysisestikin iso kirja käy läpi merkittävimpiä ja jo hieman unohdettujakin filmitähtiä suomalaisen elokuvan kulta-ajalta, eli studiokaudelta, joka päättyi 1960-luvun puolivälissä. 420-sivuisesta samettikantisesta teoksesta löytyviä filmitähtiä on tässä turha ruveta listaamaan, sillä kuten Heiskanen teoksen alussa toteaa, ovat kaikki tuon ajan merkittävät suomalaiset filmitähdet teoksessa edustettuina. Pääosa- ja nk. tähtiroolien näyttelijöiden lisäksi mukana on lukuisia sivuroolinäyttelijöitä, joiden kasvot, nimet ja maneerit ovatkin kotimaisten elokuvien ystäville yhtä tuttuja kuin varsinaiset filmitähdetkin.
Heiskanen käy yksittäisten näyttelijöiden bio- ja filmografioiden lisäksi läpi tähtikultin syntymistä ja sen eri vaiheita, mutta teoksen pääpaino on kuitenkin valokuvissa. Aiemmin ainakin yhden kuvakirjan suomalaisista filmitähdistä toimittanut Kai Vase on valinnut tämänkin teoksen valokuvat, jotka ovat erinomaisia. Kun kyseessä on painotuote, on toki lukuisia hyviä kuvia jäänyt kirjan ulkopuolellekin. Kuvien ja tekstin suhteen kyseessä ei kuitenkaan ole mikään tavanomainen ja vain vanhaa toistava teos, sen kertoo jo kannen kuvavalintakin; Ansa Ikosen tai Tauno Palon sijaan kanteen on päässyt Hilkka Helinä.
Suomalaisten filmitähtien kulta-aikaa myydään rajoitettuna ja numeroituna painoksena – ja se ikävä kyllä näkyy hinnassa.
Mika Waltarin nuoruusvuosien tuotantoa käsittelevän Waltari ja sukupuolten maailmat -kirjan viime vuonna valmiiksi saaneen Juha Järvelän ja parhaillaan Waltarin Palmu-romaanien elokuvasovituksista väitöskirjaa tekevän Marjo Vallitun Komisario Palmun jäljillä -teos ei sisällä erityisen paljon kuvia, mutta kylläkin mielenkiintoista taustatietoa sekä Waltarin romaaneista että Kassilan elokuvista. Kassilan Palmuista on kirjoitettu jo niin paljon, että niistä ei uutta tietoa juurikaan ole saatavilla, mutta Waltarin teoksista ja niiden taustoista ei useinkaan ole laajalti kerrottu elokuvasovituksista puhuttaessa. Järvelän ja Vallittun teos korjaa tämän puutteen. Komisario Palmun jäljillä -teoksen suurin ansio on (tai voi olla) yksinkertaisesti se, että ne herättävät uutta mielenkiintoa nimenomaan Palmu-romaaneja kohtaan. Usein Palmu-filmeistä kirjoitettaessa ja puhuttaessa alkuperäiset romaanit jäävät sivulauseiksi, mutta tässä teoksessa molemmat ovat läsnä. Erityisen mukava lisä on Palmu-elokuvien kuvauspaikkoja ilmaiseva kartta Helsingistä, ja lisäksi mukana on tarkempia tietoja ja tuoreita valokuvia yli 50 vuoden takaisista filmauspaikoista.
Ylipäätään Waltarin elokuvatöistä on kirjoitettu melko runsaasti, ainakin jos vertailukohtana ovat muut suomalaiset elokuvakäsikirjoittajat tai romaaneillaan elokuva-aiheita antaneet kirjailijat. Siitä huolimatta näitä teoksia toivoo lisää, sillä vielä monet Waltari-filmatisoinnit ovat vailla laajempaa käsittelyä.
