Kaikkien aikojen elokuvavuodesta on kulunut jo 75 vuotta
Clark Gable ja Vivien Leigh elokuvassa Tuulen viemää. MGM.
Vuotta 1939 on pidetty kaikkien aikojen elokuvavuonna, eikä suotta. Hollywoodissa valmistuivat tuon vuoden aikana mm. Victor Flemingin Tuulen viemää ja Ihmemaa Oz, John Fordin Hyökkäys erämaassa ja Kansan sankari, William Wylerin Humiseva harju, Frank Capran Mr. Smith lähtee Washingtoniin, George Marshallin Ei mikään enkeli, William A. Wellmanin Erämaalinnakkeen sankarit, Howard Hawksin Vain enkeleillä on siivet, Ernst Lubitschin Ninotchka, George Cukorin Naiset, Edmund Gouldingin Synkkä voitto, Lewis Milestonen Hiiriä ja ihmisiä, George Stevensin Gunga Din, Sam Woodin Hyvästi, herra Chips, Michael Curtizin Dodge City ja Elisabeth ja Essex, Raoul Walshin Kuohuva 20-luku, Williem Dieterlen Notre Damen kellonsoittaja ja Vapaudensankari Juarez, Henry Kingin Jesse James, suuri seikkailija, Cecil B. DeMillen Urhojen tie ja monta muuta.
Elokuvasarjoista vuonna 1939 jatkoa saivat mm. Basil Rathbonen Sherlock Holmes -filmisarja Baskervillen koiran muodossa. Johnny Weissmullerin Tarzan ja Maureen O'Sullivanin Jane löysivät uuden perheenjäsenen Richard Thorpen elokuvassa Tarzanin poika, kun taas Thin Man -filmisarja jatkui Pettävän varjon uusilla seikkailuilla.
Hollywoodin ulkopuolella vuoden merkittävimpiä elokuvasaavutuksia oli Jean Renoirin ranskalaisfilmi Pelin säännöt. Iso-Britanniassa Alfred Hitchcock teki viimeisen filminsä synnyinmaassaan ennen Hollywoodiin lähtöä, Jamaica Innin rantarosvot -seikkailufilmin, jossa näyttelivät Dieterlen Notre Damen kellonsoittajassa nähdyt Charles Laughton ja Maureen O'Hara. Vuoden 1939 suurfilmien tähdistä O'Hara onkin yhdessä Olivia de Havillandin (Tuulen viemää, Elisabeth ja Essex) ainoa, joka elää yhä tänäkin päivänä.
Mainituista vuoden 1939 merkkifilmeistä on Suomessa tänä päivänä saatavilla DVD-tallenteina ainoastaan Tuulen viemää ja Ihmemaa Oz (molemmat myös Blu-rayna). Curtizin Elisabeth ja Essexin DVD-julkaisua näkee vielä toisinaan kaupoissa, mutta sen valmistus on lopetettu.
Suomessa vuoden 1939 elokuva-anti ei ollut parhaimmillaan; vuoden suurimpia filmejä olivat Toivo Särkän ja Yrjö Nortan Helmikuun manifesti, Valentin Vaalan Rikas tyttö ja Vihreä kulta sekä Wilho Ilmarin Seitsemän veljestä. Jos jonkinlaista "kultavuotta" täytyisi kotimaisen elokuvan historiasta etsiä, saattaisi se olla vuosi 1941, jolloin valmistuvat niin Särkän ohjaamat Kulkurin valssi, Kaivopuiston kaunis Regina ja Onnellinen ministeri kuin Valentin Vaalan Antreas ja syntinen Jolanda ja Morsian yllättää.
Tuulen viemää – kaikkien aikojen katsotuin
Margaret Mitchellin myyntimenestysromaaniin perustunut Tuulen viemää oli valtavan suuri tarina muutamista ihmisistä, eritoten Scarlett O'Harasta (Vivien Leigh) ja Rhett Butlerista (Clark Gable), Yhdysvaltain sisällissodan ajalta. Tuotanto oli Hollywoodin siihenastisen historian suurimpia ja puhutuimpia, eikä varmasti helpoimpia. Monet tähdet halusivat näytellä päärooleja tai edes päästä sivuosia tulkitsemaan, mutta filmin MGM:lle tuottanut David O. Selznick teki takuulla oikean ratkaisun valitessaan rooleihin verrattain tuntemattoman Leigh'n ja Hollywoodin kuninkaan tittelin viimeistään Tuulen viemän myötä saaneen Gablen, joka oli jo tuolloin maailman suurimpia filmitähtiä. Mikäli aiemmat suunnitelmat olisivat toteuneet, olisi rooleissa saatettu nähdä Paulette Goddard ja Gary Cooper.
Tuulen viemän budjetti oli neljä miljoonaa silloista dollaria, joka vastaa nykykurssilla yli 68 miljoonaa dollaria. Kuvaukset alkoivat George Cukorin ohjauksessa, mutta kolmen viikon jälkeen tuottaja Selznick antoi Cukorille kenkää ja kutsui apuun Victor Flemingin, joka oli juuri ohjannut Ihmemaa Ozin. Fleming ryhtyi yhdessä käsikirjoittajan kanssa muokkaamaan tekstiä hänelle sopivaksi, kuvausten keskeytyessä siksi aikaa. Myöhemmässä vaiheessa tuotantoa Fleming joutui palaamaan hetkeksi Ihmemaa Ozin ääreen, jolloin hänen sijaisekseen Tuulen viemän ohjaajaksi tuli Sam Wood. Lopulta ainoastaan Fleming sai työstään krediitin, ohjasihan hän filmistä valtaosan.
Esityspituudeltaan 238-minuuttisen Tuulen viemän tuotanto-, markkinointi- ja esityskustannukset kohosivat seitsemään miljoonaan dollariin (120 miljoonaa dollaria nykyrahassa). Elokuvasta tuli välittömästi ennennäkemättömän suuri menestys; vuoteen 1944 mennessä sen vuokratuotot (lipputuloista se osuus, jonka teatterit tilittävät eteenpäin levittäjälle ja tuotantoyhtiölle, tässä tapauksessa sama yhtiö) ylittivät 32 miljoonan dollarin rajan; nykyrahassa summa vastaa yli 430 miljoonaa. Kaikkiaan sen ensimmäinen, vuosikausia kestänyt teatterikierros Yhdysvalloissa tuotti yhteensä 198 miljoonan dollarin lipputulot. Nykypäivän lipunhinnoilla summa vastaa 1,63 miljardia, eli Tuulen viemää on täysin ylivoimaisesti kaikkien aikojen katsotuin elokuva Pohjois-Amerikassa. Elokuvan näytöksiin myytiin arviolta 200 miljoonaa lippua.
Pohjois-Amerikan ulkopuolelta Tuulen viemää keräsi yli 200 miljoonan dollarin lipputulot. Summan suhteuttaminen inflaatioon on melko mahdotonta, sillä tarjolla on ainoastaan kaikki ulkomaanmyynnit sisältävä luku, ei maakohtaisia tilastoja. Yleisömenestyksen lisäksi elokuva sai kahdeksan Oscaria.
Leigh ja Hattie McDaniel elokuvassa Tuulen viemää. MGM.
Tuulen viemää Suomessa
Sotien takia Tuulen viemän saapuminen Eurooppaan viivästyi hämmästyttävän pitkäksi ajaksi. Suurena elokuvamaana tunnettuun Ranskaankin filmi saatiin vasta vuonna 1950, mutta sen menestystä pitkä odotus ei ainakaan haitannut. Yli 14,5 miljoonalla katsojallaan Tuulen viemää on Ranskan kaikkien aikojen seitsemänneksi katsotuin elokuva. Huvittavaa kyllä, Ranskassa James Cameronin Titanic ja jopa Avatar menivät paremmin kuin Tuulen viemää. Pohjois-Amerikassa Titanic hävisi lipputuloissa Flemingin elokuvalle yli 500 miljoonan dollarin verran.
Tuulen viemää saapui Suomen valkokankaille vielä Ranskaakin pidemmän ja hartaamman odotuksen jälkeen 15. syyskuuta 1950. MGM:n täkäläistä konttoria johti tuolloin Armand Lohikoski, joka tuli kolmisen vuotta myöhemmin tunnetuksi Pekka & Pätkä -elokuvien ja muutamien muidenkin myöhempien filmien ohjaajana. Tuulen viemää sai ensi-iltansa luonnollisestikin Helsingin ja koko maan suurimmassa elokuvateatterissa, 1300-paikkaisessa Alohassa. Uusintaensi-iltaan elokuva tuli joulukuussa 1961 ja helmikuussa 1977. Tuulen viemän tarkkaa katsojalukua ei ole saatavilla, mutta ilmeisesti se sai pelkästään 1970-luvun aikana 532 935 katsojaa. Kokonaiskatsojamäärän täytyy siis olla vähintään miljoonan katsojan luokkaa.