Anssi Mänttäri: "Rahoittajien vähyys tuo vapautta"

romanssi
Elina Reinikka ja Juha Lagström elokuvassa Romanssi. VLMedia

Tänään teattereihin saapuvan Romanssin ohjaaja Anssi Mänttäri, 72, on tehnyt lähes nelikymmenvuotisen uran filmiohjaajana. Pyhän perheen (1976) ja Joensuun Ellin (2004) kaltaisia elokuvia ohjannut Mänttäri on saavuttanut suurimman yleisömenestyksensä tuottajana. Jörn Donnerin Miestä ei voi raiskata (1978), Ralf Långbackan Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (1979) ja Mika Kaurismäen Klaani (1984) olivat yleisömenestyksiä, mutta Mänttärin omia ohjaustöitä ei elokuvateatteriyleisö ole löytänyt.

Uusimmat elokuvansa ilman Elokuvasäätiön tuotantotukia tehnyt Mänttäri pitää rahoittajien vähäisyyden tuomasta vapaudesta, mutta ei markkinointiresurssien puutteesta. – Mitä vähemmän elokuvassa on rahoittajia, sitä vapaammat kädet tekijällä on, hän kertoo. Romanssiakin hän pitää silti ammattilaistuotantona, vaikka rahaa ei juurikaan ole ollut. Elokuvasäätiön tukea ei uuden elokuvan tekemiseen hänen mukaansa edes haettu. – Eikö elokuvan lopputulos ole kuitenkin tärkeämpi kuin se miten se on rahoitettu, Mänttäri toteaa.

Yleisön tavoittamisessa ei Mänttärin mukaan ole merkitystä suurella tuotantobudjetilla. –  Kysymys ei ole elokuvan pieni- tai suurimuotoisuudesta, vaan siitä, että riittääkö raha elokuvan mainontaan. Edellisten elokuvieni kohdalla ei ole valitettavasti riittänyt.


Uusia ideoita riittää

Mänttärin edellinen teatterilevitykseen päässyt ohjaustyö, Kari Väänäsen tähdittämä Saunavieras (2012), sai vain 132 katsojaa. Veteraaniohjaajan yhdeksäntoista pitkää, teatterilevityksen saanutta filmiä ovat saaneet yhteensä vain vajaat 110 000 katsojaa. Ura on silti jatkunut, eikä ohjaajansa töiksi helposti tunnistettavien filmien sarja ole vieläkään lopussa. – Parikymmentä projektia on aivoissa muhimassa. Esimerkiksi historiallinen pukudraama, oopperaelokuva ja western ovat vielä tekemättä. Enkä ole vielä tehnyt elokuvaa Madagaskarillakaan!

Käsikirjoitus-Jussilla palkitulla Mänttärillä ei ole erityistä kiinnostusta jo etukäteen markkinoitujen kirjallisuus- tai näytelmäfilmatisointien tekoon. – Omien aiheiden lisäksi olen ohjannut elokuvan yhdestä kirjasta, yhdestä näytelmästä ja yhdestä kuunnelmasta. Ei niitä siis niin kovin montaa ole ollut. Tuntematonta sotilastahan en ole vielä tehnyt.

Mänttäri on elokuvissaan työskennellyt monien tunnettujen ja rutinoituneiden näyttelijöiden kanssa, joista osalla oli Mänttärin kanssa työskennellessään jo pitkä ura takanaan ja toiset vasta aloittelivat filmiuraansa. Ohjaajan vakionäyttelijöitä ovat olleet mm. Antti Litja, Kari Väänänen ja Lasse Pöysti. Uuden elokuvan päärooleissa nähdään elokuvanäyttelijöinä kokemattomat Juha Lagström ja Elina Reinikka. –  Molempien kanssa olen tehnyt töitä aikaisemminkin, ja joskushan ne ensimmäiset pääroolitkin on näyteltävä. Molemmat ovat niin ammattitaitoisia, että en näe mitään eroa [kokeneempiin näyttelijöihin], Mänttäri kertoo.

Yksi Romanssin näyttelijöistä on Hanna Manu, joka muistetaan parhaiten Mänttärin kehutuimpiin elokuviin lukeutuvan Muuttolinnun ajan (1991) naispääosasta. Muuttolinnun aika on juuri se filmi, josta Mänttäri sai käsikirjoitus-Jussinsa. Ohjaajan ja näyttelijättären yhteistyö sai jatkoa viidentoista vuoden tauon jälkeen. – Romanssissa oli Hannalle sopiva rooli. Roolivalintoihin toki vaikuttaa käsikirjoituksen ja ohjaajan lisäksi myös muut roolivalinnat. Etenkin jos joku näyttelee jonkun sisarta – niin kuin tässä elokuvassa Hanna näyttelee – roolivalintaan vaikuttaa, kuka näyttelee sitä toista sisarta. Ja sitä paitsi Hanna on hyvä näyttelijä.

Viime kesänä Sodankylän elokuvafestivaaleilla ensi-iltansa saanut Romanssi nähtävillä elokuvateattereissa 11.4. alkaen. Suomen kiinnostavimpiin elokuvaohjaajiin lukeutuvan Mänttärin edelliset pitkät näytelmäelokuvat ovat saatavilla DVD:llä.

  Tulio, Niskanen, Kivikoski, Kassila...

Omien ohjaustöidensä lisäksi Mänttäri on tehnyt monenlaisia töitä muiden ohjaajien tuotannoissa.

Mikko Niskasen Sissit- ja Hopeaa rajan takaa -elokuvista (1963) Mänttäri sai ensimmäiset työtehtävänsä näyttelijänä ja apulaisjärjestänä. Yhteistyö jatkui myöhemmin Asfalttilampailla (1968), jonka tuotantopäällikkönä Mänttäri toimi.

Teuvo Tulion pitkään tuotannossa ollutta Sensuelaa (1973) Mänttäri oli apulaisjärjestelemässä 1960-luvun loppupuolella. Aito Mäkisen ja Esko Elstelän Onnellisista leikeistä (1964) löytyi töitä järjestäjänä ja still-kuvaajana, Mäkisen soolo-ohjauksesta Vaaksa vaaraa (1965) äänittäjänä ja järjestäjänä. Neljän eri ohjaajan episodielokuvaan Tunteita (1966) laati käsikirjoituksen Kalevi Korten ohjaamaan osioon.

Erkko Kivikosken kanssa Mänttäri teki monta yhteistä työtuntia. Käyntikorttini...-filmissä (1964) Mänttäri oli järjestäjänä, Kuumassa kissassa? (1968) roolittajana, Kesyttömissä veljeksissä (1969) apulaisohjaajana ja käsikirjoittajana sekä tuotantopäällikkönä Laukaus tehtaalla -elokuvassa (1973). Lopulta Mänttäri vielä tuotti Kivikosken joutsenlaulun, Yön meren rannalla (1981).

Tuotantopäällikön virkaa Mänttäri hoiti myös Matti Kassilan Päämajassa (1970), Jotaarkka Pennasen Mommilan veriteot 1917 -filmissä (1973) sekä Seppo Huunosen Karvoissa (1974), jota ei tule sekoittaa Seppo Huunosen karvoihin.

Timo Bergholmin Punahilkan (1968) järjestäjänä Mänttäri pääsi ensimmäisen kerran työskentelemään tulevan luottonäyttelijänsä Lasse Pöystin kanssa.

 


Anssi Mänttärin ohjaustyöt

VUOSI ELOKUVA  
2013 Romanssi  
2012 Saunavieras  
2011 Tarkastaja Festivaaliesityksissä
2004 Joensuun Elli  
1997 Palkkasoturi  
1993 Marraskuun harmaa valo  
1992 Mestari  
1991 Muuttolinnun aika  
1989 Anni tahtoo äidin  
1986 Näkemiin, hyvästi  
1986 Salama Dokumentti
1986 Kuningas lähtee Ranskaan  
1986 Morena  
1985 Ylösnousemus  
1985 Viimeiset rotannahat  
1984 Rakkauselokuva  
1984 Kello  
1983 Huhtikuu on kuukausista julmin  
1983 Regina ja miehet  
1982 Toto  
1976 Pyhä perhe  

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).