Blu-ray-arvostelu: Ethan Coenin ensimmäinen soolo-ohjaus Drive-Away Dolls (2024) on pettymys

Coenin veljekset ovat olleet uuden yhdysvaltalaisen elokuvan johtavia nimiä 1980-luvulta lähtien. Yhdessä he tekivät koko joukon mestariteoksia, joissa nerokkaat käsikirjoitukset ja taitava elokuvallinen toteutus lyövät kättä harvinaisen hyvin tuloksin. Coenin veljesten elokuvien huumori, tarkkaan rakennetut maailmat ja miljööt sekä omalaatuiset henkilöhahmot loivat yhdistyessään aitoamerikkalaisen teoksen, joita vain harvat ohjaajat osaavat rakentaa. Siksi onkin sääli, että veljesten tiet ainakin ammatillisesti erosivat muutama vuosi sitten ja molemmat alkoivat tehdä elokuvia soolona.

Isoveli Joel, jonka nimiin melkein kaikki veljesten ohjaustyöt kreditoitiin, ohjasi mustavalkoisen Shakespeare-filmatisoinnin The Tragedy of Macbeth (2021), joka sai loistavat kritiikit. Pikkuveli Ethan puolestaan kirjoitti vaimonsa Tricia Cooken kanssa "lesbo-B-elokuvien trilogian", jonka avausosa Drive-Away Dolls (2024) sai varsin kylmän vastaanoton arvostelijoilta ja myös elokuvateattereiden lippuluukuilla. Valitettavasti Drive-Away Dolls ei ole kovin kaksinen elokuva, joskaan niin taitava tekijä kuin Coen ei voi tehdä täysin kelvotonta teosta.

1990-luvun loppuun sijoittuva elokuva kertoo Jamiesta (Margaret Qualley) ja Marianista (Geraldine Viswanathan), kahdesta pari-kolmikymppisestä lesbosta, jotka ovat elämässään eri tavoin käännekohdissa. Marian on yksinäinen sinkku, joka ei kaipaa irtosuhteita, mutta ei saa estoisena ihmisenä luotua vakavampaa suhdetta. Jamie puolestaan on täysin estoton elostelija, joka harrastaa irtosuhteita myös "vakavamman" suhteensa aikana. Silti nämä kaksi toistensa vastakohtaa ovat ystäviä.

Marian päättää lähteä Floridaan ja Jamie lyöttäytyy mukaan. Matka taittuu eräältä autonvälitysfirmalta saadulla laina-autolla, joka heidän on toimitettava uudelle omistajalleen Floridaan. Matkalla kaksikko huomaa kuljettavansa peräkontissa varsin erikoista sisältöä, jonka perässä muutama kovakourainen ja sopivasti tyhmä rikollinen on.

Suuren road tripin tuntua ei synny, sillä elokuvasta puuttuu se aitous, jota Coenin veljesten elokuvissa aina oli. Ihmiset ovat yksinkertaisia ja yksiulotteisia, eivätkä tilanteet ole mitenkään kekseliäitä. Ainoastaan roistoissa on tuttuja Coenin elokuvien hahmojen piirteitä. Jonkinlaista vauhtia ja villiyttä on yritetty tuoda mukaan irrallisilla hallusinaatiokuvilla, jotka tuntuvat enemminkin noloilta. Ylipäätään elokuvallinen toteutus on tylsänpuoleista, joskaan se ei ole likimainkaan elokuvan suurin ongelma.

Drive-Away Dollsilla on omat hetkensä, mutta ne ovat lyhyitä ja niitä on vähän.