Blu-ray-arvostelu: A Man Called Otto (2022) ei pärjää ruotsalaisfilmatisoinnille, mutta Tom Hanks tekee taattua työtä

Ruotsalaisen Fredrik Backmanin romaaniin Mies joka rakasti järjestystä pohjautuva, ruotsalaisen SF Studiosin rahoittama ja tuottama A Man Called Otto siirtää romaanin tapahtumat Ruotsista Yhdysvaltoihin ja heittää samalla romukoppaan kaiken sellaisen, josta joku voisi suuttua.

Tom Hanks näyttelee Otto Andersonia, viittä vaille vainajaa, joka suunnittelee itsemurhaa elämän muututtua merkityksettömästi vaimon kuoleman myötä. Tyhjien päiviensä täytteeksi Otto suosii rutiineja, joista tärkeimmät liittyvät oman kotitalon alueen – lyhyen kadunpätkän – asioiden valvontaan. Lähistölle ollaan rakentamassa uusia suurtaloja ja rakennuttaja havittelee myös näitä omakotitaloja turvautuen kiristykseenkin saadakseen haluamansa.

Oton hyvät itsemurhasuunnitelmat vesittyvät, kun kadun vastakkaiselle puolelle muuttaa meksikolainen nuori rouva yhdysvaltalaisen miehensä ja lapsensa kanssa. Backmanin romaanissa ja Hannes Holmin siitä ohjaamassa erinomaisessa vuoden 2015 ruotsalaisfilmatisoinnissa Oven naapuriin muuttaa iranilainen nainen. Ruotsalaiset käsittelivät teoksissaan oikeita rotuennakkoluuloja ja rasismiakin, mutta Marc Forsterin ohjaamassa A Man Called Ottossa naapurin maahanmuuttaja on niinkin eksoottisesta ja kaukaisesta maasta kuin rajanaapurista ja kuuluu etniseen ryhmään, jonka jäseniä maassa on lukemattomia.

Marisolin (Mariana Treviño) tehtävänä ei olekaan johdatella äksyä päähenkilöä ymmärtämään laajemmin ihmisiä ja elämää, vaan tuoda tälle meksikolaista ruokaa ja johdattaa tämä takaisin oman tavallisen elämänsä pariin. Hampaattomuus häiritsee, mutta Tom Hanksin takuuvarma roolisuoritus ja elokuvan viileäsävyinen, paikoitellen hyvinkin tunnelmallinen ja elokuvallinen toteutus vetävät puoleensa.