Anita Ekberg, La Dolce Vitan tähti, on kuollut

Marcello Mastroianni ja Anita Ekberg elokuvassa La Dolce Vita (1960). Riama Film.

Anita Ekberg, josta tuli yksi 1960-luvun eurooppalaisen elokuvan symboleista roolistaan Federico Fellinin La Dolce Vitassa (1960), on kuollut italialaisessa sairaalassa 83 vuoden ikäisenä. Ekbergin kuolemasta on uutisoinut mm. The Hollywood Repoter.

Ekberg syntyi Ruotsin Malmössä 29. syyskuuta 1931. Kahdeksanlapsisen perheen tyttärestä kasvoi uhkea kaunotar, joka voitti Miss Ruotsi -tittelin vuonna 1950 ja seuraavana vuonna matkusti Yhdysvaltoihin osallistuakseen Miss Universum -kilpailuun, jossa hän pääsi finaaliin ja sai sen myötä näyttelijäsopimuksen Universal-studion kanssa. Sopimuskautensa aikana Ekberg nähtiin vain muutamissa avustajatehtävissä, mutta Warner Bros. -yhtiön tuottamassa Kiinan vesillä -seikkailuelokuvassa (1955) hänellä oli pieni puherooli. William A. Wellmanin ohjaaman elokuvan pääosissa nähtiin John Wayne ja Lauren Bacall. Samana vuonna hänet nähtiin Paramountin tuottamassa ja Frank Tashlinin ohjaamassa Dean Martin & Jerry Lewis -komediassa Vaarattomia vakoilijoita (1955). King Vidorin Italiassa kuvaamassa Sota ja rauha -filmatisoinnissa (1956) Ekberg näytteli sivuosassa Helena Kuraginaa; elokuva varsinaiset tähdet olivat Audrey Hepburn, Henry Fonda ja Mel Ferrer.

Sodan ja rauhan kanssa samana vuonna Ekberg sai ensimmäiset suuret roolinsa. Ensimmäisenä valmistui John Farrow'n ohjaama Takaisin ikuisuudesta, jossa Ekberg, Robert Ryan ja Rod Steiger näyttelevät eteläafrikkalaisen lentokoneen matkustajia, jotka joutuvat kannibaalien asuttamalle seudulle koneen tehtyä pakkolaskun. Myöhemmin ensimmäiset Bond-elokuvat ohjanneen Terence Youngin eksoottisessa seikkailuelokuvassa Zarak, jonka miespääosia näyttelivät Victor Mature ja Michael Wilding. Maturen vastanäyttelijänä Ekberg nähtiin myös John Gillingin Kansainvälinen poliisi iskee -filmissä (1957). Tashlinin ohjaamassa toisessa Martin & Lewis -komediassa Huoleton härkätaistelija Ekberg näytteli enemmän tai vähemmän itseään. Hänen viides elokuvansa vuodelta 1956 on Andrew V. McLaglenin pankkiryöstötarina Mies holvissa, jonka John Wayne tuotti.

Ohjaaja Gerd Oswaldin ja Ekbergin yhteistyö alkoi vuonna 1957 lännenelokuvalla Valerie, miespääosassa Sterling Hayden, ja jatkui seksikkäänä film noirina markkinoidulla Kuutamomurhalla (1958) ja komediaelokuvalla Riemuloma Pariisissa (1958), jonka miespääosissa nähtiin Bob Hope ja Fernandel. Hopen kanssa Ekberg nähtiin myöhemmin Gordon Douglasin komediassa Koiranleuka Afrikassa (1963).

John Gillingin Sinisessä timantissa (1958) Ekberg nähtiin jalokivivarkaana, jota Jack Palancen näyttelemä etsivä jahtaa läpi Euroopan. Palancen kanssa Ekberg nähtiin myös André De Tothin ja Leopold Savonan Mongoleissa (1961). Guido Brignonen Sheba and the Gladiator (1959) oli monikansallinen eurooppalainen yhteistyöelokuva, jossa Ekbergillä oli suuri päärooli.

1950- ja 1960-lukujen taitteesta lähtien Ekberg loi uraa Italiassa. Elämänsä roolin hän sai Federico Felliniltä, joka valitsi hänet La Dolce Vita -elokuvansa Sylviaksi, Hollywood-tähdeksi, josta Marcello Mastroiannin näyttelemä toimittaja ja koko Italia haaveilee. La Dolce Vita, joka sai Suomessa nimen Ihana elämä, oli jättihitti jopa Pohjois-Amerikassa, jossa se keräsi noin 19,5 miljoonan dollarin lipputulot (inflaatioon suhteutettuna lähes 230 miljoonaa nykyrahassa) huolimatta sen 174-minuuttisesta pituudesta, italiankielisyydestä ja mustavalkokuvauksesta aikana, jolloin television kanssa kilpailtiin Technicolor- ja CinemaScope-elokuvilla. La Dolce Vita sai neljä Oscar-ehdokkuutta ja voitti niistä yhden, sekä voitti Cannes'n filmifestivaalien pääpalkinnon. Suomessa elokuvan uusintaesityskierros 1970-luvulla keräsi vielä yli 20 000 katsojaa.

La Dolce Vitan kuvauksista. Riama Film.

Fellinin ohjauksessa Ekberg nähtiin myös 205-minuuttisessa, neljästä eri ohjaajan tekemästä episodista koostuvassa Boccaccio 70 -komediassa (1962), jonka kolme muuta episodia ohjasivat Vittorio De Sica, Luchino Visconti ja Mario Monicelli. De Sican osan tähti oli Sophia Loren ja Romy Schneider Viscontin osan. Ekbergin nähtiin omana itsenään Fellinin elokuvissa Klovnit – onnellisten maailma (1970) ja Haastattelu (1987).

Hollywoodiin Ekberg palasi näytelläkseen Robert Aldrichin länkkärikomediassa 4 Teksasista (1963) yhdessä Frank Sinatran, Dean Martinin, Ursula Andressin ja Charles Bronsonin kanssa. Iso-Britanniaan Ekberg lähti filmaamaan Frank Tashlinin komediaa ABC-murhat (1965), jossa Hercule Poirot'na nähtiin Tony Randall. Jerry Lewisin kanssa Ekberg työskenteli vielä Gordon Douglasin ohjaamassa komediassa Jerry avaruudessa (1966). Shirley MacLaine, joka nähtiin Ekbergin tavoin Tashlinin Vaarattomissa vakoilijoissa, näytteli pääroolin Vittorio De Sican episodielokuvassa Naisen 7 houkutusta (1967), jonka vieraileviin tähtiin Ekberg lukeutui Peter Sellersin, Michael Cainen ja Alan Arkinin tavoin. Myös Mel Stuartin brittikomediassa Amerikkalaiset tulevat! (1969) Ekberg nähtiin yhtenä monista kuvassa vilahtavista tähdistä.

1970-luvun ajan Ekberg nähtiin pääosin italialaisissa elokuvissa, jotka levisivät ulkomaillekin, mutta eivät olleet erityisen merkittäviä teoksia. Ekbergin aktiiviura päättyi 1980-luvun alussa, jonka jälkeen hänet nähtiin vielä muutamissa rooleissa, viimeisen kerran vuonna 1998. Uransa alkuvuosien jälkeen hän näytteli televisiossa vain muutamaan otteeseen, mm. Mark L. Lesterin Amazon aarre -elokuvassa (1979).

Klikkaa kuva suuremmaksi

Anita Ekbergin elokuvien katsojalukuja

Katsojaluvut ennen v. 1972 ovat puutteellisia.