4K UHD -arvostelussa Veren vangit (1994)

Anne Ricen suositun romaanisarjan ensimmäiseen osaan pohjautuva Veren vangit on yli 30 vuotta valmistumisensa jälkeen (ja pitkästä aikaa nähtynä) ilahduttavasti oman aikansa tuote. Tom Cruise, joka oli tuolloin suosionsa huipulla, ja suuren läpimurtonsa kynnyksellä ollut Brad Pitt näyttelevät 1700-luvun lopulla eläviä nuoria kauniita poikia, Lestatia (Cruise) ja Louisia (Pitt). Näiden tiet kohtaavat, eivät tosin aivan sattumalta, ja heti kättelyssä Louis saa tietää Lestatin olevan ikivanha vampyyri. Yksi puraisu ja loraus vampyyrin verta tekevät Louisistakin vampyyrin, elävän kuolleen, mutta mitä iloa siitä on miehelle, joka jo eläessään oli halukas kuolemaan menetettyään vaimonsa ja lapsensa?

Myöhemmin sattuma johdattaa Louisin Claudian (Kirsten Dunst), ruton orvoksi tekemän pikkutytön luokse, kaikille osapuolille kohtalokkain ja kauaskantoisine seurauksineen.

Elokuvan taustoista kertovassa dokumentissa Anne Rice mainitsee romaaniensa vampyyrien rakastelevan kaikkea kaunista: miehiä, naisia, lapsia. Hänen itsensä kirjoittama ja Neil Jordanin ohjaama elokuvasovitus romaanisarjan avausosasta on kuitenkin varsin »siisti» elokuva, ja paljon enemmän lapseensekaantumisen teema oli läsnä toisessa samanvuotisessa elokuvassa, Léonissa (1994). Jäljellä ovat kuitenkin Lestatin ja Louisin sekä myöhemmin kuvaan astuvan Armandin (Antonio Banderas) keskinäiset intohimot, joista elokuvaan on syntynyt epäilemättä tarkoituksellisesti homoeroottinen viritys.

Pittillä on elokuvan päärooli, mutta Cruisella on parempi rooli ja tämä on muutenkin aina ollut parhaimmillaan roistojen ja psykopaattien esittäjänä. Ilman Cruisea ja hänen roolisuoritustaan Veren vangeista olisi voinut tulla varsin puiseva elokuva, sen verran mitäänsanomaton Pitt on yrittäessään olla karismaattinen ja salaperäinen muukalainen, mihin hänen näyttelijänlahjansa eivät riittäneet.

Välillä elokuvassa mennään suorastaan saippuaoopperan puolelle, mutta tavallaan se sopii tähän teokseen, joka ei ole vakava vaan pikemminkin ryppyotsainen. Sitä hauskempia ovatkin Cruisen muutamat koomiset hetket, eritoten pieni valssi raadon kanssa.

Veren vangit oli irlantilaisohjaaja Neil Jordanin ensimmäinen elokuva hänen suuren läpimurtotyönsä The Crying Gamen (1992) jälkeen. Temaattisia yhteyksiä on, mutta pääosin elokuvat ovat täysin eri lajia.

Veren vangit on hienosti, vain pieniltä osin tietokonegrafiikkaa hyödyntäen toteutettu epookkielokuva, jonka sijoittuminen lähes yksinomaan yöaikaan on hillinnyt lavastusosaston kustannuksia, samoin kuin kaupungista toiseen kuvaavien kohtausten puuttuminen. Jordan ja kuvaaja Philippe Rousselot (Odotuksia, Valheet ja viettelijät) ovat päässeet tekemään tunnelmallisia kuvia komeissa puitteissa.

Epookista poiketaan vain elokuvan kehyskertomuksessa, joka tapahtuu nykyajassa ja josta elokuvan englanninkielinen nimi (»haastattelu vampyyrin kanssa») on peräisin.

Synkkänä vaan ei myrskyisenä yönä tapahtuva Veren vangit totisesti hyötyy 4K-tason kuvasta ja HDR:stä. Komeassa kuvassa on filmiraetta jäljellä riittämiin, paikoitellen hyvinkin paljon.